Lokakuussa Lieksan juna-asemalle avautunut Rukajärvi-keskuksen Raappana Sali sai merkittävän lahjoituksen Pohjois-Karjalan rajavartioston komentajan, eversti Matti Pitkäniityn, luovutettua Lieksaan vuonna 1942 marsalkka Mannerheimille rakennetun metsästysmajan saunapolun askelkiven.

Eversti Matti Pitkäniitty MTV3:n toimittaja Keimo Lehtiniemen haastattelussa.

Arovokas muistoesine Lieksan Lehden mukaan ”Graavin maljaksi” nimetty on kutsuvieraiden ja komentaja Raappanan katseiden alla paljastettu.
Julkaisemme komentaja Matti Pitkäniityn puheen kokonaisuudessaan.
Arvoisa puheenjohtaja, kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat,
Rukajärven suunnan taistelut ovat osa Rajavartiolaitoksen ja myös Pohjois-Karjalan rajavartioston historiaa. Rajamiehiämme osallistui taisteluihin koko jatkosodan ajan ja 14. divisioonan komentajana toiminut kenraalimajuri Raappana oli Pohjois-Karjalan rajavartioston pitkäaikainen komentaja. Toki tuolloin Pohjois-Karjalan rajavartiosto tunnettiin Joensuun rajavartiostona. Raappanan 18 vuoden ura rajavartioston komentajana on varmasti ennätys, jota ei Pohjois-Karjalassa tulla enää koskaan rikkomaan.
Ei siis ihme, että vuonna 2009 rajavartiostomme komentajana ja samalla Pohjois-Karjalan alueen rajavaltuutettuna toiminut eversti Tero Kaakinen tarttui mahdollisuuteen vierailla Mannerheimin metsästysmajan raunioilla Lieksajärvellä. Matka tehtiin elokuussa yhdessä Suojärven rajavaltuutetun eversti Dmitrievskin kanssa. Tarina kertoo, että kiven kuljettaminen vaati Suomen delegaatiolta, erityisesti majuri Timo Keinoselta hikoilua. Venäläiset puolestaan pyörittelivät päätään ja ihmettelivät suomalaisten innostusta maastosta löytyneisiin kiviin. Mutta kuten aina, lopussa kiitos seisoo ja tänään kivi on hyvässä kunnossa täällä meillä Suomessa.
Kuten alussa totesin, kivi liittyy rajavartiostomme historiaan, mutta se on myös pala Suomen historiaa. Viime aikoina kivi on ollut vartioston komentajan toimistossa, mutta toiveena on ollut, että sille löytyisi arvoisensa paikka, jossa se olisi suuremman katsojajoukon nähtävillä. Tästä syystä olen erittäin iloinen, että kivelle löytyi paikka täältä Rukajärvi-keskuksesta, jossa se on yleisön nähtävillä ja yhtenä esineenä kertoo konkreettisesti Rukajärven suunnan korpisotureiden tarinaa. Meille rajavartiostossa tämä kivi on edelleen yksi pala historiaamme ja tästä syystä halusimme yhä säilyttää omistusoikeuden tähän kiveen, mutta samalla tunnen, että nyt kivi on oikeammassa paikassa kuin minun toimistossa.
Hyvät naiset ja herrat, minulla on tänään suuri ilo ja kunnia paljastaa Marsalkka Mannerheimin metsästysmajalta tuotu kivi.

Kuvassa vasemmalta. Lieksan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Matti Taponen, kansanedustaja Hannu Hoskonen, eversti Matti Pitkäniitty, kansanedustajat Markku Eestilä ja Seppo Eskelinen.


Vitriinin on tehnyt yhdistyksemme hallituksen jäsen Ossi Laine kotoisin Paltamosta. Talkootyönä tietenkin.

Kuvassa vasemmalta yhdistyksemme hallituksen jäsenet Seppo Räihä, Mattki Kemppainen ja Ossi Laine.
Lieksan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja onnitteli Rukajärven suunnan historiayhdistystä huomionosoituksesta, mitä Pohjois-Karjalan Rajavartioston komentajan päätös sijoittaa arvokas muistoesine juuri Lieksaan edustaa. Taponen esitti kiitoksensa komentajan lisäksi myös paikalle saapuneille kolmelle kansanedustajalle, Markku Eestilälle, Seppo Eskeliselle ja Hannu Hoskoselle Suomen Eduskunnan Lieksan Rukajärvi-keskuksen kunnostamiseen antamasta huomattavasta 50.000 euron lahjoituksesta.
Tikkanen ylisti avauspuheessaan Rajamiesten sivistystasoa.
Pohjois-Karjalan rajavartioston komentajan päätös vahvistaa käsitystämme maamme Rajavartiolaitoksen johdon korkeasta sivistystasosta, mitä olemme sitoutuneet sotahistoriatyössä vaalimaan monin eri tavoin.
Me emme unohda sitä mitä Rukajärven suunnan kunnioitetut veteraanit komentaja E.J. Raappana sotien aikana ja sotien jälkeinen esikuvamme ja ehdoton ykkönen maassamme veteraanityössä Pentti Perttuli ovat tehneet hyväksemme. Rukajärven suunta tunnetaan tietysti saavutuksistaan. Talvisodassa E.J. Raappanan johtama Lieksan rintama oli ainut, minkä alueella sodan lopussa ei ollut vihollisen joukkoja ja Jatkosodassa Rukajärven suunta oli ainut rintama, joka säilytti hyökkäysvaiheen asemansa Mustalta mereltä Jäämerelle ulottuvalla rintamalla sodan loppuun asti.
Rukajärven suunta tunnetaan myös sotien aikaisesta kulttuurityöstään. Suunnan huoltorahasto, minkä kautta avustettiin kotirintamaa ja kaatuneitten omaisten elämää oli Jatkosodan tuottoisin. Tietenkään mikään asia ei ole yhdestä miehestä kiinni, mutta sivistynyt rajamies – Pielisen-Karjalan oma poika, komentaja E.J. Raappana näki, miten kansa pelastuu asevelihengen avulla. Piispa Jari Jolkkosen sanoin ”Yhdessä olemme vahvempia”.
Pohjois-Karjalan Rajavartioston komentaja eversti Matti Rajaniityn päätöksessä näemme samaa minkä mukaisesti em. arvostamamme rajamiehet E.J. Raappana ja Pentti Perttuli toimivat kansansa hyväksi. Päätöksenne sijoitta pitkään etsimämme Rukajärven suunnan veteraanien ylipäällikölleen 75-vuotislahja Marskin Maja ja siihen kuuluvan arvorakennuksen osa on meille ja Lieksalle sekä koko Itä-Suomelle huomionosoitus mitä arvostamme. Lieksan Lehti nimesi porraskiven ”Graalin maljaksi”. Sitä se on, mikä luo yhdessä Lieksassa esiintyvän talkoohengen myötä uskoa kansalaisille ja alueen elinkeinotoiminnalle. Uskomme, että monet vieraat tulevat tutustumaan tähän arvokkaaseen museoesineeseen niin kotimaasta kuin ulkomailta.
Kerron myöhemmin tarkemmin siitä, miten paljon teimmekään työtä, löytääksemme juuri tuon porraskiven Graalin maljan, jota kuvataan kristinuskon mytologiassa astiaksi, johon Joosef Arimatialainen otti talteen verta ristiinnaulitun Jeesuksen haavoista. Juuri Rukajärvi-keskukseen sijoitettu porraskivi on sille meidänkin mielestämme ainut oikea paikka.
Kansanedustajat esittivät tyytyväisyytensä
Paikalla saapuneet kansanedustajat olivat sopineet, että heidän yhteisen puheenvuoronsa tilaisuudessa käyttää kansanedustaja Markku Eestilä. Hän halusi koko eduskunnan puolesta onnitella Lieksan Rukajärvi-keskusta saamastaan arvokkaasta huomionosoituksesta, jota Marskin Majan porraskivi parhaimmillaan edustaa.
Eestilä totesi, että maanpuolustustyöhön osallistuminen ei ole kansanedustajien puolelta ”vaivautumista”, vaan velvollisuus tukea sitä. Hän korosti, että kaikki kansanedustajat katsovat tähän hankkeeseen osoittamansa rahallisen lahjoituksen ja tuen olevan osoitus myös sille kansalaistoiminnalle, johon kaikki talkootyötä tehneet ovat osallistuneet.
Lieksan rautatieaseman kunnostaminen oli myös kulttuurihistoriallisesti merkittävää työtä, jota kansanedustajat arvostavat. Eestilä ja muut kansanedustajat halusivat tuellaan osoittaa, että erityisesti tämä talkootyö on pantu merkille myös ”pääkallon paikalla”. Hän painotti, että talkootyöntekijöiden panos on ollut korvaamaton ja ansaitsee kiitoksen myös eduskunnalta.
Lopuksi Eestilä muistutti, että Lieksan rautatieasema oli sodan aikana yksi merkittävimmistä paikoista. Nyt tämä kulttuurihistoriallisesti merkittävä rakennus on pelastettu ja saatu kansalaisten yhteiseen käyttöön talkootyön avulla. ”Juuri tämänkaltaista työtä pidämme kansanedustajina kulttuurihistoriallisesti erityisen arvokkaana”, Eestilä totesi päättäessään puheenvuoronsa.
Yhdistyksen kiitos kansanedustajille
Tikkanen kiitti lopuksi kansanedustajia yhdistykselle osoitetusta Lieksan rautatieaseman kunnostamiseen tarkoitetusta lahjoituksesta todeten, ettei varoja käytetä tuhlaten, vaan harkiten ja siten että niiden avulla voidaan lämmitysjärjestämää muuttamalla öljylämmityksestä maalämpöön alentaa rakennuksen käyttökuluja vuositasolla siten, että asema pysyy avoimena yleisölle joukkoliikenteen odotustilana jatkossakin.

Lieksan rautatieasema on yleisölle avoin odotustila palveluineen.
Marskin Majan tarina
Tikkaselta kuultiin tilaisuudessa värikäs kertomus siitä, miten he olivat paria viikkoa myöhemmin kuin rajamiehet olleet samalla paikalla etsimässä kiveä, mutta eihän sitä löytynyt, koska sen jo olivat korjanneet talteen Pohjois-Karjalan rajamiehet. Kiven etsinnät olivat jatkuneet Suomen puolella ensin Mikkelin päämajaan Sairilan kartanon saunalle, mikä kerrottiin Mikkelistä siirretyn Marskin Kirkniemen kartanoon. Kartanon nykyisen omistajan edustaja vuorineuvos Kari Jordan oli ilmoittanut tarvitsevansa kiven, mikäli sellainen löytyisi v. 1968 palaneen saunan rauniosta, uuden saunan rappukivenä.
Tikkanen kertoi, että vuoden 2021 syyskuussa saatiin oikea tieto Sairilan saunan olevankin Marskin henkilääkärillä Kalajan kesäasunnolla Espoon Loojärven rannalla. Sinne matkattiin veteraani Aulis Lintusen kanssa toiveikkaina, jospa saunan porraskivi vihdoin löytyisi. No ei löytynyt, joten nyt kun yllättäin saatiin tieto, että saunan porraskivi on oikeasti olemassa ja että se tultaisiin vieläpä luovuttamaan Lieksan Rukajärvi-keskukseen olimme siitä todella yllättyneitä. Luonnollisesti otamme tämän kiven kiitollisina vastaan ja olemme siksi halunneet sijoittaa kiven veteraaniperinteitä kunnioittaen yhdistyksemme hallituksen jäsenen valmistamaan vitriiniin. Vitriinin on tehnyt omin käsin paltamolainen Ossi Laine.

Marski otti vastaan syntymäpäivälahjansa 9. – 12.9.1942 Rukajärvellä.
Kysymyksessä ei ole mikä tahansa maja
Rukajärven suunnan sotilaan E.J. Raappanan johdolla rakensivat Marskin Majan saunarakennuksineen Marsalkka Mannerheimille 75-vuotislahjaksi 4. kesäkuuta vuonna 1942. Alun perin maja rakennettiin Repolan Lieksajärven rantaan. Sodan loppuvaiheessa maja purettiin ja siirrettiin takaisin Suomen puolelle. Rakennusmateriaalit varastoitiin Kylänlahden juna-asemalle ja irtain säilöttiin Lieksan Rajakomppanian varastoihin. Maja uudelleenrakennettiin Lopelle vuonna 1945, jolloin sen hallinnoinnin aloitti Marsalkka Mannerheimin Metsästysmaja ry.
Tilaisuudessa kuultiin myös musiikkia, aluksi lahtelaisen opettaja Emmi Mustosen säveltämä ja sanoittama kappale ”Papan perintö”. Sen esittivät Mustosen lapset. Kappale voitti vuonna 2018 Sotaveteraaniliiton sävellyskilpailun ja sen kantaesitys oli Finnlandia-talossa. Mustosen ukki on Rukajärven veteraani. Lopuksi kuultiin yhdistyksen jäsenten Taito Kainolaisen esitys Rukajärven laulu, säestäjänä Raimo Jokisalmi. Sanat ovat veteraani Paavo Lehikoisen.
Tilaisuuden lopuksi oli Lieksan Tukipisteen toimesta järjestetty kahvitarjoilu. Kansanedustajat saattoivat nauttia juhlakahvinsa ”Kolin” maisemakoristeisista kupeista.