{"id":11237,"date":"2013-03-09T21:52:42","date_gmt":"2013-03-09T19:52:42","guid":{"rendered":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/historiayhdistys\/?p=11237"},"modified":"2017-03-09T21:55:07","modified_gmt":"2017-03-09T19:55:07","slug":"eramaatykiston-toiminta-jatkosodassa-rukajarven-suunnalla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/historiayhdistys\/eramaatykiston-toiminta-jatkosodassa-rukajarven-suunnalla\/","title":{"rendered":"Er\u00e4maatykist\u00f6n toiminta Jatkosodassa Rukaj\u00e4rven suunnalla"},"content":{"rendered":"
<\/fb:like><\/div><\/div>

Sotahistorioitsija, rajakapteeni Tauno Oksasen seminaariesitelm\u00e4 Iisalmessa 31.8.2013.<\/p>\n

\"13080106-Oksanen\"<\/a>
Tauno Oksanen 31.8.2013. Kuva Leevi Kuokkanen.<\/figcaption><\/figure>\n

\u00a0Johdanto<\/h2>\n

V\u00e4nrikki Pentti Honkavaaran kuvaus Peukaloniemen tukikohdasta hein\u00e4kuun lopulta 1944: \u201dEi kest\u00e4nyt kauan kun meik\u00e4l\u00e4isen tykist\u00f6n terveiset tulivat. Vasemmalta rupesi kuulumaan sellainen humina kuin viisi pikajunaa olisi ajanut rinnan, kun patteri ampui kuuden tuuman tykeill\u00e4\u00e4n, ja sitten ne kuuden tuuman limput putosivat v\u00e4limaastoon. Olin tykist\u00f6n alikessun kanssa suojalevyn takana viidenkymmenen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja tuntui, ett\u00e4 joka kranaatin iskusta noustiin metrin verran yl\u00f6sp\u00e4in. Tykist\u00f6 ampui jonkin aikaa ja sitten radisti huusi korsun ovelta ett\u00e4 patteristosta kysyt\u00e4\u00e4n, viel\u00e4k\u00f6 ammutaan. Huusin ett\u00e4 antavat tulla viel\u00e4 pari iskua. Niiden j\u00e4lkeen hiljaisuus oli niin syv\u00e4, etten ole sellaista ikin\u00e4 my\u00f6hemmin kokenut, ja kaikkialla leijaili savu ja p\u00f6ly ja ruudink\u00e4ry. Koko Peukaloniemen tukikohta ja v\u00e4limaasto oli myllerretty hajalle. K\u00e4skin radistin ilmoittaa, ett\u00e4 rupesi riitt\u00e4m\u00e4\u00e4n\u201d.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kertomus kuvatkoon er\u00e4maatykist\u00f6n k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja tehoa, kun sen tuli saatiin tuhoutumisvaarassa olevan yksin\u00e4isen tukikohdan tueksi. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa jo pitk\u00e4\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4illeen vihollisen yll\u00e4tti salaa alueelle siirretyn suomalaisen tykist\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja teho.<\/p>\n

\"152<\/a>
152 mm:n haupitsi l\u00e4hett\u00e4\u00e4 rautaiset terveisens\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

Aihe er\u00e4maatykist\u00f6n toiminta Rukaj\u00e4rven suunnalla tarkoittaa raskaan tulen j\u00e4rjestelyj\u00e4 l\u00e4hes tiett\u00f6m\u00e4ll\u00e4 ja valtavalla er\u00e4maa-alueella, jossa l\u00e4hes 200 kilometrin hy\u00f6kk\u00e4ysetenemisen j\u00e4lkeen divisioona ryhmittyi yli 200 kilometri\u00e4 leve\u00e4\u00e4n puolustusryhmitykseen. Varsinaisen raskaan tulen muodostivat divisioonan 48 kentt\u00e4tykki\u00e4 ja 18 raskasta kranaatinheitint\u00e4. T\u00e4llaisen alueen tulituen j\u00e4rjestely oli niukkuuden jakamista ja vaati erikoisia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 ja j\u00e4rjestelyj\u00e4. Esitelm\u00e4 k\u00e4sittelee niukalla aikataululla juuri n\u00e4it\u00e4 toteutuksia. Aika ei anna mahdollisuuksia k\u00e4sitell\u00e4 laajemmin organisaatioita ja ampumamenetelmi\u00e4, mutta kyll\u00e4kin toteutumista. Eli esitelm\u00e4ss\u00e4 keskityn raskaan tulen j\u00e4rjestelyihin ja vaikutukseen. Puhun kentt\u00e4tykist\u00f6n vaikeuksista, mutta samat vaivat olivat tietenkin my\u00f6s jalkav\u00e4kitykeill\u00e4. Ei ollut helppoa niidenk\u00e4\u00e4n kiskominen halki er\u00e4maiden.<\/p>\n

Selvit\u00e4n aiheen esittelem\u00e4ll\u00e4 aluksi k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 olleen kaluston ominaisuuksineen ja ryhmityksineen. Raskaat 120 mm:n kranaatinheittimet olen laskenut kuuluviksi er\u00e4maatykist\u00f6\u00f6n ominaisuuksiensa ja tehonsa vuoksi. Sen j\u00e4lkeen esit\u00e4n raskaan tulituen k\u00e4yt\u00f6n hy\u00f6kk\u00e4ysvaiheissa ja asemasotavaiheen puolustuksessa. Er\u00e4maatykist\u00f6n tehon ja vaikutuksen kuvaan muutamin taisteluesimerkein. Mielenkiintoinen lis\u00e4 aiheeseen on Pentti Perttulin nimitt\u00e4m\u00e4 \u201dt\u00e4sm\u00e4tykist\u00f6\u201d, eli etulinjan kentt\u00e4vartioiden ja tukikohtien suojaksi asennetut putkimiinakent\u00e4t, eli kuuluisat jalkav\u00e4kimiinat. Ne olivat elint\u00e4rkeit\u00e4 ja suurimmalta osin ainoita tukia yksin\u00e4isille \u201der\u00e4maan linnakkeille\u201d, koska n\u00e4it\u00e4 ei voitu tukea raskaalla tulella. T\u00e4m\u00e4n t\u00e4sm\u00e4tykist\u00f6n ammukset osuivat aina oikeaan paikkaan vihollisen laukaistessa miinan ja ilman t\u00e4t\u00e4 asetta olisi menetetty useita etulinjan kentt\u00e4vartioita, joka taas olisi aiheuttanut tuntemattoman tilanteen vihollisen p\u00e4\u00e4stess\u00e4 vy\u00f6rytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kentt\u00e4vartiopuolustusta. \u00c4lk\u00e4\u00e4mme unohtako t\u00e4t\u00e4 asiaa maamme johdon tavoin.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 esitelm\u00e4 keskittyy er\u00e4maatykist\u00f6n vaiheisiin, joissa se teki parhaansa alueeseen n\u00e4hden v\u00e4h\u00e4isin voimin.\u00a0 Mutta etteiv\u00e4t tykki- ja heitinmiehet ylpistyisi n\u00e4ist\u00e4 kuvauksista, on meid\u00e4n aina muistettava, ett\u00e4 er\u00e4maasodassa, kuten muuallakin, jalkav\u00e4kimies oli se, joka joutui puolustamaan ja hy\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, sek\u00e4 selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n jokaisen tilanteen, riippumatta siit\u00e4, oliko raskasta tulta tukena tai ei.<\/p>\n

Er\u00e4maatykist\u00f6n joukot ja kalusto<\/h2>\n

\u00a0<\/b>Rukaj\u00e4rven suunnan 14. Divisioonan tykist\u00f6voiman muodostivat Kentt\u00e4tykist\u00f6rykmentti 18, Raskas Patteristo 29 ja Linnoituspatteristo 5. Er\u00e4maatykist\u00f6ksi voidaan laskea my\u00f6s jalkav\u00e4kirykmenttien kranaatinheitinkomppaniat, joiden kalustona olivat 120 mm:n raskaat kranaatinheittimet. Linnoituspatteristo 5:n kolme patteria, joiden kalustona oli vanhoja j\u00e4ykk\u00e4lavettisia kentt\u00e4tykkej\u00e4, olivat mukana hy\u00f6kk\u00e4ysvaiheen alussa. N\u00e4m\u00e4 irrotettiin Salpa-etuasemista, jonne ne oli sijoitettu sulkutykist\u00f6ksi tukemaan suojajoukkojen taistelua. Patterit olivat mukana hy\u00f6kk\u00e4yksess\u00e4 parin viikon ajan, jonka j\u00e4lkeen ne l\u00e4hetettiin takaisin vaikeasti liikuteltavina ja my\u00f6s tulitoiminnaltaan vaikeina.<\/p>\n

