Sonkajärveläinen maa- ja metsätalousyrittäjä Kaijanmäen isäntä Jussi Sirviö siunattiin haudan lepoon eilen perjantaina. Jussi Sirviö oli kuollessaan 78-vuotias. Sirviö tunnettiin Sonkajärvellä ja laajasti muuallakin.

Kaikki tämä tuli todistetuksi, kirkko oli tupaten täynnä saattoväkeä ja harvoin vainajan hautakummulle lasketaan näin suurta määrää kukkalaitteita.

Siunauksen toimitti Sonkajärven kirkkoherra Riitta Valtokari.

Rukajärven suunnan historiayhdisty ry ja ”Sonkajärven pataljoona” laskivat yhteisen havuseppeleen pitäjäneuvos Mikko Mustosen johdolla. Kirkossa seppeleen laskivat Rukajärven suunnan historiayhdistys ry:n puheenjohtajisto Tenho Tikkanen ja Seppo Räihä, pitäjäneuvos Mikko Mustonen, Pekka Väisänen, Eero Väänänen ja Pentti Hiltunen. Kuva Tenho Tikkanen.

Jussi Sirviö haudattiin Sonkajärven hautausmaalle kauniissa pakkassäässä.

Jussi Sirviön ruumiinsiunauksen suoritti kirkkoherra Riitta Valtokari Sonkajärven kirkossa.

Muistotilaisuudessa käytettiin runsaasti puheita, missä tuli esille Jussi Sirviön elämänkaari, saavutukset ja harrastukset laajasti.

Rukajärven suunnan historiayhdistys ry:n puheenjohtajan muistotilaisuudessa käyttämän puheen julkaisemme kokonaisuudessaan.

Jussi Sirviö (7.3.1947 – 9.1.2026)– muistotilaisuus 13.2.2026 –

Tenho Tikkanen – Rukajärven suunnan historiayhdistys ry:n puheenjohtaja

Muistopuhe Jussi Sirviön muistotilaisuudessa

Hyvät omaiset, arvoisa puoliso, hyvät ystävät.

Tänään olemme kokoontuneet muistamaan Jussi Sirviötä – miestä, joka ei pitänyt itsestään suurta ääntä, mutta jonka läsnäolon tuntui.

Haluan aluksi sanoa Jussin puolisolle ja läheisille: te olitte hänelle kaikki kaikessa. Se näkyi hänen puheissaan, tavassaan kertoa perheestään ja siinä lämmössä, jolla hän omistaan puhui. Läheisyys ei ollut hänelle vain sana – se oli elämäntapa.

Menetys on suuri. Mutta yhtä suuri on myös se perintö, jonka Jussi jätti: rakkaus, huolenpito ja esimerkki siitä, miten toisia ihmisiä kohdellaan ja millä tulosta saavutetaan yhteiskunnalle.

Jussi oli kohtelias mies. Hän ajatteli, että ketään ei pidä loukata. Hän sanoi usein, että sanat pitää sovittaa niin, että niistä voidaan ottaa opiksi – ja tarvittaessa kääntää uusi lehti. Siinä oli hänen elämänviisautensa ydin: rakentaa, ei rikkoa.

Yhdistyksemme toiminnassa Jussi oli uuttera talkoomies. Hän halusi olla veteraanityössä mukana aivan loppuun asti. Hänelle oli tärkeää, että veteraanien tiedot ja muistot tallennetaan. Se ei ollut hänelle harrastus – se oli velvollisuus menneitä sukupolvia kohtaan.

Hän kuului niin sanottuun Sonkajärven pataljoonaan – joukkoon, jossa oli vahva yhteishenki ja keskinäinen kunnioitus. Ryhmä tunnetaan toimintavasta ns. ”asevelihengestä, missä saunan löylykin jaettiin tasan.”

Sotahistoria ei ollut hänelle vain luettua tietoa. Hän halusi nähdä ja kokea ne myös itse. Rukajärven suunnalla hän retkeili ystäviensä kanssa, tutustui rintamapaikkoihin ja kulki maastossa – joskus jopa maastomoottoripyörällä. Hän tiesi, mitä tapahtui Kannaksella, Ilomantsissa ja Raatteentiellä.

Hän matkusti myös Euroopan merkittäville toisen maailmansodan tapahtumapaikoille – Normandiaan ja Dachaun keskitysleirille. Hän halusi ymmärtää historian kokonaisuutta. Siksi hänen kanssaan oli helppo keskustella.

Mutta Jussi ei ollut vain yksin historiasta kiinnostunut mies.

Maatalous oli hänelle sydämenasia. Hän iloitsi syvästi siitä, että Kaijanmäen sukutilalle löytyi jatkaja. Hän seurasi tarkasti alan kehitystä ja oli ylpeä siitä työstä, mitä tilalla tehtiin.

Metsäkoneyrittäjän ammatti kulki hänessä edelleen. Hän arvosti ammattitaitoa – ja iloitsi, kun hänen työlleen löytyi jatkaja.

Erähenkisyys oli osa hänen persoonaansa. Harvanjärven rannalla tunnettiin Tulj’kuarteen poejat – viimeisen päälle erähenkinen joukko. Jussi oli yksi heistä. Se kertoo paljon hänen luonteestaan: luonnonläheinen, sitkeä, omaan arvoihinsa ja läheisiinsä luottava.

Vaikka sairaus heikensi voimia, Jussi halusi vielä viime kesänä mukaan Lieksan rautatieaseman talkoisiin. Hän ei halunnut jäädä sivuun. Se kertoo hänen sitoutumisestaan ja siitä, miten tärkeäksi hän koki yhteisen työmme ja tavoitteet.

Tänään, kun muistamme Jussia, muistamme ennen kaikkea hänen vaatimattomuutensa.

Hän ei tavoitellut kiitosta. Hän ei korottanut ääntään. Hän teki työnsä – ja teki sen hyvin.

Hyvät omaiset,

Teidän surunne on meidän surumme. Mutta samalla te voitte olla ylpeitä siitä, millaisen miehen kanssa saitte kulkea elämänne matkan.

Jussi jätti pysyvän jäljen yhteiskuntaamme. esimerkillään.

Hänen kaltaisensa jäävät muistoihimme, tapoihin, tarinoihin – ja siihen hiljaiseen arvokkuuteen, jota hän edusti. Piispa Jari Jolkkosen sanoin: Yhdessä olemme vahvempia. Jussi omisti sellaista ns. ”hiljaista tietoa, mikä perustui hänen elämänkokemuksiinsa ja minkä hän halusi erityisesti tallennettavan jälkipolville rakennusaineiksi yhteiskunnalle. Jos minulla on jossain tulevassa elämässä mahdollisuus valita mies, jonka johdolla olisi pakko lähteä vihollisen selustaan pitkälle partioretkelle, kovassa 50 asteen pakkasessa. Lähtisin sinne Jussin johdolla.

Kiitos Jussi. Lepää rauhassa.

Seppeleen nauhojen teksti:

1, Nauha: Jussi Sirviön muistoa kunnioittaen. Historia kirkastaa Isänmaalle sykkineen sydämen kilven.

2. nauha: Rukajärven suunnan veteraanit, Rukajärven sunnan historiikkitoimikunta, Rukajärven suunnan historiayhdistys ry, Rukajärven Tiellä ry.