{"id":1799,"date":"2015-03-25T11:26:02","date_gmt":"2015-03-25T08:26:02","guid":{"rendered":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/?p=1799"},"modified":"2015-03-25T11:28:43","modified_gmt":"2015-03-25T08:28:43","slug":"pieninka-kutsuu-eramiehen-paratiisi","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/ajankohtaista\/pieninka-kutsuu-eramiehen-paratiisi\/","title":{"rendered":"Pienink\u00e4 kutsuu \u2013 er\u00e4miehen paratiisi"},"content":{"rendered":"
<\/fb:like><\/div><\/div>

Teksti ja kuvat Ari Komulainen: Ryhm\u00e4 Piening\u00e4n retki Pienink\u00e4\u00e4n 9.-16.3.2015<\/p>\n

Piening\u00e4n kutsu –\u00a0Ollikaisen innoittamana<\/strong><\/p>\n

Kahdeksankymment\u00e4luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 ilmestyi Jorma Ollikaisen (1913\u20131972) kirjoittamista lehtiartikkelista koostettu kirja: Pienink\u00e4 \u2013 Er\u00e4tarinoita It\u00e4-Karjalasta 1942-44. Kirjan kokosi toimituskunta Ollikaisen Savon Sanomiin kirjoittamista tarinoista, jotka ilmestyiv\u00e4t kahtena juttusarjana vuosina 1957\u201358 ja 1969\u201372. Ollikainen toimi Piening\u00e4n alueella jatkosodan vuosina sotilashallinnon palkkaamana ammattimets\u00e4st\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja \u2013kalastajana, pyyt\u00e4en Raappanan miehille leiv\u00e4n jatketta.<\/p>\n

\"Ryhm\u00e4<\/a>
Ryhm\u00e4 Pienink\u00e4 vanhassa Piening\u00e4n kyl\u00e4ss\u00e4 Eero Oura, Risto Kiiskinen, Ari Komulainen ja Isto Turpeinen<\/figcaption><\/figure>\n
\"Piening\u00e4n<\/a>
Piening\u00e4n retken reitti<\/figcaption><\/figure>\n

Luin kirjan heti tuoreeltaan. Ollikaisen jouheva ja mukaansatempaava kerronta Piening\u00e4n er\u00e4maasta laittoi mielikuvituksen laukkaamaan. Itse Pienink\u00e4 ei ollut silloisesta ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4ni kovinkaan kaukana, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 se alkoi heti rajan takana, jonka vartta noina vuosina rajavartijan ty\u00f6ss\u00e4 k\u00e4velin tai hiihdin. T\u00e4hystystorneista n\u00e4kyi pitk\u00e4lle Pienink\u00e4\u00e4n, jossa mets\u00e4meri aaltoili korkeina vaaroina.<\/p>\n

Ollikainen on rajannut Piening\u00e4n ydinalueeksi Repolan \u2013 Rukaj\u00e4rven \u2013 Paateneen \u2013 Poraj\u00e4rven \u2013 Lentieran v\u00e4lisen er\u00e4maan. Se oli ennen sotia Euroopan suurin tiet\u00f6n salo. Toisin kuin Ollikainen v\u00e4itt\u00e4\u00e4, se ei ollut asumaton. Pieni\u00e4, muutaman talon kyli\u00e4 oli sijoittunut eripuolille laajaa er\u00e4maata. N\u00e4it\u00e4 kyli\u00e4 yhdistiv\u00e4t ikiaikaiset polut, joita pitkin p\u00e4\u00e4si it\u00e4\u00e4n tai l\u00e4nteen, tarpeen mukaan.<\/p>\n

Ennen retke\u00e4 katselin Piening\u00e4n kokoluokkaa satelliittien kuvista: pituutta etel\u00e4\u2013pohjoissuunnassa Poraj\u00e4rvelt\u00e4 Muuj\u00e4rven tasalle, eli Rukaj\u00e4rventielle, kertyy 147 kilometri\u00e4 ja leveytt\u00e4 l\u00e4nsi\u2013it\u00e4suunnassa Lentierasta Ontaj\u00e4rvelle 107 kilometri\u00e4. N\u00e4in laskien tulee salolle pinta-alaa 15720 neli\u00f6kilometri\u00e4 (samaa kokoluokkaa on Kuopio \u2013 Kiuruvesi 102 km ja Pyh\u00e4salmi \u2013 Kiuruvesi \u2013 Nurmes 157 km v\u00e4linen alue Suomessa).<\/p>\n

\"Ryhm\u00e4<\/a>
Ryhm\u00e4 Pienink\u00e4 hiiht\u00e4\u00e4 vanhaa Pienink\u00e4, Honkaniemi uraa<\/figcaption><\/figure>\n

Ollikaisen ajoista Pienink\u00e4 on muuttunut paikoin rajulla k\u00e4dell\u00e4. Puuta on hakattu ja sit\u00e4 on kuljetettu Lieksan\u2013 ja Tuulijokea uittaen ja tiet\u00e4 Inarin ja Kokkoj\u00e4rven rajanylityspaikkojen kautta puutavara-autoilla Suomeen. My\u00f6s Neuvostoliiton ja nyttemmin Ven\u00e4j\u00e4n omille puunjalostuslaitoksille on Piening\u00e4n vihre\u00e4\u00e4 kultaa virrannut sotien j\u00e4lkeen rakennettuja teit\u00e4 ja rautateit\u00e4 pitkin.<\/p>\n

Viel\u00e4 sota-aikana Pienink\u00e4 oli er\u00e4miehen paratiisi, riistaa ja kalaa oli tyhjiin pyydettyyn Suomeen verrattuna todella runsaasti \u2013 my\u00f6s petoja. N\u00e4iss\u00e4 er\u00e4maissa s\u00e4ilyi sukupuutolta mets\u00e4- eli Suomenpeura, Rangifer tarandus fennicus<\/em>. Suomessa se mets\u00e4stettiin loppuun jo 1800-luvun lopulla.<\/p>\n

\"\u2014Piening\u00e4n<\/a>
Piening\u00e4n saaria ja koplukkakalastusta. Ryhm\u00e4 Piening\u00e4n l\u00e4hes 1.000 kilometrin hiihtoretket ovat osoittaneet, ett\u00e4 Piening\u00e4n riistakanta ei ole entisens\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n

Milt\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tarunhohtoisessa salomaassa t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4? Siit\u00e4 halusimme pienell\u00e4 nelj\u00e4n miehen retkiosastolla ottaa selv\u00e4\u00e4 hiiht\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sen halki ensin etel\u00e4\u00e4n ja it\u00e4\u00e4n. Retken aloituspiste olisi luontevasti ollut Lentieran kyl\u00e4, mutta se on nykyisin Ven\u00e4j\u00e4n rajavy\u00f6hykett\u00e4 ja vy\u00f6hykelupaa emme ruvenneet retke\u00e4 varten mets\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n Ven\u00e4j\u00e4n rajavartiopalvelulta. N\u00e4in p\u00e4\u00e4tettiin aloittaa hiihto Rukaj\u00e4rven tielt\u00e4, Luusinkaj\u00e4rven tasalta, riitt\u00e4v\u00e4n kaukana haukkana valvontaa suorittavista rajaviranomaisista.<\/p>\n

Kohti Piening\u00e4n kyl\u00e4\u00e4<\/h1>\n

Suunnitelmat ovat erikseen kuin toteutus. Ensimm\u00e4isen\u00e4 retkip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ei henkil\u00f6autolla ollut en\u00e4\u00e4 Mujej\u00e4rven liittym\u00e4n j\u00e4lkeen mahdollista ajaa Repolaan viev\u00e4\u00e4 tiet\u00e4 \u2013 ainakaan kolme raavasta miest\u00e4 kyytil\u00e4isen\u00e4. Pariviikkoa jatkunut usean l\u00e4mp\u00f6asteen suojas\u00e4\u00e4 oli pehmitt\u00e4nyt paksun polanteen, johon puutavara-autot olivat halkaisseet syv\u00e4t renkaiden urat. Auto juuttui pohjastaan kiinni.<\/p>\n

Varusteet pois per\u00e4k\u00e4rryst\u00e4, auto ymp\u00e4ri ja Tsirkka-Kemijoelle vastaan kaverinsa kyydiss\u00e4 tullut Volodja Romanov l\u00e4ksi sill\u00e4 kohden Ontaj\u00e4rven kyl\u00e4\u00e4 eli retkemme p\u00e4\u00e4tepistett\u00e4. L\u00e4ht\u00f6pisteeseen Luusinkaj\u00e4rven tasalle j\u00e4i viel\u00e4 vajaan 20 kilometrin matka. Marssimme aluksi tiet\u00e4 sukset kannossa l\u00e4ntisen Muuj\u00e4rven liittym\u00e4n tasalle, siit\u00e4 alkoi j\u00e4rvien ja lampien ketju etel\u00e4n suuntaan, jota p\u00e4\u00e4timme seurata. T\u00e4ss\u00e4 nousimme tielt\u00e4 mets\u00e4\u00e4n ja suuntasimme hiiht\u00e4en kohden vanhaa Piening\u00e4n kyl\u00e4\u00e4.<\/p>\n

\"Ryhm\u00e4<\/a>
Ryhm\u00e4 Pienink\u00e4 etenee kohden vanhaa Piening\u00e4n kyl\u00e4\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n

Eero veti Riston avustamana varusteita ahkiossa, minulla ja Istolla oli rinkat kannossa. Muuj\u00e4rven j\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli kohtuulisen hyv\u00e4 hiiht\u00e4\u00e4 rantaa, mutta keskemm\u00e4ll\u00e4 selk\u00e4\u00e4 vesi nousi ladulle ja vei suksista luiston. Eteenp\u00e4in kuitenkin p\u00e4\u00e4stiin. Vesist\u00f6ill\u00e4 oli talvikalastettu, moottorikelkkojen telanj\u00e4lki\u00e4 risteili pitkin ja poikin. My\u00f6s ahman ja parit hirven j\u00e4ljet pantiin merkille.<\/p>\n

Illan alkaessa h\u00e4m\u00e4rty\u00e4 p\u00e4\u00e4tettiin leiriyty\u00e4. Mutta miss\u00e4 on ahkiossa p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4 ollut lumilapio? Pudonnut! No, nousin suksille ja vajaan kymmenen kilometrin hiihdon j\u00e4lkeen lapio l\u00f6ytyi. Kerkesin leiriin ennen t\u00e4yden pimeyden laskeutumista. Ilta meni ruokaa laitellessa ja tulipuita tehdess\u00e4. Y\u00f6pymisv\u00e4lineen\u00e4 oli kamiinalla varustettu Leko-teltta. Kun alettiin asettua y\u00f6puulle, huomasi Risto makuupussinsa my\u00f6s pudonneeksi matkan varrelle. N\u00e4in jo toinen varusteiden hakuretkikunta, nyt Risto ja Isto, suuntasi tuloladulle viipyen hiihdollaan yli puoleny\u00f6n, pussihan oli tietysti kauempana kuin lapio. T\u00e4st\u00e4 opimme ainakin sen, ett\u00e4 ahkion suojakankaan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuljetettavat varusteet kannattaa sitoa kunnolla kiinni.<\/p>\n

\"Keloja<\/a>
Keloja Piening\u00e4n syd\u00e4mmest\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n

Toisena retkip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 hiihdettiin kohden etel\u00e4\u00e4 ja Piening\u00e4n vanhaa kyl\u00e4\u00e4. Heti aamusta tavattiin kolmen mets\u00e4peuran j\u00e4ljet. Y\u00f6ll\u00e4 oli pakastanut ja matka joutui hankikantoa pitkin. Puolelta p\u00e4ivin veti pilveen ja iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 alkoi sadella m\u00e4rk\u00e4\u00e4 r\u00e4nt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Samalla tultiin mets\u00e4paloalueelle ja sit\u00e4 riitti viel\u00e4 hiihdett\u00e4v\u00e4\u00e4 Voloma \u2013 Lentieratien varsilla, arviolta kokonaisuudessaan sellaisen 25 kilometrin pituudelta, eli tuhansia hehtaareja. Retken j\u00e4lkeen selvisi, ett\u00e4 suurmets\u00e4palo oli raivonnut alueella kes\u00e4ll\u00e4 2013.<\/p>\n

Kahden y\u00f6pymisen j\u00e4lkeen oltiin vanhan Pienink\u00e4 \u2013 Honkaniemi uran varressa. T\u00e4h\u00e4n j\u00e4tettiin varusteet ja hiihdettiin ilman reppuja ja ahkiota itse Piening\u00e4n kyl\u00e4\u00e4n. Kyl\u00e4 on hieman suurellinen sana kuvaamaan paikkaa. Siell\u00e4 on ollut ennen sotia kaksi taloa Pienink\u00e4j\u00e4rveen pist\u00e4v\u00e4ss\u00e4 niemess\u00e4. Varmaan sotien j\u00e4lkeen n\u00e4it\u00e4 pieni\u00e4 kyl\u00e4yhteis\u00f6j\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 asutettu uudelleen. Uusi Piening\u00e4n kyl\u00e4 on rakennettu viisitoista kilometri\u00e4 idemm\u00e4ksi, rautatien varteen. Nyt t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vanhassa kyl\u00e4ss\u00e4 peltoaukiot ja kivijalkojen vierukset kasvavat tukkiluokan koivua ja rannassa on vain kalastajan kyh\u00e4\u00e4m\u00e4 maja. Kaikesta huolimatta vaikuttava paikka, t\u00e4nne kiteytyy Piening\u00e4n er\u00e4maan muutos \u2013 soita on ojitettu ja l\u00e4heiset vaarat on hakattu jokunen vuosikymmen sitten paljaaksi. Nyt niill\u00e4 ylenee jo nuori mets\u00e4.<\/p>\n

Vaarajonon yli it\u00e4\u00e4n<\/h1>\n

Pienink\u00e4j\u00e4rven it\u00e4puoleinen vaarajono nostaa huippunsa l\u00e4hes 400 metriin. Mets\u00e4autotiell\u00e4, joka seuraa ikiaikaista polku-uraa, riitt\u00e4\u00e4 nousua kolmisen kilometri\u00e4 ja harjanteen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 m\u00e4en ei kannata antaa maksaa velkaansa, siit\u00e4 pitiv\u00e4t huolen tielle lumen painosta kaareutuneet nuoret koivut ja m\u00e4nnyt.<\/p>\n

T\u00e4\u00e4ll\u00e4 osuudella on Piening\u00e4n hirvien talvilaitumet, arvioimme niit\u00e4 olleen reitill\u00e4 parikymment\u00e4 el\u00e4int\u00e4. My\u00f6s ahman j\u00e4lkijono ja kolmen suden j\u00e4ljet tulevat vastaan. Mik\u00e4\u00e4n riista- ja petoaitta Pienink\u00e4 ei nykymuodossaan en\u00e4\u00e4 ole, sen ovat jo aiemmat retket todistaneet. Riistaa on kaikelta osalta v\u00e4hemm\u00e4n kuin Suomessa.<\/p>\n

\"Leiri<\/a>
Leiri Pienink\u00e4vaaran juurella.<\/figcaption><\/figure>\n

Retken viidenten\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pudottaudumme Tsiasj\u00e4rven j\u00e4\u00e4lle. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on kolme er\u00e4maaj\u00e4rve\u00e4 yhdess\u00e4 nipussa: Tsias- , Talvis-, ja Paloj\u00e4rvi. Ymp\u00e4rill\u00e4 kohoavat jylh\u00e4t mets\u00e4iset vaarat, joissa vain muutama hakkuuaukko loistaa valkeana. Tsiasj\u00e4rven koillisrannalla on Honkaniemen kyl\u00e4aukio. Vuonna 1935 kyl\u00e4ss\u00e4 on ollut 13 taloa. Nyt muutama uudempi rakennus, l\u00e4hinn\u00e4 kalamajoja, seisoo entisten metsittyvien peltojen keskell\u00e4. Vanhat karjalaistalot on taidettu purkaa ja siirt\u00e4\u00e4 uusiin, rautatien varren kyl\u00e4keskuksiin, kuten Volomaan tai Mujej\u00e4rvelle.<\/p>\n

\"Kalastajan<\/a>
Kalastajan maja Honkaniemess\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n
\"Isto<\/a>
Isto Turpeinen ylitt\u00e4\u00e4 Pienink\u00e4, Voloma, Muuj\u00e4rvi radan<\/figcaption><\/figure>\n

Seuraavana aamuna Tsiassalmen kyl\u00e4ss\u00e4 odottaa yll\u00e4tys: l\u00e4hes uusia hirsik\u00e4mppi\u00e4 on pystytetty puolenkymment\u00e4 entiselle kyl\u00e4aukiolle. S\u00e4hk\u00f6virtaa tuottaa aurinkopaneelij\u00e4rjestelm\u00e4. K\u00e4mp\u00e4t eiv\u00e4t ole lukossa, joten niit\u00e4 tutkitaan mielenkiinnolla. Paperista selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on Talvisj\u00e4rven lomakyl\u00e4. Viimeiset lomailijat ovat my\u00f6h\u00e4\u00e4n syksyll\u00e4 j\u00e4tt\u00e4neet paikan siivottomaan kuntoon, astiat p\u00f6ydille ja puurot kattiloihin. Paikasta kiinnostuneiden kannattaa vilkaista nettiosoitetta: www.talvisyarvi.ru<\/span><\/a>.<\/p>\n

\"Talvisj\u00e4rven<\/a>
Talvisj\u00e4rven lomakyl\u00e4n p\u00e4\u00e4rakennuksen oleskelu- ja ruokailutila<\/figcaption><\/figure>\n

P\u00f6lkkyl\u00e4n valloitus<\/strong><\/p>\n

Paloj\u00e4rven it\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4 helppo eteneminen j\u00e4it\u00e4 ja teit\u00e4 my\u00f6den oli p\u00e4\u00e4t\u00f6ksess\u00e4. J\u00e4rven p\u00e4\u00e4st\u00e4 suunnattiin kohden koillista ja P\u00f6lkkyl\u00e4n kyl\u00e4\u00e4. V\u00e4liss\u00e4 oli metsittyneit\u00e4 hakkuuaukkoja ja m\u00e4kimaastoja ja ne ovat ahkionvet\u00e4jille myrkky\u00e4. Karttaa tutkimalla tulee eteen my\u00f6s pelko siit\u00e4, onko P\u00f6lkkyl\u00e4n pohjoispuolella virtaava Volomajoki kantavassa j\u00e4\u00e4ss\u00e4. Jos ei ole, se tiet\u00e4\u00e4 yht\u00e4 p\u00e4iv\u00e4matkaa lis\u00e4\u00e4, jos se joudutaan kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n Voij\u00e4rven kautta. No, t\u00e4m\u00e4 riski p\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n ottaa ja suunnattiin soita, lampia ja j\u00e4rvenlahtia kierrellen kohden p\u00e4iv\u00e4n tavoitetta. Loppumatkasta jo helpotti, kun p\u00e4\u00e4stiin P\u00f6lkkyl\u00e4\u00e4n johtavalle tiest\u00f6lle. Leiri pystytettiin l\u00e4helle P\u00f6lkkyl\u00e4nj\u00e4rve\u00e4.<\/p>\n

\"L\u00e4hes<\/a>
L\u00e4hes romahtanut karjalaistalo P\u00f6lkkyl\u00e4n kyl\u00e4st\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n

Seuraavana aamuna p\u00e4\u00e4stiin kyl\u00e4\u00e4n. Tavanomaiseen tapaan kyl\u00e4 on hyl\u00e4tty jo vuosikymmeni\u00e4 sitten, mutta poikkeuksellisesti paikalla oli viel\u00e4 lahoamaan alkaneita talojen hirsikehikoita. Talot ovat olleet tyypilliseen karjalaiseen tapaan kaksiosaisia, toisessa p\u00e4\u00e4dyss\u00e4 asuivat ihmiset ja toisessa kotiel\u00e4imet. Metsittym\u00e4\u00e4n alkanut kentt\u00e4 viett\u00e4\u00e4 kohden j\u00e4rve\u00e4. T\u00e4t\u00e4 kyl\u00e4\u00e4 piti hein\u00e4kuussa 1941 hetken hallussaan Stalinin kanavalta paluumatkalla ollut kornetti Jorma H\u00e4m\u00e4l\u00e4isen johtama kaukopartio. Kiinnostuneimmat voivat lukea partion seikkailuista Onni Palasteen dokumenttiromaanista: Siviilisissit Stalinin kanavalla<\/em>. Siihen aikaan kyl\u00e4ss\u00e4 oli 12 taloa.<\/p>\n

P\u00f6lkkyl\u00e4nj\u00e4rven ylityksen j\u00e4lkeen alkavat laajat suoalueet. Niill\u00e4 risteilee runsaasti hakkuissa k\u00e4ytettyj\u00e4 talviteit\u00e4. Valitettavasti mets\u00e4kannaksilla n\u00e4m\u00e4 urat katoavat tiheikk\u00f6ihin, mutta kannasten takana avautuu aina uusia aavoja. J\u00e4nnitys nousee kun l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n Volomajokea. Yhten\u00e4 mahdollisuutena k\u00e4y mieless\u00e4 kunnon koplukan teko, jos joki on sula. Tarveaineista ei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ole pulaa. Joki on kuitenkin vankassa j\u00e4\u00e4ss\u00e4. Virtaus n\u00e4in soiden keskell\u00e4 on sen verran heikkoa, ett\u00e4 mennyt l\u00e4mminjakso ei ole pystynyt sulattamaan j\u00e4\u00e4peitett\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n ansaittu kahvitauko.<\/p>\n

Jolmaj\u00e4rven yli kohden Ontaj\u00e4rve\u00e4<\/strong><\/p>\n

N\u00e4ilt\u00e4 paikkeilta joen ylitti ja my\u00f6s sen pohjoispuolella olevan 12 kilometri\u00e4 pitk\u00e4n ja useita kilometrej\u00e4 leve\u00e4n Pime\u00e4suon kuuluisa Puutoisten sissiprikaati matkallaan etel\u00e4\u00e4n 15.\u201316.7.1942. Meid\u00e4n retkikunta kaartelee lounaasta kohden koillista pitkin n\u00e4it\u00e4 aavoja suojuotteja, jotka ovat pahimmoilleen kaakko \u2013 luode suuntaisia. Onneksi mets\u00e4kannakset ovat kapeita ja ahkiokin sopii kohtuullisen helposti luiskahtamaan puiden v\u00e4list\u00e4 suolta toiselle. Auringon painuessa kohden horisonttia suunnataan l\u00e4ntisen Jolmajoen rannalle. Siihen perustetaan viimeinen y\u00f6leiri.<\/p>\n

\"Ryhm\u00e4<\/a>
Ryhm\u00e4 Pienink\u00e4 Volomajoen rannalla<\/figcaption><\/figure>\n

Suunnitelmasta poiketen ylit\u00e4mme Jolmaj\u00e4rven suoraan yli it\u00e4isen Jolmajoen suistoon, josta nousemme kelkkauraa kangasmaastoon. Kelkkaura k\u00e4\u00e4ntyy Korpilahden ja Kuusiniemen v\u00e4liselle tielle, mutta me pyrimme kohden Unusj\u00e4rve\u00e4 ja joudumme ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n muutaman ryteikk\u00f6kannaksen, ennen kuin j\u00e4rven j\u00e4\u00e4 on suksien alla. Luisto kier\u00e4ll\u00e4 j\u00e4\u00e4ll\u00e4 on hieman liiankin hyv\u00e4 ja reisilihaksia joutuu j\u00e4nnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n pit\u00e4\u00e4kseen sukset sopivalla leveydell\u00e4. Etenemismuotona on tasaty\u00f6nt\u00f6.<\/p>\n

\"L\u00e4ntisen<\/a>
L\u00e4ntisen Jolmajoen suisto<\/figcaption><\/figure>\n

Unusj\u00e4rvelt\u00e4 katsomme parhaaksi reitiksi kiert\u00e4\u00e4 Roksj\u00e4rven kautta kohden Ontaj\u00e4rven kyl\u00e4\u00e4. N\u00e4in v\u00e4ltet\u00e4\u00e4n arvatenkin tihe\u00e4 taimikkoalue ja ojitettu v\u00e4lisuo ennen Lajaanij\u00e4rve\u00e4. Roksj\u00e4rven lahden ylitys on retken helpoin osuus, navakka my\u00f6t\u00e4tuuli tuo l\u00e4hes omalla voimallaan yli j\u00e4\u00e4n. Kohta olemmekin jo Ontaj\u00e4rvelle viev\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4, jota joudutaan p\u00e4tk\u00e4 k\u00e4velem\u00e4\u00e4n ennen kuin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n taas suksille. Suuntaamme suoraan Lajaanij\u00e4rven pohjoisp\u00e4\u00e4n kautta suoraan kyl\u00e4\u00e4n. Kyl\u00e4n kalmistokumpareen vankat pet\u00e4j\u00e4t ovat oiva maamerkki ja Romanovien talo on aivan kukkulan vieress\u00e4.<\/p>\n

Volodjan l\u00e4mmitt\u00e4m\u00e4n saunan lauteilla on mukava kerrata retken vaiheita ja vastuksia. Hiihtomatkaa kertyi Piening\u00e4n l\u00e4pihiihdossa yhteens\u00e4 232 kilometri\u00e4 kahdeksassa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

\"Ryhm\u00e4<\/a>
Kokemusta rikkaampana. Ryhm\u00e4 Pienik\u00e4 on p\u00e4\u00e4ssyt tavoitteeseen Ontaj\u00e4rven kyl\u00e4\u00e4n. Hiihtomatkaa t\u00e4ll\u00e4 kertaa 232 km. Ryhm\u00e4 Piening\u00e4n retket viime vuosina yhteens\u00e4 liki 1000 km.<\/figcaption><\/figure>\n

Ryhm\u00e4 Pienink\u00e4 Piening\u00e4n retkell\u00e4: Eero Oura, Risto Kiiskinen, Ari Komulainen jaIsto Turpeinen<\/p>\n

Kylien tiedot Antti Haapalainen: Ven\u00e4l\u00e4inen It\u00e4-Karjalan topografinen kartasto 1:100 000 vuodelta 1935 14.Divisioonan toiminta-alueelta \u201dSuomennettu versio\u201d<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Teksti ja kuvat Ari Komulainen: Ryhm\u00e4 Piening\u00e4n retki Pienink\u00e4\u00e4n 9.-16.3.2015 Piening\u00e4n kutsu –\u00a0Ollikaisen innoittamana Kahdeksankymment\u00e4luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 ilmestyi Jorma Ollikaisen (1913\u20131972) kirjoittamista lehtiartikkelista koostettu kirja: Pienink\u00e4 \u2013 Er\u00e4tarinoita It\u00e4-Karjalasta 1942-44. Kirjan Lue lis\u00e4\u00e4…Pienink\u00e4 kutsuu \u2013 er\u00e4miehen paratiisi<\/span>\u2192<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":1807,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[26],"tags":[],"class_list":["post-1799","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-ajankohtaista"],"jetpack_featured_media_url":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/02_Leiri-Pienink\u00e4vaaran-juurella-2.jpg","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/p72N2f-t1","_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1799","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1799"}],"version-history":[{"count":3,"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1799\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1816,"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1799\/revisions\/1816"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1807"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1799"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1799"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1799"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}