Puheenjohtaja Tenho Tikkanen Raappanan ritari: Pentti Perttuli Rukajärven suunnan taisteluissa teoksen julkistamistilaisuudessa 14.1.2016 Säkylässä.

Tämä päivä on monessa mielessä historiallinen. Tänään ja tässä tilaisuudessa julkistamme perustajajäsenemme Pentti Perttulin syntymän 100-vuotispäivän kunniaksi julkaisemamme Raappanan ritari – Pentti Perttuli Rukajärven suunnan taisteluissa teoksen. Miksi teemme sen tänään ja erityisesti nimenomaan miksi juuri täällä Säkylässä, johtuu siitä, että tarkalleen 74 vuotta sitten Pentti Perttuli oli Rukajärven rintaman eteläisimmässä osassa Särkijärvellä ja lähti hiihtäen vihollisen selustaan peräti 70 kilometrin päähän Muurmannin radalle. Tämä suurpartio oli lopulta suurin Suomen armeijan kaukopartioista, käsittäen 1924 miestä ja 268 hevosta.

Pentti Perttuli toimi Os.Majewskin suuntapartion johtajana. Hän onnistui työssään ja kuten täällä Raine Narva erinomaisessa esitelmässään toi esille, Perttuli sai ylipäälliköltä henkilökohtaisen kiitoksen erinomaisesta toiminnasta.

Raappanan Ritari_kansitaitto_6

Kerron hiukan taustaa miksi ja miten tähän hankkeeseen on päädytty.

Yhdistykselle tämä ratkaisu oli helppoa ja itsestään selvää. Nyt julkaisemamme teos on Pentti Perttulin itsensä kirjoittama ja toiseksi se on poikkeuksellisen taitava kirjallinen taideteos. Siksi päätös oli helppo tehdä.

Miten teksti syntyi. Pentti Perttulilla on tarkat sota-aikaiset muistiinpanot. Hän oli sodan jälkeen pitänyt lukemattomia muistiinpanoihinsa perustuvia esitelmiä. Rukajärven rintaman miehet tunsivat hänet ja hänen taitonsa, joten hänet valittiin Nurmeksessa 15.6.1986 pidetyssä veteraanikokouksessa Rukajärven suunnan historiikkitoimikunnan jäseneksi. Tämä nyt julkaistava Raappanan ritari on yksi tuon historiikkitoimikunnan tekemistä haastatteluista, joita Pentti Perttuli rintamaveljiensä kanssa kokosi. Haastatteluja oli noina vuosina 1987 – 1993 kaikkiaan 640, mistä kertyi yli 10.000 sivun kirjallinen aineisto.

Käytännössä hän saneli teoksen ääninauhalle, josta hänen jo eläkkeellä oleva sihteerinsä Alli Kuusisto kirjoitti tekstin puhtaaksi. Perttulin nauhoitetta on peräti 29 tuntia. Tulemme äänitallenteen digitoimaan ja luovutamme dvd-levykkeen kirjan ohella hänelle 100-vuotissyntymäpäivänä.

Seuraavassa julkaisemme kirjan esipuheen.

Lukijalle

Tapasin Pentti Perttulin ensimmäisen kerran hänen kodissaan, Säkylän Pyhäjärven rannalla sijaitsevassa rintamiestalossa. Hän oli ristinyt sen Koroliksi Rukajärven tie elokuvasta tutuksi tulleen ensimmäisen partioretkensä paikkakunnan mukaan. Vaistosin heti, että edessäni on jotain poikkeuksellista.

Perttuli kertoi tuon tapaamisen yhteydessä, että vielä 1800-luvun alussa Suomen sodan muistiinpanot perustuivat pitkälti toisen käden tietoihin, joita mm. Runeberg kirjasi Vänrikki Ståhlin tarinoihin. Tätä aiemmin sotajoukkojen mukana olleet taiteilijat tallensivat taistelujen kulun maalauksiinsa. Myöhemmin historia tallentui taistelukertomuksiin ja sotapäiväkirjoihin. Näissä virallisissa asiakirjoissa yksittäisen sotilaan osuus jäi aivan kuin Väinö Linnan teoksessa ”tuntemattomaksi sotilaaksi”. ”Kiusallista”, hän sanoi ja jatkoi: ”Viralliset asiakirjat, sotapäiväkirjat, antavat vuosikymmenten jälkeen kovin vähän tietoa sukututkijalle.” Siksi hän katsoi välttämättömäksi ensin omalta osaltaan ja myöhemmin haastatteluin koota veteraaniveljien sotamuistoja.

