Rukajärven suunnan veteraani Väinö Sammalkangas (27.9.1923 – 10.3.2026) on nukkunut pois rauhallisesti hoivakodissa, paikassa missä oli kuntoutuksessa lyhyitä jaksoja yli 35 vuoden ajan. Tieto hänen poismenostaan tuli läheisille lyhyen sairastelun jälkeen pienenä yllätyksenä, sillä korkeasta iästään huolimatta hän oli vielä viime aikoihin saakka hyvävointinen ja henkisesti virkeä.
Väinö Sammalkangas (27.9.1923 – 10.3.2026). Kuva Jorma Sammalkangas.
Väinö Sammalkangas kotonaan Nivalassa. Nivalan seurakunnan kirkkoherra Sanna Jukkola piti muistosanat veteraanin arkun äärellä. Kuva: perheen arkisto.
Veteraanin poika Jorma Sammalkangas kertoi, että isä nukkui pois varhain aamulla rauhallisesti. Sen jälkeen hänet tuotiin vielä kotiin, missä Nivalan seurakunnan kirkkoherra Sanna Jukkola piti arkun äärellä lyhyen muistotilaisuuden.
Kiuruveden Rukajärvi-keskuksessa näyttelyä pystyttämässä ollut talkooväki vietti uutisen kuultuaan veteraanin muistolle hiljaisen hetken.
Kiuruveden Rukajärvi-keskus – hiljainen hetki veteraani Väinö Sammalkankaan kuvan kera. Sinivalkoinen kynttilä oli sytytetty ”Suomi 100” kynttilänjalkaan. Kuvassa pikkulotat Kaija ja Emma Räihä, Eero Kärkkäinen ja Antero Huttunen. Kuva Tenho Tikkanen.
Väinö Sammalkangas tunnettiin rauhallisena ja lämminsydämisenä miehenä. Hän oli rauhanmies viimeisen päälle, kuten hänen runonsa ja useat lehtihaastattelunsa kertovat. Sodan kokemukset eivät jättäneet häneen katkeruutta, vaan vahvistivat toivetta rauhasta ja ihmisyyden säilymisestä.
Runonikkari koko elämänsä
Sammalkankaan runosuoni sykki jo nuoruudessa. Sukupolvenvaihdoksen jälkeen vuonna 1983 hänellä oli aikaa omistautua harrastuksilleen – pyöräilylle ja kirjoittamiselle. Runoja syntyi vielä vanhoilla päivilläkin lähes päivittäin.
Hän kertoi eräässä lehtihaastattelussa, kuinka kirjoittaminen sai uutta vauhtia 1980-luvulla Mikkelin Kyyhkylän kuntoutusjaksolla:
– Kun olin vuonna 1987 Kyyhkylässä Sotainvalidien kuntoutuslaitoksessa, minua pyydettiin kirjoittamaan runo äitienpäiväksi. Saman tien kirjoitin toisenkin runon. Henkilökunta ihmetteli kirjoittamistani, ja siitä sain uutta intoa jatkaa runojen tekemistä myös kotona, Sammalkangas muisteli.
Runojen teemoissa kulkivat usein elämä, luonto, itsenäisyys ja ennen kaikkea rauhan kaipuu. Yhdessä viimeisistä runoistaan hän kirjoitti:
”Vapautta vaalikaamme,
kansallamme kaunis maa.
Rauhassa jos elää saamme –
aarteemme on Isänmaa.
Valoisa mieli elämän läpi”
Väinö Sammalkangas oli yksi niistä veteraanipolven miehistä, joiden elämänasenne jäi monien mieleen. Vielä 102-vuotiaana hän sanoi haastattelussa:
”Elämässä kannattaa aina etsiä valoisa puoli. Sillä tavoin ristiriidatkin ratkeavat parhaiten.”
Sama rauhallinen elämänviisaus välittyi hänen runoistaan ja tavastaan kohdata ihmiset.
Veteraanin siunaustilaisuus järjestetään Nivalan kirkossa 17.4.2026 klo 10.00 sotilaallisin menoin.
Rukajärven suunnan historiayhdistys ottaa osaa omaisten suruun.
Surunvalitteluihin yhtyvät myös yhdistyksen veteraaniveljet.
Surunvalitteluihin yhtyvät myös yhdistyksen veteraaniveljet.
TJT/11.3.2026