Sankarivainaja Juho Huttusen kotiinpaluu – siunaustilaisuus sotilaallisin menoin

Sankarivainaja Juho Henrik Huttunen saapui Kiuruveden kirkonkylään 18.6.1941 saatuaan liikekannallepanomääräyksen. Tarkalleen 80 vuoden kuluttua hänen maalliset jäänteet laskettiin sankarihautaan Kiuruveden kirkossa sotilaallisin menoin järjestetyn siunaustilaisuuden jälkeen.

Juho Henrik Huttunen (28.3.1915 – 28.6.1944)

Siunaamisen suoritti Kainuun prikaatin kenttärovasti Penna Parviainen, Kiuruveden kirkkoherra Kimmo Kivelän avustamana.  Siunausta edeltävässä saarnassaan Kivelä lausui: – Tänään, lähes 77 vuotta myöhemmin siunaamme Juhon ja saatamme hänet rakkaan kotipitäjän kirkkomaahan.

– Ei täällä ole läsnä hänen ystäviään tai ikätovereitaan tai hänet tavanneita sukulaisiaan. Mutta täällä ovat läsnä kiitollisuus, kunnioitus ja terve ylpeys.

Kivelä jatkoi. – Kukaan ei ihaile sotaa, se on aina mitä suurin onnettomuus ja vastoin Jumalan tahtoa. Joka-aikainen toiveemme ja rukousaiheemme onkin kiteytettynä: Ei enää koskaan sotaa!

Kirkkoherra Kimmo Kivelä. Saarnaan kokonaisuudessaan voi tutustua TÄÄLTÄ:

Kenttärovasti Penna Parviainen toi esille koskettavassa siunauspuheessaan Juho Huttusen sotilasvalassaan antaman lupauksen: ” Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Tämän velvollisuutensa Huttunen toteutti kirjaimellisesti”, totesi kenttärovasti.

Kenttärovasti Penna Parviainen

Sankarivainajan juhlallisiin hautajaisiin osallistuivat myös Kainuun prikaatin alaisuudessa toimiva Pohjois-Savon aluetoimisto, joka oli asettanut Kiuruveden reserviläisistä kunnia- ja lippuvartion. Kunniavartiossa arkun äärellä olivat Emmi Tikkanen, Bartje Harmoinen, Ari Puustinen ja Matti Pennanen. Lippuvartiota johti reserviläisten puheenjohtaja Erkki Rintakuusi, lippuvartiossa olivat Matti Lappalainen ja Tapani Kouvalainen.

Kiuruveden rintamiesten puheenjohtaja Seppo Niskanen ja Olavi Martikainen laskivat sankarivainajan arkulle perinteisen havuristin. Omaisten kukkatervehdysten jälkeen laskivat havuseppeleen Kainuun prikaatin edustajat kapteeni Tuomas Karjalainen ja yliluutnantti Janne Puranen, Kiuruveden kaupungin seppeleen laski kaupunginjohtaja Jarmo Muiniekka. Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puolesta havuseppeleen laskivat puheenjohtajat Seppo Räihä sekä Seppo Ryhänen.

Mervi Nousiaisen esittämät musiikkikappaleet liikuttivat saattoväkeä. Nousiainen on sankarivainajan veljenpojan Juho Huttusen tytär. Sankarivainajan arkkua kantoivat Juho Huttunen ja Keijo Saarinen.

Omaisten jäähyväiset.
Puolustusvoimain seppeleen laskivat kapteeni Tuomas Karjalainen ja yliluutnantti Janne Puranen.
Kiuruveden kaupunginjohtaja Jarmo Muiniekka laski Kiuruveden kaupungin havuseppeleen.
Rukajärven suunnan historiayhdistyksen havuseppeleen laskivat varapuheenjohtaja Seppo Ryhänen ja puheenjohtaja Seppo Räihä.
Mervi Nousiainen esitti siunaustilaisuudessa kappaleet ”Sama taivas, sama maa” ja ”Mun sydämeni tänne jää”. Kanttorina toimi Satu Pulkkinen, joka soitti kukkatervehdysten jälkeen Finlandian.

Kiuruveden kirkossa järjestettyihin siunaustilaisuuteen osallistui seurakunnan ilmoituksen mukaan 90 saattovierasta.

Kaunis saattokulkue Kiuruveden kirkosta sankarihautausmaalle.
Sankarivainajan arkun kantoivat ja laskivat hautaan Juho Huttunen ja Keijo Saarinen.
Kiuruveden rintamaveteraanien puheenjohtaja Seppo Niskanen ja Olavi Martikainen laskivat arkulle perinteen mukaan havuristin. Niskanen lausui: ”Rintamamies, matkasi on päättynyt ja isänmaa, jota olit puolustamassa sulkee Sinut syliinsä. Erotessamme laskemme arkullesi havuristin, jonka mukana isänmaan värit seuraavat Sinua viimeiselle matkalle. Kaikkivaltias Jumala siunatkoon tekemäsi työn ja suokoon Sinulle ikuisen rauhan.”
Sankarivainaja Juho Huttusen hautajaisiin osallistui yksi sotiemme veteraani Toivo Kurkkio. Häntä saattoi tytär Jaana Kurkkio. Tässä veteraani keskustelee yliluutnantti Janne Purasen ja kaupunginjohtaja Jarmo Muiniekan kanssa.

