Savon ammatti- ja aikuisopisto ja Ylä-Savon ammattiopisto Suomen 100. Itsenäisyyspäiväjuhla

Iisalmen Sankarniemen hautausmaa, 5.12.2017 klo 9.00

Rukajärven suunnan historiayhdistys ry:n puheenjohtaja Tenho Tikkanen puhe

Arvoisat nuoret, hyvät opettajat.

Tällä historiallisella paikalla Iisalmen Sankarniemellä, viime sodissa kaatuneitten vainajien muistomerkin juurella, voimme tänä vuonna juhlia maamme Itsenäisyyden 100-vuotispäivää.

Kuluvana vuonna olemme paneutuneet kansakuntana suurin joukoin syvällisesti maamme historiaan. Suomen itsenäisyystie on todellinen SANKARITARINA. Kuitenkin tapahtumat, jotka edelsivät maamme itsenäisyyttä, tahtovat monesti unohtua.

Meitä edeltävät sukupolvet ovat uutteroineet, tehneet työtä kansamme hyvinvoinnin eteen. Viime sodat ja sotakorvausten maksu ovat tuoreessa muistissa. Nämä olivat suurin kansakuntamme yhtenäisyyttä ja itsenäisyyttä lujittava tekijä.

Itsenäisyytemme perusta luotiin 1800-luvun lopulla. Suomen markan käyttöönotto 1860, (markan isä J.V. Snellman 12.5.1806 – 4.7.1881), samoin kuin suomenkielisen sanomalehdistön, koululaitoksen ja nuorisoliikkeen perustaminen olivat tällöin merkittäviä tekijöitä. Tässä Ylä-Savon talonpoikaisväestö oli suomalaisen kansallisuusaatteen kärjessä. Kiuruvedeltä – syrjäpitäjästä kotoisin olevat veljekset, professori Paavo Tikkanen (2.3.1823-7.3.1873) ja hänen veljensä, valtiopäivämies Heikki Tikkanen (17.2.1829-20.5.1915) olivat perustamassa ensimmäistä suomenkielistä sanomalehteä. Talonpoikainen sivistyneistö oli alullepanemassa maamme itsenäistymistä rauhanomaisin keinoin. Muistaa sopii, että itsenäisyytemme alkumetreillä täällä Ylä-Savossa ristiriidat yhteiskunnassa olivat maamme vähäisimmät. Viime sodassa kotiseutumme miehet, jotka olivat pääosin talonpoikia, olivat puolustusvoimiemme vahvinta kärkeä ja he taistelivat joukoissa, jotka ainoana yksikkönä säilyttivät hyökkäysvaiheessa saavutetut asemat sodan loppuun saakka koko Mustalta mereltä Jäämerelle ulottuvalla rintamaosuudella.

Itsenäisyyteen liittyy keskeisenä tekijänä sananvapaus, oma lainsäädäntövalta ja mm.  omat puolustusvoimat, joita meidän tulee edelleen kehittää.

Me emme saa unohtaa maamme itsenäisyyden hyväksi työtä tehneitä kulttuurivaikuttajia, nuorisoseuraliikkeen ja koulutusjärjestelmämme luojia, kuten kansalliskirjailijoitamme Aleksis Kiveä, Juhani Ahoa, Eino Leinoa, Minna Canthia ja heidän edeltäjiään, Johan Ludvig Runebergia sekä Elias Lönnrothia samoin kuin J.V. Snellmania ja Jean Sibeliusta.  Heidän lisäkseen tarvittiin monia muita työssä maamme hyväksi jo ennen varsinaista itsenäisyysjulistusta. Kulttuurihenkilöiden työ loi vahvat yhteydet ulkovaltoihin, koska kulttuuri leviä yli rajojen. Kulttuuri ei tunnista valtion rajoja – ja sen kautta tieto leviä, vaikkei se palvelisi vallanpitäjien tavoitteita.

Tiedotusvälineillä on yhteiskunnassa suuri vastuu. Niiden ei tule kiinnittää huomiota epäolennaiseen, kun kysymyksessä on valtakunnan yhteinen etu.

Kuluvana vuonna olen kuullut käytetyn maamme itsenäisyydestä useita hyviä puheenvuoroja, joista muutama esimerkki. Nuoren irakilaisen tytön kirjoitus, jota lainaan: ”Muistan iltoja, jolloin itkin ja rukoilin, että meillekin tulisi samanlainen vapaus kuin Suomessa. Näiden surujen vuoksi lapsuuteni oli raskas. Ihminen ei ikinä ole kiitollinen siitä, mitä hänellä on. Vasta menetettyään jotain, tajuaa sen arvon…

Hän jatkoi: Monet suomalaiset ovat tukeneet meitä tämän matkan aikana. Suomi antoi meille turvan, jota oma kotimaani ei pystynyt antamaan. Olen kiitollinen, koska Suomi on ollut minulle niin hyvä, että joskus unohdan, että tämä ei ole synnyinmaani. Shabnam Momeni (12 luokkalainen). Todella koskettavaa puhetta nuorelta ihmiseltä.

Toinen esimerkkini on tätini tyttären Anu Estakari-Vanhatalon viimeisessä Sotainvalidi-lehdessä julkaistu haastattelu. Siinä hän pitää kädessään isänsä puujalkaa ja kertoo isänsä sotakokemuksista. Suomalaisia haavoittui viime sodissa kaikkiaan n. 200.000 sotilasta ja noin puolelle vamma jäi pysyväksi. Kaatuneita oli yli 100.000. Monien viimepäivinä julkaistujen tutkimusten mukaan useat sotilaat saivat pysyvän vamman, millä oli suuri vaikutus heidän lähipiiriinsä.

Rukajärven suunnan historiayhdistyksen perustajajäsenen Ermei Kannisen muistoseminaarissa entinen puolustusvoimain komentaja, sotiemme veteraani, kenraali Jaakko Valtanen totesi mm: ”Elämäntyömme jälkiä ei kenenkään tarvitse siivota!”

Olen esittänyt Jaakko Valtaselle sydämelliset kiitokset hänen ja koko hänen sukupolvensa uhrautuvasta työstä maamme hyväksi. Jokaisen tulee toimia samoin kuin arvostetun puolustusvoimien komentajan.

Itsenäisyyteen kuuluu keskeisesti sananvapaus, mikä on tarkoitettu käytettäväksi yhteiseksi hyväksi. Viisaus ei asu yhdessä paikassa, joten ennen päätöksiä tarvitaan vapaata keskustelua. Yhteiskunnassa on vaara sortua tilanteeseen, josta ystäväni Timo Ristimäki varoittaa Otollinen Aika-lehden kirjoituksessaan: ”Kun kaikki ajattelevat kuin johtaja, ei monikaan ajattele…”.

Hyvät nuoret. Olkaa rohkeita ja oma-aloitteisia tehtävissänne. Tulevaisuuden uskoa on. Vaikka määrärahat ovat vähissä, oikealla asenteella ja hyvällä tahdolla sekä koulutuksella voidaan korvata määrärahojen puuttuminen. Tästä esimerkkinä voin mainita 96-vuotiaan äitini hoitopaikassaan saaman hyvän huolenpidon, johon myös liki 102-vuotias veteraani-isäni on hyvin tyytyväinen.

Maamme ei olisi saavuttanut itsenäisyyttään, ellei eri tahoilla olisi ollut voimakkaita vaikuttajia, lahjakkaita ja tahdoltaan vilpittömiä kansalaisia. Aina on löytynyt henkilöitä, joilla on ollut tuo suvaitsevan aatteellisen johtajan jumalainen lahja: hengen hehkuva nuoruus ja peruskallion luja, hetkeksikään horjahtamaton usko hyvän, siis yhteisen hyvän lopulliseen voittoon.

Päätän puheeni Suomen suurmiehen Puolustusvoimain Ylipäällikön 22.9.1944 antaman päiväkäskyn viimeisen kappaleen sanoin: ”Tietoisina siitä, että olette täyttäneet velvollisuutenne, palaatte Te vähitellen kotiinne rauhan työsaroille. Olen vakuuttunut, että tartutte näihin toimiinne samalla tarmolla, antaumuksella ja itsekurilla, jonka olen oppinut Teissä tuntemaan sotapolullanne ja jota Teissä aina olen ihaillut. Vakaa pyrkimyksemme olkoon rauhan toimin kohottaa maamme uuteen koko kansaamme kohdistuvaan kukoistukseen vilpittömissä ja ystävällisissä suhteissa naapurimaihimme.

Jumala Suomea suojelkoon!  Suomen Marsalkka Mannerheim.

Hyvät juhlavieraat  toivotan Teille onnea opinnoissanne ja tulevassa työssänne yhteisen isänmaamme hyväksi ja toivotan luottavaista ja tulevaisuudenuskoista asennetta satavuotiaan isänmaamme rakennustyössä.