{"id":14892,"date":"2023-01-11T00:05:00","date_gmt":"2023-01-10T22:05:00","guid":{"rendered":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/historiayhdistys\/?p=14892"},"modified":"2023-01-11T16:00:12","modified_gmt":"2023-01-11T14:00:12","slug":"paavo-lonkilan-syntymasta-tanaan-100-vuotta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/historiayhdistys\/paavo-lonkilan-syntymasta-tanaan-100-vuotta\/","title":{"rendered":"Paavo Lonkilan syntym\u00e4st\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n 100 vuotta<\/strong>"},"content":{"rendered":"
<\/fb:like><\/div><\/div>\n

Paavo Lonkila teki yhteiskuntaamme teoillaan ja k\u00e4yt\u00f6ksell\u00e4\u00e4n merkitt\u00e4v\u00e4n j\u00e4ljen. Harva ihminen puhuttelee j\u00e4lkipolvia kuten t\u00e4m\u00e4 vaatimaton, hiukan ujo hyv\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ksinen ja ihmisi\u00e4 rakastava maamme kunniakansalainen. H\u00e4n oli yksi Rukaj\u00e4rven suunnan tunnetuimmista veteraaneista.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Kuvassa Niilo Kastarinen, Viljo Huttunen, Heikki Ritvanen ja Paavo Lonkila (11.1.1923 – 22.9.2017). Rukaj\u00e4rven suunnan veteraaniveljet Peltohovissa sotahistoriaty\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Paikassa, miss\u00e4 nykyisin toimii Rukaj\u00e4rvi-keskus Kiuruvedell\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Meill\u00e4 Rukaj\u00e4rven suunnan historiayhdistyksen toiminnassa mukana olevilla oli etuoikeutettu asema saada tavata ja keskustella h\u00e4nen kanssaan. \u201dSotahistoriaty\u00f6ss\u00e4 veteraaneja haastatellessa ei tarvita silm\u00e4tippoja.\u201d Juuri Paavo Lonkilan kohdalla em. Antero Huttusen sanat osuvat naulan kantaan.<\/p>\n\n\n\n

Kokoonnumme t\u00e4n\u00e4\u00e4n h\u00e4nen 100-vuotisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u00e4n Kiuruveden Rukaj\u00e4rvi-keskuksessa kahvitilaisuuteen p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6hemmin pidett\u00e4v\u00e4n Paavo Lonkilan muistotilaisuuden ohjelmasta. Tilaisuus on samalla yksi Kiuruveden kaupungin 150-vuotisjuhlavuoden tapahtumista. Tilaisuus j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n Talvisodan p\u00e4\u00e4ttymisen juhlap\u00e4iv\u00e4n aattona 12.3.2023, Paavo Lonkilan hyv\u00e4n yst\u00e4v\u00e4n Pentti Perttulin muistoseminaarin yhteydess\u00e4. Kiurusali on varattu klo 13.00 alkaen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Tilaisuuden suunnittelutilaisuuteen osallistuivat Hillevi Lonkilan lis\u00e4ksi Kiuruveden kirkkoherra Kimmo Kivel\u00e4 sek\u00e4 RSHYry:st\u00e4, Heikki Tikkanen, Seppo R\u00e4ih\u00e4, Raimo Jokisalmi, Pekka Tenhunen ja Tenho Tikkanen. <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Tied\u00e4mme, ett\u00e4 Kiuruvesi-lehti julkaisee Paavo Lonkilan 100-vuotisp\u00e4iv\u00e4n kunniaksi tri Jouko Kokkosen kirjoittaman laajan artikkelin. Radio Sandels kunnioittaa mestarihiiht\u00e4j\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n klo 13.00 alkaen tunnin haastatteluohjelmalla. Rukaj\u00e4rvi-keskuksessa kuulemme Paavo Lonkilan haastattelun, jonka on tehnyt Eino Lilja v. 1994.<\/p>\n\n\n\n

Paavo Lonkila oli tunnettu my\u00f6s Kiuruveden ulkopuolella. Kiuruvesi-lehden ensimm\u00e4inen numero julkaistiin 12.12.1953. Luonnollisesti tuossa usein maamme parhaaksi paikallislehdeksi nimetyss\u00e4 kulttuurijulkaisussa oli Paavo Lonkilan haastattelu, siit\u00e4 oheinen kuva ja alla ote my\u00f6s kirjoitettuna.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

”Paavo Lonkila ja Viljo Pesonen valmentautuvat talven kilpailuihin<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kuului jo yhteen aikaan sellaista, ett\u00e4 Paavo Lonkila aikoo j\u00e4tt\u00e4\u00e4 hiihdon ruvettuaan ukkomieheksi. Olemme kumminkin arvelleet, ettei siin\u00e4 ole per\u00e4\u00e4, koska h\u00e4net on n\u00e4hty t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 harjoituslenkill\u00e4. Tavattuamme tiedustelimme h\u00e4nelt\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n asiaa.<\/p>\n\n\n\n

Ei sit\u00e4 urheilua niin vain voi katkaista, kun sen makuun on kerran p\u00e4\u00e4ssyt, oli vastaus. Eik\u00e4 se \u201d\u00e4kkipys\u00e4ys\u201d olisi terveellist\u00e4k\u00e4\u00e4n. Harjoittelua en ole ottanut yht\u00e4 lujasti kuin ennen, mutta vakaa aikomus on k\u00e4yd\u00e4 kilpaladulla. Aionpa osallistua maailmanmestaruuskilpailuiden karsintoihin.<\/p>\n\n\n\n

Ent\u00e4s Neuvostoliiton matka, koska sinne joukkue l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n?<\/p>\n\n\n\n

Se pelataan vasta my\u00f6hemmin, kuka sinne p\u00e4\u00e4see, mutta saisihan joukossa olla joku kiuruvetinenkin.”<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Paavo Lonkila \u2013 latujen tyyliniekka<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Toimittajat Arto Teronen ja Jouko Vuolle julkaisivat Paavo Lonkilaa k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4n ohjelman \u201dKiveen hakatut\u201d sarjassa otsikolla \u201dPaavo Lonkila \u2013 latujen tyyliniekka<\/a><\/strong>\u201d. Toimittajat ovat kirjoittaneet sarjasta my\u00f6s v. 2022 julkaistun kirjan \u201dUrheilun alkuja ja loppuja\u201d. Paavo Lonkilan osuus l\u00f6ytyy kirjasta sivuilta 235-246.<\/p>\n\n\n\n

Paavo Lonkila kuoli 22.9.2017 maamme itsen\u00e4isyyden 100-vuotisjuhlavuonna. Hautajaiset pidettiin 25.10.2017. Julkaisemme Paavo Lonkilan muistokirjoituksen oheisena.<\/p>\n\n\n\n

***<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Muistokirjoitus Paavo Lonkila; Ihmisen\u00e4 – esimerkki meille kaikille<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Paavo Lonkila (11.1.1923 – 22.9.2017) edustaa sit\u00e4 Suomen Suurinta Sukupolvea, joka omakohtaisesti puolusti maansa pyhimpi\u00e4 arvoja, itsen\u00e4isyytt\u00e4 ja sit\u00e4 my\u00f6t\u00e4 kansan yhten\u00e4isyytt\u00e4 ja hyvinvointia. Harvempi on maansa puolesta toimiessaan kokenut sodan julmuudet ja voinut olla sodan j\u00e4lkeen juhlittu kansallissankari ja olympiavoittaja. Kaiken t\u00e4m\u00e4n eteen h\u00e4n on tehnyt antaumuksella ty\u00f6t\u00e4 ja voi sanoa menestymisen ja el\u00e4m\u00e4n olleen usein aivan hiuskarvan varassa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Yhdistyksemme RSHY ry onnittelee Paavo Lonkilaa h\u00e4nen 90-vuotisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u00e4n 11.1.2013. Timo Laukkanen ja Paavo Lonkila.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Jatkosodassa Rukaj\u00e4rven suunnalla er\u00e4maasodassa Paavo Lonkilalla oli useita vaaranpaikkoja. Heti ensimm\u00e4isten viikkojen aikana h\u00e4n joutui torjumaan vihollisen y\u00f6llist\u00e4 yll\u00e4tyshy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 Peukaloniemen tukikohtaan. \u00c4\u00e4rimm\u00e4isiss\u00e4 tilanteissa usein ihmisen toimintakyky lamaantuu. Vaikeissa oloissa Paavon suorituskyky kuitenkin vain parani. Ylivoimainen vihollinen saatiin karkotetuksi omalle puolelleen pitk\u00e4n tunteja kest\u00e4neen torjuntataistelun j\u00e4lkeen. J\u00e4lkeenp\u00e4in Paavo Lonkila on kuvannut n\u00e4it\u00e4 tapahtumia 10.10.1942 nuoren miehen tulikasteeksi. Taistelun j\u00e4lkeen h\u00e4n joutui kertomaan tapahtumista rykmenttins\u00e4 komentajalle. Sit\u00e4 h\u00e4n piti huomattavasti vaikeampana, j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4mp\u00e4n\u00e4 ja vastenmielisemp\u00e4n\u00e4 asiana kuin itse taisteluun osallistumistaan. Everstin kohtaaminen juuri rintamalle tulleena nuorena sotilaana ei ollut helppo; eteen yll\u00e4tt\u00e4en tullut tilanne kuvaa Paavo Lonkilan vaatimatonta luonteenpiirrett\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 vuoden 1942 lokakuun 10. p\u00e4iv\u00e4n taistelun j\u00e4lkiselvittelyiss\u00e4 kaatui h\u00e4nen pataljoonansa komentaja legendaarinen A. Majewski.<\/p>\n\n\n\n

Pekka Tiilikaisen kerrotaan kysyneen v. 1952 Paavo Lonkilalta: ”Oliko t\u00e4m\u00e4 kultamitalihiihto sitten el\u00e4m\u00e4si kovin hiihto?” Paavo Lonkila oli vastannut, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni kovimman hiihdon suoritin vuoden 1943 kev\u00e4ttalvella Ontaj\u00e4rven j\u00e4\u00e4ll\u00e4, jolloin olin palaamassa vihollisen selustaan suuntautuneelta partioretkelt\u00e4. Paavo Lonkila oli osallistunut Jelj\u00e4rven huoltotukikohtaan suuntautuneelle Os. Puustisen johtamalle partioretkelle yhdess\u00e4 581 aseveljens\u00e4 kanssa. Partioretki oli miesvahvuudeltaan Suomen armeijan Jatkosodan toiseksi suurin. Retkell\u00e4 kaatui kaikkiaan 32 suomalaista, joista 15 Paavon joukkueen t\u00f6rm\u00e4tty\u00e4 paluumatkalla vihollisen v\u00e4ijytykseen laskeuduttaessa Ontaj\u00e4rven j\u00e4\u00e4lle. Vihollinen avasi t\u00e4h\u00e4n n. 20 miehen joukkueeseen tulen vain 50 – 70 metrin et\u00e4isyydelt\u00e4, oikealla olevasta niemen k\u00e4rjest\u00e4. Viisi miest\u00e4 selviytyi kuin ihmeen kaupalla t\u00e4st\u00e4kin tilanteesta. Luodit l\u00e4p\u00e4isiv\u00e4t Paavon tuulipuvun, katkoivat repun viilekkeet ja aseen kantohihnan, vioittivat suksen sauvoja, mutta mies selvisi naarmuitta. Kaatuneitten joukossa oli Paavon ”pakkikaveri” Einari K\u00e4rkk\u00e4inen, joka ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n ollut huono hiiht\u00e4j\u00e4. Einari j\u00e4i j\u00e4lkeen hiukan, vain rinnanmitan ja kaatui.<\/p>\n\n\n\n

