Tarve kartoittaa kenttävartio ”Jokeen” syntyi kun olin vieraana eräässä tilaisuudessa Rukajärvellä loppuvuodesta 2015. Samassa tilaisuudessa oli mukana Lietmajärven museonjohtaja Teresa Tsherenko, joka huomasi, että minulla on mukana Esa Sirénin romaani Kenttävartio Joki. Kävi ilmi, että hän on kerännyt venäläistä aineistoa kenttävartio ”Joesta” ja hänelle suomalainen aineisto ei ollut tuttua kielen takia. Hän tiedusteli, että voisimmeko vaimoni kanssa auttaa tässä asiassa. Muun aineiston hankinnan lisäksi tuli tarve selvittää kenttävartio ”Joen” nykytila ja laatia kartoituksen perusteella kartta kenttävartion jäänteistä. Aikaisemmin olin selvittänyt Tiiksan esikunta-alueen rakennuskantaa.
Ensimmäisenä tehtävän oli laatia riittävän tarkka pohjakartta, koska saatavilla olevat kartat ovat liian suurimittakaavaisia pohjakartaksi. Pohjakartta laadittiin ilmaisella QGIS -paikkatieto-ohjelmalla Google Maps -satelliittikuvasta. Satelliittikuvatulkinnassa erotettiin omaksi kuvioksi avosuot, puustoiset suot kangasmetsät ja muut metsät sekä vesistöt. Kartta asetettiin WGS84 koordinaatistoon. Myös kaikki mittaukset tapahtuivat tässä koordinaattijärjestelmässä.
Maastotyöt suoritettiin 19.6.2016, 11.8.2016 ja 17.9.2016. Maastossa testattiin jäännösten mittaukseen käsi-GPS -laitetta (Garmin GPSMAP 60C) ja tablettia (Samsung Note 8.0). Ensimmäisellä kerralla alue valokuvattiin ja kartoitettiin ympäristön yleiskuva sekä suoritettiin alustavat mittaukset. Toisella kerralla keskityttiin mittamaan taisteluhautojen, ampumapesäkkeiden, korsujen sekä muiden rakennelmien sijainnit GPS -laitteella. Korsujen ja muiden rakennelmien jäänteiden leveydet ja pituudet mitattiin mittanauhalla. Nämä tiedot syötettiin GPS-laitteeseen mittauspisteen ominaistietoihin. Lisäksi alueen rakenteet ja ympäristö dokumentoitiin kameralla ja videolla.
Maastossa 11.8.2016 apuna oli Reijo Pulkkinen, joka mittasi piikkilankaesteen sijainnin käsi GPS-laitteella. Apuna hän käytti metallinpaljastinta. Ilman metallipaljastinta ei olisi saatu täysin luotettavaa kuvaa piikkilankaesteen kokonaissijainnista, koska erityisesti länsiosalla piikkilanka oli sammalikon peitossa. Piikkilankaeste paikannettiin sammaleen alta suolta myös käsin.
Kolmannella maastokäynnillä kartoituksessa kokeiltiin tablettia, johon oli ladattu SW Maps -tallennussovellus. SW Maps on ilmainen paikkatiedon keräämiseen, esittämiseen ja jakamiseen soveltuva GIS -sovellus. Sovellutukseen oli ladattu shapefile -formaatissa aikaisempien mittauskertojen tiedot sekä pohjakartta, koska online -karttoja (esim. Google satellite) ei voitu käyttää internetyhteyden puuttumisen takia. SW Maps -sovellutuksella mitattiin taisteluhautojen paikat Record Tracks -toiminnalla. Toinen mahdollisuus on käyttää Record Feature -toimintoa. Samalla ohjelmalla voidaan liittää tabletilla otettuhan valokuviin koordinaattitiedot, jolloin kuvien paikannus on myöhemmin helppoa. Mittausten perusteella laadin QGIS -paikkatieto-ohjelmalla kartan kenttävartioston jäännöksistä.
Kokemusten perusteella yhden kenttävartion jäänteiden mittaamiseen menee yhdeltä ihmiseltä noin 8 tuntia, mikäli rakenteita ei ole laajasti. Paras työtapa on tehdä kartoitus kahden ihmisen voimin, jolloin työ kestää vain muutamia tunteja. Tabletti osoittautui paremmaksi työvälineeksi kuin GPS-laite.
Olisiko yhdistyksemme syytä tehdä vastaava kartoitus myös muiden tunnetuimpien ja matkailijoitten yleisesti vierailukohteina käyttämien kenttävartioitten osalta. Tällaisia olisivat mm. Arkku, Asko, Peukaloniemi, Pallo, Suvi ja Sukellusvene sekä päätien varren lähellä olevan kiinteän linjan kartoittaminen. Mikäli tämä otettaisiin tulevina vuosina työohjelmaan se olisi mielestäni mahdollista toteuttaa muutaman ihmisen voimin vähitellen yhden tai kahden kesän aikana. Lisäksi kartoituksien toteuttaminen vaatii GIS -koulutusta jäsenille.
Jari Kärkkäinen