Nekrologi
Olavi Tiittanen on poissa
Juhannuspäivän iltana Olavi Tiittanen sai viimeisen levon vakavan sairauden uuvuttamana. Olavin pitkä ja vaiherikas elämä sammui Joensuussa hoitokodissa, johon hän oli siirtynyt vain muutamaan kuukautta aikaisemmin. Olavi oli tunnettu ja näkyvä henkilö niin Joensuun kulttuuritapahtumissa kuin Juuan kylän raitilla menossa tai tulossa jostain tilaisuudesta vielä viime vuoden puolella.
Olavi Tiittanen syntyi yhdeksänlapsisen perheen esikoisena Suistamon Laitioisten kylässä 17.12.1922. Lapsena koulunkäynti jäi supistetun kansakoulun suorittamiseen, vaikka opettaja olikin suositellut älykkään pojan panemista oppikouluun. Seuraavaksi Olavi kävi mieskotiteollisuus-koulua muiden saman kylän poikien kanssa. Esikoisena hän joutui osallistumaan vanhempiensa apuna maatilan töihin, joten käytännön työnteko alkoi jo varhain paimenessa ja muissa nopsalle pojalle sopivissa töissä. Sotaan Olavi osallistui Rukajärven rintamalla ja haavoittui aivan jatkosodan lopulla jalkaan, mistä hän kuitenkin toipui hyvään kuntoon. Sodan jälkeen Olavin vanhemmat ja sisarukset olivat saaneet asuinpaikan Vihannista Alpuan kylästä. Olavi oli aluksi sodan jälkeisissä miinanraivaustöissä ja mietiskeli tulevaisuuttaan. Hän päätyi opiskelemaan Mikkeliin Suomen Nuoriso-opistoon Paukkulaan, mistä hän suoriutui hyvin. Opiskelu oli alkanut tuntua mielenkiintoiselta ja Olavi pääsikin jatkamaan opintojaan Helsinkiin Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun, jossa suoritti kunnallistutkinnon (nykyään sosionomi).
Olavin ura eri kunnissa alkoi jo ennen korkeakouluopintoja harjoittelijana Hyrynsalmen kunnassa ja jatkui toimistoapulaisena. Opiskelun jälkeen hän pääsi sitten kunnansihteeriksi Hailuodon kuntaan 1954, mistä siirtyi jo seuraavana vuonna Nurmeksen maalaiskunnan kunnansihteeriksi. Seuraava etappi olikin vuonna 1964 naapurikunnassa Juuassa kunnanjohtajan virka, jota hän hoiti eläkkeelle siirtymiseen asti vuonna 1985. Juuassa hänellä olikin aluksi iso työmaa edessä, kun monta asiaa oli niin kunnanjohtajan kuin muiden virkamiesten puuttuessa hoitamatta. Olavin johdolla alkoi sitten tapahtua monella rintamalla; saatiin lukio, kaavoitus modernisoitiin, elinkeinoelämä alkoi kehittyä ja monta muuta asiaa saatiin ripeästi kuntoon. Olavi ei ollut konttorissa istuva etäinen johtaja, vaan toimeen tarttuva esimerkillinen esimies, joka meni itse tapaamaan niin yrittäjiä kuin ylimpiä maakunnan ja valtakunnan virkamiehiä. Koska Olavi oli erittäin lahjakas kirjoittaja, hänen kirjoituskoneesta lähti kirjelmiä ja anomuksia moneen suuntaan.
Jo Paukkulassa opiskellessa oli rinnalle löytynyt Nurmeksesta kotoisin oleva opiskelutoveri Irja Mustonen, jonka kanssa Olavi vihittiin 1951. Pariskunta sai kulkea pitkän yhteisen taipaleen ja viettää jopa timanttihäitään 2011. Olavi jäi yksin asumaan Juukaan rakennettuun kotitaloon Irja-vaimon jouduttua palvelutaloon sairastuttuaan vakavasti ja viimein menehdyttyään vuonna 2016. Perheeseen oli syntynyt kaksi lasta, Sinikka vuonna 1952 ja Ilkka 1956. Perhettä kohtasi suuri suru Sinikan sairastuttua harvinaislaatuiseen epilepsiaan, jota hän sairasti yli 30 vuotta aina kuolemaansa asti vuonna 1998. Ilkka opiskeli lääkäriksi ja erikoistui silmälääkäriksi Kuopiossa.
Jos Olavi sai paljon aikaiseksi työurallaan kunnalliselämässä, hän oli myös hyvin aktiivinen monissa vapaa-ajan toimissa. Useissa yhdistyksissä Olavi toimi puheenjohtaja ja liikkeellepanevana voimana. Lähinnä sydäntä oli veteraanien eteen tehtävä työ, mihin kuului Rukajärven veteraanien muiston säilyttäminen. Juuan musiikkiyhdistyksen toiminnassa Olavilla oli keskeinen rooli. Juuka-seura ja Lions-klubi samoin kuin paikalliset Martat kuuluivat Olavin aktiviteetteihin. Karjala säilyi muistoissa rakkaana kotipaikkana, johon Olavi teki useita matkoja perheen, sukulaisten tai muiden Karjalasta kiinnostuneiden kanssa aivan viime vuosiin asti. Nurmes säilyi läheisenä paikkakuntana monestakin syystä. Siellä oli Irja-vaimon koti ja sukulaiset, mutta myös rakas Metsäpirtti Pielisen rannalla, jolla Olavi rakasti veneillä, joko itse rakentamilla tai myöhemmin veneilyliikkeistä hankituilla purje-, soutu- ja moottoriveneillä. Osittain veneilyyn liittyen, mutta muutenkin Olavin mielenkiinto kohdistui myös erityisesti ympäröivän luonnon valokuvaamiseen, jopa siinä määrin, että Juuan kotiin tehtiin oma pimiö kuvien valmistamista varten.
Olavia jäivät kaipaamaan Ilkka-pojan perhe lapsineen ja lapsenlapsineen, sukulaiset ja laaja ystäväpiiri.
Laura Sinisalo, Ilkka Tiittanen
Kirjoittajat ovat Olavin miniä ja poika
************
***********
Olavi Tiittanen yhdistyksemme hallituksen varapuheenjohtaja (2015-2016).
Olavi Tiittanen kuoli Joensuussa 23.6.2018 95-vuotiaana. Hän oli syntynyt 17.12.1922. Olavi Tiittanen osallistui monella tavalla yhdistyksemme toimintaan. Hän avasi Iisalmen Rukajärvi-keskuksen 13.3.2014 ja 30.11.2014 vihki käyttöön Jukolan Motti -pirtin. Olavi oli suosittu juhlapuhuja monissa järjestämissämme veteraanijuhlatilaisuuksissa mm. Lieksan Rukajärvi-keskuksen avajaisissa 1.7.2013 kuulimme häneltä veteraanien puheenvuoron.
Yhdistyksemme hallituksessa hän työskenteli varapuheenjohtajana vuodet 2015 ja 2016. Hän oli ratkaisevalla tavalla vaikuttamassa myös Lieksan Rukajärvi-keskuksen kiinteistön hankintaan v. 2015 keväällä.
Olavi Tiittanen palveli Rukajärvellä 9./JR 10:ssä. Hän haavoittui 4.8.1944 Tahkokosken taisteluissa.
Elämäntyönsä hän teki kunnallishallinnon palveluksessa ja eläkkeelle hän siirtyi Juuan kunnanjohtajan tehtävästä.
Jäämme kaipaamaan sivistynyttä, huumorintajuista veteraaniystävää.
Rukajärven suunnan historiayhdistys ry