Pioneeripataljoona 24 veteraanit kokoontuivat jälleen. Näin on tapahtunut vuodesta 1973 alkaen. Tätä voitaneen pitää Suomen ennätyksenä. Rukajärven suunnan veteraanien yhteistapaaminen alkoi vasta vuonna 1966. Veteraanitoimikunnan järjestämiä tilaisuuksia pidettiin aina vuoteen 2004 yhteensä 19 kertaa minkä jälkeen tilaisuuksia on pidetty 14. Divisioonan perinneyhdistyksen toimesta 15 kertaa ja Rukajärven suunnan historiayhdisty ry vuodesta 2009 lähtien yhteensä n. 30 erilaista veteraanitilaisuutta.
Pioneerikokous järjestetään tällä kertaa 9.7.2020 alkaen klo 11.00 Kylpylä Kivitipussa. Rukajärven suunnan historiayhdistyksestä tilaisuuteen osallistuvat puheenjohtaja Seppo Räihä, varapuheenjohtaja Seppo Ryhänen sekä Tenho Tikkanen sekä Erkki Ylisippola.
Vuonna 2019 järjestetyn PionP 24 veteraanitapaamisesta kertovaan juttuun voi tutustua TÄÄLTÄ ja mm. vuoden 2015 tilaisuuteen TÄÄLTÄ:
Pion.P 24 veteraanitapaaminen Kylpylä-Kivitipussa 10.7.2010
Pioneeripataljoona 24 killan puheenjohtaja Seppo Tallbacka avasi kokouksen. Avauksessaan hän käsitteli tilaisuuden järjestämiseen liittyviä vaikeuksia, ja kertoi, että perusteellisen harkinnan jälkeen perinteitä päätettiin jatkaa perättäisinä vuosina nyt jo 48 kerran.
Veteraani Yrjö Savola käytti veteraanien puheenvuoron, jossa hän aluksi onnitteli prikaatikenraali Mauri Koskelaa hänelle Tasavallan Presidentin Suomen lippujuhlan päivänä myöntämästä Suomen Valkoisen ruusun komentajamerkistä.
Savola muisteli esitelmässään Pion.P 24 nuorimman ikäluokan rintamalle lähtöä ja myös rintamaoloja. Savola kertoi veteraanien sotien jälkeisestä sotahistoriatyöstä. Savola, jos kuka tuntee aseveljiensä yhteistapaamisten historiatiedon prikulleen, koska hän on toiminut koko tämän ajan killan sihteerinä ja taloudenhoitajana. Savolan kirjoittama omaelämäkerta ja Pion.P 24 veteraanityön historiikki antaa tähän erinomaisen pohjan.
Savolan aiempina vuosina esittämistä aforismeista on jäänyt elämään mm. puhe, jossa Savola vertasi veteraanitoimintaa ”hiipuvaan nuotioon”, se pienenee, mutta sen saa kovin helposti toimimaan sitä hoivaamalla, puhaltamalla ja puita lisäämällä. Veteraanityötä tukevat nykyisin valtio ja kunnat sekä muut tukijoukot, jotka pitävät huolen siitä, että ”tämä hiipuva joukko” saa kunniakkaan hiipumisen ja viimeisenkin hiilen sammumisesta huolehditaan. Tästä veteraanit kiittävät! Niin kuin tulisijat ovat jättäneet jälkensä, niin tämäkin meidän tulisijamme jättää jälkensä Suomen historiaan, totesi Savola.
Savola on puheissaan kiitoksen mestari, hän esitti Rukajärven suunnan historiayhdistykselle veteraanien kiitoksensa monien yhteisten tapaamisten ja näyttelyiden järjestämisestä sekä myös Pioneerien historiikin julkaisemisesta.
Prikaatikenraali Mauri Koskela
Prikaatikenraali Mauri Koskela kertoi olevansa yllättynyt Savolan esittämistä onnitteluista todeten mm., että täällä vireät veteraanit seuraavat aikaansa erinomaisen tarkasti. Koskela kävi läpi veteraanien työn merkitystä maamme itsenäisyydelle ja hän oli suorastaan närkästynyt veteraanien sodan jälkeen saamasta kohtelusta, jossa maansa puolesta taistelleille oli lausuttu hävyttömyyksiä ”mitäs menitte.” Koskelan mielestä sotaa ei kukaan halua ja sotaan mennään suurimpien arvojen, kuten maan edun vuoksi ja aina määräyksestä ja velvollisuuden tunnosta.
Koskela toivoi, että hän toivoo tulevaisuudessa voivansa olla mukana kotikuntansa veteraanityössä, mikäli se suinkin on mahdollista. Koskela ilmoitti, että tätä työtä tulee tukemaan myös hänen nykyisin johtamansa Suomen rauhanturvaajaliitto.
RSHYry:n puheenjohtaja Seppo Räihä
Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Seppo Räihä esitti yhdistyksen puolesta kiitokset kutsusta saapua tähän perinteiseen tilaisuuteen, joka yhdistyksen osalta oli jo peräti yhdestoista kerta ja hänellä henkilökohtaisesti kolmas kerta. Puheessaan Räihä kertoi sen, miksi yhdistys keskittyy sotahistoriatiedon keräämiseen. Olemme siinä onnistuneet hyvin. Tarkoin harkittu strateginen tavoitteemme on ollut onnistunut. Rukajärvi-keskusten perustaminen on tuonut meille suuren lisäarvon saada kokoon Rukajärven suunnan sotahistoriatietoa keskusten kautta. Tämän lisäksi olemme järjestäneet erilaisia näyttelyitä ja seminaareja ja julkaisseet reilut parikymmentä teosta. Mutta mikä tärkeintä olemme jatkaneet veteraanien perustaman historiikkitoimikunnan aloittaman aineiston keräystyötä, haastatelleet veteraaneja ja mm. täällä Pohjanmaalla kaikki elossa olevat Pion.P 24:n veteraanit on videohaastateltu. Yhdistys on perustettu vasta 19.9.2009 tietyssä paikassa Marskin Majalla, silti olemme saaneet kokoon valtavan aineistokokonaisuuden, mistä toivomme olevan hyötyä niin veteraanien kuin heidän omaistensa sotahistoria- ja sukututkimuksiin. Emme tietenkään tee tätä työtä itseämme varten, vaan tavoitteemme on yhteinen ja aineisto on yhteisessä käytössä.
Esitämme Rukajärven suunnan veteraaneille kiitoksemme heidän uhrautuvasta työstään sotahistoriatiedon keräyksen hyväksi, mikä on ollut yhdistyksellemme tukeva perusta jatkaa hyvin aloitettua työtä.
Puheenjohtaja Räihä lupasi yhdistyksensä ja myös omasta puolestaan tukea tavoitetta ”kaveria ei jätetä” -hengessä. Täällä esille nostetun kysymyksen johdosta ilmoitan meidän olevan mukana kaikissa siunaus- ja muistotilaisuuksissa mihin saamme kutsun ja mistä meillä on tietoa. Tulemme laskemaan Rukajärven suunnan historiayhdistyksen havuseppeleen sinivalkoisin nauhoin jokaisen Rukajärven suunnan veteraanin haudalle.
Tenho Tikkanen
Rukajärven suunnan historiayhdistyksen ex-puheenjohtaja Tenho Tikkaselle yhteistapaaminen oli yhdestoista. Tikkanen kiitti menestyksekkäästä yhteistyötä Pion.P 24:n veteraaneja. Hän kertoi aina tähän vuoteen asti tuoneensa Rukajärven veteraani isänsä terveiset, joka oli huolehtinut poikansa lähdöstä ajallaan hänen sotahistoriamatkoilleen. Tikkanen kertoi tiedustelleensa isältään, miten hän saattoi jokaisena aamuna herättää sovittuna ajankohtana ilman herätyskelloa. Tähän hän oli saanut vastauksen, että sota opetti lähettämään puolijoukkueenjohtajana miehet vartiovuoroon ja yhdyspartioon ajallaan. Mikäli vartiovuoron vaihto viivästyi, siitä nousi suunnaton noituminen. Tikkanen kertoi, että tänä aamuna isän helmikuisen poismenon jälkeen tämän isän tehtävän oli ottanut vastaan hänen puolisonsa, joka huolehtii nyt ei herättämisestä, vaan jo edellisenä iltana pukeutumisesta, mitkä housut, minkä paidan laitat päällesi ja onko kengät kiillotettu. Moneen kertaan oli puoliso jaksanut huomautella asiasta, jonka vuoksi hän oli tiedustellut: ”miten olet oppinut pitämään huolta lähdöstäni näin hyvin”. Puolison sarkastinen vastaus oli tyydyttävä: ”Minä olen ollut avioliitossa kanssasi jo yli 50 vuotta.”
Tikkanen päätti puheensa lukemalla yhdistyksensä radiomainoksen tekstin Rukajärven tie ja toivoi mahdollisimman monen tutustuvan Rukajärvi-keskuksiin ja Rukajärven tien kohteisiin.
***
Tee kiertoajelumatka Pohjois-Karjalassa ja tutustu Suomen lähihistoriaan
Maineikas Rukajärven tie, Suomen sota- ja elokuvahistorian helmi Lieksassa odottaa Sinua!
Missä tahansa onkin kehtosi keinunut, suuntaa nyt menopelisi kohti Pielisen-Karjalaa. Siellä on mm. Koli ja Rukajärven tie, joka on ainut auktorisoitu Jatkosodan sotatie maassamme.
Lieksasta löytyy myös paljon muuta: Suomen kaunein sisävesireitti, laajimmat erämaamelontareitit, maamme paras ulkomuseo, Pielisen museo, rikas sotahistoria, monipuolinen Rukajärvi-keskus näyttelyineen.
Korkeakulttuuriakin on tarjolla Sibeliuksesta Alvar Aaltoon, Ryynäsen Paateri, Reima Pietilän piirtämä kaunis kirkko ja todella kaunis kirkkopuisto. Lähellä on myös Bomba. Lönnrotin sanoja lainaten – ”kaikki kävelymatkan päässä!”
Korona-ajan karanteenien helpottaessa suosit samalla kotimaan matkailua, tuet konkreettisesti suomalaisten hyvinvointia ja Rukajärven suunnan historiatyötä!.
Tervetuloa tutustumaan ja viihtymään Rukajärven tiellä!
Kaveria ei jätetä!
Rukajärvi-keskukset Lieksa ja Iisalmi.
***
Koska Tikkasen puhe keskeytyi tilaisuudessa veteraani Aarre Öörnin pahoinvointikohtauksen vuoksi, julkaisemme Tikkasen puheenvuoron jälkikirjoituksena kokonaisuudessaan ja siihen voi tutustua TÄÄLTÄ:
Pion.P 24 elossa olevat veteraanit:
Sodan jälkeisestä täydennysjoukosta, 151 sotilaasta, on enää elossa seitsemän, eli Ekola Esko, 22.3.1924 (Ala-Härmä), Mäki-Kojola Heikki, 1.2.1924 (Ala-Härmä), Korkea-aho Osmo, 19.7.1923 (Alajärvi), Pitkänen Juho, 12.2.1924 (Alajärvi), Savola Yrjö, 14.2.1923 (Lappajärvi), Uusimäki Pauli, 8.6.1924 (Vimpeli) ja Öörni Aarre, 12.5.1924 (Lappajärvi).
Pioneeripataljoona 24:n veteraanityön historiikkiin voi tutustua TÄÄLTÄ: