Metsänhoitaja, sotaveteraani Kaj-Erik Adolf Asplund kuoli Vantaalla, Kuninkaankartanon hoivakodissa 30.1. 2023. Hän oli 98-vuotias, syntynyt Alajärvellä 23.5. 1924 apteekkari F. A. Asplundin perheeseen. Lapsuusvuodet hehkuivat onnellisina Kaj-Erikin tarinoissa, kesät kuluivat Pappilansaaren mökillä sisarusten kanssa. ”Aurinko poltti selän ainakin kolme kertaa kesässä. Uimahousut pantiin kesän alussa jalkaan ja vaatteet puettiin vasta syksyllä.” Saaresta karanneiden lehmien hännässä roikkuen oli hauska uida. Partioharrastus vei retkille Ruotsiin 1938 ja Saksaan 1939. Alajärvellä alkanut koulutie vaihtui Vaasan kouluun jo kymmenvuotiaana. Alajärven opettaja loukkaantui Vaasaan lähdöstä ja tokaisi: ”Sinä olet niin tyhmä, että et ikinä pääse ylioppilaaksi!” Vaasassa kuitenkin avautuivat Lyseon ovet jo seuraavana vuonna. Sotavuodet muuttivat suunnitelmia. Talvisodan aikana 15-vuotias Asplund toimi suojeluskunnan lähettinä viemässä kylän miehille sotaanlähtömääräyksiä ja kuljettamassa sankarivainajia Lapuan rautatieasemalta kotiin.
Syyskesällä 1941 Asplund lähti vapaaehtoisena IS-komppaniaan. Matka kävi Raatteentietä kohti Vuokkiniemeä, Kuittijärven itäpuolelle asti. Marraskuussa tuli määräys, että alle 18-vuotiaat on kotiutettava. Lyseon viidettä luokkaa Kaj ehti käydä vain muutaman kuukauden ennen kutsuntoja. Asplund liittyi ennen vuodenvaihdetta 1942 Rukajärvellä pioneeripataljoona 24:een. Miinoitus, piikkilankaesteiden ja teiden rakentaminen keskeytyi ajoittain vihollisen tulitukseen, tiukkojakin paikkoja oli. Rauhan tultua käsky kävi vielä takaisin itään purkamaan miinakenttiä venäläiskomennossa. Hetken näytti, että matka jatkuisi vielä Lapin sotaan, junaa jo lastattiin, mutta helpottava peruutus tuli. Siviiliin Asplund pääsi maaliskuussa 1945.
Kuultuaan koulukavereilta Niinisalon internaatista Kaj lähti sinne, vaikka asianmukainen kouluhallituksen paperi puuttui. Osastorehtori arvosti rohkeaotteista omatoimisuutta ja antoi Kaj’n jatkaa opintojaan. Ylioppilaskirjoituksissa kompastuskiveksi oli koitua saksa, mutta kotiapteekkiin tulleen nuoren farmaseutin Sylvia Castrénin kanssa kesällä soudellessa tarttui saksakin sen verran, että syksyllä 1946 22-vuotias Kaj sai ylioppilaslakin. Kaj ja Sylvia vihittiin heinäkuussa 1947, perheen esikoinen syntyi seuraavana vuonna.
Metsänhoidon tehtävät olivat tulleet tutuksi jo koulupoikana kesätöissä, niinpä suunta metsänhoitajaopintoihin oli luonteva. Kaj valmistui vuonna 1953. Pro gradu -työ syntyi yhdessä opiskelutoveri Veikko Huovisen kanssa. Koko työuransa Asplund teki Metsähallituksen palveluksessa. Ensimmäinen virka oli Saarijärvellä, hoitoalueen avustavana metsänhoitajana. Rohkea ja työtä kehittävä ote näkyi viranhoidossa. Kaj oli keskeisessä osassa Pataman taimitarhan ja käpykaristamon rakennus- ja käynnistysvaiheessa. Saarijärven vuosina perhe kasvoi seitsenhenkiseksi. Uusi työmaa löytyi pohjoisesta, ja perhe muutti Rovaniemelle vuonna 1968. Metsähallituksen kehittämisjaoston ylitarkastajan tehtävässä Hirvaalla Asplundin tehtävänä oli metsänhoidon kaikkien osa-alueiden kehittäminen. Perheen oma koti rakennettiin Korkalovaaraan. Seuraava askel uralla oli Perä-Pohjolan piirikuntakonttorin ylimetsänhoitajan virka. Vuonna 1981 suunta oli etelään, metsähallituksen metsänhoito-osaston metsäneuvoksen virkaan. Uusi koti puutarhoineen löytyi Korsosta. Vuonna 1985 Asplund nimitettiin valtionmetsätalouden osastoryhmän ylijohtajaksi, josta tehtävästä hän jäi eläkkeelle 1990.
Metsästys, metsästyskoirat ja puutarhanhoito olivat Kaj’n rakkaimmat harrastukset. Saarijärven vuosina hankittu kesämökki Konginkankaan Lekosaaressa oli suureksi kasvaneelle perheelle tärkeä kokoontumispaikka. Sylvian kuoltua 2007 alkoi Kaj’n elämänpiiri vähitellen pienentyä. Muistisairauden takia Kaj-Erik vietti viimeiset vuodet hoivakodissa. Valoisaa ja leikkisää Ukkia jäävät kaipaamaan tytär Merja perheineen, tytär Maija-Riitta, edesmenneitten poikien perheet, 15 lastenlasta ja 18 lastenlastenlasta, sekä muut sukulaiset ja ystävät.
Osmo Kangas
Kirjoittaja on Kaj Asplundin vävy.
Otamme osaa omaisten suruun.
Rukajärven suunnan veteraaniveljet, Rukajärven suunnan historiikkitoimikunta, Rukajärven suunnan historiayhdistys ry. ja Rukajärven Tiellä ry.