Arvi Martikainen 70 vuotta 11.12.2018

Arvi Martikainen vietti 70-vuotispäiväjuhliaan lähisukulaisten seurassa. Rukajärven suunnan historiayhdistys kävi onnittelemassa päivänsankaria.

Juukalainen Arvi Martikainen 70 vuotta 11.12.2018.
Arvi Martikainen sai ripustaa kaulaansa Suomen leijonariipuksen, pojan puoliso Tarja Hyykyn avulla ja hän myös vastasi onnistuneen tilaisuuden järjestelyistä. Kuva Sara Hyykky.

Arvoisa syntymäpäiväsankari, arvoisa juhlayleisö

Hyvä Arvi, tuon Sinulle pian 103 vuotta täyttävän Rukajärven veteraani isäni onnittelut. Tapasimme ensimmäisen kerran Kajaanissa Rukajärven suunnan veteraanitapaamisten yhteydessä v. 2004. Tuon jälkeen olemmekin pitäneet yhteyttä tiiviisti mm. tekemällä yhteisiä matkoja rajan taakse Rukajärven taistelupaikoille. Näiden tapaamisten ja matkojen myötä Sinusta ja Rukajärven veteraani isästäni tuli kaverukset ja niinpä olet muistanut isääni puhelinsoitoin hänen syntymäpäivinään ja usein välillä vuottakin. Kovin iloitsimme, kun Sinä ystäviesi kanssa saavuit isäni 100-vuotispäiville 10.3.2016.

Tiedän, että ilman Sinua isäni syntymäpäivät olisivat olleet kovin vaatimattomat, ellet olisi tuonut Juuasta mukanasi isäni Jatkosodan joukkuekaveria Olavi Tiittasta. Olavin lahja isälleni tuona päivänä oli erikoinen ja mieliin painuva.  Olavin ja saman komppanian Maunu Kankaanpään luovuttama lahja oli näet: ”Sata tarinaa savusaunan lauteilla”. Samalla nämä kolme veteraania uudistivat savusaunan, mikä tehtiin juuri näitä isäni 100-vuotispäiviä varten. Tunti saunan lauteilla ja toinen tunti eteisessä ja juttua riitti.

Sinun kanssasi olemme voineet tutustua näiden velikultien tarinoihin monilla Rukajärven matkoilla. Minulla on kuvia Sinusta, kun kokoonnuimme Rukajärvellä Tahkokosken äärelle, paikkaan, missä aivan lähellä Olavi haavoittui 4.8.1944 ja isäni oli 10.8.1944 Munakukkulan eli Acazarin valtaustaistelussa jäänyt mottiin. Tuossa taistelussa kaatui komppaniasta 8 sotilasta, joista kuuden ruumiit jäivät kentälle. Yksikössä kuviteltiin, että myös isäni puolijoukkue oli kaatunut ja tuo tieto oli toimitettu jo kotiin Kiuruvedelle saakka. Tuolla historiallisella paikalla Kivikoivun lomapirtillä yövyimme ja kokoonnuimme päivän päätteeksi nuotiolle makkaranpaistoon veteraanien kanssa. Siellä kuulimme tarinoita taisteluitten lisäksi ”Rosvo Immosesta” hänen neuvokkuudestaan varastaa milloin mitäkin, eipä tietenkään itselleen vaan koko joukkueensa ja usein tavaroita ja ruokaa myös koko komppanian käyttöön. Voi sitä naurun remakkaa mikä kiiri iltanuotiolla. Samoilla paikoilla oli käyty ankaria taisteluita reilut 60 vuotta aiemmin. Usein puhuimmekin kanssasi ensiluokan reissuista, kun pääsimme näillä matkoilla veteraanien kanssa.

Tauno Tikkanen, Arvi Martikainen ja Tenho Tikkanen, Sukellusveneen tukikodassa 7.6.2007.
Reijo Pulkkinen, Ossi Laine, Juha Kankaanpää, Arvi Martikainen ja Maunu Kankaanpää, 6.5.2011.
Matka Rukajärvelle. Suurella joukolla Tahkokoskella v. 2010. Arvi Martikainen toinen vasemmalta 8.6.2007. Mukana veteraanit: Veikko Pursiainen, Tauno Tikkanen, Toivo Turkka ja Paavo Salmensuu.

Tietysti olemme lukuisia kertoja käyneet myös paikalla missä isäsi toimi ELK 35:ssä. Sinulla on tallella isäsi valokuvia hänen sodanaikaisesta työpaikastaan. Olemme voineet haastatella samassa yksikössä palvellutta lotta Salme Sulosta, joka kertoi erikoisen tarinan.  Eläinlääkärin vastaanotolle oli tuotu komentaja Raappanan koira, joka liikkasi etujalkaansa. Eläinlääkäri kaivoi jalasta suurikokoisen tikun. Parin päivän kuluttua keskellä yötä Salme Sulonen heräsi siihen, kun hänen lääkintäyksikön ovea raavittiin voimakkaasti. Oven avattuaan hän näki Raappanan koiran, jonka jalkaa oli hoidettu edellisenä päivänä ja myös toisen koiran, joka ontui etujalkaansa. Heti oven avauksessa koirat tulivat sisälle, minkä jälkeen hän kävi herättämässä eläinlääkärin. Sama vaiva oli myös tällä toisella komentajan koiralla. Komentaja oli eläinrakas lämminhenkinen ihminen ja näin hänen koiransa oppivat luottamaan vieraisiin ihmisiin erikoisella tavalla.

Nämä kokemuksemme kanssasi eivät jääneet yhteisiin matkoihimme, vaan järjestimme myös upeita talkootyötapahtumia. Kilvoittelimme kanssasi, mikä pitäjä voittaisi v. 2014 mottitalkoot. Täytyy tunnustaa, että Juuka voitti. Sinun ihmissuhteesi osoittautuivat paremmiksi ja pystyitte pesemään muut pitäjät. Puita tarvittiin höyryjunamatkaan Kiuruvedeltä Lieksaan. Järjestimme näet Lieksassa Kansalaisjuhlan 70 vuotta Jatkosodan päättymisestä. Juhla onnistui tosi hyvin ja junamatkaan saatiin riittävästi mottitalkoiden turvin polttopuita. Sonkajärveläiset Matti Vatasen johdolla johtivat pitkään mottitalkoita, mutta kesän aikana juukalaiset vetivät pisimmän korren. Tosin Kiuruveden asemalle kertyi puuta jonkin verran enemmän, jos siihen lasketaan Ponssen Juha Vidgrenin lahjoittamat yli 20 vuoden ikäiset lähes 30 kuution erä koivuhalkoja. Mottitalkoisiin osallistuivat aidosti myös veteraanit, Olavi Tiittanen ja myös isäni.

Sinulla on riittänyt aikaa vaativien luottamustoimiesi ja työsi ohella osallistua yhdistyksemme muihinkin talkootapahtumiin, milloin Rukajärven tien eri kohteissa, Rukajärvi-keskuksen rakentamiseen ja lisäksi olet ollut uutterasti järjestämässä erilaisia Rukajärven suunnan sotahistoriaa käsitteleviä tilaisuuksia tänne kotipitäjääsi Juukaan.

Kuten havaitaan olemme yhdessä saaneet Rukajärven suunnan nimen alla pidetyksi monta hienoa tapahtumaa, juhlaakin, mutta mittavin työ on tietysti tehty veteraanien muisteluitten keräystyön alalla. Juuka on ansiostasi tässäkin yksi parhaiten hoitaneista veteraanihaastatteluitten tekijöistä. Esitän siitä ja kaikesta muusta Sinulle mitä parhaat kiitoksemme.

Täyttäessäsi nyt 70 vuotta toivomme Sinulle pitkää ikää, hyvää terveyttä ja vireyttä, että voisimme edelleen jatkossakin ja yhtä usein tavata yhteisen harrastuksemme parissa.

Luovutamme Sinulle muistoksi tästä juhlapäivästä ”Raappanan ritari” kirjan numeroidun kappaleen. Kuvatkoon tuo numero 24 nuorekasta ikääsi ja kirjan nimi käytöstapojasi.

Rukajärven suunnan historiayhdistys ry.

Puheenjohtaja Tenho Tikkanen