{"id":11659,"date":"2024-06-30T00:04:31","date_gmt":"2024-06-29T21:04:31","guid":{"rendered":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/?p=11659"},"modified":"2024-07-01T10:39:38","modified_gmt":"2024-07-01T07:39:38","slug":"opintomatka-satakuntaan-opettajana-106-vuotias-veteraani","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/ajankohtaista\/opintomatka-satakuntaan-opettajana-106-vuotias-veteraani\/","title":{"rendered":"Opintomatka Satakuntaan – opettajana 106-vuotias veteraani ja vuorineuvos"},"content":{"rendered":"
<\/fb:like><\/div><\/div>\n

Lieksan rautatieaseman hankinta vei t\u00e4ll\u00e4 kertaa opintomatkalle Satakuntaan<\/strong>. Tarkoitukseni oli tavata vanhoja tuttuja. Heid\u00e4n joukossaan yksi veteraani \u2013 yhdistyksemme vanhin j\u00e4sen professori Ilmari Koppinen (s. 8.1.1918)<\/strong>. Aloite matkaan tosin tuli Pentti Perttulin pojalta Tapiolta<\/strong>, joka haluaa lahjoittaa is\u00e4ns\u00e4 arvokasta sotahistoria-aineistoa yhdistyksemme k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n uusiin Lieksan tiloihin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Vuorineuvos Simo Palokangas ja Tapio Perttuli, k\u00e4dess\u00e4 tuore kirja ”Simo”. Simo Palokangas toimi L\u00e4nnen Tehtaat Oyj:n toimitusjohtajana, teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 miss\u00e4 Pentti Perttuli oli toiminut aiemmin.<\/em> <\/p>\n\n\n\n

Tapio oli kutsunut kotiinsa is\u00e4ns\u00e4 Pentin l\u00e4heisi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4.  My\u00f6s vaimoni halusi tulla mukaan, Pentti oli tullut h\u00e4nelle hyvin l\u00e4heiseksi. Olimme vierailleet Pentin luona tietenkin S\u00e4kyl\u00e4n \u201dKoroliksi\u201d nimetyss\u00e4 kodissa, mik\u00e4 on my\u00f6hemmin saanut takaisin alkuper\u00e4isen nimens\u00e4 \u201dVarinranta\u201d ja my\u00f6hemmin Laitilassa.<\/p>\n\n\n\n

S\u00e4kyl\u00e4ss\u00e4 kuulin paljon uutta tietoa. Vuorineuvos Simo Palokankaalla ja Pentti Perttulilla oli pitk\u00e4 l\u00e4heinen tuttavuus ja siksip\u00e4 Simo Palokankaan ja Tapio Perttulin keskustelua oli tosi mielenkiintoista kuulla.<\/p>\n\n\n\n

Luonnollisesti keskusteluun osallistuivat my\u00f6s Tapion vaimo Aila Perttuli ja my\u00f6s oma vaimoni Varpu, jolle Pentti Perttuli tuli l\u00e4heiseksi monestakin syyst\u00e4. Aila ja Tapio Perttuli tekiv\u00e4t Pentin ik\u00e4\u00e4nnytty\u00e4 arvokkaan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen. Aila irtisanoutui vaativasta Raision tehtaan ty\u00f6st\u00e4\u00e4n ja perhe muutti Pentin vanhuuden kotiin hoitamaan maan \u201dylivoimaiseksi ykk\u00f6seksi\u201d veteraanity\u00f6ss\u00e4 kohonnutta veteraania.<\/p>\n\n\n\n

Tapion ja Ailan kuultua Lieksan rautatieaseman hankinnasta ja suunnitelmastamme sijoittaa h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 aineistoa uusiin n\u00e4yttelytiloihin, saimme heti kutsun S\u00e4kyl\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Lahjoitus on mittaamattoman arvokas<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Olen tavannut Pentti Perttulin lukemattomia keroja ja olen samalla kuvitellut tuntevani h\u00e4net perin pohjin. Nyt tapasin ihmisi\u00e4, jotka antoivat paljon sellaista ajateltavaa, mink\u00e4 vuoksi minun olisi pit\u00e4nyt osata aina Pentti Perttulin tavatessani olla hereill\u00e4. Minun olisi pit\u00e4nyt osata vet\u00e4\u00e4 utelias historiantutkijan kaapu ylleni tiukemmin. Hyvin usein kiinnostavan ihmisen puhe j\u00e4hmett\u00e4\u00e4, ja silloin my\u00f6s muistiinpanot j\u00e4\u00e4v\u00e4t tekem\u00e4tt\u00e4. Paljon olemme koonneet tietoa maamme sotaveteraanity\u00f6n ylivoimaisesta mestarista, mutta uusi tieto yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 viel\u00e4kin.<\/p>\n\n\n\n

Olin esitt\u00e4nyt Tapiolle yhden toivomuksen. Pit\u00e4isin arvokkaana, jos h\u00e4n lahjoittaisi Lieksan uuteen tilaan kirjan mihin on koottu Antti Tuurin Rukaj\u00e4rven tiell\u00e4, Rukaj\u00e4rven aika ja Rukaj\u00e4rven linja teokset yhdeksi kirjaksi sidottuna. Siihen liittyy tarina, mink\u00e4 kuulin veteraanilta itselt\u00e4\u00e4n. Antti Tuuri oli tiedustellut haastattelujen alkuvaiheessa tilannetta, joko saataisiin kokoon yksi kirja. Pentti Perttuli oli vastannut, ett\u00e4 kyll\u00e4 t\u00e4st\u00e4 aineistosta yksi kirja saadaan kokoon, lopulta tulikin kolme. Viimeisen kirjan julkistamistilaisuudessa 18.8.1992 Pentille oli luovutettu Otavan yhdeksi kirjaksi nitoma teos. Sit\u00e4 teosta havittelin, miss\u00e4 oli Antti Tuurin omiste.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

\u201dPentti Perttulille – Yst\u00e4v\u00e4llisesti, veljellisesti kiitt\u00e4en, ett\u00e4 Rukaj\u00e4rven suunnan taisteluista yksi kirja riitt\u00e4\u00e4. -Iso-Vimmassa 18.8.1992 – Antti Tuuri\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

Nyt kuulin vuorineuvos Simo Palokankaalta uutisen, ett\u00e4 my\u00f6s h\u00e4n sai tuon vastaavan teoksen omisteen kera.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Juuri edell\u00e4 kerrotun vuoksi Simo Palokankaalta saamaani ”Simo” toeksen lahjoitusta pid\u00e4n erityisen suuressa arvossa. Mielenkiintoinen teos piti lukea heti ja luen sen viel\u00e4 toiseen kertaan, kunhan p\u00e4\u00e4sen syntym\u00e4kotiini Kiuruvedelle. Erityisesti minua l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 kirjassa ne kohdat miten Simo Palokangas arvostaa l\u00e4heisi\u00e4\u00e4n ja antaa ohjeitaan siit\u00e4 my\u00f6s muille jopa t\u00e4t\u00e4 perustellen PCM-koulutusta apuna k\u00e4ytt\u00e4en: ”Pit\u00e4\u00e4 muistaa, ettei toinen ihminen ole pirullinen vaan erilainen. Kun sen oivaltaa ja hyv\u00e4ksyy, niin erilaisuus on rikkaus.”<\/em> Kirja kertoo siit\u00e4 ihmissuhteita koettelevasta ristiriitatilanteesta vaikeassa paikassa kun n\u00e4kee, ett\u00e4 menee p\u00e4in seini\u00e4 ja jos sill\u00e4 tiell\u00e4 jatkaa, koko yritys tuhoutuu. Sen edess\u00e4 Simo Palokangas oli useampaan kertaan – tosin eri yrityksen johdossa.<\/p>\n\n\n\n

Hiljainen hetki Rukaj\u00e4rven tiell\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Pentti Perttuli kuoli 23.5.2017, juuri silloin kun olimme kokoontuneet tekem\u00e4\u00e4n h\u00e4nen esityksens\u00e4 mukaisesti Rukaj\u00e4rven tien merkkikohdetta Lieksaan. Merkillinen sattuma, ett\u00e4 h\u00e4n menehtyy oman el\u00e4m\u00e4nty\u00f6ns\u00e4 merkkikohteen ollessa k\u00e4ynniss\u00e4 ja ett\u00e4 sain Tapiolta soiton tuona aamuna klo 9.00 Lieksan Pankaj\u00e4rvell\u00e4, juuri siin\u00e4 maisemassa mihin h\u00e4n oli tullut 26.6.1941 valmistautuakseen pitk\u00e4\u00e4n sotareissuun. Kameran h\u00e4n ehti hankkia ennen rajan ylityst\u00e4 7.7.1941.<\/p>\n\n\n\n

Olen Pentti Perttulista pit\u00e4nyt monta esitelm\u00e4\u00e4, yhden kuvakertomuksen julkaissut yhdistyksemme nettisivulla Pentin omalla \u00e4\u00e4nell\u00e4 kuvien kuvatekstien kera. Sen nimeksi laitoin ”El\u00e4m\u00e4nty\u00f6n\u00e4 Rukaj\u00e4rven suunta”. Siihen p\u00e4\u00e4see tutustumaan T\u00c4\u00c4LT\u00c4<\/a><\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

S\u00e4kyl\u00e4ss\u00e4 uteliaisuus her\u00e4si ja kesken keskustelun sovimmekin Simo Palokankaan ja Tapio Perttulin kanssa uudesta tapaamisesta. Kiit\u00e4n siit\u00e4 jo etuk\u00e4teen.<\/p>\n\n\n\n

Tutustuminen Pentti Perttulin sotahistoriaty\u00f6n ty\u00f6huoneeseen on jokaiselle vaikuttava kokemus, aina uudelleen ja uudelleen \u2013 jokainen kerta. Ensimm\u00e4inen tapaamiseni t\u00e4ss\u00e4 huoneessa aukaisi silm\u00e4ni heti vuoden 2005 \u2013 2006 taitteessa. Tuolloin tiedustelin Pentti Perttulilta: \u201dMiten voisin olla avuksi h\u00e4nen ker\u00e4\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aineiston tallentamisessa.\u201d Sill\u00e4 tiell\u00e4 olen ja siit\u00e4 tulee kuluneeksi jo per\u00e4ti 20 vuotta. Tuon kirjoitusp\u00f6yd\u00e4n takaa Pentti Perttuli johti Rukaj\u00e4rven suunnan historiikkittoimikunnan ty\u00f6t\u00e4 ja antoi ohjeitaan aseveljilleen, kiersi ymp\u00e4ri maata \u00e4\u00e4nitt\u00e4en haastatteluja, mitk\u00e4 h\u00e4nen sihteerins\u00e4 puhtaaksikirjoittivat. Pentin seuraaja nyt vuorineuvokseksi ylennyt Simo Palokangas auttoi suuressa m\u00e4\u00e4rin Pentin uraauurtavaa ty\u00f6t\u00e4. Ja kotona Ailan ja Tapion tukea ei voi mill\u00e4\u00e4n rahalla korvata, niin ja tuo laaja aineisto on ollut heid\u00e4n toimestaan esill\u00e4 jatkuvasti my\u00f6s Pentin kuoleman j\u00e4lkeen. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Pentti Perttulin kunniamerkkien luovutuskirjat ja kunniamerkit esille Lieksan rautatieasemalle uusiin tiloihin. Kiitos kuuluu Aila ja Tapio Perttulille.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Pentti Perttulin kunniamerkkien edess\u00e4 palautuvat mieleen taiteilija Kalle Halosen veljelleen Eemil Haloselle 14.10.1941 kirjoittaman kirjeen sis\u00e4lt\u00f6. Siihen viittasi tietokirjailija lapinlahtelainen \u201dV\u00e4\u00e4rnin Pappilan em\u00e4nt\u00e4\u201d Minna Kettunen, kun h\u00e4n saapui Iisalmen Rukaj\u00e4rvikeskuksen avajaisiin 13.3.2014. H\u00e4n onnitteli yhdistyst\u00e4mme Rukaj\u00e4rven veteraani, taidemaalari Kalle Halosen (6.12.1899-13.2.1947) sanoin: \u201dJa t\u00e4m\u00e4 kansa ei ansaitse el\u00e4\u00e4, jos se nyt unohtaa n\u00e4m\u00e4 miehet.\u201d <\/strong>Minna pyysi jatkamaan perinnety\u00f6t\u00e4 samaan tapaan.  Edell\u00e4 lainattu teksti on julkaistu Minna Kettusen kirjassa, (Kalle Halosen 14.10.1941 kirjeest\u00e4 veljelleen Emil Haloselle. Kalle Halonen toimi Rukaj\u00e4rven rintamalla Lapinlahdella kootun II\/JR 52:n l\u00e4\u00e4kint\u00e4miehen\u00e4), jota seuraavassa lainaan, jotta yhteys lukijalle paremmin selvi\u00e4\u00e4:<\/p>\n\n\n\n

\u201dT\u00e4\u00e4ll\u00e4 olen taas l\u00f6yt\u00e4nyt oman heimoni sen parhaassa muodossa, johon tunnen kuuluvani verisitein. Monen kymmenen synnyinpit\u00e4j\u00e4ni pojan veri on k\u00e4teni kastellut, ja jokainen pisara on ollut ja on minulle pyh\u00e4. Sill\u00e4 verell\u00e4 on lunastettu Suomen kansan tulevaisuus ja vapaus. Koko el\u00e4m\u00e4ni ajan ovat minulle pyh\u00e4t ja kalliit ne vainajat, jotka taisteluissa kaatuivat, samoin rakkaat ne monet, jotka taisteluissa menettiv\u00e4t terveen elinvoimansa. N\u00e4m\u00e4 asiat ovat l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti sy\u00f6pyneet olemukseni ytimeen. <\/em>Ja t\u00e4m\u00e4 kansa ei ansaitse el\u00e4\u00e4, jos se nyt unohtaa n\u00e4m\u00e4 miehet.<\/em><\/strong> Tied\u00e4n, ettei muu voi t\u00e4t\u00e4 asiaa tuntea samalla tavalla kuin se, joka on rinnan taistellut heid\u00e4n kanssaan. Me jokainen tunnemme toisemme siin\u00e4 suhteessa.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Yhdistyksemme j\u00e4sen edesmennyt ulkoministeri Keijo Korhonen nimesi n\u00e4m\u00e4 miehet puheessaan ”maamme suurimmaksi sukupolveksi”.<\/p>\n\n\n\n

Niin palaa mieleeni arvokkaassa seurassa vuorineuvos Simo Palokankaan kirja k\u00e4dess\u00e4 Pentti Perttulin ty\u00f6p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4rell\u00e4 my\u00f6s Olavi Paavolaisen kirjan, Synkk\u00e4 yksinpuhelu sis\u00e4lt\u00f6, kappaleesta Tsirkkakemin lumous, kirje Sven Gr\u00f6nvallille tarkastusmatkasta Rukaj\u00e4rven rintamalle, Otava, julkaistu 1961: \u201d Rossin poppoosta l\u00e4htee illan suussa pari miest\u00e4 lomalle y\u00f6kolonnan mukana. Vaitelias, suomalaisen hiljainen ja juhlallinen n\u00e4ky on monien kymmenien autojen ja satojen miesten hidas ker\u00e4\u00e4ntyminen tielle lokakuun pimeydess\u00e4. Kolonnan panssaroitujen k\u00e4rkiautojen k\u00f6mpel\u00f6t ja korkeat t\u00e4hystystornit piirtyv\u00e4t vasten taivasta, jolla muutama t\u00e4hti yritt\u00e4\u00e4 leimahdella. Tupakat hehkuvat pimeydess\u00e4 kiivaasti. Niiden ep\u00e4tasainen hehku tuntuu tulkitsevan miesten ajatukset: sujuuko ensi y\u00f6n matka rauhallisesti ja ilman yll\u00e4tyksi\u00e4\u2026? \u2026 Selvemmin kuin miss\u00e4\u00e4n muussa TK-komppaniassa n\u00e4en t\u00e4\u00e4ll\u00e4 poikien tavattoman informaation\u00e4l\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Mennytt\u00e4 aikaa etsim\u00e4ss\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Pentti Perttulin ty\u00f6p\u00f6yd\u00e4n laatikot k\u00e4tkiv\u00e4t h\u00e4nen sodan aikaiset valokuvansa, tuolloin viereiseen vierashuoneen hyllyihin h\u00e4n kokosi sen aineiston, mink\u00e4 h\u00e4n itse lahjoitti jo pian ensitapaamisemme j\u00e4lkeen ensin skannattavaksi ja sittemmin perusaineistona Rukaj\u00e4rven suunnan historiayhdistykselle. Y\u00f6vyin tuossa historiaa t\u00e4ynn\u00e4 olevassa huoneessa lukuisia kertoja viikkokaupalla. P\u00e4\u00e4timme p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6n iltauutisten j\u00e4lkeen, jolloin Pentti poistui y\u00f6levolle ja min\u00e4 jatkoin tallennusty\u00f6t\u00e4 aamupuolelle.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isist\u00e4 tapaamisista tein haastattelun, mik\u00e4 l\u00f6ytyy yhdistyksen YouTube kanavalta. Yli tunnin videonauhoitetta. Tosi arvokas kokonaisuus, jonka voi katso T\u00c4\u00c4LT\u00c4<\/a><\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

Pysyv\u00e4sti ovat mieless\u00e4ni Pentti Perttulin minulle ja Antero Huttuselle 20.9.2009 lausumat sanat: \u201dRukaj\u00e4rven suunnan veteraanit eiv\u00e4t tule antamaan anteeksi sit\u00e4, ett\u00e4 historiaty\u00f6st\u00e4 poistuisivat olennaisimmat sanat Rukaj\u00e4rven suunta.\u201d Vasta t\u00e4m\u00e4n juuri tuolla S\u00e4kyl\u00e4ss\u00e4 k\u00e4ydyn vakavan keskustelun j\u00e4lkeen olin vakuuttunut siit\u00e4 miten m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoinen mies Pentti Perttuli oli. Sit\u00e4 h\u00e4n oli sodassa, ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja veteraanity\u00f6ss\u00e4. Simo Palokankaan sanojen mukaan Pentti n\u00e4ki kauas.<\/p>\n\n\n\n

Pentti Perttuli kertoikin, ett\u00e4 aikaisemmista Suomen sodista l\u00f6ytyy sotajoukkojen mukana olevien taiteilijoiden teoksia, maalausten ja runoteoksien lis\u00e4ksi vain sukupolvelta toiselle suusta suuhun s\u00e4ilyneit\u00e4 kertomuksia. Mutta meill\u00e4p\u00e4 on veteraanien omia autenttisia kertomuksia ja se on aivan eri asia. He eiv\u00e4t ole mit\u00e4\u00e4n tuntemattomiksi j\u00e4\u00e4neit\u00e4 sotilaita, p\u00e4\u00e4tteli Pentti Perttuli.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4st\u00e4 matkasta sovin etuk\u00e4teen Tapion kanssa ja se matka ei ollut turha. Uskomme, ett\u00e4 saamme kootuksi Lieksan rautatieaseman n\u00e4yttelyst\u00e4 kokonaisuuden mik\u00e4 kiinnostaa laajoja kansalaisjoukkoja. Ainakin saamme siihen arvokasta apua vuorineuvos Simo Palokankaalta sek\u00e4 Aila ja Tapio Perttulilta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Kuvassa Aila Perttuli, Varpu Tikkanen ja Tapio Perttuli. Aila ja Tapio olivat tehneet p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4 ja lahjoittivat mittaamattoman arvokkaan aineiston Rukaj\u00e4rvi-keskukseen. Se tulee esille Lieksan rautatieaseman uusiin tiloihin.<\/em> Kuva S\u00e4kyl\u00e4ss\u00e4, talossa miss\u00e4 Pentti Perttuli asui toimiessaan perustamansa L\u00e4nnen Tehtaitaat Oy:n toimitusjohtajana. Sokeritehdas on ainut maamme sokeritehtaista. Sodan j\u00e4lkeen tehdas ei ollut Valtioneuvoston perustettavien tehtaitten joukossa. Pettuli neuvotteli tehtaan perustamisesta ja nyt vuosien j\u00e4lkeen vuorineuvokseksi ylennyt Simo Palokangas ratkaisi neuvottelutaidoillaan sen, ett\u00e4 tehdas toimii edelleen ja on edelleen maamme ainut sokeritehdas. <\/p>\n\n\n\n

Aila Perttuli oli se, joka palveli Pentti Perttulin vieraita, jotka tekiv\u00e4t sotaveteraanity\u00f6t\u00e4 mm. Rukaj\u00e4rven suunnan historiikkitoimikunnan nimiss\u00e4 vuosina 1986 – 2004. Mainittakoon viel\u00e4, ettei Aila Perttulille ole siit\u00e4 ty\u00f6st\u00e4 maksettu palkkaa. H\u00e4n luopui hyvin palkatusta ty\u00f6st\u00e4 Turussa ja muutti miehens\u00e4 kanssa S\u00e4kyl\u00e4\u00e4n hoitamaan ik\u00e4\u00e4ntyv\u00e4\u00e4 veteraania.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Ilmari Koppista tervehtim\u00e4ss\u00e4<\/strong> (106 vuotta)<\/p>\n\n\n\n

Arvokkaassa ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 otetun valokuvan j\u00e4lkeen kiirehdimme vaimoni kanssa tervehtim\u00e4\u00e4n toista yst\u00e4v\u00e4\u00e4mme professori Ilmari Koppista. Ilmari oli tietoinen S\u00e4kyl\u00e4n k\u00e4ynnist\u00e4mme ja my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 S\u00e4kyl\u00e4ss\u00e4 voi vier\u00e4ht\u00e4\u00e4 jokin tovi. Siksip\u00e4 hieman yll\u00e4tti, kun ajellessamme Soloa kohden, puhelin soi. Ilmari tiedusteli: \u201dJoko laitan kahvin tulille?\u201d.<\/p>\n\n\n\n

