{"id":3638,"date":"2018-05-19T13:03:02","date_gmt":"2018-05-19T10:03:02","guid":{"rendered":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/?p=3638"},"modified":"2023-02-19T21:26:55","modified_gmt":"2023-02-19T18:26:55","slug":"tenho-tikkasen-esitelma-seppo-hannisen-muistotilaisuudessa","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/ajankohtaista\/tenho-tikkasen-esitelma-seppo-hannisen-muistotilaisuudessa\/","title":{"rendered":"Tenho Tikkasen esitelm\u00e4 Seppo H\u00e4nnisen muistotilaisuudessa\u00a019.5.2018"},"content":{"rendered":"
<\/fb:like><\/div><\/div>

”Seppo H\u00e4nninen viimeiseen taisteluun”<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>
Luutnantti Seppo H\u00e4nninen. (19.8.1921 – 16.8.1944). Kuva SA-arkisto 7.8.1944.<\/figcaption><\/figure>\n

Arvoisat Seppo H\u00e4nnisen omaiset, veteraanit, herra kenraali, hyv\u00e4 saattov\u00e4ki.<\/strong><\/p>\n

Olemme kokoontuneet sankarivainaja Seppo H\u00e4nnisen muistotilaisuuteen, tilaisuuteen mik\u00e4 on monella tavalla poikkeuksellinen. T\u00e4n\u00e4\u00e4n olemme saatelleet vihdoin  haudan lepoon miehen, joka 25.2.1942 upseerivalaa vannoessaan lupasi:<\/p>\n

”Kaikessa tahdon k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 niin kuin uskollisen, kunnollisen, kuuliaisen ja urhoollisen sotilaan tulee, niin hyvin nykyisess\u00e4 toimessani kuin my\u00f6skin siin\u00e4, mik\u00e4 minulle vastedes ehk\u00e4 uskotaan tai annetaan.”<\/p>\n

”Kaiken t\u00e4m\u00e4n min\u00e4 lupaan kunniani ja omantuntoni kautta uskollisesti t\u00e4ytt\u00e4\u00e4, niin totta kuin Jumala minua auttakoon ruumiin ja hengen puolesta.”<\/p>\n

Olemme kuulleet mink\u00e4lainen esimies ja erityisesti mink\u00e4lainen ihminen Seppo H\u00e4nninen oli h\u00e4nen l\u00e4himm\u00e4n alaisensa l\u00e4hetin teht\u00e4viss\u00e4 toimineen Maunu Kankaanp\u00e4\u00e4n puheesta. H\u00e4nninen oli – kuten kuulimme, ”rohkea ja urhea sotilas, mutta lopulta h\u00e4n osoittautui my\u00f6s inhimilliseksi ja l\u00e4mminhenkiseksi ihmiseksi.” Seppo H\u00e4nninen toimi juuri siten, mit\u00e4 h\u00e4n upseerin sotilasvalassaan lupasi, jota lainaan: ”K\u00e4skynalaisiani kohtaan min\u00e4 tahdon olla oikeudenmukainen, pit\u00e4\u00e4 is\u00e4llist\u00e4 huolta heid\u00e4n hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heid\u00e4n toiveistaan sek\u00e4 olla heid\u00e4n neuvonantajansa ja ohjaajansa.”<\/p>\n

Olen p\u00e4\u00e4ssyt tutustumaan Seppo H\u00e4nniseen, joka oli is\u00e4ni komppanianp\u00e4\u00e4llikk\u00f6, perusteellisesti. Olen henkil\u00f6kohtaisesti lukenut kaikki h\u00e4nen komppaniansa sotap\u00e4iv\u00e4kirjat, taistelukertomukset ja olen my\u00f6s henkil\u00f6kohtaisesti halunnut haastatella kaikki ne sotilaat, joiden olemme yhdistyksemme tutkimusten kautta tienneet osallistuneen juuri t\u00e4m\u00e4n esityksen aiheena olevaan ”Seppo H\u00e4nnisen sotatien loppuvaiheisiin.” Se matka on ollut pitk\u00e4 ja kivinen. T\u00e4t\u00e4 matkaa tehdess\u00e4 olemme kohdanneet vastoink\u00e4ymisi\u00e4, mutta t\u00e4m\u00e4 matka on ollut tosi mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen. Koskaan en olisi voinut p\u00e4\u00e4st\u00e4 tutustumaan Rukaj\u00e4rven suunnan ylivoimaisesti merkitt\u00e4vimpiin taistelutapahtumiin muuta tiet\u00e4. Sen olette mahdollistaneet Te arvoisat Rukaj\u00e4rven suunnan veteraanit, jotka osallistuitte Seppo H\u00e4nnisen rinnalla Jatkosodan viimeiseksi j\u00e4\u00e4neeseen taisteluun Suomen ja neuvostoarmeijan v\u00e4lill\u00e4, mik\u00e4 oli Seppo H\u00e4nnisen maallisen matkan p\u00e4\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n tutustumismatkan aikana meill\u00e4 on ollut my\u00f6s onnea, ensin uskoimme jo l\u00f6yt\u00e4neemme Seppo H\u00e4nnisen kaatumispaikan, ruumistakin etsittiin. Se paikka oli pari kilometri\u00e4 etel\u00e4mp\u00e4n\u00e4 vihdoin vuonna 2016 l\u00f6ytyneest\u00e4 todellisesta paikasta. Halusin, ett\u00e4 tuolla paikalla, miss\u00e4 Seppo H\u00e4nninen kaatui, voisimme suurin joukoin vierailla juuri niiden veteraanien kanssa, jotka kokivat omakohtaisesti kamalan tapahtuman ja n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4nen kaatumisensa. Is\u00e4ni, nyt 102 vuotta t\u00e4ytt\u00e4nyt, Olavi Tiittanen ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 mukana oleva Maunu Kankaanp\u00e4\u00e4. Ajoimme heid\u00e4n, siis veteraanien Maunun, Olavin ja is\u00e4ni kanssa autolla v. 2008 ja 2010 sek\u00e4 viel\u00e4 2011, vaihtelevin kokoonpanoin tuon taistelupaikan halki tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ett\u00e4 Seppo H\u00e4nninen lep\u00e4si tienpenkassa, vain vajaan parin metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kulkureitist\u00e4mme.<\/p>\n

Muistissani on veteraanien haastattelut tuolla paikalla, jossa he ep\u00e4r\u00f6iden v\u00e4isteliv\u00e4t kysymyksi\u00e4ni. Paikka on tutun tuntuinen, vaikuttaa tutulta, mutta ja mutta …t\u00e4ysin varmoja he eiv\u00e4t olleet meid\u00e4n osoittamastamme taistelumaastosta. Tuntui aivan kuin veteraanit hienotunteisuuttaan eiv\u00e4t olisi halunneet pahoittaa mielt\u00e4mme ja lausua todellista mielipidett\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Vakavina ja liikuttuneina seisoimme yhdess\u00e4 sill\u00e4 paikalla, miss\u00e4 uskoimme olevan Seppo H\u00e4nnisen matkan p\u00e4\u00e4n. Muistan kuvatessani kuivanneeni silm\u00e4kulmaani. Huumoria ei tullut tuolla paikalla, eik\u00e4 se tullut tosin mieleen, vaikka yleens\u00e4 n\u00e4m\u00e4 veteraanit ovat velikultia. Huumori oli se l\u00e4\u00e4ke mink\u00e4 turvin vaikeimman yli mentiin. Juttua riitti heid\u00e4n tavatessaan ja heti aamulla juttu jatkui. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 aamuna her\u00e4ttelin Olavi Tiittasta kotonani jo klo 6:n j\u00e4lkeen, jolloin h\u00e4n minulle virkkoi: ”Jutut j\u00e4iv\u00e4tkin illalla kesken, jatketaan heti kun riisun uniformun”. Sauna niin rintamalla kuin my\u00f6s rauhan oloissa kirvoitti n\u00e4iden miesten kielen entist\u00e4kin vetre\u00e4mmiksi. Useimmiten heid\u00e4n tavatessaan puhe siirtyi my\u00f6s heid\u00e4n esimieheens\u00e4 Seppo H\u00e4nniseen.<\/p>\n

Tunsin oloni tuolla Rukaj\u00e4rven korvessa, Euroopan suurimman asumattoman, Piening\u00e4n  salon takana hiukan tukalaksi. Ep\u00e4varmuus j\u00e4i kalvamaan, eniten varmaan paikalla ollutta Reijo Pulkkista.<\/p>\n

Sattuma puuttui asian kulkuun vuoden 2016  KV- Joen tutkimusmatkamme yhteydess\u00e4. Sit\u00e4 ennen Reijo ja Mika Pulkkinen olivat jo selvitt\u00e4neet, ett\u00e4 Seppo H\u00e4nnisen kaatumisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 16.8.1944 tykist\u00f6 ampui eri paikkaan kuin miss\u00e4 olimme veteraanien kanssa k\u00e4yneet. T\u00e4m\u00e4 paikka on n. 1,5 km pohjoiseen, paikka mink\u00e4 l\u00e4pi sodan j\u00e4lkeen rakennettu mets\u00e4autotie ns. v\u00e4\u00e4r\u00e4lle paikalle kulkee. Jari K\u00e4rkk\u00e4inen oli v. 2016 pyyt\u00e4nyt KV-joen selvitysty\u00f6h\u00f6n mukaan Pavel Kozlovskijn, joka Rukaj\u00e4rvell\u00e4 suorittaa ruumiinetsint\u00e4\u00e4. H\u00e4n kertoi tuolloin 11.8.2016 suomalaisen sotilaan tuntolevyn l\u00f6yd\u00f6ksest\u00e4\u00e4n. Paikka, mihin suuntasimme, oli sama josta Reijo Pulkkinen oli meille kertonut ja johon olimme t\u00e4ll\u00e4 matkalla menossa. Saimme valokuvan tuntolevyst\u00e4. T\u00e4m\u00e4 valokuva l\u00e4hetettiin saman tien Suomeen yhdistyksemme hallituksen j\u00e4sen Ossi Laineelle, jolta tuli pian tieto tuntolevyn kuuluneen Seppo H\u00e4nniselle. Voi miten helpottava tieto, vuosia jatkuvaa ty\u00f6t\u00e4 ei ole tehty turhan takia.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Seppo H\u00e4nnisen kaatumispaikka, josta l\u00f6ytyi v. 2012 my\u00f6s h\u00e4nen tuntolevyns\u00e4 nro: 059638.<\/figcaption><\/figure>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Yhdistyksemme teki alustavat sukuselvitykset, kiit\u00e4mme j\u00e4lleen Reijo Pulkkista, Matti Vatasta ja koko Sonkaj\u00e4rven j\u00e4senkuntaamme. N\u00e4in saatoimme edesauttaa Suomen Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyst\u00e4 ja varmistaa n\u00e4ill\u00e4 toimillamme my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n muistotilaisuuden j\u00e4rjest\u00e4misen. J\u00e4rjest\u00e4misen viel\u00e4 siin\u00e4 vaiheessa, jolloin saattajien joukossa olisi Seppo H\u00e4nnisen l\u00e4heisten omaisten lis\u00e4ksi my\u00f6s niit\u00e4 veteraaneja, jotka n\u00e4kiv\u00e4t Seppo H\u00e4nnisen kaatumisen.<\/p>\n

Tuon t\u00e4h\u00e4n tilaisuuteen Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry:n puheenjohtaja Pertti Suomisen tervehdyksen. Lain mukaan he edustavat Suomen valtiota rajojen taakse j\u00e4\u00e4neiden vainajien etsinn\u00f6iss\u00e4. Yhdistyksemme edustajilla on tosin ollut Rukaj\u00e4rvell\u00e4 suoria yhteyksi\u00e4 rajantakaisiin valtuutettuihin henkil\u00f6ihin, kuten t\u00e4ss\u00e4 edell\u00e4 on kerrottu.<\/p>\n

Suomen lakien mukaan em. Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys huolehtii kent\u00e4lle j\u00e4\u00e4neitten vainajien viimeisen matkan j\u00e4rjestelyist\u00e4 ja hautajaisista.<\/p>\n

