Sonkajärveltä kotoisin oleva yhdistyksemme jäsen, Jussi Sirviö (7.3.1947 – 9.1.2026), menehtyi pitkän sairauden murtamana 9.1.2026 varhain aamulla.

Jussi Sirviö (7.3.1947 – 9.1.2026). Kuva puolison Leena Sirviön arkisto.

Jussi halusi olla veteraanityössä mukana aivan loppuun asti. Hän piti huolta omistaan ja heidän tarinoistaan – siitä, että ne tulivat kuulluiksi ja tallennetuiksi. Jussi oli poikkeuksellisen kohtelias ja hienotunteinen ja erityisen avulias mies. Hänen periaatteensa oli, ettei ketään saanut loukata: asiat tuli sanoa niin, että niistä voitiin oppia, kääntää uusi lehti ja jatkaa eteenpäin entistä paremmalla tavalla.

Sonkajärven pataljoonaan”: kuuluivat Jussin lisäksi, Eero Väänänen, Mikko Mustonen, Väinö ja Martti Mähönen. Tämän talkooreissun tärkein tehtävä oli maalata Lieksan aseman ovet.

Sotahistoriatyössä Jussi kuului niin sanottuun ”Sonkajärven pataljoonaan”, jota johti pitäjäneuvos Mikko Mustonen. Tähän tiiviiseen ja yhteen hiileen puhaltavaan joukkoon kuuluivat myös jo aiemmin edesmennyt Matti Vatanen, Eero Väänänen ja Väinö Mähönen. Viime kesänä, vaikka Jussin terveys oli jo heikentynyt, hän halusi vielä mukaan Lieksan rautatieaseman talkootöihin. Tällä kertaa Sonkajärven pataljoonassa olivat Jussin lisäksi Eero Väänänen, Mikko Mustonen sekä Väinö ja Martti Mähönen.

Majavat olivat tehneet padon. Siksipä tehtiin lautta. Paikka Viitalammelta etelään alle kaksi kilometriä. Kuvassa Jussi Sirviö ja kulkupeli, kuva 24.7.2009, Pentti Hiltusen arkisto.

Jussi Sirviö menossa Sukellusveneen tukikohtaan Kotiniemen editse. Kuva 25.7.2009, Pentti Hiltusen arkisto.

Sukellusveneen tukikohta sai nimensä sen maastomuodosta.

Jussi kävi myös Karjalan kannaksella – Summan Miljoona bunkkerilla. Kuva 23.6.2013, Pentti Hiltusen arkisto.

Jussi oli seurallinen mies, jolta puhe ja tarinat eivät loppuneet. Erityisen lähellä hänen sydäntään oli veteraanityö, mutta myös maatalous, josta hän kantoi syvää huolta ja iloa. Kaijanmäen sukutilan saama jatkaja merkitsi hänelle paljon. Tilalla tehtiin merkittäviä uudistuksia, ja kolmen robotin navetan valmistuminen huipentui avoimiin oviin, jotka keräsivät yli tuhat vierailijaa – Jussi seurasi tapahtumaa ylpeydellä ja tyytyväisyydellä.

Entinen ammatti metsäkoneyrittäjänä eli hänessä vahvasti loppuun saakka, ja hän iloitsi suuresti myös siitä, että metsätyöhön löytyi osaava jatkaja hänen siirtyessään eläkkeelle.

Jussin elämään kuuluivat myös metsästys ja erätaidot, joita hän seurasi uuden tekniikan avulla aivan viime päiviin asti. Monelle sonkajärveläiselle hän muistuu myös ”Tulj’kuarteen poejista”, Harvanjärven rannoilla varttuneesta erähenkisestä joukosta, jonka tarinat koottiin kirjaksi muutama vuosi sitten – Jussi oli yksi tämän perinteen kantajista.

Me yhdistyksessä muistamme Jussin ennen kaikkea rehtinä, ystävällisenä ja velvollisuudentuntoisena miehenä, jonka seurassa oli hyvä olla ja tehdä työtä yhteisen asian eteen.

Otamme osaa hänen omaistensa ja läheistensä suruun.
Jussin muisto elää teoissamme ja yhteisessä työssämme.

Veteraanit kiittävät Jussia hänen työstään.

TJT/11.1.2026