S\u00e4kyl\u00e4st\u00e4 Saloon on matkaa n. 130 km.  Ilmari on tullut meille tutuksi menneilt\u00e4 vuosilta. H\u00e4n on ainut en\u00e4\u00e4 elossa olevista Muurmannin radan partioretken veteraaneista (13. \u2013 20.1.1942). Raine Narvan is\u00e4 tk-upseeri Toivo V. Narva osallistui tuolle Muurmannannin radan partioretkelle. Raine kiinnostui is\u00e4ns\u00e4 partioretkest\u00e4 vasta l\u00f6ydetty\u00e4\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen \u201dAarre Arkun\u201d. Arkun sis\u00e4lt\u00f6 paljasti monta salaisuutta. Tuon yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n l\u00f6yd\u00f6n j\u00e4lkeen h\u00e4n on pit\u00e4nyt esitelmi\u00e4 aiheesta per\u00e4ti 54, joihin on osallistunut kaikkiaan 4227 kuulijaa. Luonnollisesti Raine Narva halusi tavata kaikki Muurmannin radan retken veteraanit. Ilmari oli Rainen mukana, ensin Iisalmella, Mikkelin p\u00e4\u00e4majassa, Espoossa useammassakin paikassa.<\/p>\n\n\n\n

Raine Narvan ja Simo Liikasen kirjan \u201dMuurmannin rata\u201d vuoksi kokoonnuttiin Espoon kotiini. Mukana olivat Ilmarin ja is\u00e4ni lis\u00e4ksi veteraanit Mauno Turunen, Maunu Kankaanp\u00e4\u00e4 ja Aulis Lintunen. Juttua riitti. N\u00e4in historiasta kiinnostunut vaimoni tutustui k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n veteraanity\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Vasemmalta Tauno Tikkanen, Ilmari Koppinen, Raine Narva, Simo Liikanen ja Aulis Lintunen. Kuva Tenho Tikkanen 14.5.2019.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ilmari tervehti vieraitaan musiikki esityksell\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Tapaaminen Salossa alkoi erikoisella tavalla. Ennen kuin kamera laitettiin p\u00e4\u00e4lle, veteraani istahti pianon \u00e4\u00e4relle ja kertoi aluksi esitt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Aleksis Kiven sanoituksesta Jean Sibeliuksen s\u00e4velt\u00e4m\u00e4n Syd\u00e4meni laulun.<\/p>\n\n\n\n

Vasta t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen k\u00e4ytiin l\u00e4pi nyt \u201dnopeutettuna\u201d Ilmari Koppisen el\u00e4m\u00e4ntaival. Haastattelu piti sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n nuoruuden muistot, siit\u00e4 l\u00e4htien kun h\u00e4nen musiikkiharrastuksensa alkoi. Ilmari menetti vanhempansa kovin nuorena. H\u00e4n oli vasta 6-vuotias, kun h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 menehtyi ja h\u00e4nen t\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n 12 vuotta kuoli is\u00e4. Veli Raimo oli viel\u00e4 h\u00e4nt\u00e4kin 4 vuotta nuorempi.<\/p>\n\n\n\n

Haastattelussa k\u00e4ytiin l\u00e4pi niin varusmiespalvelus, kuin sodat. Luonnollisesti muistorikkaimpana tapahtumana nousi esille Muurmannin radan partioretkelle osallistuminen v. 1942 kovassa pakkasessa. H\u00e4net m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin yhdess\u00e4 aseveljens\u00e4 kanssa viem\u00e4\u00e4n kahden pataljoonan vahvuiselle (1924 miest\u00e4, 268 hevosta Raja.JP 6 ja I\/JR 10) Marsalkka Mannerheimin viesti. Rataa ei pidet\u00e4 poikki viikkoa, vaan sielt\u00e4 tullaan takaisin heti kun rata on katkaistu. Viesti oli aseveljen taskussa, joka kertoi, ett\u00e4 \u201dmik\u00e4li h\u00e4nelle k\u00e4y huonosti \u2013 vie Sin\u00e4 viesti perille.\u201d Kova pakkanen ei tuottanut mit\u00e4\u00e4n vaikeutta, vain hevosmiesten jalat paleltuivat.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n kertainen haastattelu eteni vaihe vaiheelta sodan lopulle, miss\u00e4 h\u00e4net m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin liikennevalvontaan. Siin\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 Suomi tuli tutuksi, pohjoisesta etel\u00e4\u00e4n. P\u00e4\u00e4majassa h\u00e4nelle annettiin virkahuonekin. Se oli samassa rakennuksessa miss\u00e4 oli Ylip\u00e4\u00e4llik\u00f6n virkahuone, mihin h\u00e4n tutustui Raine Narvan luentotilaisuuden yhteydess\u00e4 22.1.2017. Ilmari Koppinen saapui t\u00e4h\u00e4n tilaisuuteen yksin junalla ja tilaisuuden j\u00e4lkeen erosimme Mikkelin rautatieasemalla. Ilmari oli juuri t\u00e4ytt\u00e4nyt 99 vuotta.<\/p>\n\n\n\n

Mikkelin esitelm\u00e4tilaisuus haluttiin j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 juuri siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 Muurmannin radan partioretkest\u00e4 tuli kuluneeksi 75 vuotta, kun Ilmari oli palannut t\u00e4lt\u00e4 Suomen armeijan Jatkosodan miesvahvuudeltaan suurimmalta partioretkelt\u00e4, johon osallistui varmistusjoukot mukaan lukien 1924 miest\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 kertaa Raine Narva toi is\u00e4ns\u00e4 laatiman partiokertomuksen P\u00e4\u00e4majaan. N\u00e4in h\u00e4n kertoi ympyr\u00e4n sulkeutuneen. Samalla tilaisuus oli Suomi 100 juhlavuoden tapahtuma Mikkeliss\u00e4 \u2013 miss\u00e4 P\u00e4\u00e4maja sijaitsi. Rukaj\u00e4rven joukot olivat ainut yhtym\u00e4 suoraan P\u00e4\u00e4\u00e4majan alisuudessa.<\/p>\n\n\n\n

Luonnollisesti Salossa Ilmari kertoi koulutuksestaan, ty\u00f6urastaan, niin Haminan kuin Salon kaupunkien maamittausteht\u00e4vist\u00e4 sek\u00e4 tietysti Teknisen korkeakoulun apulaisprofessorin teht\u00e4vist\u00e4\u00e4n Espoon Otaniemess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Erityisen mielenkiintoinen on Ilmarin el\u00e4kep\u00e4ivien toiminta, mist\u00e4 h\u00e4nen kotinsa seinille on kertynyt satoja ellei per\u00e4ti tuhat erilaista mitalia. Veteraaniurheilun saralta saaliina ovat lukuisat MM-mitalit, joita on 8, aitajuoksusta, kuulanty\u00f6nn\u00f6st\u00e4, pituudesta ja pikamatkoilta. Vuonna 2000 Ilmarille palkittiin vuoden 2000 veteraaniurheilijaksi (VSVU).<\/p>\n\n\n\n

Haastattelun kuluessa Ilmarille palautui mieleen h\u00e4nen veljens\u00e4 Erkin sotatie. Veli Raimo l\u00e4hti sotaan vapaaehtoisena ja kotiseudulla ihmeteltiin mihin Raimo oli kadonnut. Poika, joka oli orpo-lapsi. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4, kun h\u00e4nest\u00e4 ei pitkiin aikoihin kuulunut mit\u00e4\u00e4n, luultiin k\u00f6yhist\u00e4 oloista olleen piilotelleen ja toimineen mets\u00e4kaartissa. Siin\u00e4p\u00e4 riitti ihmettelemist\u00e4, kun Raimo ilmaantui kotiseudulle kunniamerkkien kera. H\u00e4nell\u00e4 ei ollut vanhempia, eik\u00e4 paikkaa mihin p\u00e4\u00e4ns\u00e4 painais ja sellainen l\u00f6ytyi veljelt\u00e4, kun Ilmari muutti juuri tuolloin Helsinkiin opiskelemaan. Sodan j\u00e4lkeen veli teki virkauran puolustusvoimissa ja yleni majuriksi.<\/p>\n\n\n\n

Haastattelun p\u00e4\u00e4tteeksi tutustuimme veteraanin ty\u00f6huoneeseen. Ilmari kertoi lukevansa edelleen paljon ja jokaisesta teoksesta h\u00e4nell\u00e4 on tapana tehd\u00e4 muistio. Viimeisin kirja on Leenamaija Olalan v. 2011 kirjoittama 317-sivuinen \u201d\u00c4lyllinen kunto\u201d. Kirjasta Ilmari n\u00e4ytti tehneen 12-sivuisen muistion.<\/p>\n\n\n\n

Vastaavia muistioita oli joitakin painettuna, mist\u00e4 sain \u201dmatkalukemista\u201d. T\u00e4m\u00e4n kertainen tapaaminen, kuten Ilmarin 100-vuotisp\u00e4iv\u00e4n juhlallisuudet Salon seurakuntakodissas 8.1.2018 p\u00e4\u00e4ttyi h\u00e4nen esitt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 kappaleeseen ”Meripoikitte veis” – tietysti Rauman murteella (sanat l\u00f6ytyv\u00e4t T\u00c4\u00c4LT\u00c4<\/strong><\/a>). Haastatteluviedeolle ketyi mittaa tunti ja vartti.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4htiess\u00e4mme Ilmari hyv\u00e4steli muistorikkaalla tavalla, saatteli ulko-ovelle saakka – laulaen – ”turvallista matkaa – turvallista matkaa – ajakaa varovasti – hyv\u00e4\u00e4 matkaa”.<\/p>\n\n\n\n

Vanhat tuttavat tapasivat – pitk\u00e4st\u00e4 aikaa – Ilmarin Koppinen ja Varpu Tikkanen. Nyt vuorostaan Ilmarin kahveilla. Aikaisemmin kahveja on keitellyt Varpu Espoossa. Kuva alla Tenho Tikkanen.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

<\/h1>\n\n\n\n

Seuraavaksi tietoa Ilmarista h\u00e4nen omin sanoin<\/strong> <\/p>\n\n\n\n

Professori Yrj\u00f6 Koppinen syntyi Raumalla 8.1.1918 ja tuli ylioppilaaksi Rauman yhteislyseosta 1938. H\u00e4n opiskeli ensin Turun Yliopistossa matemaattisia aineita ja sitten Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastolla, josta valmistui diplomi-insin\u00f6\u00f6riksi 1948 ja tekniikan lisensiaatiksi 1965. Molemmissa h\u00e4n opiskeli my\u00f6s kemiaa.<\/p>\n\n\n\n

Sota-ajan puolustusvoimissa h\u00e4n oli noin viisi vuotta. H\u00e4n toimi ensin maanmittaushallituksen palveluksessa pari vuotta, sitten Lahden kaupungin maanmittausosaston kentt\u00e4toimenjohtajana kuutisen vuotta ja Salon kaupungin kaupungingeodeettina n. 17 vuotta. Vuoden 1974 alussa h\u00e4net valittiin Teknillisen korkeakoulun maanmittausosaston apulaisprofessoriksi, jota tointa h\u00e4n hoiti el\u00e4kkeelle siirtymiseen 1981 asti.<\/p>\n\n\n\n

Jo 1970-luvulta l\u00e4htien h\u00e4n alkoi kiinnostua el\u00e4m\u00e4ntieteest\u00e4, jossa korostuivat erityisesti turvallisuustiede ja narkologia. T\u00e4m\u00e4 ty\u00f6 on sis\u00e4ltynyt monitieteist\u00e4 tietoaineiston ker\u00e4\u00e4mist\u00e4 ja sen suomentamista. T\u00e4ss\u00e4 tutkimusty\u00f6ss\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on ollut apuna monien yhdistysten j\u00e4senyys sek\u00e4 er\u00e4\u00e4t kansainv\u00e4liset yhteydet. T\u00e4m\u00e4 vihkonen on l\u00e4hinn\u00e4 lyhyt johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s h\u00e4nen ker\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n narkologian tietoudesta.<\/p>\n\n\n\n

Ilmarin viimeaikaisia kirjallisia t\u00f6it\u00e4 ja muistioita h\u00e4nen lukemistaan teoksista<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Ote edellisest\u00e4 teoksesta – vain ”lukijalle” kappaleet (43 sivua) alla: <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Tuorein Ilmarin muistioista ”Unelma”<\/strong><\/em> – yll\u00e4 (2 sivua) ! <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Vuoden 2023 lopulla tehty muistio (17 sivua) yll\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Veteraaniurheilijan saavutuksista<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ilmarin palkintojen tarkka m\u00e4\u00e4r\u00e4 ei ole tiedossa. Maailman mestaruusmitalit on koottu yhteen vitriiniin mik\u00e4 on esill\u00e4 Ilmarin ty\u00f6huoneen sein\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Palkintoja on paljon, t\u00e4ss\u00e4 vain yhdelt\u00e4 ty\u00f6huoneen sein\u00e4lt\u00e4. Ty\u00f6huoneessa on nelj\u00e4 sein\u00e4\u00e4 ja palkintoja on my\u00f6s olohuoneessa ja eteisen sein\u00e4ll\u00e4 98 kpl. Viimeisimm\u00e4t urheilusaavutukset ovat kuulanty\u00f6nn\u00f6st\u00e4. Niit\u00e4 ei ole t\u00e4ss\u00e4 esitelty erikseen. Kuva Tenho Tikkanen.<\/em><\/p>\n\n\n\n

S\u00e4kyl\u00e4n ”opintomatka” – 27.6.2024 – Tenho Tikkanen<\/p>\n\n\n\n

***<\/p>\n\n\n\n

Ilmarista l\u00f6ytyy tietoa Rukaj\u00e4rven suunnan historiayhdistyksen tapahtumista yhdistyksen nettisivuilta seuraavasti:<\/p>\n\n\n\n