{"id":11797,"date":"2017-09-26T16:44:24","date_gmt":"2017-09-26T13:44:24","guid":{"rendered":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/historiayhdistys\/?p=11797"},"modified":"2017-09-29T21:38:21","modified_gmt":"2017-09-29T18:38:21","slug":"muistokirjoitus-paavo-lonkila-ihmisena-esimerkkina-meille-kaikille","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/historiayhdistys\/muistokirjoitus-paavo-lonkila-ihmisena-esimerkkina-meille-kaikille\/","title":{"rendered":"Muistokirjoitus Paavo Lonkila; Ihmisen\u00e4 esimerkkin\u00e4 meille kaikille"},"content":{"rendered":"
<\/fb:like><\/div><\/div>

Paavo Lonkila (11.1.1923 – 22.9.2017) edustaa sit\u00e4 Suomen Suurinta Sukupolvea, joka omakohtaisesti puolusti maansa pyhimpi\u00e4 arvoja, itsen\u00e4isyytt\u00e4 ja sit\u00e4 my\u00f6t\u00e4 kansan yhten\u00e4isyytt\u00e4 ja hyvinvointia. Harvempi on maansa puolesta toimiessaan kokenut sodan julmuudet ja voinut olla sodan j\u00e4lkeen juhlittu kansallissankari ja olympiavoittaja. Kaiken t\u00e4m\u00e4n eteen h\u00e4n on tehnyt antaumuksella ty\u00f6t\u00e4 ja voi sanoa menestymisen ja el\u00e4m\u00e4n olleen usein aivan hiuskarvan varassa.<\/p>\n

\"\"<\/a>
RSHY ry onnittelee Paavo Lonkilaa h\u00e4nen 90-vuotisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u00e4n 11.1.2013. Timo Laukkanen ja Paavo Lonkila.<\/figcaption><\/figure>\n

Jatkosodassa Rukaj\u00e4rven suunnalla er\u00e4maasodassa Paavo Lonkilalla oli useita vaaranpaikkoja. Heti ensimm\u00e4isten viikkojen aikana h\u00e4n joutui torjumaan vihollisen y\u00f6llist\u00e4 yll\u00e4tyshy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 Peukaloniemen tukikohtaan. \u00c4\u00e4rimm\u00e4isiss\u00e4 tilanteissa usein ihmisen toimintakyky lamaantuu. Vaikeissa oloissa Paavon suorituskyky kuitenkin vain parani. Ylivoimainen vihollinen saatiin karkotetuksi omalle puolelleen pitk\u00e4n tunteja kest\u00e4neen torjuntataistelun j\u00e4lkeen. J\u00e4lkeenp\u00e4in Paavo Lonkila on kuvannut n\u00e4it\u00e4 tapahtumia 10.10.1942 nuoren miehen tulikasteeksi. Taistelun j\u00e4lkeen h\u00e4n joutui kertomaan tapahtumista rykmenttins\u00e4\u00a0komentajalle. Sit\u00e4\u00a0h\u00e4n piti huomattavasti vaikeampana, j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4mp\u00e4n\u00e4 ja vastenmielisemp\u00e4n\u00e4 asiana kuin itse taisteluun osallistumistaan. Everstin kohtaaminen juuri rintamalle tulleena nuorena sotilaana ei ollut helppo; eteen yll\u00e4tt\u00e4en tullut tilanne kuvaa Paavo Lonkilan vaatimatonta luonteenpiirrett\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 vuoden 1942 lokakuun 10. p\u00e4iv\u00e4n taistelun j\u00e4lkiselvittelyiss\u00e4 kaatui h\u00e4nen pataljoonansa komentaja legendaarinen A. Majewski.<\/p>\n

Pekka Tiilikaisen kerrotaan kysyneen v. 1952 Paavo Lonkilalta: ”Oliko t\u00e4m\u00e4 kultamitalihiihto sitten el\u00e4m\u00e4si kovin hiihto?” Paavo Lonkila oli vastannut, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni kovimman hiihdon suoritin vuoden 1943 kev\u00e4ttalvella Ontaj\u00e4rven j\u00e4\u00e4ll\u00e4, jolloin olin palaamassa vihollisen selustaan suuntautuneelta partioretkelt\u00e4. Paavo Lonkila oli osallistunut Jelj\u00e4rven huoltotukikohtaan suuntautuneelle Os. Puustisen johtamalle partioretkelle yhdess\u00e4 581 aseveljens\u00e4 kanssa. Partioretki oli miesvahvuudeltaan Suomen armeijan Jatkosodan toiseksi suurin. Retkell\u00e4 kaatui kaikkiaan 32 suomalaista, joista 15 Paavon joukkueen t\u00f6rm\u00e4tty\u00e4 paluumatkalla vihollisen v\u00e4ijytykseen laskeuduttaessa Ontaj\u00e4rven j\u00e4\u00e4lle. Vihollinen avasi t\u00e4h\u00e4n n. 20 miehen joukkueeseen tulen vain 50 – 70 metrin et\u00e4isyydelt\u00e4, oikealla olevasta niemen k\u00e4rjest\u00e4. Viisi miest\u00e4 selviytyi kuin\u00a0ihmeen kaupalla t\u00e4st\u00e4kin tilanteesta. Luodit l\u00e4p\u00e4isiv\u00e4t Paavon tuulipuvun, katkoivat repun viilekkeet ja aseen kantohihnan, vioittivat suksen sauvoja, mutta mies selvisi naarmuitta. Kaatuneitten joukossa oli Paavon ”pakkikaveri” Einari K\u00e4rkk\u00e4inen, joka ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n ollut huono hiiht\u00e4j\u00e4. Einari j\u00e4i j\u00e4lkeen hiukan, vain rinnanmitan ja kaatui.<\/p>\n

Pakkikaverinsa Einari K\u00e4rkk\u00e4isen osalta Paavo joutui sodan j\u00e4lkeen todistamaan erikoista n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4. Vihollinen oli taltioinut Ontaj\u00e4rven j\u00e4\u00e4lle kaatuneen Einari K\u00e4rkk\u00e4isen tuntolevyn. Tuon tuntolevyn avulla vihollisen tiedustelupalvelu OGPU l\u00e4hetti 1950-luvun alkuvuosina Einari K\u00e4rkk\u00e4iseksi tekeytyneen vakoojan selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, toimiko Kiuruveden Rytkyn Laukkalan tilalla salainen suomalaisten vakoojien koulutuskeskus. T\u00e4m\u00e4n tarinan oli sepitt\u00e4nyt 20.5.1933 ven\u00e4j\u00e4lle loikannut Laukkalan tilan tytt\u00e4ren mies Antti Kainulainen. Ven\u00e4l\u00e4inen salainen palvelu OGPU ei pit\u00e4nyt Antti Kainulaisen kertomusta uskottavana ja niinp\u00e4 Kainulainen teloitettiin 13.3.1938. T\u00e4m\u00e4 uskomaton tarina selvisi vasta 4.1.2014 haastatellessani Paavo Lonkilaa. Haastattelun j\u00e4lkeisiss\u00e4 jatkotutkimuksissani lopulta varmistui, mist\u00e4 asiassa todellisuudessa olikaan kysymys. Paavo oli johdattanut minut asiaa selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja Rytkyn Laukkalan tilan suvun juuri ilmestyneest\u00e4 Juha Kainulaisen kirjoittamasta sukukirjasta ”Mualimalta Savoon ja Savosta mualimalle, Kainulaisia ja H\u00e4rk\u00f6si\u00e4” asiaa oli selvitetty edell\u00e4 kuvatuin ven\u00e4l\u00e4isin tuorein arkistol\u00e4htein. Paavoa vakooja ei halunnut tavata, vaan tunnusti Keskuspoliisin tutkijalle jo ennen sovittua tapaamista salaisen peitetarinan ja oikean teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. T\u00e4ss\u00e4kin asiassa Paavon taidot ja muisti oli pett\u00e4m\u00e4t\u00f6n ja auttoi oikean tiedon tallentamisen.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Paavo Lonkilan hiihtoura huipentui Oslon olympialaisiin, kultamitali viestiss\u00e4 ja pronssia 18 kilometrill\u00e4. Suoritus oli melkoinen, sill\u00e4 edellissyksyn\u00e4 h\u00e4n oli mets\u00e4t\u00f6iss\u00e4 iskenyt kirveell\u00e4 ranteeseensa, mik\u00e4 oli vaarantaa h\u00e4nen koko hiihtouransa.<\/figcaption><\/figure>\n

Paavon hiihtosaavutukset ovat mittavat. Niist\u00e4 tunnetuin on olympiavoitto v. 1952 Oslon 4 x 10 kilometrin viestinhiihdossa. Paavon aktiiviuran aikoihin oli maamme hiihtourheilussa kuitenkin useita muitakin\u00a0t\u00e4hti\u00e4 ja niinp\u00e4 Paavo ei voittanut yht\u00e4\u00e4n Suomen mestaruutta. Yksi Suomen enn\u00e4tys h\u00e4nell\u00e4 kuitenkin on. Se l\u00f6ytyy sodasta palaavien Rukaj\u00e4rven miesten kertomuksista. He marssivat aselevon j\u00e4lkeen jalan Rukaj\u00e4rvelt\u00e4 kotiin. Paavo kotiutettiin lopulta Pielavedell\u00e4 16.11.1944. Sit\u00e4 ennen h\u00e4n oli marssinut yhteens\u00e4 462 km, jota pidet\u00e4\u00e4n ep\u00e4virallisena Suomen enn\u00e4tyksen\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Lonkila osallistui aktiivisesti Rukaj\u00e4rven suunnan historiatiedon ker\u00e4\u00e4miseen yhdess\u00e4 aseveljiens\u00e4 Niilo Kastarisen, Viljo Huttusen ja Heikki Ritvasen kanssa.<\/figcaption><\/figure>\n

Paavo Lonkilan hiihtosaavutukset ovat el\u00e4v\u00f6itt\u00e4neet kansamme hyvinvointia ja itsetuntoa juuri t\u00e4rkeimpin\u00e4 sodanj\u00e4lkeisin\u00e4 vuosina. Tuolloin kansan kestokyky\u00e4 koeteltiin \u00e4\u00e4rimmilleen ja voimat oli tarpeen koota maan j\u00e4lleenrakentamiseksi ja sotakorvausten suorittamiseksi. Kuten tunnettua Suomi oli ainut maa, joka hoiti aseleposopimuksessa m\u00e4\u00e4r\u00e4tyt velvoitteensa sovitun mukaisesti niin, ett\u00e4 viimeinen sotakorvausjuna ylitti maamme rajan 30.8.1952. Siis samana vuonna, jolloin Paavo voitti kultamitalinsa Oslon olympialaisissa. Sotakorvaukset t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n rahassa mitaten kohosivat yli 500 miljardiin euroon.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Paavo Lonkilaa halusivat haastatella monet. Petroskoin yliopiston professori Juri Kilin halusi tavata mestarihiiht\u00e4j\u00e4n ja haastatteli Paavo Lonkilaa 2.9.2012.<\/figcaption><\/figure>\n

Olemme turvautuneet Paavo Lonkilan apuun lukuisia haastatteluja tehdess\u00e4mme. Paavo Lonkilan tarkka muisti ja ter\u00e4v\u00e4 \u00e4ly on ollut monen monituista kertaa perinnety\u00f6ntekij\u00f6itten k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ja nyt ker\u00e4ysty\u00f6n tulokset ovat kansakuntamme arvokasta muistiperint\u00f6\u00e4 ja yhteist\u00e4 omaisuutta.<\/p>\n

J\u00e4\u00e4mme kaipaamaan t\u00e4t\u00e4 avuliasta, iloista ja esimerkillist\u00e4 miest\u00e4, jolla riitti aina aikaa kanssaihmisille.<\/p>\n

Tenho Tikkanen, Rukaj\u00e4rven suunnan historiayhdistys ry puheenjohtaja<\/p>\n

Paavo Lonkila sotilaana:<\/strong><\/p>\n

Rukaj\u00e4rvell\u00e4 Paavo Lonkila taisteli 3.\/JR10 riveiss\u00e4, sotilasarvoltaan h\u00e4n oli kersantti. H\u00e4n osallistui Os. Puustisen johtamalle Jelj\u00e4rven partioretkelle, mik\u00e4 oli Suomen armeijan yksi suurimmista vihollisen selustaan suuntautuvista retkist\u00e4.<\/p>\n

\u00a0<\/strong>Paavo Lonkilan merkitt\u00e4vimm\u00e4t urheilusaavutukset<\/strong><\/p>\n

Lonkila, joka 157-senttisen\u00e4 on Suomen maastohiihtohistorian lyhyin olympiamitalimies, saavutti Oslon talviolympialaisissa 1952 ensin 18 kilometrill\u00e4 pronssia ja sitten 4×10 kilometrin viestin toisen osuuden hiiht\u00e4j\u00e4n\u00e4 kultaa. Hiihtojoukkueessa hiihtiv\u00e4t Lonkilan lis\u00e4ksi my\u00f6s Rukaj\u00e4rven veteraanit Teuvo Laukkanen ja Urpo Korhonen sek\u00e4 Tapio M\u00e4kel\u00e4. Rumfordin MM-kisoissa 1950 Lonkila sai viestiss\u00e4 hopeaa ja sijoittui 18 kilometrill\u00e4 viidenneksi. Uran arvokkaimpia saavutuksia on my\u00f6s Holmenkollenin kisojen 18 kilometrin voitto vuonna 1951.<\/p>\n

Merkitt\u00e4vimm\u00e4t saavutukset:<\/strong><\/p>\n