Rukajärven veteraani Tauno Tikkanen (s. 10.3.1916 – 9.2.2020) hakeutui vain kolme päivää ennen kuolemaansa hoitoon influensan ja kuumeilun takia. Häntä hoidettiin eristettynä Iisalmen sairaalassa. Hänen poikansa Tenho Tikkanen kertoi, että vielä edellisenä iltana vointi oli hyvä, kova kuume oli laskenut normaalilukemiin ja ruoka maistui. – Isä laski leikkiä kuten hänellä oli tapana, käytiinpä siinä jutun lomassa rintamallakin. Tästä syystä sairaalasta tullut sunnuntain aamuvarhainen viesti yllätti läheiset. Uuden tiedon mukaan vointi oli äkisti heikentynyt ja tuli pyyntö saapua sairaalaan, jossa veteraani kuoli heti puolenpäivän jälkeen. Veteraanin arvellaan menehtyneen keuhkokuumeeseen.
Tauno Tikkanen oli kahden sodan veteraani. Talvisodassa hän taisteli kannaksella 1./JP 2:n komppanianpäällikön lähettinä. Tikkanen haavoittui karkauspäivänä 29.2.1940 Pilppulassa.
Jatkosodan alussa Tikkasen taisteli ensin 2./Kev.Os 2:ssa ja 1.11.1941 alkaen hänet siirrettiin JR 10:n kolmanteen pataljoonaan, ns. Halosen pataljoonaan, missä hän yleni kersantiksi ja toimi puolijoukkueenjohtajan tehtävissä. Tikkanen osallistui Muurmaanin radan partioretkelle 14.-23.1.1942 ns. vasemman sivustan varmistusporukassa. Tikkasen kertomus partioretkestä on tullut tunnetuksi. Hänet määrättiin vain puolentunnin valmistautumisajan jälkeen retkelle. Välihousut hän oli vienyt täisaunaan, mihin ne kiireessä unohtuivat. Retken aikana pakkanen kohosi varmuudella yli 40 asteen. Onneksi nuoren miehen veri kiersi ja kiuruvetisen Jussi Partasen saatesanoin: ”ota tuo muuten sinä polonen palellut”, antama ”Raevaaran turkki” pelasti pahemmilta paleltumilta.
Tikkanen osallistui sodan aikana Rukajärven suunnan verisimpään Tahkokosken taisteluun aivan Jatkosodan lopulla elokuussa 1944. Näissä taisteluissa lyhyen ajan kuluessa kaatui yli 200 suomalaista sotilasta, joista yksi oli hänen komppanianpäällikkönsä Seppo Hänninen.
Tikkasen komppanianpäälliköistä kaatui kaikkiaan kolme, ltn. Verho Talvisodassa, Marskin ritari Niilo Korhonen 26.9.1943 ja Seppo Hänninen 16.8.1944. Tämä taistelu muistetaan jatkosodan viimeisenä taisteluna Suomen ja puna-armeijan välillä.
Tikkasen aselepo tuli kovin tunnetuksi tulleessa Peukaloniemen tukikohdassa 4.9.1944. Tämän jälkeen rintamajoukot aloittivat kotimatkan jalan. Tikkasen yksikön Kiuruveden miesten jalkamarssi lienee yksi Jatkosodan pisimmistä yhteensä 462 km.
Sodan jälkeen Tikkanen teki metsätöitä Lapin savotoilla ja viljeli kotitilaansa 1964 – 1975. Tilan omistaa nykyisin hänen poikansa vuodesta 1988 alkaen. Veteraani asui tilalla, toimi puolisonsa omaishoitajan tehtävissä vuoteen 2017, jolloin puoliso sairastui joutuen sairaalahoitoon.
Tikkanen oli taitava kirvesmies, mitä tehtäviä hän hoiti paikkakunnalla sivutyönään maatilatalouden ohella.
Kirvesmiehen taitoja tarvittiin myös Rukajärven suunnan historiayhdistyksen perustamisen jälkeen. Tikkanen osallistui veteraaneista eniten yhdistyksen järjestämiin talkootöihin. Tikkasen käsialaa ovat monet Lieksan Rukajärven tien opasteet, jotka valmistettiin veteraanin rakentaman navetan suojissa. Samoin hän oli talkoomiehenä myös Rukajärvi-keskusten näyttelykehikoitten valmistuksessa. Näitä kehikoita on esillä niin Lieksan, kuin myös Iisalmen Rukajärvi-keskuksessa.
Tauno Tikkanen osallistui useille Rukajärven rintamalle suuntautuville matkoille yhdessä ystäviensä ja aseveljiensä kanssa. Näiden matkojen seurausta on myös se, että matkalle osallistuneet veteraanit ovat tulleet haastatelluksi aidoilla taistelupaikoilla. Nauhat pitävät sisällään arvokasta Rukajärven suunnan historiayhdistyksen keräämää sotahistoriatietoa.
Tauno Tikkasen täytettyä 100 vuotta hänet opittiin tuntemaan laajemmin. Juhlapäivää edeltävän yön hän nukkui osittain aseveljensä kanssa kotinsa pihalle pystytetyssä puolijoukkueteltassa. Savusaunakin uudistettiin hänen 100-vuotispäivänsä kunniaksi. Saunan lauteille nousi kolme saman komppanian veteraania, Olvi Tiittanen ja Maunu Kankaanpää. Heillä olikin mukanaan yllätyslahja: ”100 tarinaa savusaunan lauteilla.” Tikkasen elämän huippukohtia lienee hänen saatuaan kutsun Sauli Niinistöltä saapua linnan juhliin. Siellä hän pääsi istumaan presidentin puolison Jenni Haukion viereen. Toimittajat tivasivatkin veteraanilta, että mistäs asioista te keskustelitte. ”Eihän sitä voi kertoa mitä vieraitten naisten kanssa on keskusteltu. Vasta kotona kahvipöydässä paljastui totuus näistä keskusteluaiheista. ”Hän ei voinut vahingoittaa valtion päämiestä, koska oli puhuttu raakoja sotajuttuja.”
Tauno Tikkanen tunnettiin sanavalmiudestaan ja erilaisissa haastatteluissa esittämistään humoristisista lausunnoista. Ehkä tunnetuin niistä on vastaus kysymykseen, mikä on pitkän iän salaisuus, johon hän vastasi: ”Kyllä sitä ellää kun muistaa hengittää.” Tauno Tikkanen kuoli 9.2. vaimonsa 98-vuotispäivänä, 10.3. hän olisi täyttänyt 104 vuotta.
Esitämme osanottomme omaisille.
Seppo Räihä, puheenjohtaja
Rukajärven suunnan historiayhdistys ry
PS: Tauno Tikkasesta ja hänen läheisimmistä aseveljistään löytyy tietoa yhdistyksemme oheisista muista julkaisuista:
*”Sota ei poistu koskaan muististani” 8.3.2017 -Karjalan Sanomat:
*Veteraanit tapasivat Muurmannin partioretken merkeissä 14.5.2019.
*Onnistunut kansanjuhla – sääkin suosi:
*YLE TV2 Rukajärven veteraanien rauhanjuna: