{"id":703,"date":"2013-09-13T08:50:56","date_gmt":"2013-09-13T05:50:56","guid":{"rendered":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/?p=703"},"modified":"2013-09-26T20:46:53","modified_gmt":"2013-09-26T17:46:53","slug":"pentti-karkkainen-esitelma-joki-1943","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/esitelmat\/pentti-karkkainen-esitelma-joki-1943\/","title":{"rendered":"Pentti K\u00e4rkk\u00e4inen esitelm\u00e4: Joki 1943"},"content":{"rendered":"
<\/fb:like><\/div><\/div>

Kentt\u00e4vartiosotaa Rukaj\u00e4rven suunnalla 1941-44<\/b><\/h2>\n

K\u00e4sittelen kentt\u00e4vartio \u201dJoen\u201d taistelua, joka on hyv\u00e4 esimerkki siit\u00e4 kuinka pienell\u00e4 joukolla voidaan valvoa suurta aluetta. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa komppanian rintamalinjan pituus oli 15 kilometri\u00e4 ja sill\u00e4 oli nelj\u00e4 kentt\u00e4vartiota.<\/p>\n

\"Pentti<\/a>
Pentti K\u00e4rkk\u00e4inen esittelee t\u00e4ss\u00e4 Peukialoniemen tukikohtaa JR 10 veteraaneille Armas Tuonoselle ja Tauno Tikkaselle. Kuva otettu l\u00e4hell\u00e4 vihollisen rakentaman tunnelin p\u00e4\u00e4t\u00e4.\u00a0Kuvassa olevat \u00a0veteraanit eiv\u00e4t osallistuneet Joen taisteluun.<\/figcaption><\/figure>\n

T\u00e4ss\u00e4 Joen taistelussa ep\u00e4onnistuttiin sik\u00e4li, ett\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4\u00e4 tuhatp\u00e4ist\u00e4 vihollisjoukkoa ei havaittu ajoissa. Lentotiedustelu ei havainnut joukon jotoksia eik\u00e4 majoitusalueita sen liki kolme vuorokautta kest\u00e4neell\u00e4 marssilla. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n komppanian tekem\u00e4 partiointi kentt\u00e4vartioiden etumaastossa ei t\u00e4llaista havaintoa tehnyt. Vihollisjoukko y\u00f6pyi 11\u201312.9 v\u00e4lisen y\u00f6n varmistuslinjan ulkopuolella Yl\u00e4-Eninj\u00e4rven pohjoispuolella. Se ylitti komppanian varmistuslinjan Eninj\u00e4rvien ja Kyp\u00e4r\u00e4isenj\u00e4rven v\u00e4lisen kannaksen 12.9 p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja pys\u00e4htyi kukkulamaastoon noin nelj\u00e4 kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n kohteestaan. Vasta pime\u00e4ss\u00e4 suoritettu ryhmittyminen paljasti hy\u00f6kk\u00e4ysjoukon.<\/p>\n

\"Pentti<\/a>
Pentti K\u00e4rkk\u00e4inen selvitt\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 Joen taistelua, muistomerkill\u00e4, vas. Matti Eskelinen, Leevi Kuokkanen, Tauno Tikkanen, Armas Tuononen, Paavo Salmensuu, selin\u00a0\u00a0Pentti Kattainen ja Ossi Laine.<\/figcaption><\/figure>\n
\"Joen<\/a>
Joen kentt\u00e4vartion kentt\u00e4varusteista 23.8.1943.<\/figcaption><\/figure>\n

Rukaj\u00e4rven rintaman muodostuminen<\/b><\/h2>\n

Hy\u00f6kk\u00e4ysvaiheessa 1941 Rukaj\u00e4rven suunnalla suomalaiset eteniv\u00e4t Ontajoki, Ontaj\u00e4rvi-linjalle. Pohjoinen sivusta rajoittui taaempana Nuokkij\u00e4rveen, jonka pohjoispuolen Piismalahti ymp\u00e4rist\u00f6ineen oli, ei kenenk\u00e4\u00e4n maata, vain suomalaisten partioinnin varassa. Jyskyj\u00e4rvi pohjoisempana Tsirkka-Kemin varrella oli koko sodan ajan ven\u00e4l\u00e4isten hallussa. L\u00e4nteen menness\u00e4 rintama kulki kentt\u00e4vartioiden muodossa Kontokin ja Kostamuksen it\u00e4puolitse Vuokkiniemen kautta Uhtuan alueelle.<\/p>\n

Ontrosenvaarasta pohjoiseen virtaavan Tsirkka-Kemijoen l\u00e4nsirantaa Nuokkij\u00e4rvelle saakka varmisti talvella 1941-42 yksi ilmavalvontakomppania. Sen valvonta-alueeseen kuului my\u00f6s Novinkaj\u00e4rven ymp\u00e4rist\u00f6, jossa sijaitsi 14. Divisioonan esikunta ja paljon erilaisia huoltomuodostelmia. Kev\u00e4ttalvella Ontrosenvaaraan tuotu 12. Prikaati vahvisti alueen puolustusta merkitt\u00e4v\u00e4sti. Sen poistuttua alueen puolustuksesta vastasi III\/JR 31:n \u201dvanhennettu\u201d pataljoona.<\/p>\n

Jo kev\u00e4ttalvella 1942 vihollinen oli aktiivinen t\u00e4ll\u00e4 pohjoisella sivustalla ja liikkui siell\u00e4 usean sadan miehen vahvuisilla partioilla. Alueella k\u00e4ytiin silloin kovia partiotaisteluja, joissa vihollispartiot karkotettiin alueelta. My\u00f6s kes\u00e4ll\u00e4 vihollisen partisaanijoukot kulkivat alueen l\u00e4pi ja hy\u00f6kk\u00e4iliv\u00e4t Rukaj\u00e4rvi \u2013 Repola huoltotielle.\u00a0 reitit.<\/p>\n

Talvella 1943 kentt\u00e4vartiolinja kulki Ontrosenvaaran pohjoispuolella olevan Meruj\u00e4rven l\u00e4nsirantaa jatkuen Tsirkka-Kemijokea Tahkokosken, Kellovaaran ja Tsirkka-Kemin kyl\u00e4n kautta Uimosenj\u00e4rvelle ja siit\u00e4 Nuokkij\u00e4rvelle. Nuokkij\u00e4rven etel\u00e4rantaa kentt\u00e4vartioketju jatkoi Nokeukseen ja Tsolmaan. Alkuvuodesta vihollisen vahvat hiihtopartiot liikkuivat alueella tiedustellen ja ahdistaen kentt\u00e4vartioiden partioita ja varsinkin niiden huoltoliikennett\u00e4. Vihollinen j\u00e4rjesti v\u00e4ijytyksi\u00e4 hevoskolonnille ja vaikka ne olivat varmistettu hiihtopartioin, syntyi tappioita. III\/JR 31:n vanhat miehet, jotka odottivat kotiuttamistaan, eiv\u00e4t oikein p\u00e4rj\u00e4nneet ven\u00e4l\u00e4isille hiihtojoukoille.<\/p>\n

Maaliskuussa 1943 kentt\u00e4vartiolinjaa lyhennettiin, pohjoisimmat tukikohdat tyhjennettiin ja tukikohtien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 v\u00e4hennettiin. Hyl\u00e4ttyjen kentt\u00e4vartioiden korsut ja muut rakennukset tuhottiin r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Osa rakennuksista j\u00e4tettiin ja miinoitettiin kuten maastokin. Kun alue miehitettiin uudelleen touko- kes\u00e4kuun vaihteessa JR 10:n toimesta, miehet l\u00f6ysiv\u00e4t joistakin niist\u00e4 talvivarusteissa olevia kaatuneita suksimiehi\u00e4.<\/p>\n

III\/JR 31 vedettiin pois pohjoisen sivustan asemista kev\u00e4\u00e4ll\u00e4, alistettiin JR 10:lle ja sijoitettiin rintavastuuseen Vilkoj\u00e4rven lohkolle. JR 10:n joukot ottivat rintamavastuun ja entinen kentt\u00e4vartiolinja otettiin taas k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Miehet manasivat tuhottuja kentt\u00e4vartioita ja ryhtyiv\u00e4t rakentamaan niit\u00e4 uudelleen. Osa kentt\u00e4vartioista otettiin uudelleen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja osa niist\u00e4 rakennettiin uuteen paikkaan.<\/p>\n

Vanhassa kentt\u00e4vartioketjussa oli ollut noin 15 kilometrin aukko Puglj\u00e4rven ja Tahkokosken Tahkolammen v\u00e4lill\u00e4. Nyt t\u00e4h\u00e4n v\u00e4liin rakennettiin kolme kentt\u00e4vartiota Tsirkka-Kemijoen it\u00e4puolelle, eli \u201dJoki, \u201dSara\u201d ja \u201dHarju.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen hy\u00f6kk\u00e4ys kentt\u00e4vartio \u201dJokeen\u201d (vs. 23.50, ps 71.40)<\/b><\/h2>\n

32. Erillisen Hiihtoprikaati 270 miehinen osasto hy\u00f6kk\u00e4si 6.\/JR 10:n alueelle aamuy\u00f6ll\u00e4 12.8.1943.Taistelussa vangiksi saaduilta yliluutnantilta ja kolmelta aliupseerilta kuulusteluissa saatujen tietojen mukaan tarkoituksena oli tuhota kentt\u00e4vartio \u201dJoki\u201d ja saada sielt\u00e4 ainakin 5 vankia.<\/p>\n

Hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4 osasto saapui pohjoisesta j\u00e4tt\u00e4en noin kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n \u201dJoesta\u201d osaston komentajan majuri Kamenskin 40 miehisen reservin kanssa. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00e4hti noin 30 miehinen osasto Kv \u201dJoen\u201d it\u00e4ist\u00e4 naapuria Kv \u201dSaraa\u201d (ps. 24.00, vs. 74.60) vastaan tarkoituksena est\u00e4\u00e4 avun saanti sielt\u00e4.<\/p>\n

Erillinen 60 miehen osasto eteni Tsirkka-Kemin rantaan ja pyrki est\u00e4m\u00e4\u00e4n avun saannin joen l\u00e4nsirannalla olevasta 6.\/JR 10:n komentopaikasta Kv \u201dRymin\u00e4st\u00e4\u201d (vs. 22.80, ps. 70.20), jossa komppanian reservijoukkue oli majoitettuna.<\/p>\n

Kentt\u00e4vartio \u201dJoessa\u201d kuultiin sen l\u00e4nsipuolelta vaimea napsaus tai laukaus, jonka aiheuttajaa tutkimaan pime\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hetettiin alikersantti Ollikainen viiden miehen kanssa. Miehet l\u00e4htiv\u00e4t huoltopolun vierustaa etel\u00e4\u00e4n Tsirkka-Kemi-joelle p\u00e4in. Joukon toisena kulkeva mies astui polkumiinaan haavoittuen. \u201dJoesta\u201d h\u00e4lytettiin l\u00e4\u00e4kint\u00e4mies apuun ja sidonnan j\u00e4lkeen partio vei haavoittuneen komentopaikalle Kv \u201dRymin\u00e4\u00e4n\u201d.<\/p>\n

T\u00e4n\u00e4 aikana aikana vihollinen miehitti huoltopolun varren sek\u00e4 lossirannan eik\u00e4 miehet en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4sset takaisin kentt\u00e4vartio \u201dJokeen\u201d. Vihollinen l\u00f6ysi kentt\u00e4vartioon menev\u00e4n puhelinlinjan katkaisten sen. Ennen katkaisua \u201dJoen\u201d p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 ehti kuitenkin ilmoittaa vs. komppanian p\u00e4\u00e4llik\u00f6lle luutnantti Hankom\u00e4elle tukikohdan tilanteen.<\/p>\n

Koska jokiranta ja lossipaikka olivat vihollisen hallussa, ei reservi\u00e4 saatu kuljetettua joen yli. Yl\u00e4juoksun puolelta onnistuttiin kuitenkin heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n osasto joen it\u00e4rannalle ja se karkotti vihollisen lossilta. Nyt koko reservijoukkue saatiin joen yli ja eteneminen kohti kentt\u00e4vartiota voitiin aloittaa. Huoltopolku oli miinoitettu ja ylivoimainen vihollinen teki kovaa vastarintaa, joten eteneminen oli hidasta.<\/p>\n

Taistelu kentt\u00e4vartiossa II\/JR 10 pst-joukkue<\/b><\/h2>\n

\u201dJoen\u201d kentt\u00e4vartiossa kaikki miehet olivat asemissa odottaen mit\u00e4 tapahtuu. Tukikohdan p\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 toimi ylikersantti Miettinen ja puolustavan joukon vahvuus oli taistelukertomuksen mukaan 25 miest\u00e4. Muistitiedoissa tosin puhutaan vahvuuden olleen 15 miest\u00e4. Joka tapauksessa alikersantti Ollikaisen tiedusteluryhm\u00e4st\u00e4 miinaan mennyt mies ja h\u00e4nen saattajansa komppanian komentopaikkaan olivat tukikohdan vahvuudesta poissa. Aseistuksena kentt\u00e4vartion miehill\u00e4 oli kaksi panssarintorjuntakiv\u00e4\u00e4ri\u00e4 ja normaali kiv\u00e4\u00e4ri ja konepistooliaseistus. Pikakiv\u00e4\u00e4rej\u00e4 saatikka konekiv\u00e4\u00e4ri\u00e4 ei kentt\u00e4vartioon ollut liiennyt.<\/p>\n

Aamun alkaessa valjeta alkoi huoltotien suunnasta etel\u00e4st\u00e4 tulla miehi\u00e4 jonossa. Matkaa oli kolmisensataa metri\u00e4 ja arvailtiin onko miehet omia vai vihollisia. Joku haki korsusta kiikarin, jolla n\u00e4htiin tulijoilla olevan suikat p\u00e4\u00e4ss\u00e4. T\u00e4st\u00e4 tiedettiin ket\u00e4 tulijat olivat, vihollinen oli tulossa suoraan kohti tukikohtaa. Tukikohdassa oltiin hiljaa ja odotettiin, kun viholliset olivat p\u00e4\u00e4sseet noin sadan metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n, aloitettiin tulitus. Kun my\u00f6s hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4 aloitti tulituksen kentt\u00e4vartioon, oli r\u00e4hin\u00e4 melkoinen. Hy\u00f6kk\u00e4ys kentt\u00e4vartioon alkoi samoihin aikoihin kuin tulitaistelu huoltotiell\u00e4.<\/p>\n

Vihollinen hy\u00f6kk\u00e4si \u201dJokeen\u201d etel\u00e4st\u00e4 huoltotien suunnasta samalla kun toiset vihollisosastot tulittivat sit\u00e4 l\u00e4nnest\u00e4 ja puron takaa pohjoisesta ryhtyen my\u00f6s n\u00e4ist\u00e4 suunnista hy\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kentt\u00e4vartioon.<\/p>\n

Kentt\u00e4vartio \u201dJoki\u201d sijaitsi vesien ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4 suosaarekkeella, vain jonkun metrin suota ylemp\u00e4n\u00e4. Pohjoisessa oleva puro oli noin sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4, id\u00e4ss\u00e4 suolla olevaan puroon oli sama matka. Tsirkka-Kemin it\u00e4inen haara joessa olevan saaren kohdalla oli noin puolen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 l\u00e4nness\u00e4. Lis\u00e4ksi vetisell\u00e4 suolla oli useita pieni\u00e4 lampia, joten ne olivat l\u00e4hes kulkukelvottomia kes\u00e4ll\u00e4. Vain etel\u00e4\u00e4n oli kovaa maata huoltotien suunnassa. Kentt\u00e4vartio oli matalalla, mutta se oli suojattu piikkilankaesteill\u00e4 ja miinoituksilla. My\u00f6s tuliasemat ja yhdyshaudat olivat valmiina tosin ilman vahvistuksia. Kentt\u00e4vartiot \u201dJoki\u201d, \u201dSara\u201d ja \u201dHarju\u201d oli perustettu toukokuun lopulla 1943, joten asemien rakentaminen oli pahasti kesken. Rakennelmat eiv\u00e4t kest\u00e4neet tykist\u00f6tulta, mutta kevyen heitintulen kest\u00e4vi\u00e4 ne olivat. Kulkuaukko huoltotielle piikkilankaesteess\u00e4 oli miinoittamatta ja este k\u00e4\u00e4nnettiin sivuun kulkua varten. N\u00e4in kulkuaukko muodosti helpoimman tien tukikohdan sis\u00e4lle ja oli siten hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4n t\u00e4rkein kohde.<\/p>\n

Ennen kes\u00e4n 1944 Tahkokosken taistelua ei kummallakaan osapuolella t\u00e4ll\u00e4 alueella ollut tykist\u00f6\u00e4 eik\u00e4 kiinte\u00e4n linjan tykist\u00f6 ylt\u00e4nyt tulittamaan t\u00e4nne.<\/p>\n

Apujoukkojen taistelun kulku. Osasto Hankom\u00e4ki 6.\/JR 10, reservijoukkue<\/b><\/h2>\n

Taistelun alkaessa annettiin pohjoisessa V\u00e4\u00e4r\u00e4kosken niskalla olevan \u201dPy\u00f6rteen\u201d (vs. 27.00, ps. 68.00) kentt\u00e4vartiolle k\u00e4sky l\u00e4hett\u00e4\u00e4 vahva partio etel\u00e4\u00e4n valvomaan Tsirkka-Kemijoen kapeikkoja mahdollisten joenylitysten varalta. Partio kulki joen l\u00e4nsirantaa havaitsematta j\u00e4lki\u00e4 ylimenosta.<\/p>\n

Samalla annettiin \u201dSaran\u201d ja \u201dHarjun\u201d kentt\u00e4vartioille k\u00e4sky irrottaa kolme t\u00e4ytt\u00e4 ryhm\u00e4\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4 osasto tiedustelemaan \u201dJoen\u201d etel\u00e4puolinen maasto ja pyrki\u00e4 etel\u00e4st\u00e4 kiert\u00e4en komentopaikalta joen yli heitetyn reservijoukkueen yhteyteen. Osasto kiersi reittins\u00e4 havaitsematta vihollista ja riensi taistelun melskeen ohjaamana paikalle. Se iski suoraan etel\u00e4st\u00e4 vihollisen kimppuun yll\u00e4tt\u00e4en sen hy\u00f6kk\u00e4yksell\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4yksen j\u00e4lkeen vihollinen alkoi irtautua poistuen alueelta<\/p>\n

\u201dJoen\u201d kentt\u00e4vartion it\u00e4- ja l\u00e4nsipuolitse pohjoiseen. Irtautuminen kesti pari tuntia vihollisen tulittaessa \u201dJoen\u201d pohjois- ja it\u00e4puolella olevien purojen takaa. Vihollisen p\u00e4\u00e4joukon poistuttua oli alue viel\u00e4 puhdistettava sinne j\u00e4\u00e4neist\u00e4 yksitt\u00e4isist\u00e4 vihollisista.<\/p>\n

Komppanianp\u00e4\u00e4llik\u00f6n luutnantti Hankom\u00e4en kaaduttua hy\u00f6kk\u00e4ysosastoa johti kersantti R\u00f6nkk\u00f6 jonka johdolla osasto jatkoi sitke\u00e4sti taistelua. Apujoukon p\u00e4\u00e4sty\u00e4 yhteyteen Kv \u201dJoen\u201d kanssa ja alueen tultua puhdistetuksi vihollisesta sai \u201dSarasta\u201d ja \u201dHarjusta\u201d kootun osaston johtaja ylikersantti Remes vanhimpana paikalla olevana k\u00e4skyn j\u00e4tt\u00e4\u00e4 \u201dJokeen\u201d pieni varmistusosasto ja l\u00e4hte\u00e4 muun joukon kanssa j\u00e4ljitt\u00e4m\u00e4\u00e4n vihollista. Osasto havaitsi vihollisen ryhmien yhtyneen noin 1,5 kilometri\u00e4 \u201dJoen\u201d pohjoispuolella. J\u00e4ljist\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen oli vihollinen kuljettanut haavoittuneita mukanaan. Todettuaan vihollisen poistuneen varmistuslinjan ulkopuolelle palasi v\u00e4synyt j\u00e4ljitysosasto vihollisen p\u00e4\u00e4osia tavoittamatta takaisin.<\/p>\n

Pataljoonan komentaja k\u00e4ski aamulla 5.\/JR 10:n siirt\u00e4\u00e4 Kv \u201dM\u00e4est\u00e4\u201d yhden t\u00e4ysvahvuisen joukkueen Kv \u201dPy\u00f6rteeseen\u201d ja sielt\u00e4 v\u00e4nrikki Pekkalan johdolla edet\u00e4 Kyp\u00e4r\u00e4isen j\u00e4rven etel\u00e4p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 sinne vuorokauden kest\u00e4v\u00e4 v\u00e4ijytys, koska vankitiedon mukaan vihollinen oli edennyt tulomatkallaan sit\u00e4 kautta. Joukkue suoritti v\u00e4ijytyksen k\u00e4skyn mukaan, mutta tuloksetta. Vihollinen vet\u00e4ytyi eri reitti\u00e4 kuin tulomatkallaan tai ehti ohittaa paikan ennen v\u00e4ijytysjoukon tuloa.<\/p>\n

Tappiot<\/h2>\n

Tappiot taistelussa kaatuneina olivat komppanian p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 luutnantti Hankom\u00e4en lis\u00e4ksi 3 aliupseeria ja 2 miest\u00e4 eli yhteens\u00e4 6 miest\u00e4. Kaikki kaatuneet kuuluivat \u201dJoen\u201d ulkopuolelta sen avuksi hy\u00f6k\u00e4nneeseen osastoon. Haavoittuneita oli kaikkiaan 8 miehist\u00f6\u00f6n kuuluvaa. Vihollisen tappiot olivat 35 kaatunutta ja 4 vankia. Vangeista yksi oli arvoltaan yliluutnantti ja muut kolme olivat aliupseereita.<\/p>\n

1.\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 <\/b>Hy\u00f6kk\u00e4ys 13.9.1943<\/b><\/h2>\n
\"II\/JR<\/a>
II\/JR 10 ryhmitys Joen tukikohdan tienoilla 13.9.1943.<\/figcaption><\/figure>\n

Varhain aamuy\u00f6ll\u00e4 13.9.1943 kentt\u00e4vartio \u201dJoen\u201d vartiomiehet kuulivat \u00e4\u00e4ni\u00e4 ja liikett\u00e4 tukikohdan etel\u00e4puolelta huoltopolun suunnasta. \u201dJoen\u201d p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 ylikersantti Jauhiainen ilmoitti havainnosta heti komppaniaan, jossa komppanian p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 luutnantti Martti Tuovinen h\u00e4lytti reservijoukkueen ja konekiv\u00e4\u00e4ripuolijoukkueen taisteluvalmiiksi.<\/p>\n

Komppanian p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 k\u00e4ski koota Kv \u201dSarasta\u201d yhden ja Kv \u201dHarjusta\u201d kaksi ryhm\u00e4\u00e4 taistelu- ja l\u00e4ht\u00f6valmiiksi.<\/p>\n

Komppaniasta tieto v\u00e4litettiin my\u00f6s pataljoonaan, josta II\/JR 10:n komentaja majuri T. Hannila h\u00e4lytti pataljoonan j\u00e4\u00e4k\u00e4rijoukkueen l\u00e4ht\u00f6- ja taisteluvalmiuteen. J\u00e4\u00e4k\u00e4rijoukkue komennettiin menem\u00e4\u00e4n Meru- ja Elovoj\u00e4rven v\u00e4lisen salmen lossille ja ottamaan sielt\u00e4 yhteys pataljoonaan tarkempaa k\u00e4sky\u00e4 varten.<\/p>\n

My\u00f6s Kv \u201dPy\u00f6rteen\u201d komentajalle annettiin k\u00e4sky j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tukikohtaan vain ilmavalvontaryhm\u00e4 ja irrottaa tukikohdasta kaikki muut miehet ja siirt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t \u201dRymin\u00e4\u00e4n\u201d reservin vahvistukseksi.<\/p>\n

V\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin pataljoonasta annettiin k\u00e4sky siirt\u00e4\u00e4 Kv \u201dM\u00e4est\u00e4\u201d 5.\/JR 10:n joukkue Kv \u201dPy\u00f6rteeseen\u201d, josta sen johtajan on otettava yhteys pataljoonan komentajaan.<\/p>\n

Kentt\u00e4vartio \u201dJoessa\u201d kuunneltiin ja arvailtiin tulevaa, l\u00e4nnen puoleiselta purolta kuului loisketta ja pulinaa. Kohta oltiin varmoja, ett\u00e4 tukikohdan l\u00e4nsi- ja etel\u00e4puolella on vihollisia. Vihollisen m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja laatu pysyiv\u00e4t arvoituksena. \u00c4\u00e4net jatkuivat ja lis\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t ja tuntuivat kuuluvan joka paikasta. Oltiin varmoja tulevasta hy\u00f6kk\u00e4yksest\u00e4 ja se ilmoitettiin puhelimella komppaniaan. Seuraavalla yhteysyrityksell\u00e4 puhelin oli mykk\u00e4, vihollinen oli katkaissut puhelinlinjan. T\u00e4m\u00e4n varalta tukikohdassa oli La-puhelin eli radiopuhelin, jonka avulla yhteys komppaniaan saatiin toimimaan.<\/p>\n

Aamun valjetessa ja vihollisen liikehdinn\u00e4n \u201dJoen\u201d ymp\u00e4rill\u00e4 alkaessa n\u00e4ky\u00e4 alkoi hy\u00f6kk\u00e4ys. Ilmoitus hy\u00f6kk\u00e4yksest\u00e4 annettiin radiopuhelimella, toki se vain reilun kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olevaan komppanian komentopaikkaan kuuluikin. Vihollisella oli mukanaan keskiraskaita kranaatinheittimi\u00e4 ja niiden tuli keskitettiin nyt kentt\u00e4vartioon. Heti ensimm\u00e4iset kranaatit osuivat pikakiv\u00e4\u00e4riasemaan, jolloin kaksi miest\u00e4 kaatui ja kaksi haavoittui. My\u00f6s asemassa ollut pikakiv\u00e4\u00e4ri viottui osumasta ja tuli k\u00e4ytt\u00f6kelvottomaksi. Koska miehet olivat taisteluasemissa, olisi niihin osunut heitintuli voinut aiheuttaa kohtalokkaan suuret tappiot tukikohdan puolustukselle. Joidenkin tietojen mukaan heitintuli osui p\u00e4\u00e4osin suolle kentt\u00e4vartion ulkopuolelle aiheuttamatta vahinkoa puolustukselle. Yrittik\u00f6 vihollinen heitintulella r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4\u00e4 miinoja ja tuhota piikkilankaestett\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yssuunnissa j\u00e4\u00e4 arvaukseksi.<\/p>\n

\u201dJoen\u201d kentt\u00e4vartion vahvuus oli 27 miest\u00e4 eli 3 aliupseeria ja 24 miest\u00e4. Aseistuksena oli normaalien kiv\u00e4\u00e4rien ja konepistoolien lis\u00e4ksi nyt kaksi pikakiv\u00e4\u00e4ri\u00e4 ja panssarintorjuntakiv\u00e4\u00e4ri. Tukikohdan p\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 oli juuri jalkav\u00e4en aliupseerikoulusta tullut ylikersantti Martti Jauhiainen. Asemia oli edellisen hy\u00f6kk\u00e4yksen j\u00e4lkeen ollut aikaa korjata ja parantaa, sik\u00e4li kun jatkuvalta vartiopalvelulta ja etumaaston partioinnilta oli ehditty. Kentt\u00e4vartion ymp\u00e4rill\u00e4 olevat miinakent\u00e4t ja piikkilankaesteet olivat kunnossa. Tukikohdan pienuuden lis\u00e4ksi sen heikoin paikka oli huoltotien suunnan miinoittamaton kulkutien aukko irrallisine piikkilankaesteineen. T\u00e4t\u00e4 aukkoa kohti kovin hy\u00f6kk\u00e4ys nytkin kohdistui.<\/p>\n

Kentt\u00e4vartio \u201dJokeen\u201d hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4n vihollisjoukon vahvuus oli yli 400 miest\u00e4 ja sen tulivoima oli valtava kohdistuessaan pieneen muutaman metrin muuta maastoa korkeampaan ja siit\u00e4 erottuvaan tukikohtaan. Tappioita alkoi tulla eik\u00e4 haavoittuneita voitu evakuoida, vaan heid\u00e4t koottiin korsuun suojaan. Miehet kertoivat tarkka-ampujien ampuneen hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4n joukon takaa puolustajia. Jos tuliasemasta ampui pidemp\u00e4\u00e4n, se oli vaarassa paljastua, jolloin vihollisen tulitus kohdistui siihen. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00e4 ei voinut nostaa t\u00e4hd\u00e4t\u00e4kseen, vaan oli nopeasti vilkaistava maaleja ja tulitettava tuntumalta. Koska apujoukon kokoaminen ja l\u00e4ht\u00f6 viiv\u00e4styiv\u00e4t, voi vihollinen keskitt\u00e4\u00e4 kaikki voimansa kentt\u00e4vartion valtaamiseen. Taistelun kuluessa ongelmaksi muodostui patruunoiden saaminen tuliasemissa oleville miehille. Ammusvarasto oli korsuun menev\u00e4n yhdyshaudan mutkassa korsun oviaukon edess\u00e4. Vihollisen tulitus kohdistui t\u00e4h\u00e4n yhdyshaudan mutkaan ja esti ammusten hakua.<\/p>\n

Kes\u00e4ll\u00e4 1943 oli voimassa k\u00e4sky, jonka mukaan kentt\u00e4vartioissa sai olla enint\u00e4\u00e4n kolme tuliannosta patruunoita kullekin asetyypille. Syy k\u00e4skylle oli ammuksien pilaantuminen heikkojen varastointiolojen takia. Kentt\u00e4vartioiden v\u00e4ki piti m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 liian pienen\u00e4 juuri piiritystilanteita ajatellen. Kaukaisissa kentt\u00e4vartioissa vihollisen hy\u00f6k\u00e4tess\u00e4 apujoukkojen tulo saattoi kest\u00e4\u00e4 yli puoli vuorokautta ja odotusajan puolustajien oli tultava toimeen omillaan. Kirjanpidossa ammuskulutusta liioittelemalla saatiin ker\u00e4tty\u00e4 suurempia varastoja pahaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 varten. Kentt\u00e4vartio \u201dJoessa\u201d ammuksia oli taistelun alkaessa kuuden tuliannoksen verran ja niill\u00e4 p\u00e4rj\u00e4ttiin taistelun ajan. Kentt\u00e4vartio sai taistella yksin p\u00e4\u00e4lle hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 vihollista vastaan yli kaksi tuntia ennen kuin apuvoimien hy\u00f6kk\u00e4ys huoltotien suunnasta alkoi helpottaa sen tilannetta. Pahimmillaan hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4t olivat piikkilankaesteill\u00e4, jotka olivat vain 15 – 20 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 tuliasemista. Sielt\u00e4 heid\u00e4t karkotettiin k\u00e4sikranaateilla.<\/p>\n

\u201dJoen\u201d p\u00e4\u00e4llik\u00f6lle ylikersantti Martti Jauhiaiselle kohtalokkaaksi meinasi muodostua kurkistaminen liian korkealta konepistoolilla ampuessaan pst-kiv\u00e4\u00e4rin tuliaseman ampuma-aukosta. Vihollisen luoti osui h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 alle, l\u00e4visti p\u00e4\u00e4n ja poistui korvan takaa. H\u00e4n ei menett\u00e4nyt tajuntaansa, mutta verenvuoto suuhun haittasi pystyss\u00e4 olemista. Taistelutoimien johdon otti kersantti Kaikkonen, joka kiersi asemissa opastaen ja rohkaisten taistelevia miehi\u00e4.<\/p>\n

Ylikersantti Jauhiainen piti korsusta k\u00e4sin yhteytt\u00e4 tukikohdan ulkopuolelle La-puhelimella. Tukikohdan ainut yhteydenpitov\u00e4line La-puhelin mykistyi taistelun alkuvaiheessa, kun vihollisen kova tulitus katkaisi sen lanka-antennin. Laitteen tankoantenni ei riitt\u00e4nyt yhteydenpitoon komentopaikalle. Tiiksj\u00e4rven lentokent\u00e4lt\u00e4 h\u00e4lytettiin lentokone ilmaan auttamaan yhteydenpidossa. Kiert\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tukikohtaa sopivan et\u00e4isyyden p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kone sai yhteyden tukikohtaan ja pystyi v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n yhteyden komentopaikkaan<\/p>\n

Hy\u00f6kk\u00e4yksen alkamisesta oli kulunut jo tunnin verran ennen kuin komppanian komentopaikalta saatiin miehi\u00e4 Tsirkka-Kemin yli. Vihollinen ei ollut nyt miehitt\u00e4nyt lossirantaa ja joen ylitys onnistui ongelmitta. Yli tulleen joukon vahvuus oli 40 miest\u00e4 ja sill\u00e4 oli vahvistuksena kaksi konekiv\u00e4\u00e4ri\u00e4. Meni viel\u00e4 noin tunti edetess\u00e4 kunnes noin puolimatkassa \u201dJokeen\u201d kohdattiin vihollinen, jonka vastarinta oli niin kovaa, ett\u00e4 eteneminen ei onnistunut. Huomattiin, ett\u00e4 vihollisen vahvuus oli huomattavasti suurempi, kuin elokuun hy\u00f6kk\u00e4yksess\u00e4. Taistelun alettua saapui \u201dPy\u00f6rteest\u00e4\u201d l\u00e4htenyt osasto, jolloin apujoukon vahvuus oli 55 miest\u00e4. Tulitaistelu vihollisen kanssa jatkui kiivaana eik\u00e4 osasto p\u00e4\u00e4ssyt etenem\u00e4\u00e4n. My\u00f6s apujoukkoa alettiin tulittaa keskiraskaalla heittimell\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin hiukan etenem\u00e4\u00e4n, mutta vihollisen tehdess\u00e4 vastaiskuja oli taas per\u00e4\u00e4nnytt\u00e4v\u00e4.<\/p>\n

J\u00e4\u00e4k\u00e4rijoukkue johtajana ylikersantti Haapanen saapui moottoriveneell\u00e4 komppanian komentopaikalle ja liittyi apujoukkoon, jolloin sen vahvuus kasvoi noin 75 mieheen. Se yritti oikealta saarrostaen hy\u00f6k\u00e4t\u00e4, mutta avoin suo ja sinne kohdistunut voimakas vihollisen tulitus esti saarrostuksen. Ei j\u00e4\u00e4nyt muuta mahdollisuutta kuin yritt\u00e4\u00e4 edet\u00e4 huoltopolun suunnassa.<\/p>\n

Osasto Remes 6.\/JR 10<\/b><\/h2>\n

\u201dSarasta\u201d ja \u201dHarjusta\u201d koottu ylikersantti Remeksen johtama kolmen ryhm\u00e4n vahvuinen osasto joutui tulomatkallaan vihollisen varmistusjoukon yll\u00e4tt\u00e4m\u00e4ksi parin kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 tavoitteestaan. Vihollinen oli varmistanut polun Meruj\u00e4rvelt\u00e4 kentt\u00e4vartio \u201dJokeen\u201d ja t\u00e4h\u00e4n joukkoon osasto t\u00f6rm\u00e4si pisteen 149.4 maastossa. Joukko hajosi yll\u00e4tyksess\u00e4 ja sen johtaja haavoittui. Osa miehist\u00e4 palasi l\u00e4ht\u00f6paikkaansa ja osa toi haavoittuneen ylikersantti Remeksen Meru- ja Elovoj\u00e4rven salmen lossille.<\/p>\n

Osasto Pekkala 5.\/JR 10<\/b><\/h2>\n

\u201dPy\u00f6rteeseen\u201d tullut 5.\/JR 10:n joukkue v\u00e4nrikki Pekkalan komentamana sai k\u00e4skyn ylitt\u00e4\u00e4 Tsirkka-Kemi tukkiruuhkaa pitkin ja edet\u00e4 joen it\u00e4rantaa etel\u00e4\u00e4n ja hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 vihollisen selk\u00e4\u00e4n \u201dJoen\u201d pohjoispuolella. Osasto eteni varovasti ja yll\u00e4tti vihollisen sivustavarmistusosaston noin kilometrin \u201dJoesta\u201d pohjoiseen. Tuli avattiin yll\u00e4tt\u00e4en ja kesti hetken ennen kuin vihollinen toipui yll\u00e4tyksest\u00e4 ja aloitti vastatulituksen. Se yritti kiert\u00e4\u00e4 kuolleessa kulmassa Pekkalan osaston sivustaan, joka torjui yrityksen. Vihollinen vet\u00e4ytyi pienoisheitintulen turvin irtautuen taistelusta. Kohta vihollinen avasi kiivaan tulen osastoon takavasemmalta, jolloin se motitusuhan takia vet\u00e4ytyi pohjoiseen noin 400 metri\u00e4. Osasto ryhmittyi uudestaan ja hy\u00f6kk\u00e4si koilliseen tavaten kankaalla suuren joukon vet\u00e4ytyvi\u00e4 vihollisia kantaen mukanaan haavoittuneita ja kaatuneita. Tuli avattiin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti liikehtiv\u00e4\u00e4n vihollislaumaan, joka v\u00e4isti enemm\u00e4n it\u00e4\u00e4n ja pyrki poistumaan paikalta. Vihollisen sivustavarmistuksen kiivaassa tulessa haavoittuivat vakavasti hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4n osaston kaksi ryhm\u00e4njohtajaa, vasemman sivustan kersantti Martikainen ja kohta oikean sivustan alikersantti Polvinen. Haavoittuneet vietiin selustaan jossa ensiavun j\u00e4lkeen todettiin olevan kiire saada heid\u00e4t jatkohoitoon Jsp:lle.<\/p>\n

