Tieto aselevosta tuli etulinjan korsuihin aamulla 4.9.1944. Sotapäiväkirjoihin tuo tieto merkittiin Peukaloniemen tukikohdassa seuraavasti:

9./JR 10: ”Klo 4.20: Puhelimista käsky vihollisuuksien lopettamisesta klo 7.00.” Ja ”Klo 6.05: Radiouutisissa ilmoitus aselevon alkamisesta klo 8.00.”

12./JR 12: Klo 2.00: ”Saatiin tieto, että vihollisuudet lopetettava neuvostoliiton kanssa 4.9.1944 klo 8. Esivalmisteluihin siirtymismarssia varten ryhdyttiin. Sää sateinen ja myrskyinen.”

Vihollisuudet eivät kuitenkaan päättyneet, vaan mm. Peukaloniemen tukikohdassa vihollisen tulitus jatkui ja päättyi vasta seuraavana aamuna klo 8.32. Sotapäiväkirjan mukaan ”Yksittäisiä kiväärin laukauksia ”Käppään”.

Kranaatteja satoi niskaan Peukaloniemessä 4.9.1944 päivän aikana vielä kaikkiaan 102 kpl.

Tuon jälkeen vasta iltapäivällä klo 13.50 jälkeen yritettiin saada yhteys neuvottelujen aikaansaamiseksi. Tässä onnistuttiin klo 14.55, minkä jälkeen komppaniaan saapui divisioonan komentajan valtuuttama neuvottelija ja käytännön järjestelyistä sovittiin klo 17.35 mennessä.

Seuraavina päivinä suoritettiin sovitut valmistelut mm. miinakenttien merkitseminen.

Kotimatka alkoi 13.9.1944 klo 5.05:

Sotapäiväkirjan mukaan: Klo 3.00-5.05: Kirkas, kylmä syysaamu. Vaihto aloitettiin pilkkopimeässä, minkä johdosta osa 3./JR 10:n miehistä eksyi ja vaihto saatiin loppuun suoritetuksi vasta klo 5.05, jolloin kompp.pääll. ja kom.ryhmä marssille toim. joukkueeseen. Taakse jäi Rukajärven suunnan etulinja ja eräs sen kuuluisimpia lohkoja ”Peukaloniemi.” Komppanian vahvuus 5+26+154=185.

Taakse jäivät myös muut jokaiselle miehelle niin kovin tutuksi tulleet kenttävartiot ja eteentyönnetyt tukikohdat, joista seuraavassa vain muutamasta kuva.

Sotapäiväkirjan 9./JR 10 merkinnät 4.9.1944 voit lukea TÄÄLTÄ:

”Minä uskallan toivoa, että säilytätte saman kunniakkaan nimen, jonka joukkomme täällä ovat saavuttaneet.” E.J. Raappana Repolassa 25.9.1944. Koko puheen voi lukea TÄÄLTÄ:

Pääosa joukoista asettui Jukolan Motin alueelle suorittaen erilaisia kenttävarustelutöitä. Minkä jälkeen 30.10.1944 klo 5.30: Lähtivät marssille Lieksaan Iisalmen skp:n, Kuhmon ja Paltamon kuntiin kuuluvat. Lähtötilaisuudessa luutn. Jämsä jakoi Venäjän komennuksella olleille myönnetyt, muut komennuksen takia jakamatta jääneet kunniamerkit.” Rukajärveltä Pielavedelle suoritetun jalkamarssin jälkeen kotiuttaminen tapahtui 16.11.1944. Jalan suoritettu kotimatka Uunon osalta lienee yksi Jatkosodan pisimpiä, peräti n. 460 km.

Sotilaitten kotimatkaa Jukolan Motista kotipaikkakunnille on käsitelty yksityiskohtaisemmin näillä Rukajärven suunnan historiayhdistyksen sivuilla 30.10.2014 julkaistussa artikkelissa ja siihen voi tutustua TÄÄLTÄ:

Niin monessa kodissa odotettiin rintamalta palaavaa poikaa puolisoa ja isää. Rukajärvellä kaatui 2700, heistä 5 oli lottia. Sanoin kuvaamaton ikävä valtasi mielen. Valokuvan nimi on Rukajärven tie. Siinä tulee esille elokuvan päähenkilön ja hänen puolisonsa surullinen kohtalo. Suru valokuvaaja Mika Suvannon silmin.

Kansalaisjuhlaa 75 vuotta aselevosta varten teimme omakuvapostimerkin. Sitä voi tilata Rukajärven suunnan historiayhdistys ry:n taloudenhoitaja Jari Kärkkäiseltä.

Juhlallisuudet alkavat seppeleen laskulla Jotos-muistomerkille.

4.9.2019/TJT