Rukajärven suunnan historiayhdistys ty perustettiin 19.9.2009 Marskin Majalla Lopella Suomen ja Neuvostoliiton välillä käydyn Jatkosodan aselevon solmimisen 65-vuotispäivänä. Marskin Maja on kuten tunnettua Rukajärven rintaman lahja Ylipäällikölle hänen täyttäessään 75 vuotta.
Yhdistyksen perustamisen jälkeen olemme järjestäneet valokuvanäyttelyitä Lieksan lisäksi useilla paikkakunnilla, Nurmeksessa, Kiuruvedellä ja Iisalmessa. Lappajärven ja Pielaveden näyttelyt pystytimme Erkki Ylisippolan kanssa yhdessä. Valokuvanäyttelyihin olemme valmistaneet esitteet, joista mainitsen, Komentaja E.J. Raappanan, Marski Rukajärvellä, Rukajärven rintaman taidetta, Kev.Os. 2:n näyttely. Nyt parasta-aikaa Lieksan Rukajärvi-keskuksessa avoinna olevaan ”Viestinäyttelyyn valmistui peräti Joukko-osastohistoriateos. Myös Kev.Os. 2:n näyttelyyn valmistui joukko-osastohistoriateos Raappanan Nyrkki.
Yhdistyksemme toiminnassa muodostuneen käytännön mukaisesti halusimme myös Legendaarinen Majewski näyttelyä varten laatia saman nimisen näyttelyesitteen. Viggo Wallensköldin lajoittama aineisto suorastaan houkuttelee uuden esitteen tekemiseen.
Yhdistyksellämme on ollut työssään paljon onnea mukana. Olemme onnistuneet haastattelemaan veteraaneja, jotka toimivat Majewskin alaisena ja sattumoisin myös veteraaneja, jotka sattuivat olemaan sillä paikalla juuri sinä hetkenä missä Majewski kaatui. Saimme kokoon yhtäpitävää ensikäden tietoa Majewskin kaatumisesta. Paikalla ei ollut tosiasiassa monta henkilöä. Pataljoonan komentaja evl. A. Majewskin kaatuminen oli suuri tapahtuma Rukajärven rintamalla ja tieto siitä levisi kulovalkean tavoin. Upseeri, jonka piti olla kuolematon, oli kaatunut. Majewskista voidaan sanoa, että hän oli legenda jo eläessään. Kaatumista koskeva kuolinilmoitus julkaistiin Helsingin Sanomien etusivulla jo 13.10., mikä osoittaa hänen yleistä tunnettavuuttaan.
Kerättyämme Antti Tuurin Rata-teosta varten n. 2.500 sivun aineiston jäi siitä Karl Arnold Voldemar Majewskia koskeva tuli palamaan keskuuteemme. Rata kirja ilmestyi vuonna 2010. Robert Brantberg sai meiltä saman aineiston vuona 2012 kirjoittaessaan teosta ”Everstiluutnantti Arnold Majewski, Rukajärven legenda”. Jo tätä ennen entinen työkaverini Erkki Ylisippola kertoi keränneensä kaikista ratsuväen sotilaista tarinoita ja todenneensa, että Marskista kertyi eniten ja Mäskistä selvästi toiseksi eniten.
Heti vuoden 2012 aikana yritimme päästä keskusteluyhteyteen Helga Sonck-Majewskin kanssa useaan otteeseen, se ei valitettavasti onnistunut hänen sairastumisestaan johtuen. Yhteydenottomme olivat jääneet Helgan läheisten mieleen ja niinpä saimme vuoden 2017 lopulla yllättävän puhelinsoiton Viggo Wallensköldiltä, että he ovat päättäneet lahjoittaa Helga Sonck-Majewskin jäämistöstä kaiken Rukajärven suuntaan liittyvän aineiston Rukajärven suunnan historiayhdistykselle. Otimme aineiston vastaan kiitollisina 18.11.2017 Porvoossa Helga Sonck-Majewskin taiteilijakodissa.
Nyt tuo esineistö ja aineisto on kulkenut Iisalmen Rukajärvi-keskuksen kautta tänne Lieksaan pysyvästi ja se esitellään Legendaarinen Majewski -teoksessa. Aineisto sisältää lahjaesineiden ja häälahjakaluston lisäksi 102 valokuvaa, joista useat ovat ennen julkaisemattomia. Aineiston kuvat kertovat uutena tietona Helgan asumisen, tiedon Kolin häämatkasta ja siviilivihkimisestä. Olemme saaneet yhdistettyä irrallaan kulkeneen tiedon häälahjakaluston valmistajasta ja myös siitä, että Arnold ja tämä kalusto kävivät avioparin uudessa Märäjälahden kodissa vasta hänen kuolemansa jälkeen. ”Jalat tömisten sotilaat kantoivat kaatuneen sotilaan uuteen kotiin, jonne tämä häälahjakalusto oli juuri vähää ennen asetettu. Helgan kirjeenvaihto varmistaa hänen Lieksan asuinpaikkansa ja Helgan irrallaan olevat lehtihaastattelut hänen taiteilijan lahjansa.
Teoksessa on paljon ennen julkaisematonta uutta ensikäden tietoa. Teoksessa Majewskin puoliso Helga Sonck-Majewski pääsee ääneen, ja lukija saa sitä kautta tutustua varsin ihmeelliseen maailmaan. Teos nostaa esille yllättävän asiakokonaisuuden, sen miten hieno monilahjakas ihminen Helga Sonck-Majewski oli, joka vaali puolisonsa muistoa elämänsä loppuun saakka. Siinä talossa on kynttilää poltettu, se näkyy lahjaksi saatujen kynttilänjaloistakin. Monivärinen steariini värittää lahjaesineitä. Sula vaha on virrannut vahvoina noroina pöydälle saakka. Helgan ystävät ovat kertoneet miten Helgalla oli tapana istua pahkatuolissa, vierellä pahkapöytä, jossa kynttilä paloi puolison kuvan vieressä: ”Siinä se Mäski on, hän oli rakuuna.” Esineet olivat Helga Sonck-Majewskin rakkaan huolenpidon kohteensa samalla paikalla taiteilijan elämän loppuun saakka. Helga kuoli 12.3.2015. Hän oli syntynyt 26.12.1916
Tähän teokseen on lisäksi sisällytetty sellaista yhdistyksemme jäsenten jo aiemmin keräämää täysin uutta tietoa Majewskin osallistumisesta eräisiin taisteluihin, jotka saattavat hätkähdyttää lukijaa. Mielestämme kuvaukset täydentävät Arnold Majewskin persoonaa nimensä mukaisena ”legendaarisena henkilönä”. Tältäkään osin teos ei pyri olemaan mitenkään tyhjentävä kuvaus värikkäästä sotilaasta. Teoksessa on omantunnontarkasti merkitty lähteet, jotta lukija voi itse arvioida tiedon luotettavuutta myös jälkikäteen. Uskomme, että Majewskista tullaan kirjoittamaan vielä tämänkin jälkeen ja siksi pidämme tärkeänä, että avoin lähdetietojen merkitseminen kuuluu jo yleisen historiatutkimuksessa omaksutun käytännön mukaan asiaan.
Eräänä uutena lähdetietona olemme käyttäneet veteraani Toimi Lukkarisen haastatteluja. Kirjan lainaukset on tehty sanatarkasti Lukkarisen videohaastatteluista. Yhden miehen antama tieto, riittääkö se julkaistavaksi totuudeksi historiantutkimuksessa. Tässä teoksessa kerrotaan lähde avoimesti. Suurimmassa osassa sotakirjallisuutta veteraanikertomuksia on julkaistu ilman kertojan nimeä, ei ole kerrottu edes sitä kuka haastattelun on tehnyt, eikä sitäkään miten tieto on tallennettu. Tässä teoksessa on arvioitu avoimesti myös tietolähteen luotettavuutta ja lähdekertomus on videokuvattu.
Arnold Majewskin heikkous oli alkoholi. Sitä hän käytti runsaasi, eikä hän sitä peitellytkään. Voidaanko hänen alkoholin käyttöään pitää hyväksyttävänä sotatoimialueella. No ei varmasti, se on huono esimerkki. Mikäli komentaja Raappana olisi ollut tästä tietoinen, olen aivan varma, että Legenda olisi jäänyt syntymättä. Se ei poista laisinkaan sitä, että Arnold Majewski oli ”hyvä ihminen. Miehistölle hänestä jäi hyvä ja inhimillinen kuva… Toisaalta miehistön aliarvioiminen tai simputtaminen ei hänen osaltaan varmasti tullut kysymykseen. Miehistöön hän suhtautui kunnioituksella ja oli välitön.” Näin Majewskia arvioi joukkueenjohtaja Kauko Kokkosen lähetti Toimi Lukkarinen videohaastattelussa. Helga puolestaan kertoo, että Majewski oli erinomainen seuraihminen eikä seuralaiset pitkästyneet koskaan hänen seurassaan. Hän kehitti jatkuvasti uusia kiinnostavia tarinoita ja naisia kohtaan hän käyttäytyi upseerille soveliaalla kunnioittavalla tavalla.
Kirjassa esitän vakavan väitteen. Raappanalta salattiin mm. Rukajärven rintaman suurin päiväkohtainen tappio. Sen aiheutti Majewskin alainen tahallaan. Tieto perustuu sotapäiväkirjoihin, jota on verrattu yhdistyksemme hallussa olevaan haastattelutietoon. Majewskin alainen menetteli tavalla mikä olisi luonnollisesti pitänyt viedä sotaoikeuteen. Luvaton hyökkäys vihollisen asemiin tappoi 65 suomalaista sotilasta. Se on yhtä paha rikos, kuin tämä hyökkäyskäskyn antanut komppanianpäällikkö olisi itse ne miehet syyttä ampunut, joita uhkailuja hän tuossa yhteydessä” Laiston suolla” tekikin. Henkirikos ei vanhene koskaan ja sota-aikana sotaväen rikoslaki on rauhanaikaa ankarampi. Tässä lienee syy miksi miehet eivät yleensä kertoneet vuosikymmeniä sitten tapahtuneita ns. arkoja asioita.
Legenda on syntynyt ja kummallista kyllä täysin vastakkaisen persoonan E.J. Raappanan varjossa ja tietämättä. Tämä lahjaksi saamamme aineisto paljasti varsinaisen ja todellisen ”Legendaarisen Helgan”. Ihailla täytyy tätä lahjakasta farmaseuttia, joka oli kielitaitoinen, kouluttautui 1950-luvun alussa kuvataiteen maisteriksi. Lisäksi hänestä kasvoi taitava runoilija, joka kertoi ystävälleen Kirsti Sundille, että joku tuntematon voima pakottaa hänet kirjoittamaan runoja. Viggo Wallensköld näki Helgan aloittavan kirjoitustyönsä ja aamuvarhaisella. Helga istui sängyn laidalla kirjoittaen runoja, joista vain mitätön murto osa, eli juuri Rukajärven rintamaan kuuluva osa on julkaistu tässä teoksessa.
Helga osoitti todelliset tunteensa ja rakkautensa sodassa kaatunutta puolisoaan kohtaan vaalien tämän muistoa elämänsä loppuun saakka. Hän säilytti puolisonsa kuvaa ja kunniamerkkejä edessään olohuoneensa pöydällä. Helgan Porvoon kodissa säilytettiin myös heidän muuta yhteistä omaisuuttaan kuten arvokasta häälahjakalustoa ja muita esineitä. Helga kuoli 98 vuoden ikäisenä 12.3.2015 Porvoossa.
Ilman tätä vilpitöntä rakkautta ei näyttelyä eikä tätä teosta olisi syntynyt.
Teoksen nimi ”Legendaarinen Majewski” kuvaa tarunomaista ja myyttistä pariskuntaa, jonka osapuolet olivat tosiasiassa toistensa vastakohtia.
Helga Sonck-Majewskin läheiset, kuvataiteen maisteri, kuvataiteilija Viggo Wallensköld ja sairaanhoitaja, FM Kirsti Sund sekä Lieksan apteekkarin Eino Setälän pojan poika, evl. Paavo Setälä ovat haastatteluidensa myötä auttaneet meitä tämän teoksen tietojen kokoamisessa. Esitämme siitä heille kiitoksemme.
Kiitämme myös Rukajärven suunnan historiayhdistyksemme jäseniä Aila Eloa, Pentti Kärkkäistä, Hannu Kauppista ja Mauri Mönkköstä sekä Rukajärven suunnan historiikkitoimikunnan jäsentä, professori Martti Soikkelia heidän antamistaan tiedoista.
Parhaat kiitoksemme Lieksan Lehden taholta saamastamme avusta.
Luonnollisesti teoksessa on käytetty myös Rukajärven suunnan historiayhdistyksen arkiston tietoja.
Sotavahinkosäätiöltä olemme saaneet kirjan tekemiseen apurahaa, josta kiitämme.
Tämä teos, sen tarinat Arnold Majewskista ja selostukset lahjoituksena saamamme aineiston sisällöstä avaavat lukijalle matkan mielenkiintoiseen maailmaan. Se on matka maamme lähihistoriaan, mihin nuoren Helga Sonck-Majewskin rakkaustarina hänen jäämistönsä kautta tuo arvokkaan lisän.