Tämä organisoitu keräystyö laajemmassa mitassa tuli aivan kuin sattumalta ajankohtaiseksi, kun Rukajärven suunnan veteraanit ryhtyivät v. 1986 laatimaan joukkojensa historiateosta. Tässä yhteydessä kirjoittajaksi valittu Antti Tuuri asetti ehdon, että veteraanikertomuksia piti koota vähintään 200 ja niiden kertomusten joukossa piti olla myös rivimiehiä ja lottia. Tämä yhteensattuma käynnisti laajamittaisen veteraanitiedon keräyksen.

Tuskin miltään rintamalohkolta on kerätty niin paljon veteraanien itsensä kokoamaa kerrontatietoa kuin mitä Rukajärven rintamalta. Rukajärven suunnan perinnetyön kannalta on ollut monestakin syystä onnekasta, että rintaman joukoissa palveli Pentti Perttulin kaltainen henkilö, jolla riitti tarmoa sodanjälkeen koota aseveljet Säkylään, usein kotiinsa ja myös johtamansa tehtaan edustustiloihin.

Varsin usein sattuma korjaa satoa. Niin voidaan sanoa myös Pentti Perttulin kohdalla. Jatkosodan alussa joukkueenjohtajat hankkivat yhteisesti valokuvauskoneen, joka pitkää tikkua vedettäessä osui Perttulin kohdalle. Tämän sattuman vuoksi meillä on käytössä suuri määrä valokuvia myös tämän teoksen kuvitukseen. Kamera oli miehen kädessä, joka jo kotona oli saanut opetusta valokuvaukseen.

Heti Jatkosodan alussa havaittiin Perttulin taidot ja hän sai vastuullisia tehtäviä. Hänen johtamansa Repolan Lieksajärven ympäri nopeasti suoritettu tiedusteluretki joudutti pääjoukon hyökkäystä, minkä jälkeen Rukajärven tiellä syntyi Jatkosodan ensimmäinen suurmotti, Omelian motti.

Tammikuun alussa 1942 hänelle määrättiin jälleen erittäin vaativa tehtävä, kun Os.Majewskin, peräti 1924 miehen ja 268 hevosen osasto, kulki tiettömän erämaan halki Muurmannin radalle. Perttuli toimi Os. Majewskin suuntapartion johtajana.

Keskustellessamme tiedustelin häneltä, mistä johtui, ettei hänelle myönnetty Mannerheim-ristiä. Mielestäni hänen toimintansa verrattuna moniin muihin partiotehtäviin olisi siihen hyvin perustein oikeuttanut. Perttuli vastasi minulle, että ehkäpä ei ollut esityksen tekijää. Jatkokysymykseeni, miksi ei, hän vastasi, että ehkäpä esityksen tekemiseen oikeutettu odotti ko. tunnustusta itselleen.

Sota-aikana Perttuli aloitti tietojen keräämisen saatuaan liikekannallepanomääräyksen. Kokemukseni perusteella voin sanoa, että se oli tosi poikkeuksellista. Tällainen tarkkuus näkyy kaikessa hänen toiminnassaan läpi elämän. Hän kokosi jo sota-aikana kaksi valokuva-albumia, joihin hän kirjasi kaiken olennaisen Kev.Os.2:n ja RajaJP 6:n toiminnasta aina tammikuun lopulle 1942. Kuva-albumeista on yhdistyksemme toimesta tehty 120-sivuinen kirja, ”Pentti Perttuli Rukajärven suunnalla”.

Perttulin virkaura, viljelijöitten perustaman Lännen Tehtaat Oy:n toimitusjohtajana, on jäänyt vähemmän tunnetuksi. Kesällä 2006 Säkylässä käyntini yhteydessä teimme tutustumiskäynnin Säkylän kylään, jolloin hän esitteli tarkemmin siviiliuraansa. Yhtiö hankki tehtaan läheisyydestä henkilökunnan asuntojen rakentamista varten suuren maa-alueen ja kaavoitti sen. Yhtiö palkkasi arkkitehdin ja rakennusmestarin, teki rakennustarvikeostoista tarjouspyynnöt. Tämän jälkeen työntekijät saattoivat tehdä hankinnat yhtiön kautta edullisemmin ja maksuajalla. Asunto jäi työntekijän omistukseen. Kiertoajelun päätteeksi kiitin Perttulia: ”Nyt olenkin tavannut todellisen vuorineuvos Juuso Waldenin.” Mainittakoon, että Juuso toimi isänsä perustaman yhtiön lukuun, rakensi tehdasalueelle koulun, päiväkodit ja työntekijöitten vuokra-asunnot sekä urheilukentän. Täällä Säkylässä on rakennettu tuo sama sillä erotuksella, että kaikki omaisuus siirtyi yhtiön työntekijöitten omistukseen ilman välirahaa. Lisäksi kunta sai korvauksetta yhtiön rakentaman kunnallistekniikan, koulun, päiväkodin ja urheilukentän. Perttuli myönsi eron ja totesi, että näin turvattiin ammattihenkilöitten pysyminen yhtiön palveluksessa.

Kiertokäynnin päätteeksi kävimme lounaalla tehtaan ruokalassa. Perttuli tervehti jokaista kohteliaasti, vaikka hänen eläkkeelle siirtymisestään oli kulunut jo yli 25 vuotta. Kerroin hänelle havainnoistani, johon hän vastasi, että kyllä hänellä oli virassa ollessaankin tapana tutustua tehtaan n. 1000 työntekijään. Tunsin nimeltä kaikki, lapsetkin, ja jos en häpeäkseni tuntenut, menin heti saamaan valaistusta asiaan.

Perttuli selvittää muistelmissaan erämaasodankäyntiin keskeisesti kuuluvan kenttävartio- ja partiotoiminnan. Hän kertoo myös rintaman vapaa-aika- ja kulttuurityöstä. Myös joukkojen huolto ja kotirintaman merkitys tulee Perttulin kerronnasta esille ja mikä arvokkainta, hän kantaa huolta sotilaistaan ja jakaa heille kiitosta. Esimerkillinen reservin upseeri, joka käyttäytyi sodassa kuten siviilissä säilyttäen arvovaltansa.

Perttulin motto: ”Vihollisen selustaan tekemämme partiomatkan jälkeen ei voinut katsoa miehiä silmiin, ellei esimies asettanut itseään vuorollaan vaaranpaikkaan, kulkenut etummaisena.” Esimerkin voima on Perttulin vahvuus esimiehenä niin sodassa kuin sodanjälkeisissä vaativissa tehtävissä.

Tuskin kenenkään muun sodanaikaiset muistiinpanot ovat yhtä kattavat. Perttulin perinnetyön arvoa lisää se, että hän huolehti myös satojen rintamaveljiensä ja lottien sotakokemusten taltioinnista. Hänelle ei riittänyt, että yksi työ oli tehty loppuun, vaan työn tuli jatkua ja mukaan piti saada lisää kertojia. Kaikkien kerronta sisältää arvokasta tietoa. Työtä tehdään isänmaan hyväksi ja siinä tarkoituksessa, ettei vastaavaan kurimukseen kenenkään ole tarpeen joutua.

Perttulin kaltaisen esimiehen johdolla vihollisen selustassa eteneminen oli niin turvallista kuin se sodassa vain voi olla.

Kirjan teksti on vuoden 1990 alussa purettu ääninauhoilta, jotka Perttuli saneli edellisen vuoden lopulla. Kielelliseen asuun ei ole puututtu. Vain selvät kirjoitusvirheet on korjattu ja joukko-osastojen lyhenteet on yhdenmukaistettu.

Kirjan teksti on nyt 25 vuotta myöhemmin kirjoitettu puhtaaksi yhdistyksen jäsenten toimesta talkootyönä. Joulun alla 2015 esittämäni pyyntö, kiireisestä aikataulusta huolimatta, otettiin jäsenkunnassamme vastaan suurella innostuksella. Kirjoitustyö oli jaettu muutamassa tunnissa. Olen todella kiitollinen siitä, että joulunajasta huolimatta jäsenet halusivat kunnioittaa perustajajäsenemme 100-vuotispäivää työpanoksellaan. Kirjoittajien joukossa on mm. jäsenkuntamme tohtoreita ja Pentti Perttulin pojan Tapion tyttäret. Kiitollinen olen myös siitä, että kirjoitustyöhön osallistuivat oma tyttäreni sekä pojan tyttäreni. Yhdistyksessämme omaksutun talkooperiaatteen mukaan työstä ei makseta korvausta, mutta kulut korvataan laskun mukaan. Puhtaaksikirjoittajien kuin myös oikolukijoitten nimet on lueteltu kirjan liiteosassa. Kiitämme kaikkia talkootyöhön osallistuneita sekä yhdistystä rahallisesti tukeneita.

Rukajärven suunnan historiayhdistys ry. toivottaa tämän, Raappanan ritari teoksen, myötä onnea 100-vuotiaalle perustajajäsenelleen Pentti Perttulille. Teoksen nimivalinnassa olemme ottaneet huomioon Perttulin sotilaalliset ansiot rintamalla. Kirjan nimi kuvaa Pentti Perttulia ihmisenä samoin kuin hänen muut huomioivaa ritarillista käytöstään.

Joulupäivänä 2015

Tenho Tikkanen, puheenjohtaja