Siikajoella asuu Rukajärven suunnan veteraani Aarne Ukkola. Hän on syntynyt 13.5.1918. Ukkola kertoo voivansa oikein hyvin ja hänestä pidetään hyvää huolta. Veteraanin veljen perhe huoltaa häntä kotiin ja lisäksi hänen luonaan käy hoitajia päivittäin kolmekin kertaa. Viikonloppuisin hänen luonaan ovat säännöllisesti veljen tyttäret Anna-Maija ja Ulla.

Aarnen syntymäkoti on aivan vieressä, talon pihapiiriin kuuluu v. 1919 rakennettu luhtiaitta, minkä kattamisen hän muistaa hyvin. Silloin hän oli reilun vuoden vanha, kun miehet laskeutuivat katolta kaffetauolle. Lapsuudessa kesät oli pitkiä ja lämpimiä.

Pian syntymänsä jälkeen Aarne sairastui Espanjan tautiin mikä oli viedä häneltä hengen. Espanjantauti oli vuosina 1918–1920 riehunut pandemia. Tauti levisi kaikkialle maailmaan, ja siihen kuoli arviolta 30–100 miljoonaa ihmistä. Vertailun vuoksi Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että koronan vuoksi on kuollut noin 14,9 miljoonaa ihmistä vuosina 2020 ja 2021. Tilaston on julkaistu 5.5.2022. Aarne sairasti myös koronan, tosin varsin lievänä. Aarnen terveys on ollut poikkeuksellisen hyvä ja flunssavirukset eivät ole olleet normaalisti kiusana.

Kyläkoulun lakkauttaminen keskeytti Aarnen yläkoulun käynnin ja pian sen jälkeen alkoi sota. Talvisotaan Aarne astui 19.1.1940. Varusmieskoulutuksen Aarne sai Raahessa ja Oulaisissa. Varusmieskoulutuksen jälkeen tuli komennus Kuhmon rintamalle.

Talvisodan taisteluista on jäänyt mieleen heti alkuvaiheen tapahtumat, jossa venäläinen partio oli edennyt suomalaisten selustaan. Vihollisen joukoissa taisteli myös ukrainalaisia, joista monikaan ei selvinnyt hengissä. Kovat pakkaset, ja heikko varustus koitui heille kohtalokkaaksi.

– Ensimmäisen kerran pääsin vasta vuoden jälkeen joululomalle ja se jäi kyllä mieleen, kun samaan aikaan kuoli presidentti Kyösti Kallio Helsingin rautatieasemalla.

Välirauhan aikana Aarne komennettiin ensin Nurmekseen ja sieltä Lieksaan, missä hän suoritti alokaskoulutuksen loppuun. Nurmeksessa lähtiessä yksikkömme sai 150 polkupyörää. Lieksan kaupungin kasarmit, niin Timitrassa kuin myös Märäjälahdessa tulivat tutuksi. Lieksassa Kulman talo toimi Seurahuoneen tavoin sotilaiden majapaikkana ja Kulman alakertaan sotilaat pääsivät aina milloin itse halusivat.

Varsinainen koulutus tapahtui Lieksan kauppalasta Lieksajoen vartta ylös parin kolmen kilometrin verran. Välirauhan ajan tehtäviin kuuluivat pääosin Lieksan kauppalan varuskunta-alueen sotilaskohteitten vartiointitehtävät.

Välirauhan lopulla ennen Jatkosodan alkamista Ukkola palveli rajan tuntumassa Kuhmon ja Lieksan välisellä raja-alueella partiotehtävissä. Jatkosodan alettua raja ylitettiin ja joukot etenivät Porajärven suunnalle aina Ontajärvelle saakka. Ukkola toimi Renvallin komppaniassa vänrikki Costianderin taistelulähettinä. Hyökkäysvaiheessa oli kovia taisteluita juuri tuolla Porajärven suunnalla.  

Ukkola on hyvin tietoinen ristiriitaisesta tilanteesta mikä muodostui Muurmannin radan katkaisemisesta. Suomalaiset sen tekivät suurella joukolla tammikuussa 1942, liki parituhannen miehen ja 268 hevosen voimin.

Ukkolan kirjahylly paljastaa, että hän lukee paljon. Kirjahyllyssä on hänen siis ”Renwallin komppanian” taisteluita käsittelevä kirja ”Aavekomppania”. Siellä ovat myös Antti Tuurin ja Onni Palasteen Rukajärven taisteluita käsittelevät teokset.

Varsinaisissa sotatoimissa Ukkola kertoo säästyneensä kaikkein pahimmilta, vain kerran hän haavoittui kasvoihin lievästi. Sodassa hermojen hallinta on tärkeä ja unenlahjat. Ukkola kertoo, että hän saattoi nukkua nopeasti ja hyvin. Kerran meni puolille päivin ja hän heräsi vasta ruokailuun kattiloitten kolisteluun. Ruoka kyllä maistoi, vaikka sille annettiinkin liikanimi ”kuutamokiisseli”.

Kysymykseen miltä se tieto aselevosta tuntui: ”Tietenkin se oli hyvä. Olin vartiossa klo 6 -7 välisen ajan, kun tulivat sanomaan, että tulee rauha.

Aarne Ukkola ei antanut haastatteluja lehtimiehille, kun vasta 100 vuotta täytettyään. Näissä haastatteluissa tulee esille, että hän on perehtynyt oman yksikkönsä sotatiehen.

Ukkola toteaa, että Rytillä ja Mannerheimillä oli sen verran järkeä jäljellä, että he päättivät, ettei Muurmannin rautaa katkaista. ”Jos rata olisi katkaistu, Amerikka olisi välittömästi julistanut Suomelle sodan. Ukkolan mielestä rata oli tärkeä liittoutuneille, sillä sitä pitkin kulki liittoutuneitten avustukset.

Rukajärven muistoja on upea puinen salkku, jonka teki Piippolasta kotoisin oleva Eino Alaklaavu. Levossa ollessa rintamalla oli monenlaista toimintaa viihdytysjoukkojen toimesta. Martta Kontulan nimi nousee esille ensimmäisenä. Rintamalehti Korven Kaiku tuli tutuksi ja Korven radiota kuunneltiin ahkerasti.

Aselevon jälkeen etulinjan asemista palattiin jalkamarssilla n. 25 – 30 km päivässä, usein nukuttiin sammalvuoteella. Aarne kertoi, että jossain vaiheessa komppania innostui laulamaan marssilauluja. Nuori äkkinäinen upseeri kielsi laulamisen, mutta jonkin ajan kuluttua hän sitten määräsi laulamaan, mutta kukaan ei laulanut, ymmärsivät kiellon yhdestä käskystä.

Repolassa oli paraati ja Suomen puolella Lieksan Nurmijärven kylän Ahmovaaralla joukot osallistuivat tilojen syystöihin mm. perunannostoon. Vaaran laella perunat olivat huomattavasti suurempia kuin vuoren juurella. Ukkola muistaa eräällä tilalla tavanneensa ensimmäisen kerran tummia perunoita.

Kotimatka alkoi Lieksasta, joukot nousivat junaan. Oulujärven pohjoispuolella Vaalassa saksalaiset olivat räjäyttäneet sillan, minkä vuoksi tuli junan vaihto, lopulta ajeltiin Oulun seudulle kotiin.

Aarne Ukkola asuu kotonaan syntymäkotinsa naapurissa Siikajoen rannassa. Syntymäpäivänsä Aarne on aina juhlinut perhepiirissä.

Kiitämme haastattelusta.

Muistoksi luovutimme 106 vuotta täyttäneelle Aarne Ukkolalle Rukajärven suunnan historiayhdistyksen standaarin. Kuva Anna-Maija Ukkola.

Haastattelu Anna-Maija Ukkola ja Tenho Tikkanen