{"id":3744,"date":"2018-06-09T13:08:19","date_gmt":"2018-06-09T10:08:19","guid":{"rendered":"http:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/?p=3744"},"modified":"2018-06-08T17:36:24","modified_gmt":"2018-06-08T14:36:24","slug":"rajakapteeni-tauno-oksanen-korpikenraalin-tarkeita-ratkaisuja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/tapahtumat\/rajakapteeni-tauno-oksanen-korpikenraalin-tarkeita-ratkaisuja\/","title":{"rendered":"Rajakapteeni Tauno Oksanen: KORPIKENRAALIN T\u00c4RKEIT\u00c4 RATKAISUJA"},"content":{"rendered":"
<\/fb:like><\/div><\/div>

Seminaariesitelm\u00e4 Lieksan Rukaj\u00e4rvi-keskuksessa 9.6.2018<\/p>\n

\"\"<\/a>
Rajakapteeni Tauno Oksanen piti j\u00e4lleen kiinnostavan luennon.<\/figcaption><\/figure>\n

KORPIKENRAALIN T\u00c4RKEIT\u00c4 RATKAISUJA<\/strong><\/p>\n

 <\/strong>Arvoisa seminaariv\u00e4ki!<\/p>\n

Kysymyksess\u00e4 on mies ja sotilas, jonka el\u00e4m\u00e4 oli t\u00e4ynn\u00e4 merkitt\u00e4vi\u00e4 ratkaisutilanteita ja joista riippui sotien aikana suurten menestyksien ohella monien ihmisten kohtalo. K\u00e4yn t\u00e4ss\u00e4 esitelm\u00e4ss\u00e4 voimakkaasti lyhennettyn\u00e4 l\u00e4pi kenraalimajuri Erkki Johannes Raappanan el\u00e4m\u00e4nvaiheiden ratkaisuja ja tietenkin sotien suuria ratkaisuja jotka tulivat h\u00e4nen teht\u00e4vikseen. Vuosi sitten k\u00e4vimme l\u00e4pi kenraalin johtamia sotatapahtumia. T\u00e4ss\u00e4 esitelm\u00e4ss\u00e4 valotetaan suuria ja erikoisia ratkaisuja koko h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajalta.<\/p>\n

Syy t\u00e4h\u00e4nkin tilaisuuteen ja esitelm\u00e4\u00e4n l\u00f6ytyy mm. sanoista, jotka lausuttiin h\u00e4nen hautamuistomerkkins\u00e4 paljastustilaisuudessa. Ne ovat samalla meit\u00e4 sotahistorian harrastajia velvoittavia sanoja t\u00e4ss\u00e4kin tilaisuudessa: \u201dOn t\u00e4rke\u00e4\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 sellaisten miesten kuin kenraali Raappanan aito suomalainen hahmo todistamassa oman sukupolvensa puhtaita pyrkimyksi\u00e4. Toivottavasti tulevat sukupolvet pys\u00e4htyv\u00e4t t\u00e4h\u00e4n paikkaan ihailemaan ja ihmettelem\u00e4\u00e4n itsen\u00e4isyyden aamunkoiton nuoren miehen ep\u00e4itsek\u00e4st\u00e4 ja voimallista panosta kansansa parhaaksi\u201d.<\/p>\n

Erkki Raappana oli vahvojen mielipiteiden mies, kuten mainitaan my\u00f6s h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4nkerrassaan Rajan ja sodan kenraali. H\u00e4nell\u00e4 oli my\u00f6s selke\u00e4 k\u00e4sitys sotahistoriantutkimuksesta. Raappanan mukaan \u201dtoimijoiden teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on tallentaa tiedot sellaisina kuin ne ovat tapahtuneet eik\u00e4 suinkaan \u201dvesitettyin\u00e4\u201d. Tulevat polvet asettavat sitten, kun aikojen takaa tarkastelevat suorituksiamme, tekem\u00e4mme tai tekem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4misemme oikeaan arvoj\u00e4rjestykseen tai sitten pit\u00e4v\u00e4t ne arvottomina\u201d. H\u00e4nell\u00e4 oli my\u00f6s selv\u00e4 kuva jotakin tarkoitusta varten teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 haastattelusta: \u201dHaastattelijan on vaikea saada oikea kuva tapahtumista monien vuosien takaa. Vaikeutta lis\u00e4\u00e4 viel\u00e4 kuvausten antajien inhimillinen subjektiivisuus ja k\u00e4sitys pienenkin teht\u00e4v\u00e4n t\u00e4rkeydest\u00e4 ja ennen kaikkea tekij\u00e4n t\u00e4rkeydest\u00e4\u201d. Palaan t\u00e4h\u00e4n asiaan my\u00f6hemmin.<\/p>\n

Erkki Raappanan tie sotilaaksi ja lopulta korpikenraaliksi ja mottimestariksi oli t\u00e4ynn\u00e4 monenlaisia mutkia ja vaiheita. Suuri ihmetyksen aihe on se, ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 ei pit\u00e4nyt tulla ollenkaan sotilas. Ei ainakaan ammattisotilas. Nuoruuden mielipiteet ja kokemukset johdattelivat my\u00f6hemmin seuraavaan ja taas seuraavaan vaiheeseen.<\/p>\n

H\u00e4n oppi mets\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n ja kalastamaan is\u00e4ns\u00e4 opastuksella ja my\u00f6s sopivien ty\u00f6teht\u00e4vien my\u00f6t\u00e4vaikutuksella. Hyvien taitojen oppiminen teki h\u00e4nest\u00e4 koko loppuel\u00e4m\u00e4n ajaksi \u201dkala- ja mets\u00e4styshullun\u201d. T\u00e4m\u00e4 oli tietenkin mahdollista tulevien, harrastuksien mahdollistavien ty\u00f6teht\u00e4vien vuoksi. Liikunta ja urheilu tulivat mukaan samalla kaavalla. Harrastukset ja kaipuu luontoon olivat niin voimakkaita ettei opiskelu tuntunut nuorelle miehelle kiinnostavalta. Asia meni niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 h\u00e4n suunnitteli tosissaan matkustavansa Amerikkaan. Er\u00e4s tieto kertoo, ett\u00e4 h\u00e4n oli ollut varaamassa matkalippua juuri Titanicin neitsytmatkalle. Onneksi asia ei toteutunut ja muut tapahtumat olivat tulossa.<\/p>\n

Kesken muiden suunnitelmien tapahtui elokuussa 1915 vierailulla Evon mets\u00e4koululle jotakin j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4\u00e4, joka tuli vaikuttamaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n lopullisesti. Sylvia astui nuoren miehen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Erkki Raappanan luonnetta ja n\u00e4kemyst\u00e4 kuvaa hyvin h\u00e4nen kirjeens\u00e4 Sylvialle monta vuotta tapahtuman j\u00e4lkeen: \u201dKyll\u00e4 kai se oli joku salainen ik\u00e4v\u00e4, joka sai minut l\u00e4htem\u00e4\u00e4n silloin Evolle sinua tapaamaan. Ja sekin viel\u00e4, ett\u00e4 opin tuntemaan sinut siell\u00e4 miss\u00e4 kaunista ja raikasta luontoa eiv\u00e4t olleet pilaamassa kaikenlainen maailman kiro, ei ulkokullattu kohteliaisuus ja toveruus eik\u00e4 teeskennelty syd\u00e4men ilo. Se suora ja avomielisen syd\u00e4mellinen seurustelu teki minuun, joka aina olin ollut ja el\u00e4nyt luonnossa enk\u00e4 osannut el\u00e4\u00e4 muuten kuin luonto oli opettanut, l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n vaikutuksen, jonka huomasin sitten vain olevan rakkauden sinuun, joka py\u00f6rit kaiken tuon keskell\u00e4\u201d.<\/p>\n

SOTILASKOULUTUKSEEN SUOMEA VAPAUTTAMAAN<\/strong><\/p>\n

Erkki Raappana l\u00e4hti j\u00e4\u00e4k\u00e4rikoulutukseen lapsuudenkodissaan saadun aatteellisen hengen siivitt\u00e4m\u00e4n\u00e4. H\u00e4n on kertonut: \u201dRoutavuosien raskaat ajat kantautuivat pieniin korviini ja koko lapsuuteni ajan leikit py\u00f6riv\u00e4t sitten n\u00e4iden ajatusten vaiheilla. Seikkailunhaluani olivat lis\u00e4ksi ruokkineet koulupoikana tehtyjen mets\u00e4stysretkien aikana rakotulilla kuullut tarinat suomalaisten sotaretkist\u00e4\u201d.<\/p>\n

Raappana ilmoittautui vuoden 1915 loppupuolella SVUL:n j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4lle voimistelunohjaajakurssille Oulussa. Ehdotus Saksaan l\u00e4hd\u00f6st\u00e4 oli tullut kurssille osallistuneelta Verner Viklundilta ja Raappana on kertonut olleensa siihen heti valmis. Tammikuun kahdeksantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1916 l\u00e4htiv\u00e4t miehet Kemist\u00e4 Ruotsin puolelle j\u00e4nnitt\u00e4vien vaiheiden j\u00e4lkeen. Matka Saksaan alkoi.<\/p>\n

J\u00e4\u00e4k\u00e4rikoulutuksesta on puhuttu paljon, eik\u00e4 aika riit\u00e4 sen tarkempaan k\u00e4sittelyyn. Monien vaiheiden j\u00e4lkeen j\u00e4\u00e4k\u00e4rit l\u00e4htiv\u00e4t 14.2.1918 Libausta takaisin kohti Suomea. N\u00e4in teki my\u00f6s ratsuj\u00e4\u00e4k\u00e4riluutnantti Erkki Raappana. Ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 jouduttiin allekirjoittamaan sopimus palveluksesta Suomen armeijassa. Se oli j\u00e4lleen vakava ratkaisu.<\/p>\n

\u201dMin\u00e4 allekirjoittanut sitoudun t\u00e4ten 400 markan kuukausipalkalla vapaine elin- ja asuntokustannuksin yhden vuoden ajaksi t\u00e4st\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 lukien luutnanttina astumaan Suomen hallituksen perustamaan joukkoon. Katson olevani velvollinen jos hallitus niin vaatii my\u00f6s sitoumusajan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 pysym\u00e4\u00e4n samassa palveluksessa samoilla ehdoilla. Kuitenkin sill\u00e4 edellytyksell\u00e4, ett\u00e4 hallitus yhden kuukauden irtisanomisen j\u00e4lkeen on oikeutettu sanomaan minut irti palveluksestani, jonka t\u00e4ten vakuutan. Allekirjoitus ja p\u00e4iv\u00e4ys 11.2.1918\u201d.<\/p>\n

Viime aikoina on puhuttu ja kirjoitettu paljon vuoden 1918 sis\u00e4llissodasta ja siin\u00e4 yhteydess\u00e4 syytetty monista asioista my\u00f6s j\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4. On siis j\u00e4lleen syyt\u00e4 mainita, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4k\u00e4rit l\u00e4htiv\u00e4t hakemaan sotilasoppia Saksasta vapauttaakseen is\u00e4nmaansa voimatoimin Ven\u00e4j\u00e4n sorrosta. Siis vapaussotana. Raappana mainitsee, ett\u00e4 tarkoitus oli alunperin toimia saksalaisten apuna ja tukea heid\u00e4n maihinnousuaan Suomeen. J\u00e4\u00e4k\u00e4reille oli yll\u00e4tys, ett\u00e4 Suomi itsen\u00e4istyi jo 1917 lopulla, jolloin tilanne muuttui. Sota, johon he joutuivat, oli aivan erilainen mihin oli valmistauduttu.<\/p>\n

Raappana joutui vapaussodassa Karjalan Ratsuj\u00e4\u00e4k\u00e4rirykmenttiin. Sota kului erilaisissa teht\u00e4viss\u00e4, joista Raappanan mukaan ei ollut paljon kerrottavaa. Suuriin taisteluihin h\u00e4n ei enn\u00e4tt\u00e4nyt. Sijoituspaikat vaihtuivat Kuopioon ja H\u00e4meenlinnaan. Pahin takaisku h\u00e4nelle oli joutuminen jalkav\u00e4keen ja perustettuun Keski-Suomen rykmenttiin. Sen j\u00e4lkeen Raappana anoi ensimm\u00e4isen kerran eroa armeijasta ja kirjoittautui sis\u00e4\u00e4n Teknilliseen korkeakouluun Helsingin yliopistossa. Asiaan vaikutti vahvasti kihlautuminen Sylvian kanssa maaliskuussa 1919 ja Raappana ei halunnut tuoda nuorikkoaan kasarmiel\u00e4m\u00e4\u00e4n. P\u00e4\u00e4t\u00f6s eroanomukseen oli kielteinen<\/p>\n

Ero armeijasta onnistui suojeluskuntien yliesikunnan koulutusosaston p\u00e4\u00e4llik\u00f6n j\u00e4\u00e4k\u00e4rimajuri Ahlrothin avulla. H\u00e4n lupasi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 eron, jos Raappana suostuu vastapalveluksena organisoimaan suojeluskuntaj\u00e4rjest\u00f6lle p\u00e4\u00e4llyst\u00f6koulutusta. Ero hyv\u00e4ksyttiin 8.10.1919. Suojeluskunnan p\u00e4\u00e4llyst\u00f6koulun tuli aloittaa koulutus 26.10.1919 ja koulun johtajaksi m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin samalla p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 j\u00e4\u00e4k\u00e4rikapteeni Erkki Raappana, joka n\u00e4in astui nyt suojeluskuntaj\u00e4rjest\u00f6n palvelukseen.<\/p>\n

H\u00e4n johti P\u00e4\u00e4llyst\u00f6koulua seuraavan vuoden ajan mutta ei erityisemmin viihtynyt paikassa. Kurssien p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 h\u00e4nelle esitettiin toinen teht\u00e4v\u00e4 suojeluskuntaj\u00e4rjest\u00f6ss\u00e4. Se oli Joensuun Suojeluskuntapiirin p\u00e4\u00e4llik\u00f6n teht\u00e4v\u00e4, johon nimitysp\u00e4iv\u00e4 oli 15. syyskuuta 1920. N\u00e4in tuli Erkki Raappana Pohjois-Karjalaan, jonka luontoon ja ihmisiin h\u00e4n heti tyk\u00e4styi, vaikka h\u00e4nell\u00e4 oli vakava suunnitelma sotilasuran lopettamisesta viimeist\u00e4\u00e4n kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1921.<\/p>\n

Er\u00e4s ratkaisu on mainittava viimeist\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa. Nuori mies puhui t\u00e4ysin avoimesti Jumalastaan ja kiitti h\u00e4nen kaitselmuksestaan. T\u00e4m\u00e4 syv\u00e4 uskonnollisuus seurasi Erkki Raappanaa kaikkien vaativien el\u00e4m\u00e4nvaiheiden l\u00e4pi. Tarvittaessa kova sotilasjohtaja oli humanisti, joka yritti pit\u00e4\u00e4 tappiot mahdollisimman pienin\u00e4.<\/p>\n

Kaikkiin asioihin vaikutti se t\u00e4rkein ratkaisu. H\u00e4net vihittiin Sylviansa kanssa 15. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 syyskuuta 1920 ja ensimm\u00e4inen yhteinen koti j\u00e4rjestyi Joensuuhun Suojeluskunnan piirikanslian yhteyteen. Ty\u00f6t\u00e4 riitti Suojeluskuntapiirin kehitt\u00e4misess\u00e4 ja suunniteltu lopetuskev\u00e4t koitti. Silloin tuli j\u00e4lleen yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 tarjous. Joensuun Rajavartioston komentaja kapteeni Ilo Schr\u00f6der tiedusteli Raappanalta, ett\u00e4 haluaisiko t\u00e4m\u00e4 ryhty\u00e4 h\u00e4nen viransijaisekseen. Schr\u00f6der itse oli siirtym\u00e4ss\u00e4 Karjalankannaksen rajakomendantiksi. Kovan mietinn\u00e4n j\u00e4lkeen Raappana suostui ja 27.4.1921 h\u00e4net nimitettiin hoitamaan Joensuun rajakomendantin teht\u00e4vi\u00e4. N\u00e4in ratkesi lopullisesti Erkki Raappanan el\u00e4m\u00e4nty\u00f6 ja h\u00e4nest\u00e4 tuli pitk\u00e4aikainen Joensuun Rajavartioston komentaja ja pohjoiskarjalaisten luottomies.<\/p>\n

Monta vaihetta on j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa v\u00e4liin ja keskitytt\u00e4v\u00e4 rajanvartioinnin alkuaikoihin, jonka j\u00e4rjestely ja kehitt\u00e4minen j\u00e4iv\u00e4t uuden komentajan teht\u00e4viksi. Seurasi jatkuva, l\u00e4hes kaksi vuosikymment\u00e4 kest\u00e4nyt ratkaisujen sarja, joiden seurauksena Rajavartiostot viimein vakinaistettiin, rajanvartiointi j\u00e4rjestettiin ja sotilaallista maanpuolustusta kehitettiin ratkaisevasti. Seuraavaksi t\u00e4rkeimpi\u00e4 Raappanan tekemi\u00e4 ratkaisuja ja niiden tuloksia: H\u00e4nen aloittaessaan teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4, olot rajaseudulla olivat l\u00e4hes kaaoksessa. Heimosodat olivat k\u00e4ynniss\u00e4 ja rajan takaiset kapinoivat. Rajan yli kulki pakolaisia, kiihottajia ja jopa sotajoukkoja molempiin suuntiin. Harvoin on puhuttu siit\u00e4, ett\u00e4 samalla kun Raappana j\u00e4rjesteli rajanvartiointia, h\u00e4n aloitti rajaseutujen asukkaiden opettamisen suhtautumisessa valtiovallan ja viranomaisten m\u00e4\u00e4r\u00e4yksiin ja lakeihin. Rajalla oli eletty kuin pellossa ja ihmiset olivat kulkeneet vanhasta muistissa rajan yli puolin ja toisin. Ven\u00e4j\u00e4n vallan vaikutus oli edelleen suuri ja rajaa ei kunnioitettu. Raappana aloitti rajamiehineen uuden kansan totuttamisen rajanvalvonnan ohessa. H\u00e4n liikkui paljon rajaseudulla ja solmi tuttavuuksia. H\u00e4n osasi toimia kansanomaisesti ja saavutti ihmisten luottamuksen. Suuri este rajanvartioinnin kehitt\u00e4miselle oli v\u00e4liaikaisuus. Rajavartiostojen m\u00e4\u00e4r\u00e4rahat my\u00f6nnettiin vain vuosittain ja sek\u00e4 Puolustusvoimien ett\u00e4 valtiovallan suhtautuminen rajavartiostoihin oli nihke\u00e4\u00e4, jopa kielteist\u00e4. Vasta vuonna 1932 tapahtui rajavartiostojen ja henkil\u00f6st\u00f6n vakinaistaminen. Sill\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 tapahtui paljon ja ilman rajavartiostojen tarkastaja J\u00e4rnstr\u00f6mi\u00e4 ja aktiivista Raappanaa olisi voinut k\u00e4yd\u00e4 miten tahansa.<\/p>\n

Levottomat olot 1922 saivat aikaan henkil\u00f6st\u00f6n lis\u00e4\u00e4misen. Toiminta oli siihen menness\u00e4 keskittynyt Joensuuhun ja muutamiin rajavalvontapisteisiin mutta sen j\u00e4lkeen tarvittiin enemm\u00e4n tiloja. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 rajavartiosto sai tukikohdakseen Onttolan vanhan reservikomppanian kasarmialueen. Jos puhelinyhteydet Helsingin suuntaan olisivat olleet olemassa Ilomantsin ja Lieksan suunnilta, rajavartioston komentopaikka olisi sijoitettu Uimaharjuun.  <\/p>\n

Kaikesta oli pulaa mutta Raappana j\u00e4rjesteli mahdollisuuksia. Olosuhteet rajanvartioinnin suorittamiselle paranivat v\u00e4hitellen. Seuraava suuri ratkaisu oli rajavartiostojen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden todistaminen. Siihen oli Raappanalla konstit. Rajavartiomiehet koulutettiin sotilaallisesti tehokkaasti ja maastokelpoisiksi. Rajavartiostosta koottiin ja l\u00e4hetettiin osasto Puolustusvoimien suuriin vuotuisiin sotaharjoituksiin, joissa sotilasjohto totesi rajamiesten sotilaallisen kunnon. Samalla Raappana ty\u00f6skenteli varusteiden ja v\u00e4lineiden kehitt\u00e4miseksi ja my\u00f6s yhteisty\u00f6ss\u00e4 suojeluskuntien kanssa ja t\u00e4m\u00e4 huomattiin. Vuonna 1927 Raappana m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin talvisotatoimikunnan puheenjohtajaksi. Toimikunnan tai komitean teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli talvisotak\u00e4sikirjan laatiminen. Samalla aloitettiin talvisodank\u00e4ynnin kehitt\u00e4minen my\u00f6s taktiikan osalta. T\u00e4h\u00e4n Raappana rajajoukkoineen osallistui voimakkaasti ja viimeist\u00e4\u00e4n n\u00e4ill\u00e4 asioilla tuli todistetuksi rajamiesten ja rajavartiostojen tehokas toiminta. Rajavartiostot ja niiden toiminta vakinaistettiin.<\/p>\n

Raappanan ratkaisut rajanvartioinnin j\u00e4rjest\u00e4miseksi tehokkaaksi olivat moninaisia. Voidaan mainita mm. rajavartioasemien sijoitus ja verkosto. H\u00e4n itse valitsi niiden paikat. Raappana uskoi, ett\u00e4 vartioaseman kaunis paikka lis\u00e4\u00e4 rajamiesten viihtyvyytt\u00e4 ja sitoutumista. Henkil\u00f6st\u00f6n olosuhteet ja miesten p\u00e4tevyys olivat Raappanan silm\u00e4ter\u00e4n\u00e4. T\u00e4st\u00e4 johtui mm. poikamiesten suosiminen, jolloin mahdollisiin sotatilanteisiin saataisiin riippumattomia ja hyvi\u00e4 partionjohtajia ja sissej\u00e4. Raappana oli ensimm\u00e4isen\u00e4 esitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vuonna 1930 rajavy\u00f6hykkeen muodostamista rajarauhan varmistamiseksi. Samalla h\u00e4n esitti ett\u00e4 suojeluskunnat velvoitettaisiin avustamaan rajavartiostoa tarvittaessa. Rajavartiosto oli kouluttanut l\u00e4hes koko olemassaolonsa ajan varusmiehi\u00e4, jotka saivat jo tavallaan sissikoulutuksen ja rajavartiokoulutusta. Lieksan Rajavartiokoululla oli koulutettu vuodesta 1936 l\u00e4htien rajavartiomiehi\u00e4 ja ainoana paikkana my\u00f6s sissitoimintaa, vaikka siihen ei ollut olemassa viel\u00e4 ohjes\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4k\u00e4\u00e4n. On helppo arvata, kenen vaikutus n\u00e4kyi t\u00e4ss\u00e4kin asiassa. T\u00e4ll\u00e4 tavalla kolmekymment\u00e4luvun loppupuolella maailmanrauhan j\u00e4rkkyess\u00e4 silloinen everstiluutnantti Erkki Raappana oli luonut vahvat rajaseudun puolustajat Pohjois-Karjalaan.<\/p>\n