\"76<\/a>
Ven\u00e4l\u00e4inen 76 mm kevyt kanuuna oli Rukaj\u00e4rven suunnalla k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 kaikissa KTR 18 patteristoissa.<\/figcaption><\/figure>\n

Suomen armeijan kentt\u00e4tykist\u00f6ss\u00e4 oli jatkosodan alkaessa 77 patteristoa, niist\u00e4 raskaita 20 ja j\u00e4reit\u00e4 kolme. Lis\u00e4ksi oli kuusi linnoituspatteristoa. Talvisotaan l\u00e4hdett\u00e4ess\u00e4 oli ollut noin 30 kevytt\u00e4 patteristoa, muutama erillinen patteri ja viisi raskasta patteristoa.<\/p>\n

Divisioonan, my\u00f6s 14. Divisioonan, tykist\u00f6 oli siis vahventunut huomattavasti talvisodan kokemuksien opettamina.<\/p>\n

Tykkien kaliberit olivat kasvaneet ja raskas patteristo kuului nyt m\u00e4\u00e4r\u00e4vahvuuteen. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 oli se, ett\u00e4 ampumatarvikkeita oli nyt k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4sti ja sytyttimet olivat kehittyneet ja monipuolistuneet talvisodan tilanteeseen verrattuna. Raskaampaa tulta tarvittiin juuri linnoittautuneen vihollisen eliminoimiseen. Talvisodan kokemukset olivat osoittaneet, ett\u00e4 katettuja pes\u00e4kkeit\u00e4, bunkkereista puhumattakaan, ei pystytty kevyell\u00e4 tykist\u00f6ll\u00e4 tuhoamaan. Jatkosodassa k\u00e4ytettiin jo hy\u00f6kk\u00e4ysvaiheessa tehokkaasti raskaita tykkej\u00e4 tuhoamaan j\u00e4ykill\u00e4 sytyttimill\u00e4 varustetuilla ammuksilla suora-ammunnalla vihollisen pes\u00e4kkeit\u00e4. Tykkikalusto oli viel\u00e4kin kirjavaa ja mallien m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli suuri. Kuitenkin mm. j\u00e4ykk\u00e4lavettisten tykkien k\u00e4ytt\u00f6 s\u00e4\u00e4sti parempien tykkien putkia ja t\u00e4ll\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00f6ll\u00e4 voitiin my\u00f6hemmin perustaa muutama uusi patteristo.<\/p>\n

Kentt\u00e4tykist\u00f6rykmentti 18<\/h2>\n

Rykmentiss\u00e4 oli kolme hevosvetoista patteristoa, joissa kussakin kolme nelitykkist\u00e4 tulipatteria. Eli patteristossa oli 12 tykki\u00e4 ja rykmentiss\u00e4 yhteens\u00e4 36 kentt\u00e4tykki\u00e4. Ensimm\u00e4inen patteristo oli ns. v\u00e4lirauhan ajan 10. Prikaatin tykist\u00f6, jonka henkil\u00f6st\u00f6 oli p\u00e4\u00e4asiassa varusmiehi\u00e4. Patteristo oli valmiina liikekannallepanon alettua ja se siirtyi tukemaan jalkav\u00e4en suojajoukkoja. Muut patteristot olivat avainhenkil\u00f6st\u00f6 pois lukien reservil\u00e4isi\u00e4. Tykist\u00f6joukkojen huomattavan lis\u00e4\u00e4ntymisen takia koulutetusta henkil\u00f6st\u00f6st\u00e4 tuli kova puute. Reservin tykkimiehet olivat p\u00e4\u00e4osin jalkav\u00e4kisotureita ja kev\u00e4ttalven kuluessa miehist\u00f6t peruskoulutettiin kertausharjoituksissa. Toinen Patteristo perustettiin Nurmeksessa ja Kolmas Patteristo Iisalmessa. Rykmentin komentaja majuri Id\u00e4np\u00e4\u00e4-Heikkil\u00e4 oli samalla divisioonan tykist\u00f6komentaja.<\/p>\n

