Tänään on sellisti Jussi Makkosen 40-vuotispäivä. Onnittelemme pitkäaikaista yhteistyökumppaniamme ja toivomme yhteistyön jatkuvan.

Toivotan kaikki tervetulleeksi yhdistyksemme yhdenteentoista vuosikokoukseen. Luonnollisesti joku teistä voi kiinnittää huomiota siihen, että kymmenen toimintavuoden jälkeen vuosikokouksia olisi voitu pitää yksi vuotta kohden eli kymmenen. Toimintamme on ollut kiistatta tuloksekasta, mutta kaikki ei ole mennyt kuten “Strömsössä”. Vuoden 2014 aikana yhdistyksemme ajautui ristiriitoihin, joiden seurauksena pidimme useamman vuosikokouksen ja muutimme jopa sääntöjä, tilikausikin muutettiin kalenterivuodeksi. Onnistuneen toimintavuoden 2014 jälkeen en uskonut joutuvani kenenkään toimesta syytettyjen penkille. Siinä erehdyin pahasti. Ristiriidat aiheuttivat yhdistykselle sekä toiminnan seisahtumisen vuoksi että muutoin henkisen laman ja myös mittavat taloudelliset vahingot. Suurin virheeni oli, että tuo pahuksen höyryjunan laakeri rikkoutui kesken juhlamatkan ja minä poloinen erehdyin maksamaan kansalaisjuhlasta ja junakuljetuksesta aiheutuneet laskut, suuren osan omasta pussistani.

Kaiken kokemani perusteella olen lausunut, että hyvin toimiva yhdistys kaipaa vieläkin paremmin toimivan opposition. Sivistynyt keskustelu on aina tarpeen, mutta myös kaikkien tulisi toimia yhdessä hyväksytyn toimintasuunnitelman mukaan. Vapaaehtoisessa kansalaistoiminnassa on vain hyväksyttävä se tosiasia, että jokaisella jäsenellä on vuosikokouksen jälkeen oma toimintasuunnitelma. Joskus on tuntunut siltä, että vain puheenjohtaja on sidottu yhteiseen toimintasuunnitelmaan ja vastuu ja valvominen sen noudattamisesta kuuluvat yksin puheenjohtajalle. Paras tulos saavutetaan kuitenkin sillä, että yhdistyksen jäsenillä on täydet vapaudet omien suunnitelmiensa toteuttamisessa ja puheenjohtaja yrittää jotenkin huolehtia yhteisesti hyväksytyn toimintasuunnitelman noudattamisesta. Näin on toimittu meilläkin ja yhteiset tulokset ovat mittavat.

Nämä vuodet ovat kaikesta huolimatta olleet erittäin tarpeelliset Rukajärven sotahistoriatyön kannalta ja toistan, ne ovat poikkeuksellisen tuloksekkaat. Kun ajattelen omaa toimintaani taaksepäin, työ ja ne n. 400.000 ajettua kilometriä eivät ole hukkaan heitetty. Olemme yhdessä luoneet tukevan kivijalan tulevalle toiminnalle, vielä veteraanisukupolven eläessä. Kohta heitä ei enää ole. Meidän yhdistyksessämme elää veteraanien elävä perintö ja sen varaan on mahdollista luoda jatkossa aivan mitä vain.

RSHY ry perustettiin 19.9.2009 Marskin Majalla. Perustamista edelsi noin kahden vuoden mittainen toimintajakso Rukajärven suunnan historiikkitoimikunnan nimissä. Historiikkitoimikunta oli lakkauttanut toimintansa v. 1993, jolloin toimikuntaan kuului veteraanien valitsemina jäseninä Pentti Perttuli (10.3.1916-23.5.2017), Toimi Lukkarinen (4.12.1919-9.12.2008) ja Toivo Rissanen (31.12.1920-18.5.1999). Toimikunta kutsui lisäjäsenikseen kenraaliluutnantti Erkki Setälän (4.4.1917-27.5.2013) ja eversti Erkki Koiviston (27.11.1919-23.6.1999) sekä historiakirjoittajakseen Antti Tuurin. Toimikunnan lakkauttamisen jälkeen Perttuli jatkoi historiatyötä historiikkitoimikunnan nimissä yksin. Vuonna 2006 syntyneessä uudessa tilanteessa avustin Pentti Perttulia, joka esitti pian veteraaniystävilleen, että historiikkitoimikuntaan valittaisiin uusia jäseniä. Pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen veteraanit valitsivat 27.4.2007 allekirjoittaneen ja professori Martti Soikkelin historiikkitoimikunnan jäseneksi. Toimikuntaan kuuluivat tuossa vaiheessa Pentti Perttuli, ja muiden veteraanien mielestä Antti Tuuri oli itseoikeutettu jatkamaan toimikunnassa. Uusina jäseninä toimikuntaan tulivat Martti Soikkeli ja Tenho Tikkanen. Käsitykseni mukaan Perttuli kävi keskusteluja tuossa vaiheessa ainakin professori Toimi Lukkarisen kanssa, joka oli valittu historiikkitoimikunnan jäseneksi v. 1986 Nurmeksessa veteraanien toimesta. Historiikkitoimikunta työsti uudessa kokoonpanossaan valokuvanäyttelyitä, kirjoja ja suoritti aineiston keräystyötä, digitoi ja tallensi aineiston toimikunnan digiarkistoon.

Historiikkitoimikunnan merkittävimmät työt sitten olivat:

– Rukajärven suunnan veteraanien reilun 12.000 sivun digitoiminen, * Kansa Taisteli-lehtien digitoiminen (yli 12.000 sivua), * Valokuva-aineistojen digitoiminen, * Rukajärven rintaman taidetta-keräys, ja teoksen kirjoittaminen, * Rukajärven rintaman taidetta-näyttelyn järjestäminen: * Iisalmessa 27.4.2009, kansallisen veteraanipäivän yhteydessä, * Nurmeksessa Raappana-salissa.

Veteraanihaastattelujen tekeminen ja haastatteluaineistojen kerääminen

Rukajärven suunnan sotahistoriatyö voidaan jakaa useaan osaan:

1) Sotahistoriatyö alkoi jo rintamalla

2) Sotien jälkeen sotahistoriatyö muodostui lähes pelkästään veteraanien kokoontumisista

3) Varsinainen järjestäytyneempi sotahistoriatyö käynnistyi Rukajärven suunnan muistomerkki-hankkeella 5.6.1965 Lieksassa

4) Rukajärven suunnan historiikkitoimikunta perustettiin 14.6.1986 Nurmeksessa -Historiikkitoimikunnan työ poiki lukuisia kirjoja ja Rukajärven tie-elokuvan (1986-1999)

5) Rukajärven suunnan (14.Divisioonan) perinneyhdistys perustettiin Kajaanissa 30.11.2004

6) Rukajärven suunnan historiikkitoimikuntaa laajennettiin 27.4.2007

7) Rukajärven suunnan historiayhdistys ry perustettiin 19.9.2009

Kuten edellä esitetystä ilmenee Rukajärven suunnan sotahistoriatyötä tehtiin ulkopuolella järjestäytyneen yhdistystoiminnan varsin pitkään. Tuo työ oli varsin merkittävää jo siinä vaiheessa kun Rukajärven suunnan veteraanit kokoontuivat vuosittaiseen tapaamiseen 5.-7.9.2008. Olen useampaan kertaan todennut, että “Kaikki alkoi Kajaanista” tarkoittaen juuri tätä lauantai-illan 6.9. illanviettoa, jossa veteraanit Ermei Kanninen ja Pentti Perttuli käyttivät tunnetuksi tulleet puheensa. Juuri nuo puheenvuorot nostivat asian esille, panivat alulle ja osoittivat järjestäytyneen toiminnan tarpeen, mikä johtikin sitten 19.9.2009 Marskin Majalla Rukajärven suunnan historiayhdistys ry:n perustamiseen. Siellä tulin valituksi yhdistyksen puheenjohtajaksi ja tänään valitaan Rukajärven suunnan historiayhdistys ry:lle uusi puheenjohtaja.

Kiitän kaikkia yhteistyöstä näiden mielenkiintoisten vuosien aikana. Me olisimme voineet epäonnistua työssämme, siksi paljon kohtasimme vaikeuksia, Rukajärven tie on ollut kivikkoinen. Olemme uskoneet asiaamme ja tulokset puhuvat puolestaan.

Omalta osaltani sotahistoriatyö Rukajärven suunnan osalta ei tietenkään pääty. On luonnollista, että yhdistyksen hallintoa on aika-ajoin syytä uudistaa ja puheenjohtajaa vaihtaa. Uudistukset johtavat aina pitkässä juoksussa parempaan lopputulokseen. En halua tulla valituksi hallituksen jäseneksi, vaikka sitä on minulle ehdoteltu. Aikomukseni ei ole toimia hallitukseen nähden mitenkään oppositiossa, mitä yhdistystä vahingoittavavia toimia minuun kohdistui, vaan päinvastoin haluan auttaa käytännön työssä. Hallitus tekee päätöksiä ja vapaaehtoisessa kansalaistoiminnassa yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaisesti yhdistyksen jäsenet ohjaavat uutta puheenjohtajaa ja hallitusta hyväksytyn toimintasuunnitelman kautta. Siinä työssä haluan olla jatkossa vahvasti mukana.

Kuten tunnettua, olen vuosia pyrkinyt sivuun puheenjohtajan vaativasta tehtävästä. Syynä tähän on ollut pelkästään vastuu iäkkäitten vanhempieni hoitotyöstä. Äitini menehtyminen havahdutti minut toteamaan sen tosiasian, että veteraani-isäni tarvitsee nyt jatkossa entistäkin enemmän hoivaa, huolenpitoa ja läsnäoloa kuin koskaan tähän mennessä.

