Kiuruveden Peltohovi juhli 40-vuotiapäiväänsä 27.11.2021. Rukajärvi-keskus avasi ovensa Peltohovin tiloissa 13.3.2021.
Peltohovin 40-vuotisjuhlallisuudet alkoivat Rukajärvi-keskuksessa järjestettävällä seminaarilla. Seminaarin aloitti muusikko Raimo Jokisalmi, joka esitti Sam Sihvon säveltämän teoksen Muistoja Pohjolasta.
RSHYry:n puheenjohtaja Seppo Räihä esitteli Rukajärvi-keskuksen toimintaa. Esittelynsä päätteeksi hän kertoi hauskan tarinan minkä hän aloitti sanoin ”Minä ja Vili Vesterinen” esitämme kappaleen ”Metsäkukkia”. Raimo Jokisalmen esityksen jälkeen kuultiin em. tarina, mikä on kerrottu Rukajärvi-keskuksessa esillä olevan grammarin vierelle asetetun ”Lajes” Tikkasen kuvan tekstiin.
Todettakoon, että Kiuruveden vaikea koronatilanne viimeisen kahden viikon aikana peräti 120 (13.3.2020 lähtien yhteensä 189) uutta tartuntaa rankaisi seminaarin osallistujamäärää.
Juhlaesitelmä
Seminaarin päätteeksi kuultiin Tenho Tikkasen juhlaesitelmä ”Rukajärven sotahistoriaa käsittelevistä kirjoista”. Oheisena julkaisemme otteen esitelmästä.
Tenho Tikkanen – Peltohovi – 27.11.2021 Esitelmä Rukajärven suunnan sotahistoriaa käsittelevä kirjallinen aineisto
Minulla on ollut tilaisuus olla osallisena koottaessa maassamme mittaamattoman arvokasta aineistoa Rukajärven suunnan rintamajoukoista, yhtenä upean joukon jäsenistä. Sotahistoriatyö on kestänyt omalta osaltani parikymmentä vuotta. Materiaalia on koossa valtavasti ja siitä on julkaistu vain pieni osa.
Puhun tässä hiukan myös itsestäni.
Pian vietämme 104. itsenäisyyspäivää. Kansakunnalla ei ole mitään sen arvokkaampaa kuin itsenäisyys, siihen kuuluu oma lainsäädäntövalta ja oma kieli. Se ei ole tullut meille lahjaksi, vaan sen eteen on pitänyt tehdä lujasti työtä. Ristiriitojakin on esiintynyt, kansalaissota, kyydityksiä rajan taakse ja pari maailmansotaa. Nyt olemme voineet elää rauhassa jo pian miehen iän. Kokemuspiiriini kuuluu erikoisuus, ukkini tilallinen Lassilan talon isäntä eli kyyditysuhan alaisena ja isäni v. 1916 syntynyt osallistui sekä Talvi- että Jatkosotaan. Minä olen osin tästä johtuen puuhastellut Rukajärven suunnan asioitten kimpussa varsin tiiviisti jo parikymmentä vuotta.
Ohjenuorani on sama kuin piispa Jari Jolkkosella: Maan asioita pitää hoitaa niin, että se on puolustamisen arvoinen ja siten yhdessä olemme vahvempia. Useat lainaavat sananpartta: ”Kansa, joka ei tunne historiaansa, ei voi rakentaa tulevaisuuttaan.”
– Kaikki tämä puuha, mitä Rukajärvi-aiheen ympärillä on tehty – on tehty itsenäisyytemme vuoksi.
Kiuruvesi on maamme historiassa erikoinen paikka monella tavalla. On paikallaan esittää kysymys: Minkä vuoksi täältä Kiuruvedeltä syrjäisestä pitäjästä löytyvät valistuneet kansalaiset, jotka perustivat ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden. Miksi rikkaat etelässä eivät sitä tehneet, vaan Hingunniemen veljekset valtiopäivämies Heikki Tikkanen ja professori Paavo Tikkanen mahdollistivat, että Suometar perustettiin vuonna 1847.
Historiateoksissa kerrotaan, että sen perustivat suomenkieliset opiskelijat Helsingissä, August Ahlqvist, Paavo Tikkanen, D.E. D. Europaeus ja Antero Warelius. Ensin ns. sivistyneistölle ja sittemmin myös kansanlehdeksi.
Hingunniemen Eino-Antti kertoo kuitenkin, että lehden perustaminen tuli hiukan maksamaan iso-ukille. Hingunniemen metsään tehtiin 600 ha aukko ja kun puut oli ajettu Kiurujärven lahdelle – metriä vahvalti tukkeja ja kun kilometrin pituinen sata metriä leveä lahti suuta myöten täyttyi puista, oli lehti maksettu. Harvempi tuntee tätä historiatietoa. Hyvin usein totuus unohtuu.
Pentti Perttuli tunnetaan Kiuruvedelläkin Rukajärven suunnan sotilaana, joka johti Kiuruvedeltä koottua kahden joukkueen vahvuista osastoa ja tuosta partioretkestä tehtiin elokuva Rukajärven tie. Elokuva oli yksi katsotuimmista elokuvista maassamme.
Tämä Peltohovi liittyy tuohon elokuvaan monella tavalla.
- täällä haastateltiin veteraaneja, mistä Antti Tuuri teki elokuvan käsikirjoituksen
- Elokuvateatteri Väre sijaitsi aivan vieressä, mistä tuon elokuvan sotilaat lähtivät rintamalle 1941
Peltohovissa haastatteluja tekivät Pentti Perttulin johdolla, Viljo Huttunen, Paavo Lonkila, Niilo Kastarinen ja Heikki Ritvanen. Tämä tapahtui vuosina 1987 – 1993.
Kaikkiaan tämä Rukajärven suunnan historiikkitoimikunta haatatteli
-640 veteraania, joista 35 oli lottia. Alallaan ylivoimaisesti arvokkain aineisto maassamme.
Minä aloitin Rukajärven veteraanien haastattelut 2000-luvun alussa. Tuolloin Rukajärven suunnan miehiä ja naisia täällä Kiuruvedellä oli elossa noin sata, tänä päivänä heitä ei ole elossa enää yhtään. Nyt veteraanisukupolvea Kiuruvedellä on yhteensä alta kymmenen.
Kaikki työ on tehty talkoovoimin. Varsin usein joudumme tämän työn vuoksi myös arvostelun kohteeksi. Esimerkiksi minua on arvosteltu siitä, että teen pelkästään Rukajärven suunnan sotahistoriatyötä.
– Puolustaudun, meistä jokainen keskittyy useimmiten omien vanhempiensa sotatien selvittelyyn. Minua ohjasi se, että isäni Tauno Tikkanen oli Rukajärvellä. Isä haavoittui karkauspäivänä 1940 ja kuoli helmikuussa 2020, hän olisi täyttänyt kuukauden päästä 104 vuotta. Isäni oli mukana sekä talvi- että jatkosodassa.
Toisena perusteena olemme tuoneet esille, että tämän työn tulokset auttaisivat muita samaa aineistoa kerääviä omissa tutkimuksissaan.
Veteraanien kertomuksia kertyi historiikkitoimikunnan työn kautta n. 12.500 sivua, tuon aineiston digitoin omakätisesti, mikä työ valmistui 2006. Veteraanien haastattelujen pohjalta kirjailija Antti Tuuri kirjoitti viisi kirjaa, muun muassa romaanin Elämä isänmaalle: tiedusteluretki Lieksajärvelle heinäkuussa 1941 (1998). Kuten jo edellä kerroin Tuurin romaanin pohjalta valmistui Olli Saarelan ohjaama Rukajärven tie -elokuva.
Kiuruvetisestä Perhonkankaan Jussista tuli todellinen esikuva Rukajärven tie elokuvaan. Jussi Kärkkäinen haavoittuu vaikeasti vihollisen tuleen sillalla ja putoaa kylmään veteen.
– Jussi Kärkkäisestä elokuvan patiojohtaja Pentti Perttulille jäi elämänikäinen trauma, sillä Perttuli joutui jättämään Kärkkäisen jokeen, eikä hän tiennyt mitä Jussille tapahtui. Lopulta Kärkkäinen raahautui haavoittuneena omiensa luokse, mikä kuvataan hienosti elokuvassa. Perttuli lähetti Kärkkäiselle joka joulu kortin ja kävi häntä tapaamassa Kiuruvedellä käydessään. Samoin Mäenpään Viljo Huttunen piti sodan jälkeenkin yhteyttä omiin miehiinsä, saatteli heidät haudan lepoon asti. Se, jos mikä osoittaa todellista asevelihenkeä. Kaikki kokemukset ja saunan löylykin niin sodassa kuin siviilissä jaettiin tasan. Kaiken lisäksi nämä joukkojensa johtajat olivat esikuvia ja vieläpä sivistyneitä ihmisiä.
Pentti Perttuli on veteraaneista maassamme ylivoimainen ykkönen sotahistoriatyön alalla. Myös hän joutui kovan arvostelun kohteeksi ja mikä ihmeellisintä sotilaiden taholta.
Tapasin Pentti Perttulin hänen kodissaan Säkylässä useasti ja tallensin Perttulin arvokasta kokoelmaa valokuvia ja aineistoa.
– Ne olivat hienoja hetkiä, päivät juteltiin ja yöt skannasin Perttulin materiaalia. Perttulin päivä loppui aina siihen, kun otettiin yömyssyt, konjakkiryyppy.
Lopulta Perttuli arvosti työtäni niin, että valitutti 26.4.2007 veteraanien työtä jatkavan Rukajärven suunnan historiikkitoimikunnan jäseneksi yhdessä kirjailija Antti Tuurin ja professori Martti Soikkelin kanssa.
Pitkään mietin kumman kirjan valitsisin suosikkikirjakseni. Tein valintani kahden kirjan välillä. Siis Raappanan ritarin valinta on kokonaisuus – yhden miehen tarina koko sota-ajalta. Tämän toinen kirja kuvaa Jatkosodan alkua, liikekannal-lepanoa ja etenemistä Rukajärvelle sekä Rukajärven tie elokuvan retkeä heinäkuun alussa 1941 sekä partioretkeä Muurmannin radalle tammikuussa 1942. Kirja on tehty suurimmaksi osaksi sodan aikana.
Vähitellen käynnistyi neuvottelut RSHY:n perustamisesta ja vuonna 2009 muiden samanhenkisten kanssa Rukajärven suunnan historiayhdistyksen. Kiuruvedeltä oli keskeisesti mukana myös Mäenpään isäntä Antero Huttunen. Hallitukseen valittiin tuolloin myös veteraaneja, jotka tuntuivat pitävän itsekin sota-aikojen muistelujen kokoamista arvossa.
– Olen tavannut joitakin ihmisiä, jotka eivät pidä tästä työstä ja jotka ovat ilmaisseet mielipiteensä varsin suorasukaisesti: – Olet sotahullu ja on täysin typerää kiusata vanhoja ihmisiä, jotka eivät enää muista mitään. Miksi heitä pitää kiusata?
– Kuten edellä kerroin puolustauduin sanomalla, kukaan toinen järjestöihminen ei ole puhunut yhtä paljon rauhan asiasta, koska aselepo ja rauha oli tärkeintä myös sodankäyneille itse veteraaneille. Totta kai, sota on hirveä asia, mikä ei lähde mielestä koskaan. Joku sanoi, että et päästä isääsikään helpolla. Kyllä veteraanit muistivat mitä olivat sotavuosina ase kädessä kokeneet. Koko ajan saivat pelätä, ei ollut aina ruokaa ja joskus oli kylmäkin.
Veteraanien muistelujen kokoaminen on ollut meille kaikille vapaaehtoisille tunteikas prosessi.
– Antero Huttusella on ollut tapana sanoa, että tämä on työtä, johon ei tarvita silmätippoja. Jokainen tietää, mitä se tarkoittaa.
Kymmeniä kirjoja
Rukajärven suunnan historiayhdistys on kerännyt valtavan määrä materiaalia: on julkaistu kymmeniä kirjoja, on tehty videohaastatteluita, on nimetty Rukajärven tie Lieksaan opasteineen ja perustettu kaksi Rukajärvi-keskusta Lieksassa ja Kiuruvedellä. Historiayhdistyksen kustantamat laajimmat teokset ovat Raappanan nyrkki, Raappanan ritari, Rukajärven luutnantti, Tykistön lentotiedustelu, Rukajärven rintamataidetta jatkosodan ajalta sekä kaikista jatkosodan miesvahvuudeltaan suurimmasta neljästä partioretkestä on julkaistu omat teoksensa. On koottu tietoa yksiin kansiin asevelitaloista ja asevelihengestä sekä mm. Jotos-muistomerkistä. On tehty kymmenkunta liki 100-sivuista näyttelyesitettä ja järjestetty valokuvanäyttelyitä. Myös pataljoonankomentaja A. Majewskista on julkaistu kirja, Legendaarinen Majewski. Hän oli viime sotien legendaarisin sotilas, juoppo, mutta urhoollinen ja miestensä kunnioittama johtaja. Tekeillä on laaja tutkimus Rukajärven suunnan sodanjälkeisestä sotahistoriatyöstä.
Olemme julkaisseet kirjoja jo ennen yhdistyksen perustamistakin. Useista sotilaista on tehty kuvateoksia mm. Pentti Perttulista ja Pentti Lehtisestä kaksikin kirjaa, ja isästäni useita.
Hyvin monet henkilöt ovat kirjoittaneet teoksia omista vanhemmistaan tai isovanhemmistaan.
– Omalta osaltanikin olen huolehtinut, että Isäni jäljet ovat tulleet perkatuiksi tarkkaan. Teen parasta aikaa kirjaa isän sotamuistelmista.
Sotamaasto itärajalla hyödyntämättä – tulevista suunnitelmista
Työ jatkuu ja tähtäimessämme on se, että talvi- ja jatkosodan autenttisia taistelupaikkoja itärajalla tulisi hyödyntää matkailumielessä nykyistä paremmin samaan tyyliin kuin hakeudutaan matkoille Normandiaan ja käydään tutustumassa keskitysleireihin Puolassa ja Saksassa, missä vierailevat miljoonat matkailijat vuosittain. Talvi- ja jatkosodan maastot itärajan pinnassa loisivat elinvoimaa näille paikkakunnille.
– Tavoitteenamme on tehdä yhteistyötä Mikkelin sodan ja rauhan keskus Muistin kanssa, että tieto saataisiin säilymään digimuodossa.
– Isäni ja monet yli 100-vuotiaat veteraanit haastateltiin ja he olivat hyvä esimerkki siitä, että heitä kannatti jututtaa. Isältäni jäi elämään monet aforistimit, niistä ehkä tunnetuin lienee: ”tuumoomalla asiat hoituu, eikä tappelemalla”. Rauhan eteen kannattaa aina tehdä töitä myös kotona. Työpaikoilla sovittelun ilmapiirin luominen luo tuottavuutta.
Myös veteraanien periaatteet sopivat tähän päivään hyvin. Niitä ovat rehellisyys ja toisten kunnioittaminen. – Sen parempia uskontunnustuksia ei tarvita. Huolehtikaamme toistemme turvallisuudesta. Näin korona-aikana, se luo turvan myös meille itsellemme.
Vielä eräs asia
Iloitsemme jokaisesta Rukajärven suunnan sotahistoriatyötä käsittelevästä teoksesta. Toivomme, että yhteinen työmme auttaisi uusien teosten syntymisessä. Juuri sitäkin varten tätä työtä tehdään, että emme yhtenä suurena Rukajärven suunnan sotahistoriatyötä tekevänä perheenä tekisi työtä kahteen kertaan. Piispa Jari Jolkkosen sanoja lainataksemme: ”Yhdessä olemme vahvempia.
Olemme saaneet Kiuruvesi-lehdeltä luvan julkaista Kiuruveden ”nuori-yrittäjä” tunnustuksella palkitun Timo Marjoniemen haastattelun. Toivotamme hänelle onnea vaativassa työssään.