Tietoja Seppo H\u00e4nnisest\u00e4<\/strong><\/p>\n

Seppo H\u00e4nninen p\u00e4\u00e4si ylioppilaaksi Iisalmen yhteislyseosta  29.5.1941. H\u00e4nen opiskelu- ja asuinkaverinsa Rautavaaralta kotoisin oleva Rukaj\u00e4rven veteraani (I\/JR 10) h\u00e4nkin Mauno Turunen muistelee Seppo H\u00e4nnist\u00e4: ”H\u00e4n oli rehti ja auttavainen. Seppo hallitsi parivuotta vanhempana mm. matematiikan. Sain h\u00e4nelt\u00e4 paljon apua kotiteht\u00e4vien tekemisess\u00e4.” Mauno Turunen kertoi, ett\u00e4 he pelasivat samassa koulun joukkueessa jalkapalloa, Mauno maalivahtina ja Seppo hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4n\u00e4. Mauno pyysi v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n terveisens\u00e4, koska h\u00e4nell\u00e4 oli este saapua t\u00e4h\u00e4n tilaisuuteen.<\/p>\n

Seppo H\u00e4nnisen kantakortin mukaan rintamapalvelus keskeytyi pitkiksi ajoiksi koulutuksen ja runsaitten haavoittumisten vuoksi.<\/p>\n

H\u00e4n oli sotilaskoulutuksessa, ensin UK:ssa 1.8.1941 – 7.11.1941 ja my\u00f6hemmin MaaSK., 1.7.1942 – 16.6.1943 ja lis\u00e4ksi h\u00e4n k\u00e4vi komppanianp\u00e4\u00e4llikk\u00f6 kurssin 10. – 28.4.1944 eli yhteens\u00e4 sotilaskoulutuksessa yhden vuoden ja nelj\u00e4 kuukautta.<\/p>\n

H\u00e4n haavoittui 4 kertaa, ensin lonkkaan 17.1.1944 ja 22.3.44, sitten liev\u00e4sti p\u00e4\u00e4h\u00e4n kranaatin sirpaleesta 22.7.1944 ja Munakukkulan eli Alcazarin valtauksessa leukaan 10.8.1944. Helmi – maaliskuussa h\u00e4n oli  9.2.1944 – 3.3.1944 v\u00e4lisen ajan  hoidettavana 38.SotaS:ssa ja kentt\u00e4sairaalassa 10.-15.8.1944 v\u00e4lisen ajan.<\/p>\n

Seppo H\u00e4nnisen kuultiin lausuneen: ”Minulla on tavoitteena Mannerheim risti tai puuristi.” Tutkimuksissani olen p\u00e4\u00e4tynyt siihen, ett\u00e4 Seppo H\u00e4nnisen ja h\u00e4nen joukkojensa ansiot on luettu usein muiden hyv\u00e4ksi. Uskon, ett\u00e4 mik\u00e4li H\u00e4nninen olisi huolehtinut oman joukko-osastonsa taistelukertomusten tekemisest\u00e4 paremmin, h\u00e4nen huomattavat ansionsa olisivat kohonneet niiden todelliseen arvoon. H\u00e4n olisi ansainnut ja  saanut Mannerheim ristins\u00e4. H\u00e4nnisen komppanian sotap\u00e4iv\u00e4kirjat on tehty kyll\u00e4 t\u00e4ysin annetun ohjeen mukaisesti.<\/p>\n

Otan vain kaksi esimerkki\u00e4. H\u00e4n onnistui neuvokkaalla toimillaan vangitsemaan Ontaj\u00e4rvell\u00e4 pudonneen lentokoneen miehist\u00f6n  ja Tahkokosken taisteluissa H\u00e4nnisen toimet olivat poikkeuksellisen ansiokkaat koko taistelujen ajan. Taistelut alkoivat H\u00e4nnisen yksik\u00f6n osalta 3.8.44 ja p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t 16.8.1944 H\u00e4nnisen kaatumiseen. Erityisesti Parakkiniemen taisteluista 7.8.44, miss\u00e4 nimenomaan H\u00e4nnisen komppania onnistui torjumaan vihollisen hy\u00f6kk\u00e4yksen, tuhoten samalla kokonaisen vihollisen p\u00e4\u00e4lle karkaavan pataljoonan. Jo t\u00e4m\u00e4 olisi oikeuttanut H\u00e4nnisen palkitsemiseen mill\u00e4 kunniamaininnalla tahansa. Yht\u00e4k\u00e4\u00e4n H\u00e4nnisen komppanian j\u00e4sent\u00e4 ei palkittu.<\/p>\n

Is\u00e4\u00e4ni, joka osallistui Maunu Kankaanp\u00e4\u00e4n kanssa Parakkiniemen taisteluun, eniten kiusaa divisioonan kaukopartioyksik\u00f6n johtajan kyseisess\u00e4 taisteluista tekem\u00e4ns\u00e4 taistelukertomus, jossa h\u00e4n kertoo johtaneensa 7.8.44 Parakkiniemen taisteluita ja lukee ansiot omaksi hyv\u00e4kseen. Kukaan haastattelemistani Parakkiniemen taisteluun osallistuneista veteraaneista (H\u00e4nnisen l\u00e4hetit Maunu Kankaanp\u00e4\u00e4, Ilmari Jokelainen, l\u00e4\u00e4kint\u00e4kersantti Aappo Pietik\u00e4inen, sotamies V\u00e4in\u00f6 Lappalainen ja is\u00e4ni, joka toimi puolijoukkueenjohtajana ) ei n\u00e4hnyt t\u00e4m\u00e4n miehen toiminnasta tuon 7.8.1944 aamuy\u00f6n tunteina merkkej\u00e4. Tilanne tuolla paikalla oli sekasortoinen, mik\u00e4 on syyt\u00e4 t\u00e4ss\u00e4kin yhteydess\u00e4 mainita.<\/p>\n

Mannerheim risti asiaan sain Pentti Perttulilta v. 2006 haastatellessani mielenkiintoisen vastauksen. Perttuli johti hein\u00e4kuussa Repolan Lieksaj\u00e4rven ymp\u00e4ri suuntautuvaa partiota, onnistui siin\u00e4 erinomaisesti ja lis\u00e4ksi Perttuli toimi Os. Majewskin suuntapartion johtajana tammikuussa 1942. Kaksi todella korkean tason suoritusta, eik\u00e4 h\u00e4nelle edes esitetty risti\u00e4, tosin Mannerheim l\u00e4hetti henkil\u00f6kohtaiset kiitoksensa Perttulille. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n kysymys oli siit\u00e4, ettei ollut esityst\u00e4. Lis\u00e4kysymykseeni ”miksi ei ollut”. Perttulin vastaus kertoo kaiken olennaisen: ”Ehk\u00e4p\u00e4 esityksen tekij\u00e4 odotti saavansa Mannerheim ristin itse.”<\/p>\n

H\u00e4nnisen osalta oli tuskin t\u00e4st\u00e4 kysymys, h\u00e4n vain oli JR 10:n v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 pataljoonassa, komentaja Halonen ei helposti esityksi\u00e4 tehnyt.<\/p>\n

H\u00e4nnisen komppanian viimevaiheet, parin viikon mittaiset taistelut elokuussa 1944, olivat todella rajut, josta seuraavassa lyhyt selostus. Palaan ajassa hiukan taaksep\u00e4in. Muilla rintamilla suomalaiset joukot olivat tuossa vaiheessa per\u00e4\u00e4ntyneet jo Suomen vanhan rajan sis\u00e4lle ja Rukaj\u00e4rven joukkojen komentaja Raappana ja osa h\u00e4nen alaisista joukoistaankin oli komennettu h\u00e4tiin johtamaan Ilomantsin taisteluja.<\/p>\n

Miten oli mahdollista, ett\u00e4 vihollisen joukot olivat p\u00e4\u00e4sseet vahvoilla joukoillaan ainakin parin pataljoonan voimin ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Tsirkka-Kemin salaa suomalaisten joukkojen selustaan ja saivat katkaistuksi divisioonan huoltotien Rukaj\u00e4rven tien Ontrosenvaaran sillan kulmassa. Oliko divisioonan tiedustelu pett\u00e4nyt, siihen uskon saatavan aivan uudenlaista tietoa kun Tauno Oksanen ja Ari Komulainen saavat divisioonan kaukopartiotiedustelua koskevan kirjansa valmiiksi viel\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vuoden puolella.<\/p>\n

Hein\u00e4kuussa 1944 suomalaiset partiot kohtasivat runsaasti vihollisen partioita aivan oman kentt\u00e4vartiolinjan tuntumassa. Tietenkin partiot vahtivat salaa rakentamaansa ja er\u00e4maata halkovaa huoltotiet\u00e4\u00e4n. Lis\u00e4ksi vihollinen teki ns. valehy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4 eripuolilla Rukaj\u00e4rven rintamaa. Asia tuli esille Iisalmen Kansainv\u00e4lisess\u00e4 seminaarissa professori Juri Kilinin esitelm\u00e4st\u00e4. T\u00e4t\u00e4 ei osattu tulkita oikein vihollisen peitetoimiksi, eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n uuden huoltotien sillan r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4, vaan p\u00e4\u00e4teltiin senkin olevan merkki vihollisen mahdollisen suunnitelman hylk\u00e4\u00e4misest\u00e4 liikutella joukkoja er\u00e4maassa suomalaisten rintaman tuntumaan. Hy\u00f6kk\u00e4yssuunnitelmista luopumista ei voida pit\u00e4\u00e4 uskottavana, koska vihollinen aloitti samoihin aikoihin kaksi kertaa pidemm\u00e4n er\u00e4maata halkovan tien rakentamisen Kostamuksen suuntaan.<\/p>\n

Hy\u00f6kk\u00e4yssuunnitelmasta luopumisteoria romuttui viimeist\u00e4\u00e4n siin\u00e4 vaiheessa kun h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4lent\u00e4j\u00e4, (sodan j\u00e4lkeen everstiluutnantti) Esa Anttonen oli palaamassa tiedustelulennolta ja havaitsi huoltotien r\u00e4j\u00e4ytetyn sillan korjatuksi ja taidokkaasti naamioidun vihollisen 50 kilometrin mittaisen er\u00e4maan halki kulkevan huoltotien rakentaminen oli viety p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen aivan suomalaisten linjojen tuntumaan. Anttosen tekem\u00e4 havainto tuli mit\u00e4 ilmeisimmin hiukan liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n. T\u00e4t\u00e4 tiet\u00e4 pitkin vihollinen onnistui salaa tuomaan raskasta kalustoakin suomalaisten selustaan ja vihollisen joukkojen tavoitteena oli katkaista divisioonan huoltotie Ontrosenvaarassa ja siin\u00e4 melkein onnistuivat.<\/p>\n

Komentaja Raappana kantoi huolta tiedustelusta, mutta esimerkiksi JR 10 komentaja Sotisaari kommentoi vihollisen huoltotien rakentamista: ”Tehk\u00f6\u00f6t ven\u00e4l\u00e4iset omalla puolellaan mit\u00e4 tahansa, kunhan eiv\u00e4t t\u00e4nne tule.” Vihollisen uuden er\u00e4maata halkovan huoltotien rakentaminen oli tiedossa, mutta Ontrosenvaaran sillan kohdalla p\u00e4\u00e4huoltotien katkaisu tuli sodanjohdolle yll\u00e4tyksen\u00e4. Ontrosenvaaran sillankulmassa tuona kohtalokkaana aamuna oli my\u00f6s yhdistyksemme hallituksen pitk\u00e4aikainen veteraanij\u00e4sen Paavo Salmensuu. H\u00e4nen it-tykkipatterinsa oli Tsirkka-Kemin t\u00f6yr\u00e4\u00e4ll\u00e4 mist\u00e4 aamuvarhaisella tarpeillaan k\u00e4ynyt sotilas havaitsi vihollisen sotilaitten panostavan sillan arkkuja. Vasta siin\u00e4 vaiheessa her\u00e4ttiin. Tilanne oli vakava 14. divisioonan joukot olivat l\u00e4hes motitettuina ja komentaja Ilomantsissa. T\u00e4t\u00e4 h\u00e4t\u00e4tilannetta selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin nyt kiireell\u00e4 my\u00f6s Seppo H\u00e4nnisen komppania, jonne se saapui jo edellisen\u00e4 y\u00f6n\u00e4.<\/p>\n

Siirtyminen Ontrosenvaaraan – ns. Tahokokosken taisteluihin<\/strong><\/p>\n

Aivan elokuun alussa 1944 Seppo H\u00e4nnisen komppanialle (9.\/JR 10) paistoi aurinko ja l\u00e4mp\u00f6mittari n\u00e4ytti + 19 astetta. Tuossa vaiheessa kaikki n\u00e4ytti kovin rauhalliselta, vaikka juuri tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyneell\u00e4 partioretkell\u00e4 korpr. Antti Karppinen kaatui. Oliko t\u00e4m\u00e4 Karppisen tapaus yksi vihollisen harhauttavista peitetoimista. Hein\u00e4kuussa kaatuneita eripuolilla Rukaj\u00e4rven rintamaa oli per\u00e4ti 90.<\/p>\n

Heti seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuli suuri muutos. Pataljoonasta tuli k\u00e4sky pikaisesta irrottautumisesta etulinjasta. Matka tehtiin kuorma-autoilla. H\u00e4nnisen joukot eiv\u00e4t tienneet mist\u00e4 oli kysymys ja mihin oltiin menossa. Ihmetyst\u00e4 her\u00e4tti se, ett\u00e4 autot ajoivat pikavauhtia kotirintaman suuntaan. Olavi Tiittanen muistelee \u00f6ist\u00e4 matkaa. – Jotain on pahasti pieless\u00e4, kun oman tykist\u00f6n piiput on suunnattu kohden kotisuomea.<\/p>\n

Sotap\u00e4iv\u00e4kirja paljastaa, ett\u00e4 l\u00e4ht\u00f6 tapahtui illalla 2.8. klo 22.00. H\u00e4nnisen komppania purettiin autoista seuraavana aamuna klo 4.30 Kiimasj\u00e4rven tien ja Rukaj\u00e4rven tien risteyksen maastossa.<\/p>\n

Heti purkamisen j\u00e4lkeen oli ruokailu ja v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti joukot marssitettiin pohjoiseen Elovaaran kyl\u00e4n pohjoispuolelle. Nyt jo tiedettiin, mik\u00e4 oli seuraava teht\u00e4v\u00e4. Vihollisen vahvat yksik\u00f6t olivat tulleet salaa suomalaisten joukkojen selustaan.<\/p>\n

My\u00f6hemmin seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Ontrosenvaaran sillan kulmassa n\u00e4htiin ep\u00e4toivoinen taistelu, huoltotie oli katkaistu, paikalla n\u00e4htiin taistelun j\u00e4ljet, kaatuneita vihollisia ja omien joukkojen hevosia kasap\u00e4in.<\/p>\n

H\u00e4nnisen komppanian osalta varsinaiset taistelut p\u00e4\u00e4siv\u00e4t alkamaan vasta 3.8.44 iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 klo 17.00 j\u00e4lkeen eritt\u00e4in tuhoisin seurauksin, viisi kaatunutta asevelje\u00e4 ja 22 haavoittui. My\u00f6s Olavi Tiittanen haavoittui heti t\u00e4ss\u00e4 ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n taisteluissa.<\/p>\n

Per\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 vihollinen oli ehtinyt pureutua maastoon ja Olavi Tiittanen muistaa n\u00e4hneens\u00e4 vihollisen katetut bunkkerit v\u00e4h\u00e4\u00e4 ennen haavoittumistaan. Tiittanen ihmetteli sit\u00e4, miten nopeasti vihollisen onnistui kaivautumaan per\u00e4\u00e4ntyess\u00e4\u00e4nkin uusiin asemiinsa rakentaen niihin jopa katettuja pes\u00e4kkeit\u00e4<\/p>\n

Kovimmat koetukset olivat edess\u00e4. Vasta 6.8.44 illalla komppania p\u00e4\u00e4si illansuussa lepoon ja asettui Tsirkka-Kemijoen varrella Parakkiniemeen. H\u00e4nninen m\u00e4\u00e4r\u00e4si joukkojensa sijoittumisesta. Is\u00e4lleni h\u00e4n antoi m\u00e4\u00e4r\u00e4yksen asettua heti Parakkiniemen tyveen komppanian selustavarmistukseen. Puolijoukkue kaivoi poterot itselleen asettuen poteron pohjalle havujen p\u00e4\u00e4lle levolle. Edellisen kerran oli k\u00e4yty unessa elokuun ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Rukaj\u00e4rven etel\u00e4puolella kentt\u00e4vartioissa.<\/p>\n

Heti 7.8.44 p\u00e4iv\u00e4n vaihduttua aamuh\u00e4m\u00e4riss\u00e4 vihollisen joukot rynt\u00e4siv\u00e4t H\u00e4nnisen komppanian kimppuun ”uraata” huutaen. Tilanne Parakkiniemess\u00e4 oli todella sekava koko aamuy\u00f6n.<\/p>\n

