Arvokas lahja esillä Iisalmen Rukajärvi-keskuksessa

Taiteilija Viggo Wallensköld lahjoitti huomattavan osan Arnold Majewskin ja Helga Sonck-Majewskin jäämistöstä Rukajärven suunnan historiayhdistykselle. Lahjoitus käsittää kokonaisen pakettiautollisen esineitä, mm. rintamalla valmistetut nuorenparin häälahjakalusteet, koriste-esineitä, Majewskin kunniamerkit, miekan, kynttilänjalkoja, suuren määrän valokuvia ja asiakirjoja. Asiakirjojen joukossa on kunniamerkkien luovutustodistukset, koulutodistuksia, hautajaisadressit sekä kirjeenvaihtoa. Vaikuttavimmat asiakirjat liittyvät Majewskin kaatumiseen. Näistä löytyy sähkösanoma, jolla ystävät muistivat leskeä, samoin Majewskin lähetin kaatumispäivän surunvalitteluadressi. Mukana on sotilaspukimia, kuten mantteli, asetakki, yöpaitoja ja Majewskille tutut suikat sekä karttalaukku.

Majewskin lähetin Aarno Kallion maalaus ”Toinen sauna” Tunkuan suunta 21.7.1942
Majewskin lähetin Aarno Kallion 10.10.1942 adressin toinen sivu.
Majewskin lähetin Aarno Kallion 10.10.1942 adressin kolmas sivu.

Lahjoitettu aineisto kertoo sotien jälkeisestä eri joukko-osastojen yhteydenpidosta leskeen. Muurmannin retki oli 14.-23.1.1942 ja Helga Sonck-Majewskin kirje Touko Palojoelle 10.1.1992 kertoo: ”… Samana vuonna 10.10. Aleksis Kiven kunniaksi hän kaatui Rukajärvellä.  Sotilaat ?? kantoivat hänet arkussa juuri valmistuneeseen uuteen kotiimme, jota hän ei elävänä saanut nähdä”.

Helga Majewski muutti puolisonsa kuoleman jälkeen Porvooseen ja nimensä Sonck-Majewskiksi. Helga säilytti lahjaesineitä kotonaan Porvoossa kuolemaansa saakka ja lahjoitti koko omaisuutensa taiteilijaystävänsä pojalle, taiteilija Viggo Wallensköldille. Kirjahyllylle oli asetettu vierekkäin Arnoldin valokuva ja kunniamerkit, joita hän usein katseli: ”Siinä se Mäski on, hän oli rakuuna.” Esineet olivat rakkaan huolenpidon kohteena samalla paikalla taiteilijan elämän loppuun saakka.

Helga hakeutui Suomen Taideakatemian kouluun Helsinkiin ja hänet promovoitiin maisteriksi taiteen ensimmäisessä promootiossa Ateneumissa vuonna 2006. Taiteilijan uralle Helga hakeutui jo 1950-luvulla ja hän on tehnyt puolisonsa muotokuvan, mikä on nyt esillä Iisalmen Rukajärvi-keskuksessa.

Aila Elo ja Tenho Tikkanen, luovuttivat yhdistyksen standaarin Eija ja Viggo Wallensköldille . Kuva Esa Elo.

Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen ja sihteeri Aila Elo luovuttivat taiteilija Viggo Wallensködille ja hänen Eija puolisolleen yhdistyksen standaarin. Kiitospuheessaan puheenjohtaja totesi aineiston olevan poikkeuksellisen arvokas. Aineistolla tulee olemaan suurta merkitystä yhdistyksen sotahistoriatyön kannalta jatkossa. Lahjakirjan mukaan on sovittu kalusteitten esille asettamisesta Lieksan Rukajärvi-keskukseen. Ensivaiheen sijoituspaikka kevääseen 2018 saakka on kuitenkin Iisalmen Rukajärvi-keskus, koska näin suuren esinemäärän esille asettaminen lämpimään tilaan Lieksassa ei olisi nopeassa aikataulussa mahdollista. – Lisäksi puheenjohtaja lausui mm.: Arvokas lahjoitus velvoittaa yhdistystämme. Lahjoitus kertoo lahjoittajan suuresta arvostuksesta veteraanisukupolvea kohtaan ja se on kunnianosoitus heidän maamme itsenäisyyden hyväksi tekemästään työstä viime sodissa ja sotien jälkeen. Yhdistyksemme tulee muistamaan lahjoituksen maamme itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden eräänä kohokohtana. – Esitämme Teille parhaat kiitoksemme ja pyydämme välittämään kiitoksemme eräänlaisena kummina tässä asiassa toimineelle Kirsti Marja Sundille, joka taiteilija Helga Sonck-Majewskin läheisenä ihmisenä muisti Helga Sonck-Majewskin eläessä vuosia sitten tapahtuneet yhteydenottomme ja kiinnostuksemme Majewskiin liittyvien tietojen kokoamiseksi.

—Aineiston lastaustyö käynnissä 18.11.2017. Esa Elo, Viggo Wallensköld ja Pekka Tikkanen.
Aineiston lastaustyö käynnissä 18.11.2017. Esa Elo, Viggo Wallensköld ja Pekka Tikkanen.
Talkooporukka käväisi välillä kahvitauolla, Esa , Eija, Aila ja Viggo.

Lahjoitusesineet inventoitiin ja valokuvattiin paikan päällä ja aineisto digitoidaan välittömästi yhdistyksen jäsenten Antti Haapalaisen ja Reijo Pulkkisen toimesta. Digitoitu aineisto liitetään yhdistyksen perinnearkistoon.

—Talkooporukka Iisalmen Rukajärvi-keskuksessa Majewskin häälahjapöydän ääressä työn jälkeen 20.11.2017, Matti Tikka, Seppo Räihä, Reijo Pulkkinen, Eero Juntunen, Reijo Lappalainen, ja Seppo Ryhänen.
Kalustoon kuului Majewskin nojatuoli ja pahkapöytä, Seppo Ryhänen.
Kalustoon kuului Majewskin nojatuoli ja pahkapöytä, Seppo Räihä.
Helga Sonck-Majeski teki kaatuneesta puolisostaan muotokuvan. Reijo Lappalainen ja Seppo Räihä taulua asentamassa.

Laajasta kokonaisuudesta näin kerrottuna, eikä myöskään valokuvista, saa oikeata kuvaa, vaan se on jokaisen itse omin silmin nähtävä. Huonekalut ovat todellinen taidonnäyte rintamasotilaitten kädentaidoista.

Kuka Arnold Majewski oli

Everstiluutnantti Karl Arnold Woldemar Majewski (29.11.1892 – 10.10.1942) oli armeijamme yksi värikkäimmistä upseereista. Urhoollisista urhoollisin sotilas, riuska ja karski, joka ensinäkemältä oli pelottava, mutta jolla oli hyvä ja lämmin sydän. Naissukupuolta kohtaan Majewski oli todellinen herrasmies.

Majewski oli tunnettu monien kaskujen kohde. Erkki Ylisippolan ratsumiehistä kokoaman kaskukirjan mukaan eniten kaskuja on Marskista ja seuraavaksi eniten niitä on ”Mäskistä”.

Hän vaati alaisiltaan toden tullen paljon, mutta huolehti miehistään kuin hyvä isä lapsistaan. Hän ei vaatinut turhia muodollisuuksia ja siksi miehet hänestä myös pitivät.

Majewskin isä oli puolalaiseen sotilassukuun kuuluva, mutta Suomessa syntynyt everstiluutnantti Alexander Majewski, ja äiti oli suomalainen Irene Hellman. Majewski pääsi ylioppilaaksi 1912 Turun ruotsalaisesta reaalilyseosta ja asui sitten Pietarissa. Hänen puolisonsa Helga Sonck-Majewski syntyi Tallinnassa 26.12.1916 ja kuoli 12. maaliskuuta 2015 Porvoossa.

Majewski ja Lieksassa asuva farmaseutti Helga Sonck vihittiin avioliittoon 3.9.1941. Häät pidettiin Lieksan asemaravintolassa, jonne kuljettiin punaista mattoa pitkin. Punaisesta matosta on kuultu usemanpiakin tarinoita. Martti Susipaipaleen isän Paavon kirjassa on kerrottu yksi ja toinen Robert Bradbergin kirjassa ja kolmas Erkki Ylisippolan julkaisemattomassa Ratsumieshuumoria käsittelevässä teoksessa. Niiden mukaan punainen matto liittyy nuorenparin kihlajaisiin ja sitä edeltävään seurusteluun. Tiedämme, että Brandberg tapasi Helgan ja on mitä ilmeisintä, että hän olisi tämänkin asian siinä yhteydessä tarkistanut.

Majewski Talvi- ja Jatkosodassa

Talvisodan alkuvaiheessa Majewski oli Kevyt osasto 12:n eskadroonan päällikkönä Kollaan rintamalla. Tammikuun puolivälissä 1940 hänestä tuli JR 34:n 1. pataljoonan komentaja. Majewski haavoittui 28. helmikuuta kranaatinsirpaleista Uomaan Prokkosenmäellä.

Jatkosodan alkaessa majuriksi ylennyt Majewski oli 1. pataljoonan komentajana JR 10:ssä, joka eteni Repolan ja Rukajärven suunnassa. Tammikuussa 1942 hän johti sissiretkeä Muurmannin radalle. Retkeen osallistui 1 924 miestä ja 268 hevosta. Retken yhtenä tarkoituksena oli häiritä vihollisen hyökkäystoimia Maaselän kannaksella. Retken alkaessa Majewski antoi ulkomaisella painotuksella tunnetuksi tulleen pelkistetyn taistelukäskyn alaisilleen: »Hyvät härrat. Me ole saatu Marsalkkalta yks kunniakas tehtävä. Me hiihtää Muurmannin rata, pane rata poikki ja anta ryssä pistä meidät motti. Sitte me ole kolme päivä motissa ja sitte me hiihtä takasi. Onko selvä, onko mite kysymistä?»

Muurmannin radan partioretki oli vahvuudeltaan Jatkosodassa Suomen armeijan suurin.

Majewski kaatui 10. lokakuuta 1942 Peukaloniemessä esitellessään TK-miehille Rossille ja Laukkoselle pataljoonansa asemia Peukaloniemen tukikohdassa sen jälkeen, kun suomalaiset olivat torjuneet vihollisen hyökkäyksen. Majewski joutui taistelun jälkiä tarkastaessaan tarkka-ampujan uhriksi nostaessaan päätään varomattomasti juoksuhaudan reunavallin yli.

Arnold Majewski on haudattu Turun hautausmaalle sukuhautaan.

—Arnold Majewski on haudattu 17.10.1942 Turun hautausmaalla sijaitsevaan sukuhautaan.
Arnold Majewski on haudattu 17.10.1942 Turun hautausmaalla sijaitsevaan sukuhautaan.
Taistelu on päättynyt. Komentaja everstiluutnantti Majewski tarkastamassa taistelun jälkiä. (20-30 m tästä paikasta eteenpäin kaatui everstiluutnantti Majewski viereeni tarkka-ampujan luodista. Kuvateksti Ilmari Laukkonen). Majewski otti KTR 18:sta tulehjohtaja Veikko Lukkariselta kiikarin ja nosti päätää taisteluhaudan vallin reunan yli. Samassa tarkka-ampujan luoti osui komentajan leuan kärkeen. Kaatumisesta kertoo myös paikalle saapunut lääkintämies Maunu Turunen. Haastattelu kastottavissa TÄÄLTÄ;