Talvisota ei yll\u00e4tt\u00e4nyt Raappanan Pohjois-Karjalan ryhm\u00e4\u00e4. Suojajoukkopataljoonat oli kertausharjoituskoulutettu ja puolustussuunnitelmat olivat valmiina aina h\u00e4vitteit\u00e4 my\u00f6ten. My\u00f6s tieto rajantakaisista joukoista oli ainakin Raappanalla. Meill\u00e4 on h\u00e4nen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n ollut materiaali, joka vastasi hyvinkin kuuluisaa neuvostojoukkojen Marssiopasta Suomeen. Raappana oli pit\u00e4nyt huolen siit\u00e4, ett\u00e4 ryhm\u00e4ll\u00e4 oli arvion mukaan riitt\u00e4v\u00e4sti joukkoja pys\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n vihollisen hy\u00f6kk\u00e4yksen. Pielisj\u00e4rven alueelle keskitettiin kolme pataljoonaa ja harvinainen erillinen kentt\u00e4tykkipatteri. Kuhmon suunnasta vastasi paikallinen Erillinen Pataljoona. Ryhm\u00e4\u00e4n kuului siis my\u00f6s puolet Kuhmon alueesta ja Raappana uskoi hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4n painopisteen muodostuvan sinne. Pohjois-Suomen Ryhm\u00e4n komentaja kenraalimajuri Tuompo puolestaan k\u00e4ski puolustuksen painopisteen Pielisj\u00e4rven suunnalle l\u00e4hinn\u00e4 rautatien takia. Suunnitelmat olivat hy\u00f6kk\u00e4yksellisi\u00e4. Vihollinen oli pys\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 nopeasti rajan l\u00e4hell\u00e4 ja ly\u00f6t\u00e4v\u00e4 takaisin vastahy\u00f6kk\u00e4yksell\u00e4. Raappanalla oli my\u00f6s valmiina suunnitelma iskusta Kuhmoon etenevien vihollisten selustaan Repolan l\u00e4nsipuolelle. H\u00e4n esitti YH:n aikana my\u00f6s vakavan huolensa rajaseudun v\u00e4est\u00f6n evakuoinnista. Sit\u00e4 ei kuitenkaan suoritettu ja asukkaita j\u00e4i sodan alussa vangeiksi ja asumaan koteihinsa useiksi viikoiksi.<\/p>\n

Vaikein Raappanasta johtumaton tilanne Pohjois-Karjalan Ryhm\u00e4lle muodostui joukkojen aseistuksen ja varustuksen osalta. Se saatiin kuitenkin valtaosin hoidetuksi varsin rohkeilla ja erikoisilla menetelmill\u00e4. Raappana uskalsi ja h\u00e4neen luotettiin.<\/p>\n

Talvisodan taistelut on k\u00e4sitelty monissa yhteyksiss\u00e4 joten riitt\u00e4nee t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 t\u00e4rkeimpien ratkaisujen kertaus. Pian sodan syttymisen j\u00e4lkeen irrotettiin Kuhmon alue ja joukot P-K:n Ryhm\u00e4st\u00e4 ja Raappanalle j\u00e4i vain Pielisj\u00e4rven alueen puolustus ja joukot. Itse puolustustaistelut onnistuivat hyvin vet\u00e4ytymisist\u00e4 huolimatta ja joulun aikoihin neuvostojoukot irtautuivat valtakunnan rajalle ja jopa kauemmaksi. Vet\u00e4ytymiset suoritettiin saarrostuksen pelossa ja Kivivaaran suunnalla \u00c4n\u00e4k\u00e4isen puolustusasemasta kallioisen maaston takia. Raappanan johtamistapa oli yleisesti varovainen, koska h\u00e4n tiesi joukkojensa tarvitsevan tottumista sotatoimiin ja taistelut suoritettiin Raappanalle tyypillisesti varman p\u00e4\u00e4lle. Koska vihollinen onnistuttiin karkottamaan Pielisj\u00e4rven alueelta nopeasti, h\u00e4n joutui luovuttamaan vuoden lopusta l\u00e4htien joukkojaan Suomussalmelle ja varsinkin Kuhmon Saunaj\u00e4rven mottitaisteluihin. T\u00e4m\u00e4 poisti lopullisesti mahdollisuuden hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 Kuhmon suunnan vihollisen 54.Divisioonan p\u00e4\u00e4voimien selustaan. Yleisesti voidaan sanoa, ett\u00e4 Raappana onnistui talvisodanpuolustustaisteluissa omalla vastuualueellaan hyvin. Tulos saavutettiin voimakkaalla sissitoiminnalla ja Raappanalle tyypillisill\u00e4 koukkausoperaatioilla suhteellisen pienin tappioin. Raappanan ryhm\u00e4n suoritukset palkittiin everstin arvolla 27.12.1939. Siit\u00e4 h\u00e4n on kirjoittanut vaatimattomaan tapaansa lyhennettyn\u00e4 seuraavaa: \u201dPoikani ovat suorittaneet monia kunniakkaita tekoja.. Min\u00e4kin olen saanut osakseni aivan ansaitsematonta kiitosta ja viel\u00e4p\u00e4 korotuksen everstiksi. Onnistumisemme eiv\u00e4t olleet yksin minun ansiotani vaan kaikki yhdess\u00e4 toinen toistaan auttaen ja kuten sanoin Jumalan avulla olemme ty\u00f6mme tehneet\u201d.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 lausunnossa huokuu jo ns. rajamieshenki, jonka h\u00e4n rajamiehineen tartutti voimallisesti jatkosodan Rukaj\u00e4rven suunnan joukkoihinsa.<\/p>\n

Talvisodan j\u00e4lkeen Raappana ei p\u00e4\u00e4ssyt takaisin rajajoukkoihin mutta oli j\u00e4lleen j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 rajanvartiointia 9. Divisioonan alueella, jonka komentajaksi h\u00e4net oli m\u00e4\u00e4r\u00e4tty. Elokuun 7. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4net m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin Kainuun Sotilasl\u00e4\u00e4nin, my\u00f6hemmin Maansel\u00e4n Sotilasl\u00e4\u00e4nin komentajaksi. H\u00e4nell\u00e4 oli nyt vastuu operatiivisista valmisteluista ja h\u00e4n johti my\u00f6s alaisiaan kahta suojeluskuntapiiri\u00e4, eli Kainuun ja Pohjois-Savon suojeluskuntapiirej\u00e4. Niiss\u00e4 muodostettiin sitten jatkosodan Rukaj\u00e4rven suunnan joukot. Raappana joutui vastaamaan my\u00f6s uusista ns. korpivaruskunnista ja osallistui voimakkaasti Salpa-aseman ja sen etuasemien suunnitteluun sek\u00e4 esimerkiksi Linnoitustykist\u00f6n k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Raappana teki j\u00e4lleen ratkaisuja. H\u00e4nelt\u00e4 kysyttiin ja h\u00e4neen luotettiin. H\u00e4n tunsi alueet ja h\u00e4n tunsi miehens\u00e4.<\/p>\n

Raappana tiesi ett\u00e4 h\u00e4n tulisi komentamaan sodan syttyess\u00e4 alueeltaan muodostettavaa 14. Divisioonaa. Siksi kaikki valmistelut ja suunnitelmat oli tehty mahdollisimman hyvin ennen kes\u00e4kuun 1941 liikekannallepanon alkua. Raappana ryhmitti divisioonansa k\u00e4skettyyn puolustusryhmitykseen mutta se oli my\u00f6s valmis ryhmitys mahdollista (todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4) hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 varten. T\u00e4m\u00e4 suunnittelu s\u00e4\u00e4sti aikaa ja joukkoja. Raappanaa huolestutti se, ett\u00e4 joukot oli jouduttu muodostamaan nopeasti ja koulutukseltaan puutteellisesti. Tykist\u00f6\u00f6n, kranaatinheittimille, viestijoukkoihin ja pioneerijoukkoihin oli ollut pakko sijoittaa jalkav\u00e4kimiehi\u00e4 ja muita erikoiskouluttamattomia miehi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 puute korjautui tyydytt\u00e4v\u00e4sti v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kuukauden kuluessa yhteisty\u00f6ss\u00e4 hyvien alijohtajien kanssa. Jo t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa Raappana valitsi ja tarvittaessa vaihtoi alijohtajiaan mielest\u00e4\u00e4n sopiviksi. Se oli tyypillist\u00e4 h\u00e4nelle. Alijohtajien oli astuttava samoin askelin komentajansa kanssa. Muuten komentaja oli tyytyv\u00e4inen miehiins\u00e4, koska heiss\u00e4 oli paljon jo talvisodan k\u00e4yneit\u00e4 miehi\u00e4 ja h\u00e4n oli oppinut tuntemaan varsinkin Pielisen-Karjalan ja Etel\u00e4-Kainuun miehens\u00e4.<\/p>\n

Jatkosota oli se sota, joka nosti Erkki Raappanan lopullisesti pohjoiskarjalaisten, kainuulaisten, pohjois-savolaisten mutta my\u00f6s koko Suomen kansan tietoisuuteen. T\u00e4m\u00e4n sodan tapahtumista ja Raappanasta divisioonansa komentajana on kirjoitettu ja lausuttu paljon. Rukaj\u00e4rven suunta on tullut monin tavoin esitellyksi suurelle yleis\u00f6lle. Kuitenkin Raappana oli n\u00e4iden tapahtumien kapellimestari ja sallittakoon viel\u00e4 tuoda t\u00e4ss\u00e4kin yhteydess\u00e4 esille n\u00e4m\u00e4 h\u00e4nen suurimmat ratkaisunsa sodan py\u00f6rteiss\u00e4.<\/p>\n

Viimeisten kymmenen \u2013 viidentoista vuoden aikana on jokaista merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 sodanjohtajaa arvosteltu, arvioitu ja jopa paneteltu julkisesti. Edustan sit\u00e4 linjaa, ett\u00e4 sellainen toiminta ei kuulu my\u00f6hempien \u201dpuupaukkusukupolvien\u201d teht\u00e4viin. Vain oikealla tavalla tutkiva, tallentava ja mielenkiintoisesti kertova sotahistoria kunnioittaa veteraaniemme suurty\u00f6t\u00e4 ja jatkaa sen muistoa tuleville sukupolville. My\u00f6s Raappanan johtamistoimintaa on arvioitu ja jopa arvosteltu. Haluaisin tiet\u00e4\u00e4, kuka on riitt\u00e4v\u00e4n p\u00e4tev\u00e4 tuollaisiin lausuntoihin? Puhujia ja spekuloijia kyll\u00e4 l\u00f6ytyy. On kuitenkin muistettava, ett\u00e4 ne olosuhteet ja tilanteet, joissa Raappana divisioonaansa tai taisteluosastojaan johti, olivat juuri h\u00e4nelle tuttuja ja niihin sopivan taisteluj\u00e4rjestelm\u00e4n h\u00e4n hallitsi omalla tavallaan, mutta suvereenisti.<\/p>\n

Sitten jatkosodan suuriin ratkaisuihin: Raappanan suunnittelema hy\u00f6kk\u00e4ys l\u00e4hti k\u00e4yntiin viidell\u00e4 p\u00e4\u00e4suunnalla ja kahdella varmistussuunnalla. H\u00e4nen perusajatuksensa oli, ett\u00e4 monella suunnalla etenev\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4 pakottaa puolustajan irtautumaan hyvist\u00e4kin asemista ja paine vaikeuttaa sen suorittamasta suunniteltua viivytyst\u00e4 ja puolustusta. T\u00e4m\u00e4 ajatus nopeutti ratkaisua juuri Repolan p\u00e4\u00e4suunnalla. Ensimm\u00e4isten p\u00e4ivien Kolvasj\u00e4rven ja Tuulivaaran taistelut antoivat esimakua kovasta sodasta ja viitoittivat Raappanan tulevia ratkaisuja. Kaikkien tulevien operaatioiden perusajatus oli koukkaaminen ja saarrostaminen. Vain ratkaisukohdassa iskettiin kovaa ja suoraan ja silloinkin Raappanan mukaan voitto tai menestys tuli olla varma. Eli h\u00e4nen kertomansa mukaan hiki s\u00e4\u00e4sti verta ja sotatoimen tulos tuli olla riitt\u00e4v\u00e4 tappioihin verrattuna.<\/p>\n

Alkuvaiheen suhteellisen kovat tappiot eiv\u00e4t johtuneet Raappanasta. Ei osattu korpisodan hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4. Eli hy\u00f6k\u00e4ttiin liian \u201dohuina siivuina\u201d eik\u00e4 k\u00e4ytetty koko voimaa eik\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 raskasta tulta. Varovaiset komentajat eiv\u00e4t my\u00f6s silloin edes ajatelleetkaan, ett\u00e4 esim. Kolvasj\u00e4rven \u201dTappokukkulan\u201d kaltainen vahva tukikohta olisi j\u00e4tetty etenemisen jatkuessa taakse vartioituna \u201dkypsym\u00e4\u00e4n\u201d. Asiat kyll\u00e4 opittiin viimeist\u00e4\u00e4n Rukavaaran taisteluiden yhteydess\u00e4, eik\u00e4 Raappanan tarvinnut en\u00e4\u00e4 \u201dhoputtaa\u201d alaisiaan komentajia.<\/p>\n

Omelian mottitaistelu oli rohkea suoritus ja onnistui riitt\u00e4v\u00e4n suuren saarrostusvoiman l\u00e4hett\u00e4misell\u00e4 tienkatkaisuun. Erikoisuus oli my\u00f6s se, ett\u00e4 er\u00e4maan l\u00e4pi kuljetettiin my\u00f6s raskaita aseita \u201dtulpan\u201d tueksi. Riitt\u00e4v\u00e4 tulivoima ja huoltoura takasivat sen, ett\u00e4 neuvostojoukot eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sseet murtautumaan motista ulos huoltotiet\u00e4\u00e4n pitkin. Suuri voitto kiiri koko Suomeen ja toi mukanaan my\u00f6s taistelun johtajalle Mannerheim-ristin. Sama rohkeus, oikeastaan uhkarohkeus toi voiton my\u00f6s my\u00f6hemmin Ilomantsin mottitaisteluissa. P\u00e4\u00e4majassa oltiin hyvin kiinnostuneita taistelusta ja sen taustoista. Raappanan vastaus oli: \u201dSe oli semmoinen vaistonvarainen juttu ja oli hyv\u00e4 onni\u201d.<\/p>\n

Seuraava suuri koitos oli Ontrosenvaaran valtaus. Vihollisen vastarinta oli voimistunut koko ajan sen saadessa lis\u00e4voimia ja sen voimakas varmistus pitk\u00e4lle etel\u00e4\u00e4n Tsirkka-Kemijoen rannoilla viiv\u00e4stytti ja esti ainoan saarrostusreitin k\u00e4yt\u00f6n riitt\u00e4v\u00e4n nopeasti. T\u00e4ss\u00e4 taistelukokonaisuudessa Raappana otti hitaan ja varman voiton. H\u00e4n ei saanut riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 voimaa tienkatkaisuun Novinkaj\u00e4rven it\u00e4puolelle. Majuri Majewskin pataljoonalla olisi ollut mahdollisuus, mutta Raappana ei antanut lupaa mahdollisten suurien tappioiden pelossa ja huoltouran puuttuessa. Pataljoona olisi varmasti pystynyt katkaisemaan tien ja saamaan vihollisen p\u00e4\u00e4voimat saarroksiin, mutta olisiko se pystynyt pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sen katkaistuna riitt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Taistelu Rukavaarasta oli erinomainen suoritus huolimatta siit\u00e4, ett\u00e4 tiedusteluun, valmisteluun ja valtaukseen kului l\u00e4hes kuukausi. Neuvostojoukot olivat saaneet huomattavasti vahvistuksia ja ehtineet linnoittaa vaaran koko mitaltaan. Vihollisen puolustusasema oli eritt\u00e4in hyv\u00e4 maastollisesti ja linnoittaminen oli suoritettu tehokkaasti. Raappanalta vaadittiin todella hyv\u00e4t valmistelut ja oveluutta sek\u00e4 yll\u00e4tyksellisyytt\u00e4. T\u00e4m\u00e4n kuukauden aikana divisioonan taistelukyky saatiin parhaaseen ter\u00e4\u00e4ns\u00e4. Tiedustelu oli tehokasta ja esimerkiksi raskaan tulen k\u00e4ytt\u00f6 suunniteltiin aivan ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n tehoon. Raappanan lopullinen suunnitelma oli lyhyk\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n seuraava: Painopiste harhautettiin tulella ja hy\u00f6kk\u00e4yksill\u00e4 monessa suunnassa. Vihollinen saarrettiin pohjoisen kautta ja hy\u00f6kk\u00e4yksen murtokohta haettiin joustavasti vastuksen mukaan. T\u00e4llainen paikka l\u00f6ytyi, siihen keskitettiin lis\u00e4\u00e4 joukkoja ja vahvasti raskasta tulta. Murtokohdassa k\u00e4ytettiin my\u00f6s taistelupioneereja liekinheittimineen ja r\u00e4j\u00e4hteineen. N\u00e4in p\u00e4\u00e4stiin sis\u00e4\u00e4n vihollisen tukikohtaan ja aloitettiin vy\u00f6rytys. Vihollinen oli valmistautunut vastahy\u00f6kk\u00e4yksiin ja se teki niit\u00e4 ankarasti pari vuorokautta. T\u00e4ss\u00e4 tilanteessa ratkaisi sitke\u00e4sti taistelleiden jalkav\u00e4kimiesten lis\u00e4ksi erinomaisesti k\u00e4ytetty tykist\u00f6n ja kranaatinheittimien tuli. Ovelasti suunniteltu ja loistavasti toteutettu taistelu toi Raappanan divisioonalle voiton ja \u201dRukaj\u00e4rven rautaportti\u201d avattiin.<\/p>\n

Tavoitteen, Rukaj\u00e4rven valtauksen j\u00e4lkeen onnistuttiin viel\u00e4 ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Ontajoki ja saamaan parin kilometrin levyinen sillanp\u00e4\u00e4 joen taakse. Siell\u00e4 odotti vihollinen linnoitetuissa ja edullisissa asemissaan ja pys\u00e4ytti suomalaisten hy\u00f6kk\u00e4yksen. Ylip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 pys\u00e4ytti hy\u00f6kk\u00e4yksen 17.9.1941 ja siirryttiin puolustukseen. Suurin piirtein n\u00e4iss\u00e4 asemissa pysyttiin l\u00e4hes v\u00e4lirauhan solmimiseen 19.9.1944 saakka. Raappanan ratkaisut olivat vieneet 14. Divisioonan noin kahdessa kuukaudessa tavoitteeseen, l\u00e4hes 200 kilometri\u00e4 rajan taakse. Raappana sai henkil\u00f6kohtaisen palkintonsa vuoden viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1941, ylennyksen kenraalimajuriksi.<\/p>\n

Asemasodan alkuvaiheen suuri ratkaisu oli Raappanan k\u00e4sky: Etulinjan kentt\u00e4vartiot muodostavat divisioonan etulinjan, niist\u00e4 ei luovuta. T\u00e4m\u00e4 oli raju teht\u00e4v\u00e4. Vastuualueen leveys oli noin 200 kilometri\u00e4 ja siit\u00e4 ns. kiinte\u00e4\u00e4 linjaa vain noin kymmenen kilometri\u00e4. Muun alueen puolustuksesta vastasivat etulinjan kentt\u00e4vartiot. Niiden teht\u00e4v\u00e4 oli kovempi kuin miss\u00e4\u00e4n muualla. Koko asemasodan ajan kentt\u00e4vartioj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 kehitettiin ja lopputulos oli se, ett\u00e4 yht\u00e4\u00e4n etulinjan kentt\u00e4vartiota ei menetetty tuhottuna, vaikka hy\u00f6kk\u00e4yksiss\u00e4 oli mukana pahimmillaan l\u00e4hes tuhat miest\u00e4 vahvan kranaatinheitintulen tukemana. T\u00e4m\u00e4 oli j\u00e4lleen erikoista Raappanaa.<\/p>\n

Raappanan tyyli komentajana:<\/strong><\/p>\n

Raappana vaati jyrkk\u00e4\u00e4 puolustustaistelua ja aina nopeita vastahy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4 tarvittaessa. Ne oli kuitenkin hyvin suunniteltava ja toteutettava tappioiden v\u00e4ltt\u00e4miseksi. H\u00e4n kiersi ja tutustui kaikkiin tukikohtiin ja kentt\u00e4vartioihin sopiakseen parhaan mahdollisen taistelutehon ja henkil\u00f6st\u00f6n suojan.<\/p>\n

Raappana kulki miehist\u00f6n keskuudessa hyvin vapaasti esiintyen ja saavutti miesten suosion ja luottamuksen. H\u00e4n tiesi t\u00e4m\u00e4n asian merkityksen tiukissa tilanteissa. Upseereitaan kohtaan h\u00e4n oli tiukka ja suorastaan ankara. Sotatoimi oli suoritettava juuri niin kuin Raappana oli suunnitellut ja k\u00e4skenyt, muuten vaihdettiin johtajia. Divisioonan humaanista komentajasta tuli n\u00e4iss\u00e4 tilanteissa kivenkova sotilasjohtaja.<\/p>\n

Raappana ei ollut toimistomies. H\u00e4n oli siell\u00e4 vain v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ajan ja kulki mieluummin etulinjassa tutkimassa tilanteita tai sitten h\u00e4n l\u00e4hti tilanteen salliessa kalalle tai mets\u00e4lle. Kenraali oli levoton ja \u201dkilahti\u201d helposti jos tekemist\u00e4 ei ollut koko ajan. Taistelun johtamisessa h\u00e4n oli aktiivinen ja varma mutta malttamaton.<\/p>\n

Erikoisia ratkaisuja ja tapahtumia, joissa Raappana joutui soveltamaan suunnitelmiaan ja tekem\u00e4\u00e4n uusia ratkaisuja oli runsaasti. Seuraavassa on lueteltu erityisi\u00e4 tapahtumia asemasodan ajalta. Ontrosenvaaran-Tahkokosken taisteluiden aikana Raappana oli johtamassa Ilomantsin mottitaisteluja.  H\u00e4n vastasi ratkaisuista my\u00f6s Ilomantsin komennuksen aikana.<\/p>\n

 Majewskin suuren taisteluosaston l\u00e4hett\u00e4minen Muurmannin radalle tammikuussa 1942.<\/p>\n

Raappanalle ja h\u00e4nen divisioonalleen suunniteltiin suurta osaa Sorokka-operaatioon maaliskuussa 1942.<\/p>\n

Ylip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Mannerheimin mets\u00e4stysmajan rakentaminen ja luovuttaminen 1942.<\/p>\n

Partisaaniprikaatin tuhoaminen hein\u00e4-elokuussa 1942<\/p>\n

Ontaj\u00e4rven taistelu syyskuussa 1942<\/p>\n

Tukikohtien \u201dSukellusvene\u201d ja \u201dSuvi\u201d menetys syys-lokakuussa 1942.<\/p>\n

Jelj\u00e4rven huoltotukikohdan tuhoaminen maaliskuussa 1943<\/p>\n

Tukikohta \u201dVuoren\u201d \/ \u201dPallon\u201d suurtaistelut tammikuussa ja kes\u00e4kuussa 1943<\/p>\n

Kentt\u00e4vartio \u201dJoen\u201d taistelut elo-syyskuussa 1943.<\/p>\n

Kentt\u00e4vartio \u201dArinan\u201d taistelu tammikuussa 1944.<\/p>\n

Tukikohta \u201dPeukaloniemen\u201d rajut taistelut kes\u00e4ll\u00e4 1944.<\/p>\n

Toisen rintaman muodostaminen Klyyssinvaaran Jebora-joelle hein\u00e4kuussa 1944.<\/p>\n

Ilomantsin mottitaistelut hein\u00e4-elokuussa 1944.<\/p>\n

Ontrosenvaaran-Tahkokosken taistelut elokuussa 1944.<\/p>\n

Kontokin tilanne elo-syyskuussa 1944.<\/p>\n

Er\u00e4s ratkaisu osoitti kenraalin ymm\u00e4rryst\u00e4 sotilaitaan kohtaan ja uskoa parempaan. \u201dPallon\u201d taiteluissa juhannuksena 1943 osa er\u00e4\u00e4n JR 52:n komppanian miehist\u00e4 kielt\u00e4ytyi vastahy\u00f6kk\u00e4yksest\u00e4. Miehet tuomittiin kuolemaan. Raappana ymm\u00e4rsi taistelun kovan tilanteen ja ehdotti armahdusta, eli tuomion julistamista mutta ei t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npanoa, jolloin miehet saivat mahdollisuuden jatkaa palvelustaan. Sen he tekiv\u00e4tkin hyvin sodan loppuun saakka ja tapaus lujitti edelleen komentajan ja taistelijoiden v\u00e4lej\u00e4.<\/p>\n

Ilomantsin operaatio on yksi, ellei jostakin syyst\u00e4 kuuluisin Raappanan ratkaisu ja sotatoimi. Raappana komennettiin hein\u00e4kuun 1944 lopulla johtamaan taistelua, jonka tarkoitus oli poistaa uhka Ilomantsin suunnalta ja mahdollisuuksien mukaan tuhota tai ly\u00f6d\u00e4 kaksi hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 neuvostodivisioonaa. Suunnitelma syntyi ilman karttoja aluksi autossa Sevilla-askin kanteen ja sit\u00e4 vain tarkennettiin Ilomantsissa. Suunnitelman mukaan vihollinen piti ly\u00f6d\u00e4 kahdella rinnakkain ja samanaikaisesti toteutetulla kaksipuolisella saarrostuksella. Vihollisdivisioonat oli operaatiosuunnitelman mukaan m\u00e4\u00e4r\u00e4 tuhota yksitellen. Voimat eiv\u00e4t riitt\u00e4neet muuhun. Raappana riskeerasi viel\u00e4 siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n halusi p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 viholliset mahdollisimman pitk\u00e4lle ja kun ne v\u00e4syv\u00e4t ja huoltomatkat edelleen pitenev\u00e4t, silloin on aika hy\u00f6k\u00e4t\u00e4.<\/p>\n

N\u00e4in tehtiin ja monien tiukkojen vaiheiden j\u00e4lkeen neuvostodivisioonat ly\u00f6tiin. Niit\u00e4 ei saatu ty\u00f6nnetyksi tavoitteeseen saakka mutta voitto oli kiistaton. Vanha mottimestari oli antanut opetuksen. H\u00e4n itse kertoo ratkaisusta lyhennettyn\u00e4 n\u00e4in: \u201dAjatus tuli jo ilmassa, ei mulla ollu karttaakaan, mutta vaisto sanoi taas aivan noin, ett\u00e4 mitenk\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n. Pannaan sielt\u00e4 takaa ne kaksi pataljoonaa ryssien selk\u00e4\u00e4n ja menn\u00e4\u00e4n Ilajan- ja Luovej\u00e4rven v\u00e4list\u00e4, erotetaan ne divisioonat toisistaan ja sitten koetetaan telekuta niiden kanssa. Ja siin\u00e4 se ajatus syntyi itsest\u00e4\u00e4n ja siit\u00e4 pidettiin kiinni viimeiseen pisaraan asti. Se oli Korkeimman johdatus, en min\u00e4 sit\u00e4 omaksi ansioksi osaa lukea. Se oli sent\u00e4\u00e4n sellainen uhkarohkea yritys, t\u00e4ysin uhkarohkea\u201d.<\/p>\n

Ilomantsin mottitaistelu oli hieno menestys, mutta se tapahtui vaikeaan aikaan, jonka vuoksi taistelusta ei kannattanut kovin el\u00e4m\u00f6id\u00e4. Toisaalta Ilomantsin mottitaistelu ei avannut mit\u00e4\u00e4n rauhanneuvotteluyhteytt\u00e4 ven\u00e4l\u00e4isiin, eik\u00e4 se ratkaissut ehdottomasta antautumisesta luopumista, niin kuin yleisesti tahdotaan puhua. Ne ratkaisut oli tehty aikaisemmin jo muualla. Kannattaa tutustua oikeaan historian kulkuun ennen kuin puhutaan julkisesti edes mainosmieless\u00e4.<\/p>\n

Viel\u00e4 yksi merkitt\u00e4v\u00e4 Raappanan ratkaisu. Vihollisen hy\u00f6kk\u00e4yksen alettua Maasel\u00e4n Kannakselta ja suomalaisten vet\u00e4ytyess\u00e4 viivytt\u00e4en kohti Poraj\u00e4rve\u00e4, Raappana kutsuttiin p\u00e4\u00e4majaan. Siell\u00e4 kenraali Airo selosti tilanteen Raappanalle ja ilmoitti, ett\u00e4 mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tekee kun Rajaj\u00e4\u00e4k\u00e4ripataljoona 5 irtautuu Seesj\u00e4rven alueelta ja 14. Divisioonan etel\u00e4puolinen alue tyhjenee kokonaan. T\u00e4h\u00e4n Raappana vastasi nuo legendaariset sanat: \u201dVedet\u00e4\u00e4n nyt ensin h\u00e4nn\u00e4t kippuralle niin eik\u00f6h\u00e4n tuo riitt\u00e4ne\u201d. Ylip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 oli kuullut keskustelun ja kysynyt harmistuneena, mit\u00e4 kenraalit puhuvat. Asia selvisi, kun Airo ilmoitti heid\u00e4n puhuneen peitekielt\u00e4.<\/p>\n

Raappanan divisioona pysyi vaikeista tilanteista huolimatta asemissaan sodan loppuun saakka. Tuskin kenraali tiesi, mink\u00e4 edun suomalaisille h\u00e4nen ratkaisunsa antoi. Suomalaisten joukkojen vet\u00e4ytymisen aikataulu aselevon j\u00e4lkeen laskettiin Rukaj\u00e4rven suunnan mukaan.<\/p>\n

Rukaj\u00e4rven suunnalla oli vaikea tilanne samaan aikaan kun Ilomantsissa taisteltiin. Neuvostojoukot yrittiv\u00e4t saarrostusta ja Rukaj\u00e4rven suunnan p\u00e4\u00e4voimien tuhoamista. N\u00e4iss\u00e4 Tahkokosken-Ontrosenvaaran taisteluissa jouduttiin vastahy\u00f6kk\u00e4yksien onnistumiseksi riskeeraamaan tavattomasti ja tyhjent\u00e4m\u00e4\u00e4n mm. sata kilometri\u00e4 etulinjaa. Ne olivat kovia ratkaisuja, mutta operaatio kuitenkin onnistui ja vihollisen yritykset estettiin. N\u00e4ill\u00e4 ratkaisuilla oli ainakin Raappanan tuki, koska h\u00e4n ei ollut luovuttanut divisioonan komentoa mottitaisteluidenkaan ajaksi.<\/p>\n

Kontokin suunnalla muodostui viimeinen uhka neuvostojoukkojen edetess\u00e4 uutta tieuraa kohti Kontokkia juuri ennen aselevon voimaantuloa. Kova taistelu ei ehtinyt sytty\u00e4 aselevon takia, mutta ven\u00e4l\u00e4isill\u00e4 oli kiire edet\u00e4 Suomussalmelle ja saksalaisten joukkojen kimppuun. Ns. Kontokin selkkaus oli muodostumassa vaaralliseksi ja sit\u00e4 seurattiin tarkasti varsinkin Saksassa. Raappana pysyi lujana ja viivytti neuvostojoukkojen etenemist\u00e4 kaikin keinoin muutaman vuorokauden.<\/p>\n

Sama tilanne muodostui Tahkokoskella, jossa ven\u00e4l\u00e4iset vaativat heti p\u00e4\u00e4sy\u00e4 Kiimasj\u00e4rven tielle ja kohti Kontokkia. Raappana ei antanut periksi ja lopulta ven\u00e4l\u00e4iset tulivat my\u00f6hemmin Lietmaj\u00e4rven kautta Kiimasj\u00e4rven tielle.<\/p>\n

Viimeinen sotaratkaisu oli j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 Repolassa j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isparaati poistuville sotureille. Paraateja oli kaksi ja Raappana puhui miehilleen hienosti ja mieliinpainuvasti. Puheet olivat er\u00e4\u00e4nlainen testamentti ja ohjeita tulevaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Raappana ajatteli jo silloin miestens\u00e4 ja Suomen tulevaisuutta.<\/p>\n

Jatkosodan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 Raappana m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin rajavartiostojen p\u00e4\u00e4llik\u00f6n viransijaiseksi 1.12.1944. Virallinen nimitys Rajavartiostojen p\u00e4\u00e4llik\u00f6ksi tuli 1.1.1945. Alkoi j\u00e4lleen uusi ty\u00f6sarka rajanvartioinnin j\u00e4rjest\u00e4miseksi. Kaikki oli vaikeaa valvontakomission puuttuessa jokaiseen asiaan. Raappana kuitenkin ratkaisi asiat ja sai aikaan rajavartiolaitoksen, joka on viel\u00e4kin perustuksiltaan sama. Organisaatioasiat, lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6asiat ja rajavy\u00f6hykeasiat olivat t\u00e4rkeimpi\u00e4 saavutuksia. Valitettavasti Raappana sai seurata perustamansa rajavartiolaitoksen k\u00e4ynnistymist\u00e4 kaltereiden takaa.<\/p>\n

Viimeiset ratkaisut saneltiin kenraalimajuri Erkki Raappanalle.<\/strong><\/p>\n

Raappana pid\u00e4tettiin 19.2.1947 ep\u00e4iltyn\u00e4 asek\u00e4tkenn\u00e4st\u00e4 ja julistettiin vangituksi 24.4. Kuulustelut ja selvitykset jatkuivat ja lopulta 9.10. h\u00e4net vapautettiin. Prosessi oli kuitenkin kesken ja lopulliset tuomiot saatiin p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen vasta huhtikuussa 1948. Raappana tuomittiin vuodeksi vankeuteen.  Korkeimman oikeuden viimeinen tuomio annettiin vasta maaliskuussa 1949 ja se pudotti tuomion kuuteen kuukauteen, joka katsottiin suoritetuksi. T\u00e4m\u00e4 pitkittynyt oikeudenk\u00e4ynti oli pilannut Raappanan uran. Sis\u00e4asiainministeri Leino halusi \u201dryvettyneen\u201d kenraalin pois ministeri\u00f6st\u00e4\u00e4n ja esitti Raappanaa lopulta 15.3.1948 puolustusvoimain komentajan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. N\u00e4in sai kaikkensa is\u00e4nmaan hyv\u00e4ksi tehnyt kenraali kansan kiitoksen. Ven\u00e4l\u00e4iset eiv\u00e4t vaatineet ns. asek\u00e4tkent\u00e4\u00e4n osallistuneita rangaistaviksi. He ilmoittivat, ett\u00e4 n\u00e4in heid\u00e4nkin olisi pit\u00e4nyt vastaavassa tilanteessa toimia. Suomalaiset, revanssihenkiset, ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 mielistelev\u00e4t poliittiset piirit k\u00e4ynnistiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n ajojahdin, jossa t\u00e4ysin normaalista (ja pakollisesta) varautumisoperaatiosta tehtiin rikollinen toiminta.<\/p>\n

Kenraalin viimeinen teht\u00e4v\u00e4 oli ker\u00e4t\u00e4 ja muokata k\u00e4ytt\u00f6kelpoiseen muotoon laajat ja monipuoliset kokemuksensa korpisodasta, tiedustelu mukaan lukien. Teht\u00e4v\u00e4 j\u00e4i kesken oikeudenk\u00e4yntien takia.<\/p>\n

Kohtalon vuosi 1949.<\/strong><\/p>\n

Helmikuussa 1949 puolustusvoimain komentaja ilmoitti puolustusministerille, ett\u00e4 Raappanalle ei ollut en\u00e4\u00e4 sopivaa k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Samaan aikaan oli ns. asek\u00e4tkent\u00e4juttu saatu p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen ja sis\u00e4asiainministeri\u00f6ss\u00e4 ja puolustusvoimissa jouduttiin tekem\u00e4\u00e4n henkil\u00f6j\u00e4rjestelyj\u00e4. Huhtikuussa Raappana p\u00e4\u00e4tettiin siirt\u00e4\u00e4 rajavartiostojen p\u00e4\u00e4llik\u00f6n teht\u00e4vist\u00e4 Per\u00e4-Pohjolan Sotilasl\u00e4\u00e4nin komentajaksi. Raappanalta kuitenkin kysyttiin mielipidett\u00e4, mutta ennen kuin h\u00e4n ehti vastata, vapautti tasavallan presidentti sotilask\u00e4skyll\u00e4 30.4.1949 Raappanan yleisen edun vuoksi palveluksesta ja siirsi h\u00e4net reserviin 5.5. alkaen.<\/p>\n

Vihollinen ei pystynyt ly\u00f6m\u00e4\u00e4n Erkki Raappanaa, mutta omat h\u00e4nnystelij\u00e4poliitikot sen tekiv\u00e4t. T\u00e4h\u00e4n mottimestarilla ei ollut en\u00e4\u00e4 ratkaisua.<\/p>\n

Maaliskuussa 1949 Raappanan terveys petti. Kova vastuu oli j\u00e4tt\u00e4nyt j\u00e4lkens\u00e4 ja kunniaton erottaminen koskivat is\u00e4nmaan mieheen ankarasti. Pahat syd\u00e4nkohtaukset murskasivat terveyden lopullisesti.<\/p>\n

Kenraalimajuri Erkki Raappanan perint\u00f6 on mittava. H\u00e4nen vaikutustaan Pohjois-Karjalaan on verrattu rajakapteeni Olli Tiaiseen. Molemmilla on muuten sama syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4, 2. kes\u00e4kuuta. Tunnetuin on jatkosodan Rukaj\u00e4rven suunnan perinne, johon liittyy pitk\u00e4lti my\u00f6s rajamiesperinne.<\/p>\n

Lopetan t\u00e4m\u00e4n esitelm\u00e4n kenraalin omiin sanoihin. N\u00e4in t\u00e4m\u00e4 suuri rajamies p\u00e4\u00e4tti er\u00e4\u00e4n haastattelun:<\/p>\n

\u201dSiell\u00e4 Rukaj\u00e4rvell\u00e4 oli oikein hyv\u00e4 henki, sellainen auttamisen henki. Kaikki oli toista auttamassa, auttoipa joukkoineen tai muuten. Minulla oli omia komentajia siell\u00e4 ja heille oli periytynyt se auttamisen henki. Se on ollut m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 rajavartiolaitoksessa ennen sotia ja sodassa. Rajamiehet, joita oli joka rykmentiss\u00e4 joko komentajina, komppanian p\u00e4\u00e4llik\u00f6in\u00e4 taikka nuorempina upseereina ja kaukopartion johtajina, ne olivat rajamiehi\u00e4 ja ne veiv\u00e4t sen hengen mukanaan. Me j\u00e4\u00e4k\u00e4rit olimme t\u00e4rkeit\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4 vapaussodassa, talvi- ja jatkosodassa meid\u00e4n rajamiehet olivat hyvin paljon rinnastettavissa siihen. Min\u00e4 pidin sit\u00e4 henke\u00e4 luonnollisena, mutta muualta tulleet komentajat ihmetteliv\u00e4t, kuten esimerkiksi Hannula-vainaja. H\u00e4n oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4 rykmentin komentajana, suuri sellainen hengenj\u00e4ttil\u00e4inen. H\u00e4n piti Rukaj\u00e4rven joukkoa niin erikoisena, ett\u00e4 kun h\u00e4n rupeaa kirjoittamaan sotahistoriaa, niin h\u00e4n aloittaa sen Rukaj\u00e4rvelt\u00e4. Ett\u00e4 se perinn\u00f6llisyys rajavartiostossa, sit\u00e4 kannattaa pit\u00e4\u00e4 yll\u00e4 ja tarpeen tullen sitten kylv\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rilleen\u201d.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Seminaariesitelm\u00e4 Lieksan Rukaj\u00e4rvi-keskuksessa 9.6.2018 KORPIKENRAALIN T\u00c4RKEIT\u00c4 RATKAISUJA  Arvoisa seminaariv\u00e4ki! Kysymyksess\u00e4 on mies ja sotilas, jonka el\u00e4m\u00e4 oli t\u00e4ynn\u00e4 merkitt\u00e4vi\u00e4 ratkaisutilanteita ja joista riippui sotien aikana suurten menestyksien ohella monien ihmisten Lue lis\u00e4\u00e4…Rajakapteeni Tauno Oksanen: KORPIKENRAALIN T\u00c4RKEIT\u00c4 RATKAISUJA<\/span>\u2192<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[26,32,15],"tags":[],"class_list":["post-3744","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ajankohtaista","category-historiayhdistys","category-tapahtumat"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/p72N2f-Yo","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3744","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3744"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3744\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3745,"href":"https:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3744\/revisions\/3745"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3744"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3744"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi\/rukajarvikeskus\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3744"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}