Osasto Pekkalan taistelu oli nyt kest\u00e4nyt liki kaksi tuntia ja tulitus my\u00f6s \u201dJoen\u201d suunnalla oli vaimentunut. My\u00f6s vihollinen oli irtautunut taistelumaastosta eik\u00e4 sen j\u00e4ljitt\u00e4minen miinoitusten ja haavoittuneiden huollon takia ollut mahdollista. Osasto arvioi aiheuttaneensa viholliselle 15 miehen tappiot kaatuneina ja haavoittuneina.<\/p>\n

Apujoukon hy\u00f6kk\u00e4ys juuttui harjanteelle reilun puolen kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n tavoitteesta. V\u00e4lill\u00e4 pystyttiin etenem\u00e4\u00e4n sata- kaksisataa metri\u00e4, mutta heitintulen ja vihollisten vastahy\u00f6kk\u00e4ysten takia oli pian per\u00e4\u00e4nnytt\u00e4v\u00e4 l\u00e4ht\u00f6asemiin. Osasto Pekkalan hy\u00f6k\u00e4tess\u00e4 vihollisen sivustaan \u201dJoen\u201d pohjoispuolella alkoi vihollisen ote hellit\u00e4 ja v\u00e4hitellen hy\u00f6kk\u00e4ys alkoi edet\u00e4.<\/p>\n

Kesti kuitenkin miltei kaksi tuntia ennen kuin apujoukko sai huutoyhteyden \u201dJokeen, jossa miehet olivat v\u00e4syneit\u00e4 seitsem\u00e4n tuntia kest\u00e4neen taistelun j\u00e4lkeen. Tukikohdan ammusvarastot olivat l\u00e4hes loppu ja tappiot kovat.<\/p>\n

Kentt\u00e4vartiossa kaatuneita oli 5 ja haavoittuneita 8 ja ensimm\u00e4isi\u00e4 toimenpiteit\u00e4 oli tietysti haavoittuneiden saaminen Jsp:lle ja edelleen kentt\u00e4sairaalaan hoitoon. Heid\u00e4t t\u00e4ytyi ensin kuljettaa kantamalla joelle lossirantaan, josta veneell\u00e4 autotien p\u00e4\u00e4h\u00e4n joko Ontrosenvaaran sillalle tai Merunkyl\u00e4\u00e4n ja sielt\u00e4 edelleen Tiiksaan sairaalaan.<\/p>\n

Vihollinen vet\u00e4ytyi pohjoiseen osaston komentopaikalle tuloreittej\u00e4\u00e4n vieden menness\u00e4\u00e4n haavoittuneitaan ja kaatuneitaan. T\u00e4m\u00e4n vet\u00e4ytyv\u00e4n ja paluumarssiin ryhmittyv\u00e4n joukon sivustaan osasto Pekkalan hy\u00f6kk\u00e4ys osui vauhdittaen sen irtautumista<\/p>\n

Taistelumaastoon j\u00e4\u00e4neet haavoittuneet viholliset tekiv\u00e4t vastarintaa viimeiseen asti. Moni haavoittunut surmasi itsens\u00e4 k\u00e4sikranaatilla mieluummin kuin j\u00e4i vangiksi. Oli my\u00f6s tekokuolleita jotka viime hetkess\u00e4 yrittiv\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 asettaan kun heit\u00e4 l\u00e4hestyi. Alueen haravointi oli teht\u00e4v\u00e4 varovasti lis\u00e4tappioiden v\u00e4ltt\u00e4miseksi.<\/p>\n

Hy\u00f6k\u00e4nnyt vihollinen oli Erillisen Hiihtoprikaatin I ja III pataljoona vahvistettuna kahdella 82 mm:n kranaatinheittimell\u00e4, viidell\u00e4 pst-kiv\u00e4\u00e4rill\u00e4, kahdella konekiv\u00e4\u00e4rill\u00e4 sek\u00e4 pioneeri- ja viestijoukkueilla. Pataljoonien konekiv\u00e4\u00e4rijoukkueet oli aseistettu pikakiv\u00e4\u00e4reill\u00e4 konekiv\u00e4\u00e4rien sijaan. Hy\u00f6kk\u00e4ysjoukkoa johti prikaatin komentaja eversti Gorohov, koko joukon vahvuus oli 1020 miest\u00e4. Erilaisiin tiedustelu ja varmistusteht\u00e4viin k\u00e4ytettiin osastosta yli puolet, sill\u00e4 kentt\u00e4vartio \u201dJokeen\u201d hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4n osaston vahvuudeksi arvioitiin noin 400 miest\u00e4.<\/p>\n

Hy\u00f6kk\u00e4ys oli toisinto elokuun hy\u00f6kk\u00e4yksest\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yssuunnan ja muiden toimien osalta. Hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4 osasto vain oli noin kaksi kertaa suurempi ja paremmin aseistettu kuin edellisell\u00e4 kerralla. Hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4n toimet osoittivat sen suorittaneen ennen hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 tarkan tiedustelun hy\u00f6kk\u00e4yskohteesta ja sen ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

Kentt\u00e4vartio \u201dJoen\u201d ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 l\u00f6ydettiin 78 kaatunutta vihollista. Kaatuneista yksi oli hy\u00f6kk\u00e4ysosastoa johtanut majuri Kamenski. Osasto Pekkala hy\u00f6kk\u00e4ys aiheutti 8 kaatunutta ja osasto Raevaaran aiheuttamat tappiot olivat 35 miest\u00e4. N\u00e4in vihollisjoukon kaatuneita oli yhteens\u00e4 121 miest\u00e4. Vangiksi saatiin 12 miest\u00e4, joista yksi oli arvoltaan kapteeni, joka my\u00f6hemmin kuoli haavoihinsa.<\/p>\n

Osasto Raevaara I\/JR 10<\/b><\/h2>\n

Taistelun viel\u00e4 kest\u00e4ess\u00e4 l\u00e4hetettiin reserviss\u00e4 olevan I\/JR 10:st\u00e4 kolmen joukkueen vahvuinen osasto kapteeni Raevaaran johdolla katkaisemaan vihollisen per\u00e4\u00e4ntymistie Kyp\u00e4r\u00e4isenj\u00e4rven ja Eninj\u00e4rven v\u00e4lisell\u00e4 kannaksella. Osasto l\u00f6ysi vihollisen tuloj\u00e4ljet Ylemm\u00e4n Eninj\u00e4rven l\u00e4nsip\u00e4\u00e4st\u00e4 ja j\u00e4rjesti v\u00e4ijytyksen j\u00e4lkien viereen kukkulalle. Joukkueen vahvuinen osasto v\u00e4ijytti Kyp\u00e4r\u00e4isen rannalla. V\u00e4ijytysasemastaan osasto kuuli l\u00e4hestyv\u00e4n vihollisen \u00e4\u00e4net, mutta se k\u00e4\u00e4ntyi l\u00e4nnemm\u00e4ksi l\u00e4hemm\u00e4s Kyp\u00e4r\u00e4isenj\u00e4rve\u00e4 ohittaen v\u00e4ijytyksen. Kiireell\u00e4 siirrettiin v\u00e4ijytysasemat pohjoisemmaksi ja osasto onnistui hy\u00f6kk\u00e4yksell\u00e4\u00e4n tuhoamaan noin 35 vihollista. Taistelu Kyp\u00e4r\u00e4isenj\u00e4rven pohjoispuolella tapahtui 14.9.1943 eli vet\u00e4ytyv\u00e4 vihollisjoukko viipyi liki vuorokauden matkalla \u201dJoesta\u201d Kyp\u00e4r\u00e4iselle.<\/p>\n

Taistelusta saadut kunniamerkit<\/b><\/h2>\n

Divisioonan komentaja my\u00f6nsi \u201dJoen\u201d taistelup\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kunniamerkkej\u00e4 taisteluun osallistuneille. H\u00e4n my\u00f6s tuli taistelupaikalle seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja tarkasti taistelualueen. Miehet koottiin kokoon ja kenraalimajuri Raappana piti heille puheen ja jakoi kunniamerkit. Valokuvaajat olivat paikalla kuvaten taistelualuetta joten on olemassa hyv\u00e4\u00e4 kuvamateriaalia taistelupaikoista ja \u2013asemista. JR 10:n p\u00e4iv\u00e4k\u00e4skyst\u00e4 N:o 40, p\u00e4iv\u00e4tty 1.11.1943 l\u00f6ytyy kaikkiaan 44 mitalinsaajaa p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 13.9.1943.<\/p>\n

Komppanian p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 luutnantti Martti Tuovinen sai VR 3 tl.k, joka on melko harvinainen kunnianosoitus luutnantille.<\/p>\n

VR 4:n saajia oli viisi, ylikersantti Martti Jauhiainen ja kersantti Matti Kaikkonen \u201dJoen\u201d p\u00e4\u00e4llik\u00f6t, korpraali M\u00f6ls\u00e4 sek\u00e4 osasto Pekkalan p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 v\u00e4nrikki Pekkala ja haavoittunut alikersantti Polvinen.<\/p>\n

Vm 1:n sai 21 aliupseeria ja miest\u00e4 ja Vm 2:n 17 aliupseeria ja miest\u00e4. Valitettavasti p\u00e4iv\u00e4k\u00e4skyss\u00e4 ei ole eritelty miesten tarkkoja ansioita, joten \u201dJoen\u201d tukikohdassa ja apujoukoissa olevat Merkitt\u00e4v\u00e4 kunniamerkkiehdotus oli 14.9 tehty Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-risti joka esitettiin annettavaksi ylikersantti Martti Jauhiaiselle. Esityksess\u00e4 vedotaan h\u00e4nen kunnostautumiseensa jo talvisodassa, mutta suurimmat ansiot ovat meneill\u00e4\u00e4n olevasta sodasta.<\/p>\n

Martti Jauhiainen oli kunnostautunut Kolvaskukkulan valtauksessa hein\u00e4kuun alussa 1941 sek\u00e4 partiomiehen\u00e4 ja johtajana syksyll\u00e4 1941 ja talvella 1942 Sekehen sek\u00e4 Pan- ja Kirasj\u00e4rvien alueelle tehdyill\u00e4 partiomatkoilla. H\u00e4n oli my\u00f6s toiminut menestyksekk\u00e4\u00e4sti etulinjan tukikohtien p\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 Ontajoella l\u00e4hes vuoden ajan torjuen p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isell\u00e4 toiminnalla vihollisen hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4. Valitettavasti esitys ei mennyt l\u00e4pi P\u00e4\u00e4majan esittelyss\u00e4 ja niin kunniamerkki j\u00e4i h\u00e4nelt\u00e4 saamatta.<\/p>\n

Kuva ns. ”J\u00e4ljellej\u00e4\u00e4neist\u00e4”.<\/h2>\n
\"Kentt\u00e4vartiosotilaita,<\/a>
SA-kuvateksti: Kentt\u00e4vartiosotilaita, jotka osallistuivat viimeaikoina k\u00e4ytyihin taisteluihin er\u00e4\u00e4st\u00e4 kentt\u00e4vartiostamme. Joen miehist\u00f6st\u00e4 (28:sta) j\u00e4ljellej\u00e4\u00e4neet. Tsirkka-Kemijoki 1943.10.10. SA-kuva.<\/figcaption><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kentt\u00e4vartiosotaa Rukaj\u00e4rven suunnalla 1941-44 K\u00e4sittelen kentt\u00e4vartio \u201dJoen\u201d taistelua, joka on hyv\u00e4 esimerkki siit\u00e4 kuinka pienell\u00e4 joukolla voidaan valvoa suurta aluetta. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa komppanian rintamalinjan pituus oli 15 kilometri\u00e4 ja sill\u00e4 Lue lis\u00e4\u00e4…Pentti K\u00e4rkk\u00e4inen esitelm\u00e4: Joki 1943<\/span>\u2192<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[31],"tags":[],"class_list":["post-703","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-esitelmat"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/p72N2f-bl","_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/703","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=703"}],"version-history":[{"count":8,"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/703\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":716,"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/703\/revisions\/716"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=703"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=703"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=703"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}