Lieksan aseman ”Raappana Sali” täyttyi kuulijoista, eikä turhaan. Paikalle oli saatu yksi maan parhaimmista sotahistorian asiantuntijoista. Tri Pekka Visurin tämänkertaisen luennon aiheena oli ”Suomen selviytyminen sodista 1939 – 1945.
Luento järjestettiin kenraali E.J. Raappanan 10. muistoseminaarin yhteydessä, mikä samalla aloitti Lieksan Rukajärvi-keskuksen kesäkauden toiminnan.
Seminaarin avasi yhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen. Hän esitti avauspuheessaan E.J. Raappanan lähisukulaisten Tuulikki Bjurströmin tervehdyksen. Tikkasen avauspuheeseen pääsee tutustumaan linkin kautta TÄÄLTÄ:
Seuraavaksi Jatta Kettunen lausui kirjoittamansa runon ”Väreinä kalliolla. Runo kuuluu sarjaan 100 – runoa Suomelle”. Hän on kirjoittanut runoteoksen vuonna 2017.
Lieksan kaupungin tervehdyksen seminaariin toi valtuuston varapuheenjohtaja Mirja Karhinen. Julkaisemme tervehdyksen kokonaisuudessaan. Karhisen sairastumisen vuoksi tervehdyksen luki Jatta Kettunen.
Mirja Karhinen – Lieksan kaupunginvaltuuston tervehdys.
Arvoisat kuulijat,
Minulla on kunnia tuoda Lieksan kaupungin tervehdys tähän Rukajärven suunnan historiayhdistyksen järjestämään E.J. Raappanan muistoseminaariin. Tämä tilaisuus avaa kesäkauden Rukajärvi-keskuksessa. Rukajärvi-keskus on kunnostetun näyttelytilan, kahvilan ja junien odotustilan vuoksi ainutlaatuinen matkailuvaltti koko Lieksalle. Rukajärvi-keskuksen rooli sotahistorian esille tuojana on merkittävä valtakunnallisestikin. Yhteistyössä muiden perinnetyötä tekevien yhdistysten kanssa pystytään ylläpitämään ja kunnostamaan sotahistoriallisesti merkittäviä kohteita, joita täällä Lieksassa ja lähialueilla on useita ja jotka kertovat talvi- ja jatkosodan tapahtumista. Toivotaan lämmintä kesää ja runsaasti kävijöitä tulevalle kesälle.
Erkki Raappana toimi Joensuun rajavartioston komentajana 1920-ja 1930-luvuilla. Hän oli tuttu näky rajapitäjissä. Nämä maakuntamatkat toivat hänelle vankkaa paikallistuntemusta ja ymmärrystä ihmisten arkeen rajaseudulla. Johtajana hän oli hiljainen, mutta karismaattinen, luonnonläheinen ja syvällinen ajattelija, joka mietti sodan vaikutuksia ihmiselle sekä fyysisesti että henkisesti. Tuon ajan komentajalle se oli harvinainen luonteenpiirre.
Tällaisina epävarmuuden aikoina on hyvä pysähtyä muistamaan niitä henkilöitä, jotka ovat muovanneet historiaamme, ei vain sodan, vaan myös arvojen ja vastuun kautta. Erkki Raappanan elämäntyö muistuttaa meitä siitä, että johtajuus voi olla samaan aikaan vahvaa ja nöyrää, jämäkkää, mutta ihmisarvoa kunnioittavaa. Häntä muistellaan edelleen upseerina, jonka hiljainen, mutta päättäväinen tapa johtaa herätti kunnioitusta. Häneen on liitetty toteamus: “Ei tarvitse huutaa, jos tietää mitä tekee”
Tänään saamme kuulla asiantuntevan luennon tohtori Pekka Visurilta Suomen selviytymisestä sodasta rauhaan. On hienoa, että olemme saaneet valtakunnallisesti tunnetun ja arvotetun sotahistorian tutkijan luennoimaan Lieksaan.
Lopuksi haluan kiittää Rukajärvi-keskusta ja talkoolaisia panostuksesta Aseman kunnostamiseen. Asemalla on jälleen elämää teidän ansiostanne. Kiitos myös tämän arvokkaan seminaarin järjestämisestä ja kiitos tohtori Visurille osallistumisesta tilaisuuteen. Erityisesti kiitos Rukajärven suunnan historiayhdistys, että vaalitte perinnettä, joka ei saa unohtua.
