Tauno Oksanen                                                                                                      Lieksa 3.4.2016

Elokuvanäytöksen avaussanat: Kommentti dokumenttielokuvasta ”Sota ja mielenraha”

HYVÄ ELOKUVAYLEISÖ

Elokuvan ”Sota ja mielenrauha” tekijä on pyytänyt Rukajärven suunnan historiayhdistystä kommentoimaan ja avaamaan kyseisen elokuvan ennen sen esitystä. Sallinette siis lyhyen puheenvuoron.

Tämä elokuva on jälleen yksi kurkistus Suomen sotahistoriaan. Termi mielenrauha ei mielestäni oikein sovi sotaan, koska se ei ollut mahdollista jatkuvassa hengenvaarassa tai jännitystilassa, eikä sitä yksityinen sotilas pystynyt valitsemaan tai hallitsemaan. Elokuva antaa kyllä aihetta ajatteluun. Nykyihmiselle ja asiaa huonommin tunteville elokuvassa on uusia asioita.

Elokuvan alkuosa käsittelee sodan traagisia olosuhteita ja niistä johtuneita traumoja. Loppuosassa esitetään asiantuntijoiden näkemyksiä Suomen sotapolitiikasta ja lähinnä ns. jatkosotaan liittyvistä tapahtumista.

Muutamia havaintoja elokuvasta: Sota on rajoittamatonta väkivaltaa tiettyjen päämäärien saavuttamiseksi ja sodan lait ovat armottomia ja epäinhimillisiä. Jokaisella ihmisellä on kestokykynsä rajat. Sotilaat kokivat sodan kovuuden eri tavoilla. Armeijan joukkojen rungon muodostivat vahvat taistelijat, jotka ratkaisivat taisteluiden onnistumisen ja tehtävien suorituksen. Näiden sotureiden mukana taistelivat myös heikommat soturit. Osa ei kestänyt ilman seurauksia. Kestämisen tärkein tekijä oli tuon ajan loppumaton velvollisuudentunto ja voimakas yhteenkuuluvaisuudentunne, eli asevelihenki oli vahvin tuki. Heikompia ja herkempiä autettiin ja tuettiin. Hyvä sotilaskoulutus, kokemus ja tottumus vähensivät traumoja ja romahduksia. Taistelijoista valtaosa oli reserviläisiä, joten joukkoon sopi kaikenlaisia ja kaikentaustaisia miehiä. Ilman suojeluskuntien ja Lotta-järjestön antamaa koulutusta, valmennusta ja kasvatusta Suomen puolustus ei olisi onnistunut. Todelliset sotilaiden romahdukset olivat lopulta varsin vähäisiä.  Traumanjälkeisiä stressihäiriöitä (posttraumaattisia oireita) tuli tietenkin runsaammin sodan jatkuessa vuodesta toiseen ja kovien taisteluvaiheiden seurauksena.

Vaikeudet ja traumat koskivat myös kotirintamaa. Emme saa unohtaa myös sitä. Naiset, nuoret ja vanhukset pitivät yhteiskunnan rattaat toiminnassa ja pelkäsivät koko ajan omaistensa ja tulevaisuuden puolesta. Täällä Lieksassa muistamme myös neuvostopartisaanien aiheuttaman ylimääräisen paineen ja pelon Pielisjärven asukkaille kesällä ja syksyllä 1944.

Muutama sana elokuvan loppupuoliskosta: Katsoessamme tätäkin elokuvaa sodasta, on meidän syytä muistaa, että sotahistoria on ymmärrettävä kokonaisuutena ja sellaisena se olisi esitettävä nykyisille ja tuleville sukupolville. Meidän on katsottava sotiin liittyviä asioita sen ajan ehdoilla. Nuorempien polvien tutkijat ja asiantuntijat unohtavat usein historiallisen perspektiivin ja tapahtumien laajemman kontekstin sekä ennen kaikkea Suomen sotavuosien vaihtoehtojen vähyyden. Meillä ei suurvaltojen puristuksessa ollut todellakaan valittavana parhaita vaihtoehtoja. Suomi joutui talvisotaan Neuvostoliiton oikeudettoman hyökkäyksen seurauksena. Sen jälkeen kaikki ratkaisut tehtiin Suomen olemassaolon säilyttämiseksi. Jos näissä ratkaisuissa kilpeen tuli muutama tahra, se oli pienempi paha kuin Suomen vapauden menettäminen. Näiden muiden mahdollisten vaihtoehtojen tutkiminen ja esittäminen nykyaikana on jälkiviisautta ja johtaa vain erilaisten ”tutkijakuppikuntien” muodostumiseen.

Suomen tie ja ratkaisut toisen maailmansodan kurimuksessa olivat parhaat mahdolliset. Vaihtoehtoina olivat antautuminen, miehitys, nälkäkuolema tai Suomen joutuminen suurvaltojen taistelutantereeksi. Kaikissa tapauksissa lopputulos olisi merkinnyt Suomen tuhoa. Suomi selvisi kuitenkin kolmesta sodasta raskain menetyksin mutta kunnialla ja itsenäisyytensä säilyttäen. Sekä pystyi vielä rakentamaan niiden jälkeen hyvinvointivaltion. Se oli kova suoritus verrattuna moniin valtioihin ja alueisiin, jotka menettivät itsenäisyytensä ja joissa on jatkunut sota vuodesta toiseen. Siksi sotiemme todellisista tapahtumista, merkityksestä ja vaikutuksista on syytä puhua.

Hyvä elokuvayleisö, toivotamme teidät tervetulleiksi mukaan harrastamaan ja tutkimaan sotahistoriaa. Esimerkiksi Rukajärven suunnan historiayhdistyksen kautta on helppo osallistua ja juuri näinä aikoina tulee käyttöön myös tietokonejärjestelmä Epooq, jonka kautta yhdistyksen jäsen voi lähettää sotiin liittyvää aineistoa tallennettavaksi tai josta saa haluamaansa aineistoa.

Toivotan mieleenpainuvaa elokuvakokemusta!