Sota-ajan jouluun valmistauduttiin myös kotirintamalla hyvissä ajoin. Lottajärjestöt tekivät mittavan työn. Tuntematon sotilas sai eniten lahjoja, joiden tekemiseen olivat osallistuneet myös pikkulotat. Haastatellessani taannoin Kiuruvedeltä kotoisin olevaa Hilja Lämsää, joka toimi lottajärjestön johtotehtävissä, sain tietää, että lottajärjestö toimi kylittäin ja mm. Kiuruveden Niemiskylässä oli liki 30 pikkulottaa, jotka vuonna 1942 valmistivat rintamalle ”Tuntemattoman sotilaan” lahjapaketteja yhteensä 5337 tuntia ja vuonna 1943 tuntimäärä oli kasvanut 18.751 tunniksi. Yhden pienen maalaiskylän tyttöjen tekemä työmäärä oli siten todella huomattava.

Rukajärvellä joululahjojen jakamisesta rintamamiehille vastasi divisioonan valistustoimisto, jonka pöytäkirjasta löytyvät merkinnät saaduista lahjoituksista ja kotiseutuvierailuista. Ne painottuivat suurelta osin joulunseutuun. Sotapäiväkirjasta löytyy merkintä, ”neuvoteltiin yhteyslotan kanssa korsuvanhimman pakettien valmistamisesta, jolloin yhteyslotta esitti esikunnan lottien talkoiden järjestämistä. Lahjoituksena saatiin mm. 2000 kpl taskupeiliä, patenttinappeja ja mm. 500 kpl Erämaan sankareita-teoksia. Korsuvanhimman pakettiin varattiin 150 gr korviketta sekä aski Työmiestupakkaa. Kuusi pystytettiin jokaiseen korsuun ja pukki muisti jokaista rintamamiestä.

Lahjoja eduskunnastakin

Olipa Suomen sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmäkin lähettänyt Maalaisliiton eduskuntaryhmän tervehdyksellä varustettua Antti J. Rantamaan teosta ”Parlamentin palkeilta Kollaanjoen kattahille.

Valistustoimisto tilasi heti aluksi 8.000 kpl juuri valmistunutta suunnan 26 mm:n merkkiä ja 1.000 kpl 18 mm:n pienempää rähinäremmimerkkiä. Vuoden 1942 joulun jälkeen todettiin, että Tuntemattoman sotilaan paketteja oli kasassa 14.349 kpl ja korsuvanhimman paketteja  1.990 kpl.

Vastaavasti vuoden 1943 valistustoimiston sotapäiväkirjan mukaan talkootyönä saatiin kasaan rintamalla 2000 pakettia. Lieksan huoltokeskus oli ottanut vastaan Etelä Kymenlaakson sk-piiristä 1200 kpl, Jyväskylän sk 1000 kpl, Kainuun sk 853 kpl, Iisalmen sk 689 kpl eli yhteensä suojeluskuntapiirit olivat toimittaneet 3.742 pakettia. Joulun alla valistustoimisto myi Erkki Matilaisen akvarellityön, Suuren huoltorahaston keräyssumma nousi 3.000.000 markkaan, joita varoja käytettiin kaatuneitten aseveljien perheitten huoltoon.

Rintamaradio välitti jouluohjelmaa

Rintamaradiossa oli runsaasti jouluohjelmaa, sitä esittivät mm. tiernapojat, omia lauluesityksiä ja Rukajärven orkesteri esiintyi. Joulupäivänä klo 9.30 esikunnassa oli Jumalanpalvelus, Korven Radio välitti Lahden radion ohjelmaa sekä myös omaa ohjelmaa. Sitä esitti Rukajärven ja Colina Boys orkesterit.

Näin valmistauduttiin talkoovoimin rintamalla joulun viettoon hyvissä ajoin. Lottajärjestön valmistamat lahjat kuljetettiin kaukaisimman kenttävartion etulinjan korsuihin. Vuoden 1943 lahjatavaroitten kuljetus Ontajärvellä Iikka-nimiseen Rajapataljoona 6:n (RjP 6) kenttävartioon muodostuikin varsin kohtalokkaaksi.