Patteristojen kalusto kehittyi sodan kuluessa. Aluksi hy\u00f6kk\u00e4ysvaiheessa kaikilla kolmella patteristolla oli kahdeksan 76 mm:n kanuunaa ja nelj\u00e4 120 mm: haupitsia. My\u00f6hemmin ensimm\u00e4inen ja toinen patteristo varustettiin alkuper\u00e4isten kanuunojen ohella 122 mm:n haupitseilla. Kolmannen patteriston kalustoksi tuli 8 kpl 152 mm:n haupitsia ja 4 kpl 107 mm:n kanuunaa. Tulivoiman kasvu oli talvisotaan verrattuna suuri ja ammuksia oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 moninkertaisesti, suorastaan riitt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n

\"122<\/a>
122 mm:n Neuvostoliittolainen modernisoitu haupitsi oli KTR 18:lla k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

Rykmentin kalustona olleilla tykeill\u00e4 oli omat suurimmat ampumaet\u00e4isyytens\u00e4, mutta se ei ole sama kuin tehokkain ampumaet\u00e4isyys. Karkeasti 76 mm:n kanuunan tehokas ampumaet\u00e4isyys oli noin 10 km ja 107 mm:n kanuunan hulppeat 13 km. 120 mm:n, 122 mm:n ja 152 mm:n haupitsien tehokas ampumaet\u00e4isyys oli py\u00f6re\u00e4sti 7 km.<\/p>\n

\"Kuvassa<\/a>
Kuvassa on raskaan 122 mm:n haupitsin 122 H 10-30 kranaatit l\u00e4ht\u00f6panoksineen. Kranaatti painaa 23 kiloa ja se voidaan ampua 8,5 kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n.<\/figcaption><\/figure>\n

Ammuksien painot antavat hyv\u00e4n kuvan tehon kasvusta. Verrattuna perustykin, eli 76 mm:n kanuunan ammuksen painoon 6,4 kg, olivat 107 mm:n kanuunan 15,4 kg, 120 ja 122 mm:n haupitseilla noin 20 kg sek\u00e4 152 mm:n l\u00e4hes 40 kg.<\/p>\n

Raskas patteristo 29<\/h2>\n

Patteristo perustettiin Iisalmessa ja sen henkil\u00f6st\u00f6 oli l\u00e4hes kokonaan Pohjois-Savon miehi\u00e4.<\/p>\n

Patteristossa oli kolme nelj\u00e4 tykki\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4\u00e4 tulipatteria, eli yhteens\u00e4 12 tykki\u00e4. Patteristossa oli alkuper\u00e4isesti vain yksi vetotraktori asematoimintaa varten, eli tykit liikkuivat p\u00e4\u00e4asiassa hevosvaljakoiden voimin. Omelian motista saatiin sotasaaliiksi lis\u00e4\u00e4 telavetoisia traktoreita.<\/p>\n

Kalusto kehittyi tykist\u00f6rykmentin tapaan sodan kuluessa. Aluksi kahdella patterilla oli kalustona 155 mm:n haupitsit ja yhdell\u00e4 patterilla 107 mm:n kanuunat. My\u00f6hemmin kaikkien pattereiden kalustoksi tuli 155 mm:n haupitsit malli 17.<\/p>\n

\"155<\/a>
155 mm:n ranskalainen haupitsi vuodelta 1917. T\u00e4m\u00e4 tykki oli se \u201dkuusituumainen\u201d jonka tehoon uskottiin. Tykin kranaatti painoi yli 40 kiloa. T\u00e4m\u00e4 haupitsi oli Raskas patteristo 29:n kalustoa.<\/figcaption><\/figure>\n

Tykkien tehokkaat ampumaet\u00e4isyydet olivat 107 mm:n kanuunalla noin 13 km ja raskailla haupitseilla 9-11 km (155 H 17 noin 11 km). Ammuksien painot olivat kanuunan 15,4 kg ja haupitsien 43,6 kg.<\/p>\n

Linnoituspatteristo 5<\/h2>\n

Patteriston kolme patteria irrotettiin Salpa-etuasemista hy\u00f6kk\u00e4yksen tueksi. Yksi patteri alistettiin Inarin suunnalle, yksi Kivivaaran suunnalle ja yksi Saunaj\u00e4rven suunnalle. Pattereilla oli kalustonaan nelj\u00e4 j\u00e4ykk\u00e4lavettista 107 mm:n kanuunaa, m. 107 K 77, joiden tehokas ampumaet\u00e4isyys oli noin 9 kilometri\u00e4 ja ammus painoi 16,4 kg.<\/p>\n

J\u00e4ykk\u00e4lavettisten tykkien tuliasema oli monimutkainen ja aikaa viev\u00e4 rakennelma. Linnoituspatteristo 5:n tykeiss\u00e4 oli py\u00f6riss\u00e4 ep\u00e4keskot, jotka helpottivat ampumatoimintaa. Patterit tykkeineen l\u00e4hetettiin noin parin viikon taisteluiden j\u00e4lkeen takaisin Suomeen vaikeasti liikuteltavina ja tulitoiminnaltaan hankalina. Omelian mottitaisteluiden aikana tykeill\u00e4 ammuttiin h\u00e4irint\u00e4n\u00e4 ammusvarastot loppuun ja muutamista tykeist\u00e4 my\u00f6s putket loppuun.<\/p>\n

Kranaatinheitinkomppaniat<\/h2>\n

Jatkosodan jalkav\u00e4kirykmentteihin kuului kranaatinheitinkomppania, jonka kalustona oli m\u00e4\u00e4r\u00e4vahvuuden mukaan kuusi kappaletta 120 mm:n raskasta kranaatinheitint\u00e4. Ampumaet\u00e4isyys t\u00e4ll\u00e4 heittimell\u00e4 oli maksimissaan 5,6 kilometri\u00e4 ja ammuksen paino 13 kg.<\/p>\n

Kranaatinheitinkomppanioiden henkil\u00f6st\u00f6n kouluttaminen oli yht\u00e4 nopeaa kuin tykist\u00f6nkin. Esimerkiksi JR 31:n kranaatinheitinkomppanian kertausharjoitukset olivat k\u00e4ynniss\u00e4 liikekannallepanon tapahtuessa.<\/p>\n

\"81<\/a>
81 mm:n kevyt kranaatinheitin tulittaa jossakin Rukaj\u00e4rven suunnalla. Kranaatinheitin soveltuu hyvin er\u00e4maasodank\u00e4yntiin.<\/figcaption><\/figure>\n

Rukaj\u00e4rven suunnan kranaatinheitinkomppaniat k\u00e4sittiv\u00e4t perustamisvaiheesta vuoteen 1942 sek\u00e4 raskaan ett\u00e4 kevyen tulijoukkueen. T\u00e4m\u00e4 johtui siit\u00e4, ett\u00e4 120 mm:n heittimi\u00e4 ei ollut alussa riitt\u00e4v\u00e4sti. Eli toisella tulijoukkueella oli kolme 120 mm:n heitint\u00e4 ja toisella kolme 81 mm:n heitint\u00e4. Vuoden -42 aikana saatiin raskaat heittimet molemmille joukkueille.<\/p>\n

Raskas kranaatinheitin oli erinomainen tulituki jalkav\u00e4elle, koska tehokkaat kranaatit putosivat maaliinsa yl\u00e4kulmilla, jolloin voitiin ampua l\u00e4helle puolustajia tai omia hy\u00f6kk\u00e4\u00e4ji\u00e4 ilman pelkoa latvar\u00e4j\u00e4hdyksist\u00e4.<\/p>\n

\u00a0Ampumamenetelm\u00e4t<\/h2>\n

Rukaj\u00e4rven suunnan tykist\u00f6 k\u00e4ytti hy\u00f6kk\u00e4ysvaiheessa ja asemasodan alkuaikoina koettua tykist\u00f6kenraali Nenosen kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4 tulenjohtokorttiin perustuvaa ampumatekniikkaa ja tarvittaessa suora-ammuntaa. Ammunnan valmisteluihin kuuluivat topografinen, meteorologinen ja ballistinen valmistelu karttoineen, s\u00e4\u00e4asemineen ja taulukoineen. N\u00e4iden pohjalta tehtiin tulisuunnitelmat.<\/p>\n

Topografinen valmistelu oli ep\u00e4varmaa hy\u00f6kk\u00e4ysvaiheessa ja asemasodan alkupuoliskolla, koska k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oli vain ven\u00e4l\u00e4inen 1:100000 kartta. Vuoden 1943 alussa saatiin uudet 1:20000 kartat, joiden pohjalta laadittiin tulitoimintakoordinaatisto. N\u00e4in saatiin yhten\u00e4iset perusteet ja tuli tarkaksi, josta osoituksena oli mm. tukikohta \u201dPallon\u201d kovien taisteluiden vahva tukeminen.<\/p>\n

Hein\u00e4kuussa 1943 otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n korjausmuunnin, joka mahdollisti joustavan ja nopean tulenjohdon sek\u00e4 tulitoiminnan tulensiirtoineen. Rukaj\u00e4rven tykkimiehet puhuivat ns. \u201dh\u00e4kkyr\u00e4menetelm\u00e4st\u00e4\u201d, joka koulutettiin syksykes\u00e4n 1943 kuluessa. Menetelm\u00e4 perustui siihen, ett\u00e4 tulipattereissa oli korjausmuuntimet, joiden avulla tulenjohtajan komennot saatiin suoraan patteritasoille \u2013 tulenjohtajan tuli vain tiet\u00e4\u00e4 omat koordinaattinsa ja suunnan ja matkan maaliin.<\/p>\n

Rukaj\u00e4rven suunnan tykist\u00f6 joutui ampumaan varsin hajallaan, joten l\u00e4hes koko tykist\u00f6n keskityksi\u00e4 ei voitu suorittaa kantamien takia kuin muutamassa tilanteessa hy\u00f6kk\u00e4ysvaiheessa ja asemasotavaiheessa l\u00e4hinn\u00e4 kuuluisien tukikohta \u201dPallon\u201d taisteluiden yhteydess\u00e4. Uusi ampumamenetelm\u00e4 nopeutti kuitenkin tulensiirtoja ja tulenjohto helpottui. On huomioitava, ett\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4ysvaiheessa yksi patteri oli koko ajan erillissuunnalla taisteluosasto Partisen mukana ja j\u00e4lleen kes\u00e4ll\u00e4 1944 jouduttiin tykist\u00f6\u00e4 hajottamaan Poraj\u00e4rven suunnalle.<\/p>\n

Perustulimuodot olivat isku, este eli sulku ja peite. N\u00e4ihin liittyiv\u00e4t my\u00f6s saatto- ja vastatykist\u00f6ammunnat ja h\u00e4irint\u00e4. Tulimuodoista mainittakoon lyhyesti, koska ne antavat k\u00e4sityksen raskaan tulen tehosta eri tilanteissa. Ammunnassa k\u00e4ytettiin seuraavien m\u00e4\u00e4ritelmien lis\u00e4ksi my\u00f6s tulimuotoa ryhm\u00e4, nykytermill\u00e4 kerta, jolloin ammuttiin yksi laukaus tykki\u00e4 kohden. Eli esimerkiksi patterin ryhm\u00e4 oli nelj\u00e4 laukausta.<\/p>\n

Isku oli p\u00e4\u00e4asiassa hy\u00f6kk\u00e4yksen tukemisen tulimuoto. Siin\u00e4 ammuttiin 60 sekunnin aikana 0,1 tuliannosta 100X100 m:n maalialueelle.<\/p>\n

Peitett\u00e4 k\u00e4ytettiin vastavalmisteluun. Siin\u00e4 ammuttiin 60 sekunnin aikana 0,1 tuliannosta 100X300 m:n maalialueelle.<\/p>\n

Este\/sulku olivat torjunta-ammuntoja, jossa ammuttiin mahdollisimman nopeasti 0,2 tuliannosta 100X300 m:n maalialueelle.<\/p>\n

Maalialueet oli m\u00e4\u00e4ritelty jalkav\u00e4en kanssa ja 100X300 m:n maalialue voitiin sopia poikki- tai pitkitt\u00e4issuuntaan.<\/p>\n

Tuliannokset oli m\u00e4\u00e4r\u00e4tty seuraavasti:<\/p>\n