Jo 100-vuotias vireä rintamalotta Hilja Viljanen viettää eläkepäiviään Porokylässä monenlaiset muistot seuranaan. Syntymäpäiviään hän vietti 28.1.2018 tyttärensä luona lastensa ja lähisukulaisten seurassa.
Hilja Viljanen syntyi 29.1.1918 Nurmeksen Haapapurolla Heikki ja Vappu Martikaisen perheen kuopuksena. Savusaunan hämärässä elämänsä aloittanut tyttö ristittiin Hiljaksi. Hänestä kasvoi vähitellen isän kalakaveri, mikä palaa lapsuudesta mieliin kirkkaimpana muistona.
Hiljan kotitilalla toimi aikanaan Nurmeksen ensimmäinen maanviljelyskoulu. Tila oli pinta-alaltaan 80 hehtaaria. Päärakennuksessa oli tilaa kuudelle lapselle riittämiin, talossa oli seitsemän huonetta
– Maalaistalojen tapaan tuvassa oli höyläpenkki isän käsitöitä varten ja äidille kangaspuut. Isä valmisti kaikki talon huonekalut sekä lapsille lelut. Lapsuus oli huoletonta aikaa.
Hilja Viljanen kävi keskikoulun Nurmeksessa. Ja 17-vuotiaana hän lähti ansiotyöhön, ensin harjoittelijaksi Nurmeksen kunnalliskotiin ja myöhemmin Pälksaaren piirimielisairaalaan. Käytyään vuoden kestävän mielisairaanhoitajan kurssin ja toimittuaan lomittajana Niuvanniemen sairaalassa, hän palasi töihin Nurmeksen Hyvärilän kunnalliskotiin.
Kunnalliskodin tiloja tarvittiin esikunnan tarpeisiin heti sodan alussa. Hilja määrättiin yhdessä sotapoliisin kanssa saattamaan kunnalliskodin hoidossa olevat potilaat Raaheen. Pian hänet kutsuttiin kotiin ja välittömästi tuli määräys siirtyä ensin Repolaan, josta matka jatkui Rukajärvelle ja Novaja Tiiksaan. Ensin hän toimi keittäjänä ruokalassa ja myöhemmin hän työskenteli joukkosidontapaikalla.
Kaatuneet sotilaat toimitettiin Lieksaan, haavoittuneille annettiin ensiapu, minkä jälkeen heidät kuljetettiin sotasairaaloihin. Sotatoimialueella lottapalvelusta kertyi kolme vuotta.
Sodan jälkeen monet äidit vastuunkantajina
Sodanjälkeen Suomessa monet leskeksi jääneet naiset olivat yksinhuoltajina ja joutuivat vastaamaan perheensä elatuksesta. Näin kävi myös Hiljalle. Hän jäi leskeksi, nuorin lapsista oli viisivuotias. Perhe hankki tilan Pajukoskelta, josta oli neljän kilometrin koulumatka. Karjaa tilalla oli lehmiä kerallaan 7-8 ja hevonen. Maidot toimitettiin valtatien varteen. Miehen kuoltua kaikki vastuu kaatui leskeksi jääneen Hilja Viljasen päälle.
Maatalousyö on raskasta. Tila myytiin, kun lapset kasvoivat ja halusivat lähemmäs koulutus- ja harrastusmahdollisuuksia. Perhe muutti Kuhmoon.
Kostamuksen kautta Lahteen
Lapset kävivät koulua Kuhmon kirkonkylällä Äiti sai töitä keittäjänä Kostamuksesta. Sinne rakennettiin kaivos- ja teollisuuskaupunkia, ensimmäisen rakennusvaihe oli käynnissä. Kotona Kuhmossa hän kävi viikonloppuisin.
Hilja kuuli, että Lahdessa vaneritehtaalla on tarjolla työtä. Perhe saisi muuttaa uuteen asunttoonkin. Muutto Lahteen varmistui puhelinsoitolla ja niin koti asettui Schaumanin vaneritehtaan työnperässä Lahteen.
Kolmevuorotyötä viisitoista vuotta
Uusi kolmen huoneen ja keittiön koti oli Lahden Mukkulan asuinalueella.
Palkkatyö ei ollut raskasta, mutta työn lisäksi olivat äidin vastuulla kotona odottavat lapset. Joten aikaa ei muihin harrastuksiin riittänyt. Äidille lapset ovat ensisijalla maailmassa.
Eläkkeelle jäädessään Hilja Viljanen kertoo saaneensa läksiäislahjana upeat läksiäisjuhlat. Hiljan mieli paloi ihmisten pariin, joten hän hakeutui Invalidien kuntoutuskeskuksen vapaaehtoistyöhön.
Nurmeksessa synnyinsijoilla hän vieraili aina lomillaan. Nurmeksessa asunut sisko sairastui 90-luvun alussa, joka pyysi Hiljaa tulemaan kaverikseen, joten päätin palata synnyinseudulleni.
Karhitien virkeä Isoäiti
Hilja Viljaselle on ikää nyt 100 vuotta, mitä on vaikea uskoa. Virkeä ja valoisa vanharouva hääräilee vielä kauniin kotinsa keittiössä. Seuraa ajanmenoa. Kostamuksen rakentamiseen osallistuneelle paras presidenteistä on Kekkonen.
Viidestä lapsesta kaksi asuu Nurmeksessa ja yksi Valtimolla ja he pitävät tiivistä yhteyttä. Myös muualla Suomessa asuvat lapset vierailevat mummon luona usein. Lapsia on viisi, lastenlapsia kuusi ja lastenlastenlapsiakin 8.
– Hilja kertoo viihtyvänsä hyvin yksinkin. Aikaisemmin tein ristisanoja, nykyisin luen kirjoja ja lehtiä, Ylä-Karjala, Karjalainen, Seura, ET ja Yhteishyvä sekä muistelen menneitä, näin harrastukset muuttuvat pitkän iän myötä.
Tasavallan Presidentti Tarja Halonen on myöntänyt Hilja Viljaselle vuoden 2006 itsenäisyyspäivänä Suomen Veteraaniliiton paikallisyhdistyksen hakemuksesta Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1. luokan mitalin. Mitali luovutettiin hänelle paikallisyhdistyksen vuosikokouksen yhteydessä Rukoushuoneella 21. päivänä helmikuuta 2007.
Parhaat onnittelumme 100-vuotiaalle Rukajärven rintaman lotalle
Rukajärven suunnan historiayhdistys ry
Tenho Tikkanen, puheenjohtaja