Heikki Kanninen tervehdyssanat

Arvoisat esitelmöitsijät, kenraali Valtanen, presidentti Hallberg, professori Reenpää ja puheenjohtaja Tikkanen,

Arvoisa Timo Närhinsalo,

Hyvät tilaisuuden järjestäjät, kutsuvieraat, kollegat, ystävät, naiset ja herrat.

Kun isäni lähes tarkalleen 35 vuotta sitten jäi eläkkeelle Pääesikunnan päällikön virasta, hän totesi eräässä lehtihaastattelussa, että hän tunsi vielä olevansa hyvissä voimissa ja olisi voinut jatkaa virassa. Seuraavat 33 vuotta osoittivatkin, että hän ei jättänyt Puolustusvoimia. Hän ei tosin ollut enää virassa, mutta hän oli yhä palveluksessa. Näin se myös lähipiiristä katsottuna näytti.

Isälläni oli herkeämätön kiinnostus ja vastuuntunto kaikesta, mikä liittyi maanpuolustukseen – eikä tämä suinkaan rajoittunut menneen muistelemiseen. Vain yksi muu asia pystyi jollain tavalla kilpailemaan tästä kiinnostuksesta – se oli autourheilu.

Toinen asia, joka on jäänyt mieleen tuosta lehtihaastattelusta 35 vuoden takaa, on se, että vaikka isäni jäi kaipaamaan työtään, hän ei jäänyt kaipaamaan univormun käyttämistä. Mielenkiintoinen lausuma, joka on jäänyt askarruttamaan minua. Tämä muistuttaa minua siitä, että kotona ei puhuttu sodista, aseista eikä paraateista. Kotona puhuttiin enemmänkin siitä, miten kriisejä ja konflikteja voidaan estää ja ratkaista.

Sotilaan pitää tietenkin varautua sotaan, olla valmis siihen. Mutta eikö juuri sotilas tiedä parhaiten, että tulee tehdä kaikki mahdollinen, jotta sodan syttyminen estetään.

Isäni oli varmasti sotilas, joka ääni kantoi, mutta tämä oli myös diplomaatin ääni.

Kotini ei ole ehkä ollut täysin vaikutukseton siihen, että olen itse valinnut uran, jossa oikeuden keinoin ratkotaan ihmisten, yritysten, instituutioiden ja valtioiden riitoja.

Mannerheimiin liittyvät monet hankkeet olivat hyvin lähellä isäni sydäntä. Ne tuottivat hänelle monenlaisia kokemuksia. Sopii hyvin, että Mannerheim on tänään täällä paikalla, niin kuin myöhemmin kuulemme ja näemme.

Etenkin viimeisinä elinvuosinaan Rukajärven Suunnan Historiayhdistys ja Helsingin Suomalainen Klubi olivat tärkeitä isälleni. Hän käytti paljon aikaa Rukajärven Suunnan Historiayhdistyksen toiminnan kehittämiseen. Suomalainen Klubi oli puolestaan hänelle tärkeä sosiaalisena kontaktipaikkana.

Haluan erityisesti kiittää Tenho Tikkasta aloitteesta tämän seminaarin järjestämiseksi. Aila Elo Rukajärven Suunnan Historiayhdistyksestä on huolehtinut lukuisista käytännön tehtävistä, mistä kiitos.

Helsingin Suomalaisen Klubin puolesta Heikki Hult ja Aarno Cronvall ovat myötävaikuttaneet ratkaisevalla tavalla tämän tilaisuuden pitämiseen näissä tiloissa.

Eva-Christina Mäkeläinen ja Sami Sihvo ovat monin tavoin tukeneet minua ja siskoani isämme poismenon jälkeen, mistä haluamme sydämellisesti kiittää teitä.

Eva-Christina Mäkeläinen on valtaisella kokemuksellaan ja taidollaan huolehtinut siitä, että protokollaa noudatetaan tarkkaan.

Omasta ja siskoni puolesta kiitän teitä kaikkia siitä, että olette tulleet paikalle, ja toivotan teille antoisaa lauantain iltapäivää.