Mirja Karhinen
Visurin luennosta
Vanhassa sananparressa kerrotaan: kun luet enemmän – tiedät enemmän. Pekka Visurin lähes kaksituntista luentoa ja sen päälle kuultua kyselytuntia on vaikea lyhyesti kommentoida. Visuri perusti luentonsa tutkimuksiinsa ja teoksiinsa, joista jokainen voi saada lisätietoa. Viimeisimmän kirjan Pekka Visuri – Pasi Kesseli – Carl-Fredrik Geust, ”Suomen sodat 1939–1945: selviytyminen maailmansodasta” (Docedo, 2024) esittelyvideo on katsottavissa linkistä: Suomen sodat 1939-1945 .
Visuri ei sotkeennu lillukanvarsiin eikä kylätappeluihin. Hän hallitsee sotahistorian laajemmin, mikä tekee esitelmästä kuulijalle erityisen kiinnostavan.
Visuri aloitti muistelemalla presidentti Mauno Koiviston ”fundeeraamista” sotakokemuksistaan. Koivisto oli kesällä 1944 pikakiväärimiehenä kaukana Itä-Karjalan Karhumäessä, mistä he sitten vetäytyivät korpiteitä pitkin Ilomantsiin. Aselevon alkaessa syyskuussa 1944 hän totesi, että ”olisi varmasti parempiakin tapoja hoitaa naapurisuhteita, kuin mitä viime vuosina on kokeiltu.” Siitä tuli hänen poliittisen uransa johtoajatus.
Koivisto esitti, että historiantutkimus tulisi kohdistaa nimenomaan poliittisten päättäjien ratkaisujen selvittämiseen. Sota on edessä, jos yhteiskunnalliset päättäjät ovat epäonnistuneet tehtävässään. Sitä sitten myöhempinä vuosikymmeninä tutkitaan ja yritetään saada selville, mitä oikeasti tapahtui. Tehtävä ei ole helppo, sillä sodalla on omat säännöt ja tunnetusti totuus kuolee ensin.
Luento paljasti, että jatkuvasti putkahtelee esiin arkistojen ja perheiden kaappien kätköistä uutta, todella tärkeää tietoa. Visuri ei syyttele aikaisempia tutkimuksia, vaan tuottaa niille arvokasta täydennystä. Tieto, mikä on käytettävissä vasta tänä päivänä, ei ole voinut aikaisemmin vaikuttaa tutkimusten sisältöön. Kaikkea ei ollut aikoinaan myöskään sopivaa sanoa, mutta nyt kahdeksan vuosikymmenen kuluttua voidaan jo kertoa, mitä tapahtui todella ja mitä seurauksia tapahtumilla on ollut.
Seminaariin oli saapunut salintäyteinen yleisö, jolle tarjottiin arvokkaassa ympäristössä ”Raappana Salissa” kenraali E.J. Raappanan muistoseminaarissa arvokasta tietoa. Heillä, joiden pääsiäispyhien vietto esti saapumisen kuulemaan luentotilaisuutta, on mahdollisuus tutustua asioihin Visurin kirjallisen tuotannon kautta. Kirjoja on myynnissä kirjakaupoissa ja rajoitetusti myös Lieksan Rukajärvi-keskuksessa. Visurin luento videokuvattiin, ja lisäksi sitä koskeva ääninauha on kuultavissa linkin takaa TÄÄLTÄ:
Seminaariyleisölle esiteltiin Rukajärvi-keskuksen näyttelyt. Tilaisuus kesti kokonaisuudessaan 4,5 tuntia. Viimeiset seminaarivieraat suuntasivat kotimatkalle 18.30 jälkeen.
Seppo Räihä: Puustisen retki ja Rukahovin tarina. Kaukaisimmat seminaarivieraat olivat saapuneet Tempereelta ja Joensuun seudulta. Kuvassa selin talkoomiehistä Aimo Kettunen on kotoisin Joensuusta. Jukka Puustisen tytär Tarja Halman lahjoitti isänsä muotokuvan. Tilaisuutta käsittelevän juttuun pääsee tutustumaan TÄÄLTÄ: