Matti Vatanen on poissa

ksemme yksi vaatimattomimmista ja uutterimmista jäsenistä, Matti Vatanen, on poissa.

Matti Rukajärven tiellä – Jukolan Motti. Kuva Matin omasta arkistosta.

Usein meillä ihmisillä on tapana kertoa siitä, mitä aikovat tehdä – ja siitä mitä ovat tehneet. On kuitenkin olemassa myös sellaisia ihmisiä, jotka vain tarttuvat työhön, kantavat vastuuta, saavat aikaan – ja tekevät sen kaiken hiljaisesti, omaa osaansa korostamatta. Matti oli juuri tällainen ihminen. Hän ei tarvinnut suuria sanoja, sillä hänen tekonsa puhuivat hänen puolestaan.

Matti eli niin kuin opetti. Hän oli luotettava, avulias ja rauhallinen – todellinen asevelihengen kantaja, jonka läsnäolossa oli aina levollisuutta. Kuten hänen läheisensä ovat todenneet: hän oli rauhallisuuden perikuva.

Matti ei etsinyt mainetta tai kunniaa itselleen, vaan toimi yhteisönsä hyväksi. Tämä näkyi muun muassa hänen pitkäaikaisessa työssään Sukevan metsäosuuskunnan puheenjohtajana ja muissa luottamustehtävissä, joihin hänet oli kutsuttu. Hän ei kieltäytynyt, kun apua pyydettiin – hän tarttui toimeen.

Muistan erityisesti kevään 2014, jolloin valmistelimme asevelijuhlaa Lieksaan. Halusimme juhlistaa rintamaveteraaneja aidolla ja arvokkaalla tavalla – sellaisella, joka olisi kunniaksi myös Matin isälle, joukkueenjohtaja Klaes Vataselle, joka matkusti Jatkosodan aikana samaisen reitin Rukajärvelle, nyt uudelleen höyryjunalla kuljettuna.

Järjestimme perinteiset mottitalkoot, jotta saisimme polttopuut höyryjunaa varten. Lähetin jäsenillemme kirjeen ja pyysin apua halkojen toimittamisessa. Arvatkaapa, kuka oli ensimmäisenä viemässä puita Iisalmen halkolaanille – Matti Vatanen. Se tapahtui 9. huhtikuuta 2014, vain muutamia päiviä viestini jälkeen. Matilta tuli kirje:

”Nyt lähti halkokuljetus juhlajunaan… 1,5 pinomottia / mies – eikös se niin ollut puhe?”
– Terveisin Matti

Myöhemmin hän vielä vahvisti viestillään, että oli ollut ensimmäinen laanille viejä. Hän totesi saaneensa ulkomaanmatkalta ärhäkän flunssan, mutta siitä huolimatta halusi olla mukana heti, kun vointi salli. Tämä kertoo paljon Matin asenteesta – vastuunottamisesta, velvollisuudentunnosta ja siitä hiljaisesta vakaudesta, joka kantaa yhteisöjä eteenpäin.

Minulle Matin toiminta kuvasti juuri sitä henkeä, jonka varassa Rukajärven suunnan historiayhdistys on kasvanut maan arvostetuimmaksi sotahistoriayhdistykseksi. Ei suurieleisesti, vaan aidosti teoilla – veteraaneja kunnioittaen ja heidän perintöään vaalien.

Mattia ei pysäyttänyt mikään. Hänen työnsä ja elämänasenteensa muistuttavat meitä siitä, mitä tarkoittaa palvella yhteistä hyvää – ei sanoilla, vaan sydämellä.

Kiitämme sinua, Matti, siitä perinnöstä, jonka jätit jälkeesi. Muistosi elää teoissasi: halkopinossa, juhlajunassa, Lieksan asemalla, Rukajärven tiellä ja kolmessa Rukajärvi-keskuksessa. Siellä, missä työtäsi jatketaan.

Laskemme havuseppeleen muistosi kunniaksi, sen sinivalkoisiin nauhoihin kirjoitamme sanat, jotka sinua kuvaavat: ”Historia kirkastaa isänmaalle sykkineen sydämen kilven.”

Lepää rauhassa, Matti.

Tenho Tikkanen
Puheenjohtaja
Rukajärven suunnan historiayhdistys ry

Oheisena kuvia juhlista ja yhteisiltä retkiltämme:

Matti toi kovassa kuumeessa polttopuut ensimmäisenä Iisalmen asemalle ja lisäksi osallistui ”Sonkajärven pataljoonan” joukoissa maakuntien Ylä-Savo – Kainuu ja Pielsen Karjala väliseen mottitalkookilpailuun. Puita tuli niin paljon asemille, että junaan piti liittää kaksi tavaravaunua, että kaikki puut saatiin mahtumaan.. Tämä kaikki juuri veteraanien kunnioittamiseksi niin, että asevelijuhla onnistuisi ja onnistuihan se. Yhteensä n. 3.500 henkeä osallistui junan reitillä asemilla ja Lieksan kirkossa järjestettyyn juhlaan mihin myös Matti puolisonsa kanssa osallistui. Kirkko oli lähes täynnä kutsuvierapenkillä oli pari tyhjää paikkaa, jotkut seisoivat kirkon takaosassa.

Tapani Laaksomies vesittää Juhlajunan perinteisin menoin Kiuruvedellä.
Lieksan kansalaisjuhlassa veteraanit ja lotat istuivat kirkkosalin oikealla puolen. Eturivissä kolmikko, jotka osallistuivat Jatkosodassa Suomen ja Neuvostoarmeijan välillä käytyyn viimeiseksi jääneeseen taisteluun 16.8.1944. Vasemmalta lukien Olavi Tiittanen (92 v.), Tauno Tikkanen (98 v. hän oli juhlan vanhin osallistuja) sekä Maunu Kankaanpää (93 v.)
Veteraanit asettuivat seuraamaan Lieksan aseman tervetuliaisjuhlaa. Keskellä kenraalimajuri Ermei Kanninen. Hänen vierellään Kiuruveden lotat sekä Jatkosodan viimeiseksi jääneeseen taisteluun Suomen ja Neuvostoarmeijan välillä osallistuneet veteraanit Tauno Tikkanen Tikkanen (98 v. oli samalla juhlan vanhin osallistuja), Maunu Kankaanpää ja Olavi Tiittanen.
Lieksan asemalle oli kokoontunut useita satoja ihmisiä ottamaan vastaan Kiuruvedeltä saapuvan juhlajunan. Kuva Antero Huttunen/Ari Komulainen.

Matti teki matkoja Rukajärven rintamalle isänsä taistelupaikoille kymmeniä kertoja. Tässä kuvassa Matti yhdessä Jussi Sirviön ja Eero Katainen. Kuva Reijo Pulkkinen. Matkalle osallitui kymmenen ”Sonjajärven pataljoonan” (talkooporukalle keksitty nimi) miestä, Jaakko Janantuinen, Pentti Hiltunen, Eero Väänänen jne.

Matti oli rakentamassa tätä kulttuurihistoriallisesti arvokasta kokonaisuutta. Lieksan rautatieasemalla toimii Rukajärvi-keskus, (hehtaarin tontilla yli 800 neliön rakennukset). Lieksan asemalta alkaa Rukajärven suunnan veteraanien ainut huoltotie, mikä nimettiin 2.7.2011 Rukajärven tieksi. Matti oli yksi meistä – yksi siitä joukosta mikä on rakentanut tämän kaiken talkoovoimin – asevelihengessä – missä aseveljeä ei jätetä ja ”sanuan löylykin jattiin tasan”. Haastatellut veterraaneja ja julkaissut yli 100 kirjallista teosta.

Valtakunnallinen juhla 70 vuotta aselevosta oli ensimmäinen maamme historiassa. Sen haluttiin onnistuvan hyvin ja se onnistui – talkoovoimin – mottitalkoot myös. Juhlasta mihin Matti osallistui on tehty kattava juttu, mihin voi tutustua linkin takaa TÄÄLTÄ: