Sakari Kemppainen 14.11.1925-12.2.2019

Sakari Kemppainen kuoli Paltamossa hoitokoti Jokirinteellä 12.2.2019,  jonne hän joutui muuttamaan lapsuudenkodistaan Mieslahden Tuomelasta 22.3.2018, kun oman kunnon heikkeneminen esti siellä itsenäisen asumisen. Puoliso Sirkka oli siirtynyt ajasta iäisyyteen v. 2010.

Sakari syntyi Antti ja Elsa Kemppaisen perheeseen 7. lapsena. Hänen jälkeensä syntyi vielä kolme lasta. Sisaruksista kaksi kuoli jo lapsena. Jo lapsuudesta asti hän joutui ottamaan vanhempien sisarusten kanssa vastuuta talon työnteosta. Isänsä Antti oli usein poissa kotoa osallistuttuaan yhteiskunnallisiin tehtäviin. Kaikkiin talon tehtäviin osallistuminen jo lapsena loi pohjaa moniosaamiselle, samoin kaikenlainen urheilun harrastaminen.

Varhaisen nuoruuden keskeytti kuitenkin sota-aika. Asepalvelus alkoi Jv:n koulutuskeskuksessa 14.10.1943 ja  määräys rintamapalvelukseen Rukajärvelle tuli 7.4.1944, missä olivat myös hänen kolme vanhempaa veljeään Samppa, Pentti ja Antti. Sen jälkeen vielä osallistuminen Lapin sotaan.

Rukajärvellä Sakarilla oli erityinen tehtävä huolehtia divisioonan komentaja Raappanan karhunpennusta. Emä oli ammuttu metsästyksen yhteydessä. Karhunpentu kiintyi heti Sakariin. Se oli ollut ilopilleri kaikille. Paininlyönti Sakarin kanssa oli ollut sen mielipuuhaa.

Sodan päätyttyä karhu toimitettiin Korkeasaaren eläintarhaan, missä siitä tuli agressiivinen ja arvaamaton.

 Elämäntyönsä Sakari teki maanviljelijänä, seppänä savottalaisena ja kuorma-autoilijana 12 vuotta.

Hän oli ns. seppä jo syntyessään, sillä pienestä pitäen häntä kiehtoi kuinka rauta vääntyy. Seppäkoulun hän kävi Etelä-Suomessa Tampereen lähellä Vilppulassa. Omassa hyvin varustetussa pajassa valmistui rekiä, työkaluja ja muita sepäntöitä aina Sotkamoa myöten. Kylän hevoset hän kengitti taidolla ja osasi käsitellä hevosia hyvin. Myös luonteeltaan hän oli sinnikäs toteuttamaan ideansa. Sakaria sanottiin myös keksijäksi, sillä hän osasi tehdä toimivia käytännön työvälineitä.

Sakari avioitui 26.3.1952  Vaalan Kankarista olevan Sirkka Inkeri Heikkisen kanssa, joka oli tullut töihin Paltamon Vaatetukseen. Lapsia syntyi neljä; Pekka, Ritva, Mirja ja Heikki.

Sakari nautti työstään ja veljensä Pentin kanssa ja sai elämänsä aikana paljon aikaan.  Lapsensa muistavat ne ihanat aamut kun miehet keskustelivat rauhallisesti tulevan päivän töistä. Sakarilta luonnisti lapsille aamupalan teko. Ennen kouluun lähtemistä hän teki aamupalat lapsilleen, kun heidän äitinsä oli navetassa.

Sakari oli nuoruudessa kova urheilemaan, josta tuli kiitettävästi palkintoja hiihdosta sekä juoksusta. Hiihtokilpailut veivät joskus Etelä-Suomeen saakka. Käsillään kävely oli hänelle tasapainotaiteilua, jota hän harrasti vielä viisikymppisenä pirtin lattialla, myös hevosen selässä.

Työntekoon hän opasti lapsiaan lempeällä otteella kysymällä heiltä; viitsimmekö tai jaksammeko. Myös muutamat serkut oli kesäisin viettämässä  lomaansa Tuomelassa. Pian hekin oppivat, että työnteko voi olla myöskin hauskaa.

Kuitenkin Sakari piti huolen siitä, ettei ketään väsytetty tai uuvutettu työllä.

Hän piti huolta siitä, että rantaviljelyksillä piti käydä uimassa heinänteon välissä. Työt piti kuitenkin hoitaa vastuullisesti.

Sakari leikki paljon lasten kanssa ja hassutteli kepposillaan. Ei yksistään omien, vaan myös sisarustensa ja naapurien lasten kanssa. Hänellä oli aina aikaa keskusteluun lastensa kanssa, eikä heidän mukaan ollut asioita joista ei voinut keskustella. Hänellä oli tapana nähdä asiat positiiviselta kannalta. Asiat ratkeavat aina hyvin, kun jokin ongelma tulee eteen. Näin hän opetti lapsilleen. Kiroilua tai muuta epäsopivaa kielenkäyttöä en häneltä kuulut.

Taide ja historia olivat myös keskustelun aiheita lasten kanssa ja historia varsinkin ystävien ja sukulaisten kanssa. Hän luki paljon historian kirjoituksia niin kotimaasta kuin ulkomaistakin. Hän osasi katsoa myös asioita kriittisesti ja nähdä asioita loogisesti ja kokonaisvaltaisesti.

Sakari piti myös matkustamisesta yhdessä puolisonsa Sirkan kanssa, myös ulkomaille. Eläkeläisten retkillä hän oli myös hauskuuttaja ja ilon luoja.

Sota-asiat tulivat joskus Sakarille uniin painajaisina silloin kun hyvin väsyneenä oli mennyt nukkumaan. Puolisonsa Sirkka oli silloin herännyt kun Sakari oli pompannut ylös sängystään. Ulkoisia havaittavia traumoja ei hänelle jäänyt, vaikka hän joutui kokemaan sodan raakuuden.

Matti Kemppainen

Sakarin veljenpoika