”Älä kysy mitä maa voi tehdä puolestasi, vaan kysy, mitä sinä voit tehdä maasi puolesta.”

Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen 4.12.2015 Savon ammatti- ja aikuisopistolla Iisalmessa pidetyssä SUOMEN ITSENÄISYYDEN 98-VUOTISJUHLASSA.

Oppilaitten kynttilät sytytettiin Talvi - ja Jatkosodassa kaatuneitten v. 1939 - 1945 muistomerkille. Sen on suunnitellut arkkitehti Hannu Puurunen. Muistomerkit sijaitsevat kauniilla paikalla aivan Paloisvirran rannalla.
Oppilaitten kynttilät sytytettiin Talvi – ja Jatkosodassa kaatuneitten v. 1939 – 1945 muistomerkille. Sen on suunnitellut arkkitehti Hannu Puurunen. Muistomerkit sijaitsevat kauniilla paikalla aivan Paloisvirran rannalla.
Savon ammatti- ja aikuisopisto kannustaa opiskelijoitaan. Näin kuntayhtymän johtaja Esa Karvinen. Kuva oppilaitoksen nettisivulta.
Savon ammatti- ja aikuisopisto kannustaa opiskelijoitaan. Näin kuntayhtymän johtaja Esa Karvinen. Kuva oppilaitoksen nettisivulta.

Hyvät nuoret, hyvät opettajat.

Historia on Suomen kansalle opettanut, että ihminen voi ilman omaa syytään ja tahtomattaan joutua turvattomaksi ja  pakolaisen asemaan myös ja/tai jopa omassa kotimaassaan, kuten aikanaan kävi mm. Karjalan evakoille ja muulle siirtoväelle. He joutuivat talvi- ja jatkosotien aikana ja jälkeen hakemaan uuden elämän alkua hyvinkin kaukaa synnyinseutujensa ulkopuolelta, ei toki tuolloin yhtä kaukaa kuin nyt ulkopuolisten tekemien hyökkäyssotien ja sisällissotien liikkeelle ajamat pakolaiset ja turvapaikanhakijat näinä aikoina läntisestä Euroopasta ja siten myös täältä Suomesta.

Olemme rauhaa rakastava kansa, joka kokemuksensa kautta ymmärtää sodan ja väkivallan kauheudet. Olen saanut vuosikymmenen varrella vierailla  lukuisten veteraanien luona heidän kotonaan ja erilaisissa hoitopaikoissa. Suurin osa sotiemme veteraaneista puhuu rauhan puolesta ja sovinnonteon merkityksestä. Jo liki 100-vuotias isäni totesi: ”Minä olen sitä mieltä, että tuumoomalla asiat hoituu, eikä tappelemalla.”

Keskustelin vastikään yhdistyksemme varapuheenjohtajan, veteraani Olavi Tiittasen kanssa välittömästi sotaa seuranneesta ajasta. Alussa hän näki tulevaisuutensa varsin synkkänä. Hän pelkäsi monen muun suomalaisen tavoin, että sotilaat karkotettaisiin Siperiaan. Niinpä hän kertoi tehneensä pelastautumissuunnitelman. Ensin hän pestautuisi merivoimiin miinanraivaustehtäviin, jota tehtiin pääosin Suomenlahdella Porkkalanniemen rannoilla. Tästä työstä hän arvioi saavansa kokemusta, jonka varassa hän voisi hakeutua kauppalaivaston palvelukseen. Laivoilla hän pääsisi riittävän kaukaiseen maahan, jossa siirtyisi siirtolaiseksi rakentaakseen siellä tulevan elämänsä.

Miinanraivaajat majoittuivat Suomenlinnassa. Kulttuurista kiinnostuneena Olavi poikkesi Suomenlinnassa pidettyyn kirkkokonserttiin, jossa hän sai syvällisen herätyksen. Kauniista melodisesta Sibeliuksen viulumusiikista liikuttuneena hän oivalsi, ettei hän voi jättää kotimaataan, vaan häntä tullaan tarvitsemaan jälleenrakennustyössä, yhtälailla rauhan kuin sodan aikana. Olavi kouluttautui. Hänen neuvottelutaitojaan tultiin tarvitsemaan monessa vaativassa tehtävässä. Eläkkeelle hän jäi Juuan kunnanjohtajan paikalta.

Yrittäkäämme asettautua Olavin asemaan, pitkien uuvuttavien sotavuosien jälkeiseen aikaan. Vastaavan syyn, jonka vuoksi Olavi ajatteli Suomesta lähtemistä, erään tiedon mukaan peräti 51.000 kansalaista muutti maasta. Tuona aikana käytiin mm. raskaat sotasyyllisyysoikeudenkäynnit, asutettiin yli 400.000 henkeä siirtoväkeä, sotakorvaukset maksettiin ainoana maailmassa ja jopa etuajassa. Veteraanit joutuivat kestämään monenlaista solvausta, kuten erään junamatkan aikana jopa sanoin ”mitäs menitte ja ammuitte ystäviämme”. Tuolla samalla matkalla Olavi löysi junan lattialta suuren tukon rahaa. Paikalleen palattuaan hän kuulutti, onko joku teistä kadottanut rahaa. Nuori mies kopeloi taskujaan, hätääntyi ja kertoi rahojensa häviämisestä. Olavi luovutti rahat hänelle. Viereisellä penkillä samat kaksi naista, jotka äsken syyttivät Olavia sotatoimiin osallistumisesta herjasivat nyt sanoen: ”Tyhmä mies, olisit toki pitänyt löytämäsi varat.”

Olavi yhdessä aseveljiensä kanssa taisteli itsenäisen Suomen puolesta. Hetken usko horjui, mutta kuitenkin juuri sen uskon avulla hän ja tuo sukupolvi rakensivat maansa vaurauden katkeroitumatta. Kansalla ei ole mitään sen arvokkaampaa kuin itsenäisyys.

Sellainen maa, joka puolustaa kansalaistensa vapautta ja perusoikeuksia sekä pitää huolta heikompiosaisista jäsenistään, on itsenäisyytensä ansainnut. Vain tällaisissa oloissa jokainen voi kokea maansa puolustamisen arvoiseksi ulkoista uhkaa vastaan.  Mutta onko Suomi enää itsenäinen, valtio, valtio, joka itse säätää lakinsa?

Tähän hetkeen sopii presidentti Kennedyn sanonta: ”Älä kysy mitä maa voi tehdä puolestasi, vaan kysy, mitä sinä voit tehdä maasi puolesta.” Yhdistyksemme juuri edesmennyt perustajajäsen, kenraaliluutnantti Ermei Kanninen lausui asian samaa tarkoittavin toisin sanoin: ”Nyt pitää puhaltaa yhteiseen hiileen”. Ja minä sanon: Nyt on se aika, jolloin jokaista tarvitaan maamme jälleenrakennustyössä.

Olemme kokoontuneet muistomerkille, joka muistuttaa meitä maamme vaikeista ajoista, ristiriidoista, joista ei päästy sopuun neuvotellen. Toisaalta muistomerkki on myös osoitus siitä, että pian tuon väkivaltaisen ajan jälkeen Suomi oli yhtenäinen. Vaaran uhatessa yhtenäinen Suomi pystyi sopimaan asioistaan ja onnistui säilyttämään itsenäisyytemme ja vapautemme.

Sotiemme veteraaneja on vielä elossa muutamia kymmeniä tuhansia. Nyt on viimeisiä hetkiä, jolloin vielä voimme ja meidän kaikkien kannattaa pitää yhteyttä näihin  paljon kokeneisiin kunniakansalaisiin niin kuin koko sodanaikaiseen sukupolveenkin.

Viime vuonna tällä samalla paikalla esitin Teille kaksi toivomusta. Esitän yhteisen kiitoksemme yhteydenotoistanne. Toisen toiveen uudistan tässä nyt näillä sanoilla:

”Ja muistakaa. Vanhempanne ja isovanhempanne iloitsevat käynneistänne. He odottavat Teitä aina ja kun heitä tapaatte, kuunnelkaa ja kyselkää heiltä kaikkea mahdollista. Tallentakaa vanhempien sukupolvien kertomukset niin kauan kuin se vain suinkin on mahdollista. Sitä työtä ette tule koskaan katumaan”

Toivotan Teille Hyvää Itsenäisyyspäivää ja Joulun Odotusta sekä Menestystä koulutyössänne.

Tenho Tikkanen, puheenjohtaja