Nivala pysähtyi kunnioittamaan omaansa. Pitäjän viimeinen sotiemme veteraani, Rukajärven suunnan mies
Väinö Sammalkangas (27.9.1923–10.3.2026) saatettiin tänään sotilaallisin kunnianosoituksin viimeiselle matkalleen. Koko Nivala saattoi viimeisen veteraaninsa – Väinö Sammalkangas siunattiin Isänmaan poveen. Siunauksen toimittivat rovasti Heikki Hurskainen ja kirkkoherra Sanna Jukkola.
Kiuruveden ja Lieksan Rukajärvi-keskuksissa paloi hautajaisten kunniaksi veteraanin kuvan vierelle sytytetty sinivalkoinen kynttilä. Väinö Sammalkankaan kuva veteraanivljien kera. Kuva Kiia Pasanen.
Koko Nivala osallistui surujuhlaan. – Kuva Nivalan seurakunta.
Väinö Sammalkangas ei ollut vain veteraani – hän oli sukupolvensa edustaja, hiljaisen työn tekijä ja rauhan rakentaja. Hän kuului siihen joukkoon, joka nuoruudessaan kantoi vastuun maamme kohtalosta,
mutta sodan jälkeen rakensi elämänsä ilman katkeruutta, katse tulevaisuudessa.
Hänen elämäntyötään leimasi poikkeuksellinen ihmisyys, vaatimattomuus ja syvä rauhan tahto.
Siunaustilaisuus järjestettiin Nivalan kirkossa 17.4.2026 klo 10.00.
Väinö Sammalkangas haudattiin Raudaskylän hautausmaahan.
Koko pitäjää ja veteraanisukupolvea koskettava muistotilaisuus pidettiin Nivalan seurakuntakodissa, jossa Rukajärven suunnan historiayhdistystä edustivat puheenjohtajisto Tenho Tikkanen ja Ossi Laine.
Väinö Sammalkangas tunnettiin rauhanmiehenä viimeiseen asti. Hänen elämänasenteensa kiteytyi sanoihin, jotka kantavat yli ajan: “Elämässä kannattaa aina etsiä valoisa puoli.”
Ja hänen runonsa jättävät meille pysyvän muistutuksen siitä, mikä on arvokkainta:
“Vapautta vaalikaamme,
kansallamme kaunis maa.
Rauhassa jos elää saamme –
aarteemme on Isänmaa.”
Väinön poismeno merkitsee yhden aikakauden päättymistä. Samalla se velvoittaa meitä muistamaan –
ei vain menneitä tapahtumia, vaan ne arvot, joiden varaan tämä maa on rakennettu:
vastuu, ihmisyys ja rauha.
Julkaisemme seuraavaksi kokonaisuudessaan
Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkasen
muistotilaisuudessa pitämän puheen.
Tenho Tikkanen – puheenjohtaja – Rukajärven suunnan historiayhdistys ry
Nivalan seurakuntakoti: Väinö Sammalkangas (27.9.1923-10.3.2026) – muistotilaisuus
Arvoisa saattoväki, hyvät omaiset, ystävät, olemme kokoontuneet tänään saattamaan viimeiselle matkalle Rukajärven veteraania, Väinö Sammalkangasta.
Väinö eli pitkän, rikkaan ja merkityksellisen elämän – elämän, jossa yhdistyivät hiljainen voima, työn kunnioitus ja syvä inhimillisyys. Hänen poismenonsa tuli meille kaikille yllätyksenä. Vielä korkeassa iässä hän oli hyvävointinen, kirkas ja läsnä – sellainen ihminen, jonka seura rauhoitti.
Hänen lähtönsä muistuttaa meitä siitä, kuinka arvokas ja samalla hauras elämä on.
Väinö kuului siihen sukupolveen, joka joutui nuorena kantamaan raskaan vastuun.
Jo 19-vuotiaana hän lähti rintamalle – kulkien saman tien kuin monet muutkin Rukajärven suunnan miehet.
Hän koki sodan, mutta ei jäänyt sen vangiksi.
Se, mikä hänessä puhutteli meitä kaikkia, oli hänen rauhan tahtonsa.
Hän oli – kuten niin osuvasti on sanottu – rauhanmies viimeiseen asti.
Kun sain kunnian tavata Väinön, kohtasin miehen, jonka elämänviisaus oli kirkasta ja yksinkertaista.
Hän sanoi:
”Asioista kannattaa aina etsiä valoisa puoli.
Sillä tavoin ristiriidatkin ratkeavat parhaiten.”
Tämä ei ollut vain ajatus – se oli hänen tapansa elää. Lehtihaastattelussa Väinö muisteli myös elämää ennen ja jälkeen sodan. Hän totesi yksinkertaisesti: ”Ennen oli elämässä keskinäistä iloa ja huumoria sekä sosiaalista kanssakäymistä – paljon enemmän kuin tänä päivänä.”
Tässä ajatuksessa on hiljainen viesti meille kaikille. Ei moite – vaan muistutus siitä, mikä elämässä on tärkeää.
Väinön elämässä sanat olivat erityisessä asemassa. Hän oli runonikkari jo pienestä pitäen.
Runo kulki hänen mukanaan läpi elämän – sodan, työn ja vanhuuden vuosien.
Hänen kynästään syntyi ajatus, joka jää meille kaikille perinnöksi:
“Vapautta vaalikaamme,
kansallamme kaunis maa.
Rauhassa, jos elää saamme:
aarteemme on Isänmaa.”
Näissä riveissä on hänen elämänsä ydin. Väinön kohdalla voimme sanoa, että hän eli niin kuin opetti.
Hän ei korostanut itseään.
Hän teki työnsä.
Hän kantoi vastuunsa.
Ja ennen kaikkea – hän säilytti ihmisyytensä.
Kun ajattelemme hänen elämäänsä, voimme ymmärtää paremmin myös sen sukupolven suuruuden, johon hän kuului. Se sukupolvi ei puhunut paljon – mutta teki sitäkin enemmän. Se rakensi tämän maan uudelleen. Ja se teki sen ilman katkeruutta, katse tulevaisuuteen suunnattuna.
Hyvät ystävät,
Väinö Sammalkankaan elämä jättää meille tehtävän. Se ei ole suuri sanoiltaan – mutta sitäkin painavampi sisällöltään: vaalia rauhaa, arvostaa toisiamme ja etsiä elämästä valoisa puoli. Siihen kuuluu vastuu lähimmäisistä ja heidän tulevaisuudesta.
Tänään laskemme hänet lepoon. Mutta hänen muistonsa ei katoa. Se elää hänen läheisissään,
hänen kirjoittamissaan sanoissa, ja niissä arvoissa, joita hän meille jätti.
Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puolesta lausun syvän kiitollisuuden Väinö Sammalkankaan elämäntyöstä.
Otamme osaa omaisten suruun.
Lepää rauhassa, Väinö.
Tenho Tikkanen
Veteraaniveljet,
Rukajärven suunnan historiikkitoimikunta (15.6.1986 -) – Rukajärven suunnan historiayhdistys ry. (19.9.2009 -) – Rukajärven Tiellä ry (15.3.2006 -)
Julkaisua täydennetään myöhemmin siunaustilaisuuden valokuvin.
Väinö Sammalkangas on yksi sadoista Rukajärven suunnan historiayhdistyksen haastattelemista veteraaneista, joista peräti 21 on ylittänyt 100 vuoden rajan. Luettelo ohessa:
Julkaistu 17.4.2026