Pakkikaverinsa Einari K\u00e4rkk\u00e4isen osalta Paavo joutui sodan j\u00e4lkeen todistamaan erikoista n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4. Vihollinen oli taltioinut Ontaj\u00e4rven j\u00e4\u00e4lle kaatuneen Einari K\u00e4rkk\u00e4isen tuntolevyn. Tuon tuntolevyn avulla vihollisen tiedustelupalvelu OGPU l\u00e4hetti 1950-luvun alkuvuosina Einari K\u00e4rkk\u00e4iseksi tekeytyneen vakoojan selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, toimiko Kiuruveden Rytkyn Laukkalan tilalla salainen suomalaisten vakoojien koulutuskeskus. T\u00e4m\u00e4n tarinan oli sepitt\u00e4nyt 20.5.1933 ven\u00e4j\u00e4lle loikannut Laukkalan tilan tytt\u00e4ren mies Antti Kainulainen. Ven\u00e4l\u00e4inen salainen palvelu OGPU ei pit\u00e4nyt Antti Kainulaisen kertomusta uskottavana ja niinp\u00e4 Kainulainen teloitettiin 13.3.1938. T\u00e4m\u00e4 uskomaton tarina selvisi vasta 4.1.2014 haastatellessani Paavo Lonkilaa. Haastattelun j\u00e4lkeisiss\u00e4 jatkotutkimuksissani lopulta varmistui, mist\u00e4 asiassa todellisuudessa olikaan kysymys. Paavo oli johdattanut minut asiaa selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja Rytkyn Laukkalan tilan suvun juuri ilmestyneest\u00e4 Juha Kainulaisen kirjoittamasta sukukirjasta ”Mualimalta Savoon ja Savosta mualimalle, Kainulaisia ja H\u00e4rk\u00f6si\u00e4” asiaa oli selvitetty edell\u00e4 kuvatuin ven\u00e4l\u00e4isin tuorein arkistol\u00e4htein. Paavoa vakooja ei halunnut tavata, vaan tunnusti Keskuspoliisin tutkijalle jo ennen sovittua tapaamista salaisen peitetarinan ja oikean teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. T\u00e4ss\u00e4kin asiassa Paavon taidot ja muisti oli pett\u00e4m\u00e4t\u00f6n ja auttoi oikean tiedon tallentamisen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Paavo Lonkilan hiihtoura huipentui Oslon olympialaisiin, kultamitali viestiss\u00e4 ja pronssia 18 kilometrill\u00e4. Suoritus oli melkoinen, sill\u00e4 edellissyksyn\u00e4 h\u00e4n oli mets\u00e4t\u00f6iss\u00e4 iskenyt kirveell\u00e4 ranteeseensa, mik\u00e4 oli vaarantaa h\u00e4nen koko hiihtouransa.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Paavon hiihtosaavutukset ovat mittavat. Niist\u00e4 tunnetuin on olympiavoitto v. 1952 Oslon 4 x 10 kilometrin viestinhiihdossa. Paavon aktiiviuran aikoihin oli maamme hiihtourheilussa kuitenkin useita muitakin t\u00e4hti\u00e4 ja niinp\u00e4 Paavo ei voittanut yht\u00e4\u00e4n Suomen mestaruutta. Yksi Suomen enn\u00e4tys h\u00e4nell\u00e4 kuitenkin on. Se l\u00f6ytyy sodasta palaavien Rukaj\u00e4rven miesten kertomuksista. He marssivat aselevon j\u00e4lkeen jalan Rukaj\u00e4rvelt\u00e4 kotiin. Paavo kotiutettiin lopulta Pielavedell\u00e4 16.11.1944. Sit\u00e4 ennen h\u00e4n oli marssinut yhteens\u00e4 462 km, jota pidet\u00e4\u00e4n ep\u00e4virallisena Suomen enn\u00e4tyksen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Lonkila osallistui aktiivisesti Rukaj\u00e4rven suunnan historiatiedon ker\u00e4\u00e4miseen yhdess\u00e4 aseveljiens\u00e4 Niilo Kastarisen, Viljo Huttusen ja Heikki Ritvasen kanssa. Lonkila oikealla.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Paavo Lonkilan hiihtosaavutukset ovat el\u00e4v\u00f6itt\u00e4neet kansamme hyvinvointia ja itsetuntoa juuri t\u00e4rkeimpin\u00e4 sodanj\u00e4lkeisin\u00e4 vuosina. Tuolloin kansan kestokyky\u00e4 koeteltiin \u00e4\u00e4rimmilleen ja voimat oli tarpeen koota maan j\u00e4lleenrakentamiseksi ja sotakorvausten suorittamiseksi. Kuten tunnettua Suomi oli ainut maa, joka hoiti aseleposopimuksessa m\u00e4\u00e4r\u00e4tyt velvoitteensa sovitun mukaisesti niin, ett\u00e4 viimeinen sotakorvausjuna ylitti maamme rajan 30.8.1952. Siis samana vuonna, jolloin Paavo voitti kultamitalinsa Oslon olympialaisissa. Sotakorvaukset t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n rahassa mitaten kohosivat yli 500 miljardiin euroon.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Petroskoin yliopiston professori Juri Kilin halusi tavata mestarihiiht\u00e4j\u00e4n ja haastatteli Paavo Lonkilaa  2.9.2012.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Olemme turvautuneet Paavo Lonkilan apuun lukuisia haastatteluja tehdess\u00e4mme. Paavo Lonkilan tarkka muisti ja ter\u00e4v\u00e4 \u00e4ly on ollut monen monituista kertaa perinnety\u00f6ntekij\u00f6itten k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ja nyt ker\u00e4ysty\u00f6n tulokset ovat kansakuntamme arvokasta muistiperint\u00f6\u00e4 ja yhteist\u00e4 omaisuutta.<\/p>\n\n\n\n

J\u00e4\u00e4mme kaipaamaan t\u00e4t\u00e4 avuliasta, iloista ja esimerkillist\u00e4 miest\u00e4, jolla riitti aina aikaa kanssaihmisille.<\/p>\n\n\n\n

Tenho Tikkanen Rukaj\u00e4rven suunnan historiayhdistys ry:n puheenjohtaja <\/p>\n\n\n\n

Paavo Lonkila sotilaana:<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Rukaj\u00e4rvell\u00e4 Paavo Lonkila taisteli 3.\/JR10 riveiss\u00e4, sotilasarvoltaan h\u00e4n oli kersantti. H\u00e4n osallistui Os. Puustisen johtamalle Jelj\u00e4rven partioretkelle, mik\u00e4 oli Suomen armeijan yksi suurimmista vihollisen selustaan suuntautuvista retkist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Paavo Lonkilan merkitt\u00e4vimm\u00e4t urheilusaavutukset<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Lonkila, joka 157-senttisen\u00e4 on Suomen maastohiihtohistorian lyhyin olympiamitalimies, saavutti Oslon talviolympialaisissa 1952 ensin 18 kilometrill\u00e4 pronssia ja sitten 4×10 kilometrin viestin toisen osuuden hiiht\u00e4j\u00e4n\u00e4 kultaa. Hiihtojoukkueessa hiihtiv\u00e4t Lonkilan lis\u00e4ksi my\u00f6s Rukaj\u00e4rven veteraanit Teuvo Laukkanen ja Urpo Korhonen sek\u00e4 Tapio M\u00e4kel\u00e4. Rumfordin MM-kisoissa 1950 Lonkila sai viestiss\u00e4 hopeaa ja sijoittui 18 kilometrill\u00e4 viidenneksi. Uran arvokkaimpia saavutuksia on my\u00f6s Holmenkollenin kisojen 18 kilometrin voitto vuonna 1951.<\/p>\n\n\n\n

Merkitt\u00e4vimm\u00e4t saavutukset:<\/strong><\/p>\n\n\n\n