Pieni, mutta arvovaltainen joukko otti vastaan 28.6.1944 kaatuneen ja kentälle jääneen sankarivainaja Juho Henrik Huttusen maalliset jäänteet. Omaisista mukana oli sankarivainajan veljen Vilhon poika Juho Huttunen sekä hänen perheenjäsenensä. Vastaanottajien mukana oli myös naapuri Juho Laukkanen, joka yksi vielä elossa olevista henkilöistä, joka on tavannut sankarivainajan. Sukulaisista vastassa oli sukulaisista myös kotiseutuneuvos Lauri Winberg sekä Kiuruveden kaupungin johtaja Jarmo Muiniekka ja veteraanijärjestöjen edustajat Seppo Niskanen ja Seppo Räihä.
Jotos alkoi 80 vuotta sitten
Huttunen lähti Kiuruveden asemalta 18.6.1941 Rukajärvelle, missä hän palveli Kevytosasto 2:n riveissä marraskuuhun 1941. KevOs 2:sta hän siirtyi ensin I/JR 52:een. Huttusen yksikkö vaihtui 18.3.1942 ja lopulta hänet määrättiin Paateneen, Karhumäen, Syvärin kautta Kannakselle ja yksikön nimikin muuttui JP 5:ksi. Kovien taisteluitten tiimellyksessä sotapäiväkirjat ovat hävinneet.
Huttunen toimi aluksi ajomiehenä ja 23.5.42 lähtien kivääriampujana sekä 2.11.1942 jälkeen aina kaatumiseensa asti myös KSS-miehenä.
Talvisodassa Huttunen toimi KK-apujana 2KKK/JR 39 riveissä ja osallistui taisteluihin mm. Ruhtinaanmäellä, Lavajoella ja Koirinojalla.
Juho Henrik Huttusen kanssa samoissa Jatkosodan taisteluissa 29.6.1944 haavoittui myös Kiuruvedeltä kotoisin oleva puolustusvoimain nuorimpana majurina pataljoonansa komentajaksi (JR 50:n) ylennyt Jukka Malmivaara.
Kannaksen torjuntataistelut
Voitaneen sanoa, että Huttunen kaatui Jatkosodan rajuimmissa taisteluissa. Tuona samana päivänä 28.6.1944 Suomen puolustusvoimista kaatui kaikkiaan 759 miestä, suurin osa Kannaksella. Vain 10.6.1944 heti Puna-armeijan suurhyökkäyksen alussa menehtyi enemmän eli 799 miestä. Huttunen kaatui ns. Tali-Ihantalan torjuntataisteluissa, jotka käytiin 25.6. – 9.7.1944 välisenä aikana. Taistelu oli Pohjoismaiden historian suurin, suomalaisia sotilaita osallistui n. 50.000 ja neuvostoliittolaisia 150.000 sotilasta. Suomi pysäytti taistelussa Neuvostoliiton suurhyökkäyksen. Suomalaisia kuoli näissä taisteluissa yhteensä n. 1.100 miestä ja puna-armeijan kärsi arviolta nelinkertaiset tappiot.
Tuona samana päivänä kaatui Kiuruvedeltä myös Viljo Paavali Mäyrä (s. 8.5.1921/KKK/JP 4 sekä Kauko Aleksanteri Kämäräinen (4.3.1924) 2./Kev.Psto 24:stä. Kämäräisen ruumis jäi kentälle.
Tuntolevykin löytyi
Sotavainajien muiston vaalimiesyhdistyksen asiamies Markku Kiikka nouti Juho Henrik Huttusen maalliset jäänteet 27.5.2019 Kannakselta Kuuterselästä. Mukana oli myös tuntolevy, mikä (576381) johdatti sankarivainajan jäljille. DNA-näyte otettiin suvun naispuoliselta lähisukulaiselta Sipoossa asuvalta rouva Rauha Saariselta.
Vastaanotto ja hautajaiset
Sankarivainaja saapui kotipitäjään Kiuruveden kirkon eteen perjantaina 16.4.2021 klo 15.00, mistä matka jatkui ruumishuoneelle.
Pojista vanhin Juho (Jussi) Huttunen otti setänsä vastaan. Hän sai nimensä kaatuneen setänsä mukaan. Juho Huttunen kertoo, että hautajaisia siirrettiin hiukan. Toivottavasti koronatilanne rauhoittuisi ja kaikki sukulaiset voisivat osallistua niin halutessaan sankarivainajan kesäkuussa pidettäviin hautajaisiin. Huttusen mukaan juhannuksen aika sopii muutenkin paremmin, koska Kiuruveden miesten Jatkosota alkoi tasan 80 vuotta sitten, silloin myös setäni Juho Henrik Huttunen lähti Kiuruveden asemalta Rukajärven rintamalle. – Setäni siunataan Kiuruveden sankarihautaan 18.6.2021 sotilaallisin menoin. Hautajaiset ovat julkinen tilaisuus. Muistotilaisuus on näillä näkymin uusissa Rukajärvi-keskuksen tiloissa. Sedän siunaa kenttärovasti Penna Parviainen. Kainuun Prikaati huolehtii hautajaisjärjestelyistä omaisten antamien ohjeitten mukaisesti.
RadioSandels lähettää siunaustilaisuuden suorana lähetyksenä. Myös Rukajärven suunnan historiayhdistys on lupautunut avustamaan hautajaisjärjestelyissä. TJT