Rukajärven suunnan järjestäytyneen perinnetyön voidaan katsoa alkaneen tarkalleen 50 vuotta sitten Lieksan veteraanikokouksesta. Tähän artikkeliin on koottu tietoa Lieksan 4.-5.6.1966 asevelijuhlista, joiden huipentuma oli Lieksan Vapaudenpuiston Rukajärven suunnan taistelujen ”Jotos” muistomerkin paljastustilaisuus.

Asevelijuhla oli koonnut Lieksaan noin 4.000 miestä tekemään kunniaa sankarivainajille ja verestämään monia yhteisiä muistoja.

Juhlan järjestelyjä suosi myös sää. Luonto oli pukeutunut kesäiseen juhlapukuun ja luonut näin onnistuneet puitteet.

Ensimmäisten juhlavieraiden kerrottiin saapuneen sunnuntaina 5.6.1966 pidettävään juhlaan jo 3.6. perjantaina. He olivat matkanneet Heinäjoen motille ja löydettyään entiset taistelupaikat yöpyneet näiden muistojensa keskellä.

Juhlien järjestelyistä

Muistomerkkitoimikunnan puheenjohtajana Lieksassa toimi toimitusjohtaja Pauli Mauro ja juhlatoimikunnan päämiehen tehtäviä hoiti rehtori Mainio Helojoki. Muistomerkkitoimikunnan keräyspäällikkönä ja rahavarojen hoitajana oli pankinjohtaja Sakari Kilpeläinen. Toimikunnan muina puuhamiehinä ovat olleet mm. ylimetsänhoitaja Ilmari Karvonen, johtaja Pentti Luoma, johtaja Niilo Sysioja, parturimestari Urho Järveläinen, toiminnanjohtaja Mauri Virmakoski, sosiaalipäällikkö Aaro Pato-oja, johtaja Aulis Pitkäsaari ja monet muutkin.

Ohjelma alkoi sunnuntaina ilmoittautumisella Peltolan koululla, joka toimi juhlan keskeisenä pitopaikkana. Aamusoitto oli klo 9 ja jumalanpalvelukset pidettiin Pielisjärven ja Lieksan kirkoissa. Jumalanpalveluksen jälkeen oli seppelten lasku sankarivainajien haudoille sekä Nurmijärven ja Hattuvaaran muistomerkeille. Paljastustilaisuutta varten kokoontuivat joukot Peltolan koululla ruokailun jälkeen klo 13.30, josta joukot marssivat yksiköittäin muistomerkille. Rukajärven suunnan taistelujen muistomerkin paljastustilaisuus alkoi klo 14.00. Pääjuhla pidettiin Peltolan koululla. Kahvitarjoilun jälkeen veteraanit pitivät lyhyen asevelikokouksen. Illalla Lieksan ravintolat oli varattu yhteisiä kokoontumisia varten.

Juhlasta

Miehet kokoontuivat juhlajumalanpalvelukseen. Pielisen suuri kirkko oli ääriään myöten täynnä kuulemassa rovasti Eino Ojajärven puhetta entisille aseveljilleen. Lieksan ortodoksisessa kirkossa saarnasi kirkkoherra Olavi Tajakka.

Jumalanpalveluksen jälkeen Sankarivainajien muistomerkille laskivat seppeleen eversti Erkki Setälä, eversti Urho Tähtinen, muistomerkkitoimikunnan puheenjohtaja Pauli Mauro, entinen päälotta Helvi Maria Lehtinen ja yliluutnantti Toimi Lukkarinen. Lottien tervehdyksen muistomerkillä esitti rouva Eeva Kauppinen. Samaan aikaan laskettiin seppeleet Nurmijärvellä Talvi- ja Jatkosodan muistomerkille. Sen laskivat Urho Järveläinen, Juho Turunen, Erkki Airio, ja V. Kakkinen. Viisikon muistomerkille Hattuvaaraan seppeleen laskivat  Onni E. Koponen, Filemon Oinonen ja Eino Hyppänen. Sankarihaudalla veisattiin yhteisesti virsi 462: ”Sun kätes, Herra, voimakkaan Suo olla turva Suomenmaan…

Muistomerkin paljastus

Muistomerkille yksiköittäin kokoontuneita joukkoja komensi majuri Matti Ryynänen. Ryhdikkäänä liki kilometrin mittaisena rivistönä joukot marssivat Lieksan Vapaudenpuistoon Koski-Jaakonkatua pitkin. Muistomerkille oli kokoontunut 4000 veteraanin lisäksi sankoin joukoin yleisöä.

Arkkitehti Erkki Karvisen suunnitelman pohjalta taiteilija Heikki Häiväojan toteuttaman muistomerkin ympärille kokoontuneet juhlavieraat kuuntelivat hartaana soittokunnan soittamaa Narvan marssia.

Eversti Erkki Setälä piti paljastuspuheen: ”Meidät kaikki on tänne kutsunut velvoittava muisto, paljastamaan tätä muistopatsasta, meille kaikille tutuksi tulleeseen Lieksaan. Kenraali Erkki Raappanan muistomerkin paljastustilaisuudessa päätimme v. 1963 pystyttää muistomerkin kertomaan jälkipolville pysyvänä muistona niistä Talvi- ja Jatkosodan tapahtumista, jotka Lieksan ja Rukajärven suunnalla tehtiin maatamme puolustettaessa. Tehtävän sai erikoinen lieksa-pielisjärveläisten aseveljien joukosta koottu toimikunta.

Hän jatkoi: ”Suuret muistot ovat suuri velvoitus. Me emme ole kokoontuneet ihannoimaan sotaa, sillä sitä ei tee kukaan sodassa itse ollut, vaan muistelemaan niitä mainehikkaita tekoja, joita suunnallamme tapahtui ja lujittamaan sitä aseveljeyttä, joka niin kauniina versoi Karjalan korpien kätköissä v. 1939-1944. Silloin suomalainen sotilas osoitti koko maailmalle syvän vapaudentahtonsa – tuon arvokkaimman kaikista kansallisominaisuuksista, tuon ominaisuuden, jota ilman katoavat maan päältä kansallisuudet ja valtakunnat unhoituksen tuntemattomuuteen. On mitä jyrkimmin torjuttava sellaiset ajatukset, että me ylistäessämme isänmaallista mieltä ja kunnioittaessamme sankariemme muistoa ja lujittaessamme aseveljeyttä samalla lietsoisimme vihaa ja sotakiihkoa.”

Karjalan Jääkäripataljoonan soittokunta soitti Porilaisten marssin päättäen muistomerkillä pidetyn juhlavan tilaisuuden.

Pääjuhla

Juhlan kunniavieraita olivat kenraali Raappanan rouva Sylvia Raappana kuvanveistäjä Heikki Häiväoja, eversti Karhunen ja Tähtinen sekä eversti O.A.Kaakinen. Lieksan Nuorisopuhallinorkesterin nuoret soittajat esiintyivät johtajansa musiikkineuvokseksi kohonneen Erkki Eskelisen johdolla.

Juhlatoimikunnan puheenjohtaja rehtori Mainio Helojoki toivotti vieraat tervetulleeksi. Taiteilija Ilkka Kaskinen esitti mm. Oiva Paloheimon runon ”Meidän sankariteko”. Juhla päättyi yhteisesti esitettyyn Maammelauluun.

Juhlapuheen piti eversti Erkki Setälä, joka lausui mm. seuraavaa: ” Me olemme tänään hiljentyneet sankarivainajiemme kummuille kiitollisin ja siunaavin mielin. Meitä on lämmittänyt heidän uhrimielensä ja meitä on lämmittänyt se, että nuoremme – niin tämän kevään ylioppilaat kuin koululaiset ovat laskeneet ruusunsa heidän ristiensä juurelle. Eikö tämä nuortemme käynnit sankarihaudoilla ole vakuutuksena siitä, että Suomi tahtoo aina elää vapaan vapaiden kansojen joukossa.

Olkoon tämä muistomerkki vakuutuksena näiltä harmaantuneilta miehiltä siitä, että meidän suurin toiveemme on se, ettei isänmaamme enää koskaan joutuisi sodan pyörteisiin, vaan saisi kulkea rauhassa jotostaan pitkin. Niin kuin metsä on tämän seudun tuki ja turva sen ihmisille, olkoon tämä valantateos, josta kuona on karistettu pois, lupauksia antavana, sanoi RUK:n johtajan tehtäviä tuolloin hoitava eversti Erkki Setälä Rukajärven suunnan muistomerkin paljastuspuheessaan.”

Asevelikokous

Juhlan jälkeen veteraanit kokoontuivat yhteiseen asevelikokoukseen, jossa puhetta johti nurmeslainen yliluutnantti Matti Nevalainen ja sihteerinä toimi pankinjohtaja Sakari Kilpeläinen. Yksimielisesti kokous päätti pitää seuraavan asevelikokouksen v. 1969 Kajaanissa ennen juhannusta. Lisäksi kokous päätti muistomerkkirahastosta mahdollisesti jäävien varojen käytöstä siten, että ne käytetään sotainvalidien hoitamiseen, maanpuolustukselliseen työhön ja annetaan alkurahastona Kajaanissa pidettäville juhlille.