Mainittakoon, että Radio Sandels radioi Juho Henrik Huttusen siunaustilaisuuden suorana lähetyksenä. Sankarivainajan hautaanlaskutilaisuutta sankarihaudalle oli saapunut seuraamaan suuri joukko saattoväkeä.

Sankarivainajasta lisätietoa aiemmin julkaistussa jutussamme, mihin voi tutustua TÄÄLTÄ:

Muistotilaisuus uudessa Rukajärvi-keskuksessa

Muistotilaisuus järjestettiin Rukajärvi-keskuksessa, missä Rauha Saarinen toi esille lähisukulaisten muistoja enonsa Juho Huttusen nuoruusvuosilta aina sotaan lähtöön saakka. Tilaisuuteen osallistui myös lähinaapuri Juho Laukkanen, joka kertoi muistikuvia sankarivainajasta sekä heti sodan jälkeisistä sankarivainajan ensimmäisistä hautajaisista.

Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Seppo Räihä piti sankarivainajan sotatietä koskevan esitelmän. Laajassa esitelmässään hän toi esille myös sen, että siunaustilaisuuteen oli saapunut Juho Huttusen kanssa samoihin Karjalan-Kannaksen taisteluihin osallistunut Kiuruvedeltä kotoisin oleva Laguksen panssaridivisioonan sotaveteraani Toivo Kurkkio. Räihä mainitsi, että ennen sotaan lähtöään Juho Huttunen osallistui 20.6.1941 ääriään myöten täynnä olevassa Kiuruveden kirkossa järjestettyyn Jumalanpalvelukseen ja ehtoolliselle. Esitelmän pohjatiedot oli koonnut RSHYry:n hallituksen jäsen Ossi Laine, mihin voi tutustua TÄÄLTÄ:

Muistotilaisuudessa kuultiin Seppo Räihän esitelmä: ”Juho Huttusen sotatie”.

Rauha Saarinen kiitti lopuksi saattoväkeä todeten mm.: ”Tämä päivä jää pysyvästi mieleemme ja on arvokas muisto enomme ja setämme muistolle ja muisto koko sille sodat käyneelle sukupolvelle, joka menetti kalleimpansa, henkensä taisteluissa maamme itsenäisyyden puolesta. Samalla surullisin mielin iloitsemme siitä, että enon matka on nyt lopullisesti päättynyt.

Muistotilaisuuden musiikista vastasivat historiayhdistyksen muusikot Taito Kainulainen ja Raimo Jokisalmi. Tilaisuudessa kuultiin kappaleet Kiitos Teille veteraanit ja Rukajärven laulu.

Taito Kainulainen ja Raimo Jokisalmi – Kiitos Teille veteraanit – Rukajärven laulu.

Omaisten kiitokset muistotilaisuudessa esitti Rauha Saarinen

Olemme tänä päivänä palanneet muistelemaan maamme historiassa aikaa minkä emme toivo koskaan toistuvan. Näiden vuosien aikana monet äidit ja isät menettivät rakkaimpansa.

Olemme lähisukulaisina kovin kiitollisia siitä, että tänään olemme saaneet paljon lisätietoa enomme ja setämme kohtalokkaasta sotatiestä.

Tämä päivä jää pysyvästi mieliimme ja on arvokas muisto enomme ja setämme muistolle ja muisto koko sille sodat käyneelle sukupolvelle, joka menetti kalleimpansa, henkensä taisteluissa maamme itsenäisyyden puolesta.

Esitän lähiomaisten puolesta parhaat kiitoksemme enomme ja setämme siunaus- ja muistotilaisuuteen osallistumisesta.

Kiitämme Kainuun Prikaatia, kenttärovasti Penna Parviaista Kiuruveden kirkkoherra Kimmo Kivelää. Kiitän myös muusikoita Taito Kainulaista, Raimo Jokisalmea ja Mervi Nousiaista. Kiitos Peltohoville ja Rukajärvi keskukselle sekä Rukajärven suunnan historiayhdistykselle avustanne muistotilaisuuden järjestelyistä.

Rauha Saarinen puhui muistotilaisuudessa ja esitti kiitokset omaisten puolesta.

***

Sankarivainaja Juho Huttunen – in memoriam

Enoni Juho Henrik Huttunen syntyi Kiuruveden Toiviaiskylän Ketolaan Ville ja Hilma Huttusen vanhimpana lapsena 28.3.1915. Myöhemmin perheeseen syntyi vielä 4 tyttöä ja 3 poikaa.


Nyt yhteiskuntaa piinaa koronapandemia, 1920 luvulla lentävä keuhkotauti, johon menehtyi paljon ihmisiä. Myös Juhon äiti sairastui keuhkotautiin ja kuoli vain 35 – vuotiaana. Sen on täytynyt olla suuri suru perheelle, kaksi nuorinta lasta oli jo menehtynyt aivan pieninä. Ennen kuolemaansa äiti oli pyytänyt lapset riviin ja puhunut heille lohduttavia sanoja jokaiselle erikseen ja siunannut heidät. 

Isä huolehti lapsistaan yksin, eikä antanut tuon ajan yleisen tavan mukaisesti lapsiaan huutolaisiksi. Aika oli silloin sellainen, että orvot huutokaupattiin hoidettaviksi sijaisperheisiin.


Juho-enoni joutui ottamaan vastuuta isän rinnalla jo 13-vuotiaana nuoremmista sisaruksista ja talon töistä. Nuorin Irene-sisko oli vasta 4-vuotias ja tarvitsi vielä paljon myös isoveljen syliä ja turvaa. Kaikki lapset tekivät kykyjensä mukaan kotiaskareita. Tytöt myöhemmin lapsenlikkoina ja pikku piikoina. Pojat tekivät pelto- ja metsätöitä, ja koko perhe huolehti karjanhoidosta. Juho oli myös naapurissa metsätöissä.

Juho-enon kaima, Juho Laukkanen oli 8-vuotias, kun Juho kaatui. Laukkanen oli ainoa enomme Juhon hautajaisiin osallistunut, joka tunsi hänet henkilökohtaisesti. Juho Laukkanen kertoi isänsä pitäneen Juhoa riuskana ja leppoisana savottamiehenä. 

Elämä oli niukkaa- jotenkin vain mentiin eteenpäin.

Mari-sisko muisteli, miltä tuntuu pikku käsillä alustaa suurta leipätaikinaa. Äitini kertoi, että joskus paistettiin leipää yöllä.  Uunia uskalsi lämmittää, vasta sitten kun tyyntyi. Tuulisella säällä kipinät olisivat polttaneet pärekaton ja koko kodin.

Lapsilla oli huolettomiakin aikoja. Äitini muisteli useinkin lapsuusaikoja, Ketolan marjamaita, sen makeita ahomansikoita ja mesikoita. 

Aikanaan tytöt lähtivät maailmalle etsimään paikkaansa, aloittivat oman elämäänsä. Isänmaa kutsui poikiaan. Juho-eno lähti talvisotaan -39. Koti tyhjeni ja Ville-isä avioitui 15 leskeysvuoden jälkeen Anna-Liisansa kanssa.

Jatkosodassa taisteli Juhon lisäksi myös nuorempi veli Vilho. Juho matkasi Kiuruvedelle liikekannallepanomääräyksen saatuaan 18.6.1941. Hän osallistui 20.6. ääriään myöten täynnä olevassa kirkossa ehtoolliselle.  Seuraavana päivänä hän lähti Kiuruveden asemalta Rukajärvelle.  Kotijoukot ja samalta kylältä löytynyt Juhon tyttöystävä Anni jäivät odottamaan. Vilho-enoani jäi odottamaan Elsa puoliso.

Rohkeasti ja urhoollisesti Suomen sotilaat taistelivat meille vapaan maan. Maan, jossa on hyvä asua ja elää. Nuorempi Vilho-veli, palasi sodasta. Juhon kohtalo oli toinen. Hän kaatui Tali-Ihantalan taisteluissa Isänmaan puolesta 28.6.1944. Kotipuolessa häntä odotettiin vielä pitkään palaavaksi kotiin. Tyttöystävä eli yksin 30 vuotta, avioitui vasta vanhemmalla iällä. 

Jäljelle jäi suuri suru ja kaipaus, valokuva seinällä toi lohtua. Vilhon vanhin poika sai nimen Juho, veljeni on myös Juho Henrik. Näin sankarivainajan nimi kulkee suvussamme polvesta polveen. Jussiksi kutsutaan kaikkia, kaatuneen enoni mukaan. 

Sotavainajien Vaalimisyhdistyksen asiamies Markku Kiikka sai tiedon enoni löytymisestä ja nouti 27.5.2019 Juhon jäänteet ja tuntolevyn Kannakselta. Tuona samana päivänä oli Anna-siskon syntymäpäivä. Juho-enoni tunnistaminen varmistui antamani DNA-näytteellä.

Juho-enoni hautajaispäivästä muodostui meille lähisukulaisille pitkän surun jälkeen helpotuksen ja kiitollisuuden päivä. Kiuruveden kirkossa järjestetyn sankarivainaja enomme siunauksessa kuulemamme kirkkoherra Kimmo Kivelän sanat lohduttivat: ”Ei täällä ole läsnä hänen ystäviään tai ikätovereitaan tai hänen tavanneita sukulaisiaan. Mutta täällä ovat läsnä kiitollisuus, kunnioitus ja terve ylpeys.” Kenttärovasti Penna Parviaisen siunauspuheen viittaus Juhon antamaan sotilasvalaan jää sydämiimme pysyvänä muistona: Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Tämän velvollisuutensa Huttunen toteutti kirjaimellisesti”.

Esitän parhaat kiitoksemme kaikille sankarivainajaa eri tavoin muistaneille

Rauha Saarinen Sankarivainaja Juho Huttusen sisaren tytär.