Puheenjohtaja Tenho Tikkanen puhe Helsingissä: Piispa Jari Jolkkosen sanoin ”yhdessä olemme vahvempia”
Puheenjohtaja Tenho Tikkanen puhe Helsingissä: Piispa Jari Jolkkosen sanoin ”yhdessä olemme vahvempia”
Lieksan rautatieaseman, siellä toimivan Rukajärvi-keskuksen kunnostustyö jatkuu
Rukajärven suunnan historiayhdistys ry:n (RSHY ry.) työt Lieksan rautatieasemalla sen kunnostamiseksi jatkuvat taukoamatta. Rautatieasema on avattu yleisölle sen alkuperäisessä tarkoituksessaan. Kotiseututyön ja kulttuurin sekä sotahistoriatyötä ajatellen sen merkitys vain korostuu, mikä tekee siitä perinteistä sotahistoria- ja veteraanityöstä sekä myös kotiseututyötä ajatellen erityisen merkittävän.
Ennen talven tuloa pyritään saattamaan valmiiksi ikkunoitten kunnostaminen ja ulkomaalaus. Vain sisäpihan puoleisen seinän yläosien maalaus siirtyy tulevaan kesäkauteen. Pihatöitäkin pyritään vielä jatkamaan ja sisällä erityisesti Ilmari Juutilaisen syntymähuonetta kunnostetaan mahdollisuuksien mukaan. Kiitos Sari Myllyselle, että hän kaivoi netistä tietoa, mikä varmisti yhdessä Marskin ritari Juutilaisen poikien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella isän syntymäpaikan lopullisesti.
Kiitos kaikille – miten voin kyllin kiittää…
Tästä hankkeesta tekee erikoisen se, että siihen ovat osallistuneet myös nuoret ammattikoululaiset. Pohjois-Karjalan ammattiopiston Lieksan toistakymmentä oppilasta ovat tehneet työtä yhdessä talkooporukoita johtavan Tatu Poimalan ja Juha Lavosen johdolla. Ammattiopiston Juha Liitenille ja Pasi Pulkkiselle esitämme kiitoksemme. He löysivät oppilaita, jotka sitoutuivat työhön. Luonnollisesti Tukipisteen henkilökunta auttoi meitä päivittäin samoin kuin myös Lieksan Matkailuoppaista Jatta Kettunen ja Ritva Kilpeläinen sekä Ritva Malinen. Monen nimi jää tässä yhteydessä lausumatta, koska talkoolaisia on työhön osallistunut n. 150 henkeä ja tunteja on kertynyt vajaan puolentoistakuukauden aikana pitkästi yli 4000. Arja Saijonmaan laulun sanoin: ”Miten voin kyllin kiittää…”.
Lieksan asema on avattu yleisölle asevelihengessä. Minulta on kysytty miten sinä sait juhlaan esiintyjäksi maailmanluokan sellistin. Minä vastasi Se on pitkä tarina. Niin moni on tullut auttamaan pelkästään halusta auttaa Lieksan ja Itä-Suomen asiaa. Sellisti Jussi Makkonen on yksi ja Kimmo Vitri on toinen ja kukaan talkoolaisista ei ole tullut minulle sanomaan, että minun ja koko perheen nimi pitää tuoda esille. Jokainen on halunnut auttaa omalla työllään sitä kulttuurityötä mitä yhdessä teemme. Kiitos Jussi ja Nazig ja Kimmo ja koko hänen perheensä ja niin monet muut. Kuten Jani Turunen ja Olavi Turunen koneitten kanssa. KIITOS!
Erikoista tämän hankkeen toteuttamisessa on se, että hyväntekeväisyysjärjestö (Lieksan Tukipiste ry.) ja sotahistoriayhdistys (RSHY ry.) ovat voineet yhdistää voimansa sodanaikaisessa ”asevelihengessä – kaveria ei jätetä” ja samalla kun työn lopputulos palvelee kummankin yhdistyksen sääntöjen mukaista tarkoitusta, on voitu pelastaa arvokas kiinteistö mikä palvelee kulttuuripitäjän joukkoliikenteen matkailijoita ja samalla voidaan edistää myös luontoarvojen säästöä ja toimia ns. vihreän siirtymän tavoitteiden mukaisesti edistämällä joukkoliikenteen palveluja.
Ihmiset ovat innoissaan
Olemme erityisen iloisia siitä, kun lieksalaiset täysin oma-aloitteisesti suunnittelevat aseman palveluitten kehittämistä. Ideatulva on yllättänyt – sekin on satumainen juttu. Lieksa ansaitsee tämän, Lieksa on matkailijan paratiisi niin monella perusteella. Ja nyt vielä Lieksa voi osoittaa esimerkkiä myös muille paikkakunnille maassamme. Kaikkea emme saa kuntoon välittömästi heti, vaan vähitellen. Varoja kerätään, ja palveluja kehitetään vähitellen.
Lahjoituksiakin on saatu
Ostimme Lieksan rautatieaseman ”velaksi”. Näin lehdet kirjoittivat 2.6.2024 komentaja E.J. Raappanan 131 päivänä tekemämme kiinteistökaupan jälkeen. Se vihlaisi pahasti sydämen tienoilta. Että velaksi, mutta sehän on totta! Velat on maksettava – se on ollut periaatteemme, yhtään laskua ei ole jäänyt maksamatta ja siksi meihin luotetaan, paitsi yksi valtiollinen taho, jolta tukea pyysimme. Petti oikein kunnolla, jälleen kerran ja vielä kaupan päälle syvästi loukkasi. Mitätöi kaiken työmme – tietysti tarkoituksella. Olemme ymmärtäneet, että kansanliike syntyi tästä kirjoituksesta ja myös muista lehdistön totuuden mukaisista kirjoituksista. Syntyi epäoikeudenmukaisuutta vastaan hangoitteleva kansanliike, joka kääri hihat, että näytetään niille, jotka eivät minkään päälle mitään ymmärrä!
Olemme saaneet lahjoituksia monilta tahoilta ilmaisen työn lisäksi myös rahallisia avustuksia. Kaikkien talkoolaisten nimet ja myös lahjoitusten antajien nimet, ne julkaistaan. Lahjoitusten määrä ei kohoa yli viiden tonnin. Sillä ei ”Herran huonetta” rakenneta, ei edes korjata. Ne nimet tulevat kuitenkin kunniapaikalle Lieksan rautatieaseman Raappana salissa pysyvästi esille. Rahamääriä emme julkaise ilman lahjoituksen antajan lupaa. Se on selvää, että velat on maksettava – eikös juu.
Lieksan rautatieaseman palvelut
Lieksan rautatieaseman palvelut ovat vastaavat kuin mitä on saatavana maassamme vain Helsingin rautatieasemalta. Kulttuuripalveluitten osalta Lieksa vie selkeän voiton. Tähän viittasi myös kansanedustaja Markku Eestilä aseman 5.9.2024 pitämässään vihkiäispuheessa. Sitä kommentoin hämmästellen Lieksan kirkon pääjuhlassa, mikä herätti hiukan naurua. Siksipä kävin Helsingin rautatieasemalla testaamassa palvelut ja kyllä kansanedustajaa on uskominen, hintatasokin on Helsingissä kaksinkertainen ja tarjolla olevien tuotteitten mausta en puhu mitään. Palvelussa on ratkaiseva ero, Lieksassa asenne on ”viihtykää”, Helsingissä – pois tieltä ja äkkiä.
Näyttelyitten pystyttäjät. (Vas.) Kyllikki Vänskä, Tuulikki Bjurström, Ritva Kilpeläinen, Ilma Vihonen, Jatta Kettunen ja Ritva Malinen.
Niin sanotaan: Armeijaa marssii vatsallaan. Juhlarukaa valmistivat talkooperiaatteella: Koivurinteen Erän talkooporukka, Meeri Kauppinen, Merja Katajsalo, Tuula Rötsä ja Liisa Kiisinen. Talkoomitali ripustettiin kaulaan vielä siinä vaiheessa kun he olivat kauhan varressa. Kuva Reino Heikkinen.
Monesta suusta on todettu, että sotahistoriatyössä Rukajärvi-keskuksen sijoittaminen sodanaikaiselle rautatieasemalle ja sen kunnostaminen on erityisen merkittävä kulttuuriteko, kun se vielä palvelee laajasti tämän päivän kulttuuria ja matkailua, säilyttäen tärkeää sotahistoriaa ja kunnioittaen samalla koko veteraanisukupolven työtä. Kulttuurihistoriallisesti arvokas vuonna 1909 rakennettu Rautatieasema on nyt avattu yleiseen käyttöön. Suljettuna se oli vuodesta 2005 lähtien.
Yhdistyksen asema sotahistoriatyössä maassamme
Rukajärven suunnan historiayhdistys ry. on perustettu 19.9.2009. Sen työn tulokset ovat merkittävät, maan laajin rintamaveteraanien haastatteluaineiston kokoajana ja merkittävien näyttelyitten esille asettajana, joista ehkä merkittävin on maan laajimman pysyvän Jatkosodan rintamataidenäyttelyn kokoaminen juuri Lieksan rautatieaseman kohteeseen.
Yhdistys on aikaansaanut paljon muutakin, mistä osoituksena maan ainoan Jatkosodan taistelutien Rukajärven tien nimeäminen ja sen merkitseminen maastoon ilmoitustauluin ja rakentamalla Jukolan Motti -pirtin ja kunnostamalla Änäkäisen salpaetuasema.
Kaiken lisäksi työn merkitystä lisää se, että työ on tehty talkootyönä ilman yhteiskunnan tukea. Vuonna 2014 yhdistys kunnosti Lieksan asemamakasiinin, missä Rukajärvi-keskus on toiminut siitä lähtien ja nyt saatiin lisätiloja viereisestä aseman päärakennuksesta, eikä sitäkään tuettu yhteiskunnan taholta.
Sotahistoriatyötä ajatellen yhdistys jatkaa veteraanien aloittamaa sotahistoriatietojen keräystyötä ja siinä työssä yhdistystämme voidaan pitää maassamme ylivoimaisesti ansioituneimpana.
Yhdistyksen ja sen jäsenten keräystyötä hyödyntävä kirjallinen tuotanto on sekin poikkeuksellisen merkittävä. Yhteensä liki 100 kirjallista teosta ja yli 15.000 sivua on siitä todellinen taidonnäyte, millä on kansallisesti suurta yleistä merkitystä.
Sotahistoriallinen merkitys ja tavoitteet:
Yhdistyksen maakunnalliset Rukajärvi-keskukset Ylä-Savossa ja Kainuussa ovat tavoittaneet laajan kannatuksen ja Lieksan rautatieasema on siinä työssä tärkeä osa koko näiden maakuntien alueen historiaa ja kansallista perintöä, mikä yhdistää paikalliset sekä kansalliset muistot sodan ajalta. Lieksan rautatieaseman merkitys Rukajärvi-keskuksen näyttelytilana ja julkisen liikenteen solmukohdassa odotustilana antaa sille laajan yleishyödyllisen ja kulttuurisen merkityksen. Näyttelytilat, joissa esitellään Rukajärven suunnan rintamataiteilijoiden teoksia, sota-aikaista rautatieliikennettä ja Marskin ritarin, hävittäjälentäjä Ilmari Juutilaisen elämäntyötä, rikastuttavat paikallista kulttuuria ja perinteitä.
Rukajärven suunta suoraan Päämajan alaisena ainoana yhtymänä on korostunut hanke, joka on osa suurempaa kokonaisuutta kerätä ja säilyttää jatkosodan sotahistoriallista aineistoa, mikä on ollut Rukajärvi-keskusten keskeinen tavoite alusta pitäen. Veteraanien perintö ja heidän jälkipolviensa halu luovuttaa sodanaikaisia esineitä ja aineistoa tukee merkittävästi kansallista sotahistoriatyötä. Viimeisin merkittävä lahjoituksen teki Korven Kaiku -lehden pitkäaikaisimman päätoimittajan Uljas Apilan tytär Inkeri Apila, joka lahjoitti lehden vuoden 1941 nidotun vuosikerran. Se asetetaan esille lahjoittajan tahdon mukaisesti Lieksan rautatieaseman Raappana salin päänäyttelyyn.
Inkeri Apilan Lajoitus nidottu vuoden 1941 vuosikerta 123 numeros. Sodan alussa päätoimittaja oli Mikko Rossi ja tuon jälkeen päätoimittja sodan loppuun oli Uljas Apila. Lehdet ilmaisevat sen, mikä on sodan henki. Inkeri Apila syntyi 15.8.1941 ja hän sai kuin syntymäpäivälahjaksi isältä päätoimittajana ensinumeron 25.8.1941.
Yhdistyksen hankkeen vaikutukset ja hyödyt kansantalouteen.
Lieksan Rukajärvi-keskuksen kunnostus ei palvele ainoastaan paikallista historiaa, vaan koko Itä-Suomen matkailua ja kulttuurielämää. Rukajärvi-keskus ja sen kehittyvä käyttö matkailupalvelupisteenä ja kulttuurikeskuksena luo pitkäkestoista elinvoimaa alueelle. Jatkuva kehitystyö luo ja edistää paikallisten kulttuuritapahtumien järjestämistä ja tukee siten alueen vetovoimaa matkailijoille ympäri vuoden. Pelkästään Lieksan muu laaja kulttuuritarjonta luo pohjaa laajemmin kehittäen koko maakunnan matkailutarjontaa niin kotimaisille kuin myös laajemmin ulkomaisille matkailupiireille. Hanke tukee alueen matkailuyritysten toimintaa laajemminkin.
Lieksan rautatieaseman avaaminen ja sen sotahistoriatyön hanke tukee veteraanien perinnön säilyttämistä ja sotahistorian tuntemusta, joka on tärkeä osa kansallista identiteettiä ja muistia. Tämä kohde on konkreettinen osoitus siitä yhdistyksen asiantuntevasta toimintatavasta kunnioittaa veteraanisukupolven työtä ja varmistaa, että heidän työnsä muistetaan myös tulevaisuudessa. Pentti Perttulin sanojen mukaan: ”Työ muistetaan satoja vuosia sotien jälkeen – pysyvästi”.
Rukajärvi-keskusten työn ansiosta sotahistoriakeräystyö ja veteraanien muiston vaaliminen ovat saavuttaneet laajaa tunnustusta, ja tämä hanke jatkaa arvokasta perinnettä. Lieksan kunnostettu rautatieasema on erinomainen symboli siitä, mitä voidaan saavuttaa asevelihengessä, nuorten ja varttuneemman väen kanssa yhteistyöllä ja kulttuurityön avulla koko maakunnan hyväksi.
Kiitollisin mielin
Tenho Tikkanen, puheenjohtaja