Uskon, että tällä tavoin pystyisin jatkossa parhaiten olemaan yhdistyksen ja sen hallituksen apuna ja samalla huolehtimaan läheisteni tarpeista ja terveydestä. On luonnollista, että puheenjohtajalle syntyy laajat kontaktit. Olen hyvin tietoinen siitä, että ne eivät ole minun henkilökohtaisia yhteyksiä, vaan ne ovat luonnollisesti uuden hallituksen ja sen puheenjohtajan käytettävissä. Myös siinä autan uutta puheenjohtajaa parhaan kykyni mukaan.

Jätän puheenjohtajan tehtävät haikein mielin. Iloitsen monista asioista, ja tehtävän myötä olen voinut tavata suuren joukon sodan käyneitä veteraaneja ja kuulla heidän merkillisiä tarinoitaan. Harvalle ihmiselle suodaan tällaista kokemusta. Antero Huttusella oli tapana lausua, että tässä sotahistoriatyössä ei tarvita silmätippoja. Kaikki tietävät mitä Antero tällä tarkoitti. Voin siihen ajatukseen täysin yhtyä. Lukuisat kerrat olen liikuttuneena kuunnellut veteraanien kertomuksia. Videonauhoitteita tehdessäni nuo kertomukset ovat tulleet erityisen läheisiksi uudelleen ja uudelleen. Näiden tapaamisten myötä ovat usein tulleet läheiseksi myös veteraanien lapset ja myös heidän arvokkaat kertomuksensa.

Minulla oli tilaisuus keskustella tämän maaliskuun 16. päivänä FT Heli Kanasen kanssa. Hän on tehnyt maamme siirtolaisväestöön liittyvää perustutkimusta ja väitteli tohtoriksi aiheenaan: ”Kontrolloitu sopeutuminen, Ortodoksinen siirtoväki sotien jälkeisessä Ylä-Savossa (1946-1959). Heli Kananen kertoi havahtuneensa ajatukseen, että todellisuudessa ihmiskunta ei omista täällä mitään. Se mitä meistä jää jäljelle on jotain ihmisten työstä kertovaa historiatietoa. Ne eivät ole aineellisia arvoja, vaan eräänlaista kansakunnan yhteistä omaisuutta, henkistä pääomaa.

Minä puolestani havahduin Heli Kanasen ajatuksesta huomaamaan Pentti Perttulin esittäneen samaa aihetta sivuavat näkemyksensä, mitkä koskivat Rukajärven suunnan sotahistoriatyötä ja keräyksellä saatua historia-aineistoa. Meidän yhteisen yhdistyksemme nimissä tekemän työn tuloksena kerätty aineisto ja tieto ovat ainutkertaista ja pysyvää ja se jää elämään meidän kaikkien jälkeen. Toivokaamme, että tulevat sukupolvet osaavat antaa sille työlle arvoa mikä auttaa heitä omissa sukututkimuksissaan ja laajemmin kansakuntien välisten ristiriitojen ja sotien välttämisessä.

Lieksan Rukajärvi-keskus sijaitsee Via Karelia tien varrella, Iisalmen Rukajärvi-keskus puolestaan maamme vilkkaimman matkailutien E5:n varrella. Mikäli valtiovalta ohjaisi matkailun edistämiseen varoja nykyisen pääkaupunkiseudun ja Lapin ohella myös Väli-Suomen alueelle uskon, että se edistäisi maamme kansantaloutta nykyiseen tukipolitiikkaan nähden moninkertaisesti. Pielisen-Karjalassa on tarjolla vaikka mitä, samoin Ylä-Savon alueella. Onneksi Mikkeliin ollaan valmistelemassa edistyksellistä sotahistoriakohdetta Sodan ja Rauhan Keskus Muistia erityisen etevällä tavalla. Uskon, että jo tämä lisää merkittävästi kaikkien sekä Via Karelia että E5:n sotahistoriakohteitten tunnetuksi tekemistä. Toivon, että myös alueelta valitut kansanedustajat pitäisivät puoliaan ja vihdoin heräisivät ajamaan myös oman maakuntansa asioita. Pohjois-Karjalan ja koko Savon alueen majoituskapasiteetti on nykyisellään keskimäärin vain reilun 20 %:n osalta käytössä.

Tulen toteuttamaan kaikki Pentti Perttulille antamani lupaukset, kalleimpana Rukajärven suunnan sodanjälkeisen sotahistoriatyön historiikin kirjoittamisen, mikä työ on vielä hiukan kesken.

Näillä ajatuksilla ja onnen toivotuksin avaan Rukajärven suunnan historiayhdistys ry:n yhdennentoista vuosikokouksen.

Juhlanaiheita on, joista julkaisen tässä muutaman kuvan. Kiitos kaikille:

Näiden nettisivujen päivittämisessä suurena apuna ovat olleet monet henkilöt, eniten Isto Turpeinen, josta heille parhaat kiitokseni.

Tenho Tikkanen puheenjohtaja 2009 – 2019.