Kova isku – lotat jäävät vangiksi

Kapteeni Erkki Setälä toimi 3./RjP 6:n päällikkönä, mutta tuona kohtalokkaana jouluaattona hän toimi pataljoonan komentajan sijaisena. . Hän antoi 24.12.1943 pataljoonan muonituslotille tehtävän viedä kotirintaman ”Tuntemattomille sotilaille” valmistamat lahjapakkaukset Ontajärven eteläpäässä sijaitsevien kenttävartioihin. Lahjoja kertyi kaksi hevoskuormallista. Sotapäiväkirjan merkintä ”24.12.1943 klo 8.00 Kulki yhdyspartio, 8, miestä Unikeosta – Iikkaan. Ei havainnut mitään erikoista, joten ilmoitti Iikkaan, että reitti on selvä. Klo 9.00 Lähtö Unikeosta 2 hevosta, joissa ensimmäisessä 2 miestä ja toisessa 2 miestä ja 2 lottaa Iikkaan.” Partisaanien jäljet olivat peittyneet yöllä sataneen lumen alle.

Kolonna sai lähtöluvan. Matkalle lähtivät lotat Anni Tekkala ja Kirsti Ruotsalainen. Heidän avukseen määrättiin jääkäri Uuno Ullgren ja ajomiehet Väinö Komulainen ja Janne Savolainen. Lisäksi matkaan lähti lomalta palaava jääkäri Voitto Pynninen.

Kolonnan kimppuun hyökkäsi ”Kostajat”-niminen vihollispartisaaniosasto, joululahjat olivat vain muutaman kilometrin päässä määränpäästään. Partisaanien tulituksessa Väinö Komulainen ja Janne Savolainen kaatuivat, lotat Tekkala ja Ruotsalainen sekä jääkäri Ullgren joutuivat vihollisen vangeiksi, toinen hevosista kuoli tulituksessa. Vain jääkäri Pynninen pääsi pakenemaan paikalta vauhkoontuneen hevosen reessä.

Partisaaneja jäljittämään komennetut partiot eivät enää tavoittaneet Ontajärven yli pakenevaa vihollista. Jäljityspartioon osallistunut jääkäri Väinö Saastamoinen haavoittui, astuessaan vihollisen miinaan, menettäen toisesta jalasta kantapään.

Vihollisen onnistui paeta Ontajärven yli kaatuneelta hevoselta ottamansa reen turvin, jossa vangit kuljetettiin. Ontajärven jää oli vielä kovin heikkoa, mutta pakkasen halkaisemaa jäätynyttä railoa pitkin vihollinen onnistui viemään sieppaamansa vangit.

Sodan jälkeen lotat palasivat sotavankeudesta. Kirsti Ruotsalainen oli vangiksi joutuessaan raskaana ja synnytti pojan 26.8.1944. Pojan kanssa Ruotsalainen muutti v. 1950 Oregoniin USA:han, jossa hän kuoli 19.11.1969.

Lottien vangiksi joutuminen johti huomattaviin muutoksiin. Sotahistorioitsija rajakapteeni Tauno Oksasen mukaan lottia ei enää tuon jälkeen päästetty etulinjan kenttävartioihin.

Veteraanit liikuttuivat

Olen keskustellut veteraanien Erkki Setälän ja Pentti Perttulin kanssa useita kertoja lottien vangiksi joutumisesta. Erkki Setälää tämä liikutti jokainen kertaa syvästi. Ääni väristen ja silmät kostuen liikutuksesta, hän kertoi tapahtunutta. Vuoden 2009 käyntini yhteydessä sovittiin, että pyrittäisiin selvittämään lottien sotatarina. Saimme selville, että Anni Tekkala, joka oli toiminut Erkki Setälän alaisena pidempään, oli kuollut jo aikoja sitten. Hankimme Kirsti Ruotsalaisen virkatodistuksen, josta saimme tietää hänen v. 1950 muutostaan Oregoniin. Selvisi, että Kirsti Ruotsalainen oli synnyttänyt pojan, Kari Juhani oli syntynyt 26.8.1944 Venäjällä ja että hän oli muuttanut Oregoniin äitinsä mukana. Vasta tämän tiedon saatuaan kenraali Setälä tuntui rauhoittuvan.

Yhtälailla syvästi puhutteleva on veteraani Pentti Perttulin muistelmat, jossa hän kertoo tavanneensa aivan sattumalta Anni Tekkalan kesällä 1945 Kangasalan aseman laiturilla. Tuon tapaamisen jälkeen Perttuli oli tervehtinyt puhelinsoitoin Tekkalaa joitakin kertoja ja kuuli Tekkalan sairastuneen Parkinsonin tautiin. Siitä Perttuli kertoo: ”Hän oli sairaseläkkeellä. Näin kohtalon arpa meitä lajittelee ja varaa meille erilaisia osia. Kohtalon ratkaisujen kanssa haluaisi kuitenkin joskus olla eri mieltä. Anni Tekkalankin osaksi olisi hyvin pitänyt riittää vankiretken kauhut ja kokemukset.” päättää Perttuli haastattelunsa.

Tenho Tikkanen. Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Sotaveteraanilehdessä 6/2013.