J\u00e4lkik\u00e4teen t\u00e4h\u00e4n on saatu tarkka selvitys. Rukaj\u00e4rven tien katkaisuun osallistunut vihollisen toinen pataljoonista oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt palata omalle puolelleen ilman esimiestens\u00e4 lupaa, tavoitteenaan ylitt\u00e4\u00e4 Tsirkka-Kemijoki  juuri Parakkiniemest\u00e4. Paluumatkalla l\u00e4nnest\u00e4 it\u00e4\u00e4n jo puoli kilometri\u00e4 ennen jokea, vihollinen t\u00f6rm\u00e4si suomalaisten levossa oleviin yksik\u00f6ihin ja pime\u00e4ss\u00e4 y\u00f6ss\u00e4 pakokauhun vallassa vihollissotilaat ja suomalaiset sotilaat pakenivat sekasortoisena joukkona jokea kohti, suoraan Seppo H\u00e4nnisen komppanian joen varren selustavarmistusta. Suomalaiset hakivat suojaa joen rannan tuntumasta, minne tiesiv\u00e4t H\u00e4nnisen joukkojen edellisen\u00e4 iltana asettuneen. Vihollisen sotilaat hakivat puolestaan ylityspaikkaa Parakkiniemen tyven tukkisuman kautta.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4lle karkaavien seassa oli suomalaisten j\u00e4\u00e4k\u00e4rijoukkue. Is\u00e4ni kertoo: ”Onneksi ehdin varoittaa joukkueeni poikia, ett\u00e4 seassa on omiakin sotilaita.”<\/em> Is\u00e4ni muistaa tuntemattomaksi j\u00e4\u00e4neen j\u00e4\u00e4k\u00e4rijoukkueen johtajan komentaneen is\u00e4ni puolijoukkuetta poistumaan edellisen\u00e4 iltana H\u00e4nnisen ohjeen mukaan kaivamistaan asemista ja siirtym\u00e4\u00e4n it\u00e4\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4s joenrantaa. Miehell\u00e4 ei olut mit\u00e4\u00e4n k\u00e4sityst\u00e4 joenrannan maastosta, mutta pakoon juokseva suojaa hakeva isottelija oli heti valmis kyselem\u00e4tt\u00e4 antamaan m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4\u00e4n aamuh\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 joenvarren metsik\u00f6ss\u00e4. Is\u00e4ni kertoi kielt\u00e4ytyneens\u00e4 kunniasta todeten, emme toimi alistettuna ja pysymme H\u00e4nnisen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 paikalla, josta n\u00e4kyvyys l\u00e4hestyviin vihollisen joukkoihin oli erinomainen, paras mahdollinen. Is\u00e4ni muistelee tapahtumaa j\u00e4lkik\u00e4teen: ”Osa h\u00e4nen puolijoukkueensa j\u00e4senist\u00e4 oli jo siirtym\u00e4ss\u00e4 tuntemattoman luutnantin per\u00e4\u00e4n, mink\u00e4 h\u00e4n kielsi jyrk\u00e4sti. Lis\u00e4ten viel\u00e4, ett\u00e4 mik\u00e4li olisimme siirtyneet, sen seurauksena vihollinen olisi pureutunut l\u00e4nteen p\u00e4in viett\u00e4v\u00e4n joenrinteen suojaiseen notkelmaan ja taistelussa ote olisi siirtynyt viholliselle ja seuraamukset olisivat olleet H\u00e4nnisen komppanialle tuhoisat. Senh\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 miten k\u00e4y taistelussa, jossa vastakkain ovat H\u00e4nnisen reilut 100 miest\u00e4 vastaan vihollisen pataljoona.”<\/em> Nyt kaatui vain yksi oman komppanian sotilas ja haavoittuneitakaan ei ollut kuin viisi, jotka nekin syntyiv\u00e4t vasta jo varsinaisen taistelun laannuttua vihollisen sotilaitten tekeytyess\u00e4 kaatuneeksi ja paljastuttuaan, r\u00e4j\u00e4ytteliv\u00e4t k\u00e4sikranaatteja vy\u00f6t\u00e4r\u00f6ns\u00e4 alla.<\/p>\n

H\u00e4nnisen l\u00e4hetti Ilmari Jokelainen kertoi videohaastattelussa tapahtumasta, jossa h\u00e4n vei H\u00e4nnisen m\u00e4\u00e4r\u00e4yst\u00e4 joukoilleen. Matkalla h\u00e4n oli juossut joenvarrella rinnakkain vihollisen sotilaan kanssa pitk\u00e4n matkaa ennen kuin h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 havaitsi, ett\u00e4 tuohan on vihollisen sotilas.<\/p>\n

Y\u00f6ll\u00e4 tilanne Parakkiniemen alueella oli todella sekava. Pakenevien vihollisten joukossa oli vihollista pakenevia suomalaisia, levossa yll\u00e4tetyksi tulleita sotilaita. Kummatkin etsiv\u00e4t turvaa joenvarrelta. Juoksivat henkens\u00e4 kaupalla suojaan.<\/p>\n

Taistelu oli vihollisjoukoille tuhoisa. Aamuvarhaisella kaatuneita vihollissotilaita H\u00e4nnisen linjojen edess\u00e4 oli sotap\u00e4iv\u00e4kirjan mukaan parisataa, joukossa my\u00f6s komentaja ev.ltn. Baschkov, pari majuria, koko vihollispataljoonan upseeristo . Ihme ja kumma H\u00e4nnisen komppaniasta kaatui vain sotamies Matti Huttunen ja haavoittuneitakaan oli vain puolenkymment\u00e4.<\/p>\n

Kannattaa tutustua veteraanihaastatteluihin, joita olemme tehneet. Yksi v\u00e4rikk\u00e4immist\u00e4 kertomuksista on lapinlahtelaisen Aukusti Sutisen 500-sivuinen haastattelu. Siin\u00e4 h\u00e4n kuvaa vihollissotilaitten hautajaisia Parakkiniemess\u00e4. Se kertomus ei j\u00e4t\u00e4 ket\u00e4\u00e4n kylm\u00e4ksi.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Komppanianp\u00e4\u00e4llikk\u00f6 luutnantti H\u00e4nninen on saanut teht\u00e4v\u00e4n ja jakelee joukkueenjohtajilleen l\u00e4hempi\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

H\u00e4nnisen miehet eiv\u00e4t voineet lev\u00e4t\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n, vaan pian Parakkiniemen j\u00e4lkeen komppania m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin ns. Alcazarin eli Munakukkulan valtausyritykseen 10.8.1944.<\/p>\n

Munakukkulan valtauksessa H\u00e4nninen eteni vihollisen asemista vain muutaman kymmenen metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n. L\u00e4\u00e4kint\u00e4kersantti Aappo Pietik\u00e4inen ja kumpikin H\u00e4nnisen l\u00e4heteist\u00e4 olivat aivan vierell\u00e4. H\u00e4nninen pyysi l\u00e4\u00e4kint\u00e4miest\u00e4\u00e4n paikkaamaan leukaan tulleen kranaatin sirpaleen tekem\u00e4\u00e4 haavaa. L\u00e4hetit ovat t\u00e4t\u00e4 tapahtumaa kuvanneet videohaastatteluissaan ja olen sen my\u00f6s Aappo Pietik\u00e4iselt\u00e4 vahvistanut. H\u00e4nninen asettui selin suurta kive\u00e4 vasten, rintamasuunta viholliseen p\u00e4in. L\u00e4\u00e4kint\u00e4mies selin paikaten H\u00e4nnist\u00e4, joka tulitti vihollisen asemia kainalostaan.<\/p>\n

Is\u00e4ni oli puolijoukkueineen t\u00e4ll\u00e4kin kertaa H\u00e4nnisen rinnalla oikealla puolen. H\u00e4nnisen per\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 Munakukkulalta is\u00e4ni puolijoukkue j\u00e4i mottiin liki puoleksi p\u00e4iv\u00e4ksi. Tieto is\u00e4ni kaatumisesta ja muun puolijoukkueen tuhoutumisesta oli toimitettu jo kotiin Kiuruvedelle. Illansuussa tilanne rauhoittui ja puolijoukkue saattoi palata omiensa pariin.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 10.8.44 k\u00e4ydyss\u00e4 taistelussa H\u00e4nninen joutui kentt\u00e4sairaalaan hoidettavaksi. Siell\u00e4 H\u00e4nnisen kerrotaan todenneen, ettei h\u00e4n jouda kesken sodan olemaan rivist\u00e4 poissa pitki\u00e4 aikoja ja niinp\u00e4 h\u00e4n otti komppanianp\u00e4\u00e4llik\u00f6n teht\u00e4v\u00e4t vastaan 15.8.44 klo 18.30.<\/p>\n

H\u00e4nninen oli sairaalahoidossa eik\u00e4 joutunut kokemaan tuossa v\u00e4liss\u00e4 tapahtunutta onnetonta vahinkoa, jossa komppania joutui omien tulen alle ja osuipa heid\u00e4n niskaansa my\u00f6s oman tykist\u00f6n tulikin aiheuttaen vahinkoa.<\/p>\n

Yhdistyksemme v. 2012 Iisalmessa pidetyss\u00e4 ”Kansainv\u00e4lisess\u00e4 Rukaj\u00e4rvi seminaarissa” luennoinut Petroskoin yliopiston professori Juri Kilin kertoi asian mik\u00e4 on syyt\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tuoda esille. H\u00e4n kertoi sanatarkasti n\u00e4in: ”Sotavanki (tulenjohtaja) 15.8.44 klo 18.00 paljasti valmisteilla olleen hy\u00f6kk\u00e4yksen Tervaj\u00e4rven ja Hiisj\u00e4rven v\u00e4lilt\u00e4 27 D:n p\u00e4\u00e4voimien tuhoamiseksi. J\u00e4rvikannakselle h\u00e4lytettiin 3\/239 JR.”<\/p>\n

Taisteluun suomalaisten joukkojen puolelta osallistuneen I\/KTR 18 sotap\u00e4iv\u00e4kirjassa on merkint\u00e4 15.8.44 klo 20.00: ”Majuri Murolen k\u00e4skynjako. Luutnantti Ruoho sai k\u00e4skyn tulenjohtajana seurata osasto Kakkoa. Klo 21.00 Toi luutn. Rusko ilmoituksen tkm. Kuusiston katoamisesta. Sotamies Onni Kuusisto palasi sodan j\u00e4lkeen vankien vaihdossa kotimaahan.<\/p>\n

Tietojen vuotaminen vastapuolelle sattui H\u00e4nnisen kannalta kohtalokkaaseen aikaan. Muutenkin vihollisen komentopaikka oli vahvasti suojattu, koska hy\u00f6kk\u00e4ys kohdistu vihollisen joukkojen 27 D:n esikuntaan. Nyt sit\u00e4 viel\u00e4 entisest\u00e4\u00e4n vahvistettiin. Yhdistyksemme j\u00e4sen Pentti K\u00e4rkk\u00e4inen piti jo ennen Kilinin luennosta saatua tietoa itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 kyseinen kohde oli vastapuolelle elint\u00e4rke\u00e4.<\/p>\n

Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 eli 16.8.1944 puolenp\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen komppania valmistautui valtaamaan vihollisen asemat yhdess\u00e4 Korhosen komppanian kanssa. Sotap\u00e4iv\u00e4kirjasta: ”Korhonen aloitti hy\u00f6kk\u00e4yksen jo aamulla, mutta kun Korhonen hidasteli, eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 l\u00e4htenyt eteenp\u00e4in, H\u00e4nnisen komppania k\u00e4skettiin hy\u00f6kk\u00e4ykseen. Se eteni ohi etulinjan n. 100 metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n vihollisen asemista. Vihollinen pysyi itsepintaisesti asemissaan ja tulitti kiivaasti kaikilla jv-aseilla ja ampui mm. krh:lla (82 mm). T\u00e4ll\u00f6in k\u00e4rjess\u00e4 ollut H\u00e4nninen kaatui ja h\u00e4nen l\u00e4hettins\u00e4 Ilmari Jokelainen haavoittui.”<\/em> Toinen l\u00e4heteist\u00e4 Maunu Kankaanp\u00e4\u00e4 havaitsi Jokelaisen menett\u00e4neen tajuntansa ja sai vedetty\u00e4 Jokelaisen suojaan, lastoitti Jokelaisen katkenneen k\u00e4den ja per\u00e4\u00e4ntyess\u00e4\u00e4n he olivat v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 joutua viel\u00e4 vangiksi.<\/p>\n

Veteraaneja haastatellessani varsin usein Tahkokosken taisteluissa tulee esille se, ett\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4ys tapahtui ilman tykist\u00f6valmistelua. T\u00e4m\u00e4n 16.8.1944 taistelun aikana suomalainen tykist\u00f6 oli I\/KTR 18 patteriston sotap\u00e4iv\u00e4kirjan mukaan ampunut kaikkiaan 7.500 kranaattia. Taistelussa l\u00e4helle vihollisen asemia edenneelle ihmiselle yht\u00e4mittainen konetuliaseiden pauhu ilmeisesti sumentaa l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6n havaintokyvyn. Mm. is\u00e4ni selvitys sek\u00e4 10.8.44 Munakukkulan valtauksesta (vain 35-40 metri\u00e4 vihollisen asemiin) ja my\u00f6s t\u00e4st\u00e4 16.8.44 taistelusta (alle 100 metri\u00e4 vihollisen asemiin) ovat siit\u00e4 hyvi\u00e4 esimerkkej\u00e4. Varmasti tykist\u00f6apu oli riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, mutta jo n. 100 metri\u00e4 sivummalla ollut pioneeri Heikki M\u00e4ki-kojola kertoo valtavasta mustasta savusta, mik\u00e4 nousi suomalaisen tykist\u00f6tulesta ja vihollisen konetuliaseista.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 edell\u00e4 kerrottu 16.8.1944 taistelu j\u00e4i Jatkosodan viimeiseksi taisteluksi Suomen ja neuvostoarmeijan v\u00e4lill\u00e4. Taisteluja k\u00e4ytiin eri puolilla rintamaa, mutta varsinaiset rintamien murtamiseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4t taistelut puolin ja toisin j\u00e4iv\u00e4t t\u00e4h\u00e4n. Tietysti muistamme mm. yhdistyksemme j\u00e4rjest\u00e4miss\u00e4 eri seminaareissa Pentti Perttulin kertomukset sek\u00e4 professori Juri Kilinin ja yhdistyksemme hallituksen j\u00e4senen Tauno Oksasen luentojen sis\u00e4ll\u00f6n siit\u00e4 mit\u00e4 olisi tapahtunut Kontoki-Kostamus linjalla, ilman aselevon v\u00e4liintuloa. Onneksi tuon ep\u00e4toivoisen – suomalainen RajaJP 6 eli 1000 miest\u00e4 vastaan vihollisen divisioona 7.500 miest\u00e4 v\u00e4linen taistelu j\u00e4i toteutumatta aselevon solmimiseen 4.-5.9.1944.<\/p>\n

N\u00e4iss\u00e4 ns. Tahkokosken taisteluissa (3. – 16.8.1944)<\/strong> H\u00e4nnisen komppaniasta haavoittui 59 sotilasta ja kaatui 25 sotilasta. Heist\u00e4 yksi oli Seppo H\u00e4nninen, jonka ruumis j\u00e4i kent\u00e4lle.<\/p>\n

Kaikkiaan suomalaiset menettiv\u00e4t elokuun taisteluissa kaatuneina l\u00e4hes 200 sotilasta.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n viimeiseksi j\u00e4\u00e4neeseen taisteluun osallistuvista sotilaista ovat viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 elossa Maunu Kankaanp\u00e4\u00e4n (s.11.5.1923) lis\u00e4ksi Tauno Tikkanen (10.3.1916) ja Heikki M\u00e4ki-Kojola (s. 11.2.1924). Olavi Tiittanen (17.12.1922), joka haavoittui 3.8.44 ja palasi riviin vasta aselevon j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Alaj\u00e4rvelt\u00e4 kotoisin oleva pioneeri Erkki Peltola  (17.3.1924 – 16.8.1944) kaatui my\u00f6s saman p\u00e4iv\u00e4n taistelussa, mutta h\u00e4nen kaatumispaikkansa on H\u00e4nnisest\u00e4 suoraan pohjoiseen vihollisen rakentaman huoltotien pohjoispuolella. Paltamolaisen Timo Vierimaan kertomuksen mukaan Peltola oli saanut kyp\u00e4r\u00e4n, johon vihollisen tarkka-ampujan luoti osui. Paikka oli aivan l\u00e4hell\u00e4 vihollisen huoltotiet\u00e4, josta oli eritt\u00e4in hyv\u00e4 n\u00e4k\u00f6ala tielle.<\/p>\n

 <\/strong>Lopuksi esit\u00e4n parhaat kiitoksemme omaisille, Kainuun prikaatille hautajaisj\u00e4rjestelyist\u00e4 ja muistotilaisuuteen osallistuneille sek\u00e4 kaikille niille, jotka ovat muistaneet sankarivainajaa omaisten toivomuksen mukaisesti ja ohjanneet kukkatervehdysten sijaan muistamiset yhdistyksemme pankkitilille.<\/strong><\/p>\n

Kiit\u00e4mme: <\/strong>Sonkaj\u00e4rven kunta, Iisalmen kaupunki, Iisalmen Seudun Sotainvalidit ry, Vuohinki S\u00e4\u00e4ti\u00f6 sr, Sukevan Kivi Oy sek\u00e4 Radio Sandels heid\u00e4n antamastaan tuesta,<\/p>\n

samaten seuraavia veteraaneja: <\/strong>Maunu Kankaanp\u00e4\u00e4 Vantaa, Ilmari Koppinen Salo, Olavi Tiittanen Juuka, Tauno Tikkanen Kiuruvesi, Mauno Turunen Espoo,<\/p>\n

ja yksityisi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4:<\/strong> Mika Alaraasakka, Juha Pekka Heiskanen, Seppo ja Aila H\u00e4nninen, Ari Komulainen, Martti Antero Komulainen, Paavo Lepp\u00e4nen, Riitta ja Mikko Mustonen, Eero Puranen, Jukka Taskinen, Varpu ja Tenho Tikkanen, Kari Veps\u00e4l\u00e4inen, heid\u00e4n antamastaan tuesta. (Tieto 18.5.2018 klo 23.00.)<\/p>\n

Rukaj\u00e4rvi-keskuksen henkil\u00f6kunnalle parhaat kiitoksemme maittavan perinneruuan valmistamisesta ja muistotilaisuuden j\u00e4rjestelyist\u00e4.<\/strong><\/p>\n

Seppo H\u00e4nnisen kantakortin tiedot voi lukea T\u00c4\u00c4LT\u00c4<\/strong><\/a>: ja Seppo H\u00e4nnisen upseerivalan voi lukea kokonaan T\u00c4\u00c4LT\u00c4<\/strong><\/a>:<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

”Seppo H\u00e4nninen viimeiseen taisteluun” Arvoisat Seppo H\u00e4nnisen omaiset, veteraanit, herra kenraali, hyv\u00e4 saattov\u00e4ki. Olemme kokoontuneet sankarivainaja Seppo H\u00e4nnisen muistotilaisuuteen, tilaisuuteen mik\u00e4 on monella tavalla poikkeuksellinen. T\u00e4n\u00e4\u00e4n olemme saatelleet vihdoin  haudan Lue lis\u00e4\u00e4…Tenho Tikkasen esitelm\u00e4 Seppo H\u00e4nnisen muistotilaisuudessa\u00a019.5.2018<\/span>\u2192<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[26,31,32,27],"tags":[],"class_list":["post-3638","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ajankohtaista","category-esitelmat","category-historiayhdistys","category-juhlapuheet"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/p72N2f-WG","_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3638","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3638"}],"version-history":[{"count":6,"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3638\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":11309,"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3638\/revisions\/11309"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3638"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3638"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3638"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}