Rukajärven veteraani Pentti Kärkkäinen kuoli 12.12.2017 lähes 100-vuotiaana. Hän oli syntynyt Kiuruvedellä 17.6.1918. Pentti Kärkkäinen viljeli kotitilaansa Rapakkojoella. Tila on ollut suvun omistuksessa vuodesta 1694 alkaen.

Pentti Kärkkäinen koki ja näki elinaikanaan maassamme monia merkittäviä asioita. Hänen syntyessään maa oli juuri itsenäistynyt, hän näki kansalaissodan jo omin silmin ja Jatkosodassa hänellä oli omakohtaista kokemuksesta maamme puolustamisesta.

Häntä koulutettiin maanpuolustustehtäviin välittömästi heti Talvisodan päätyttyä 27.3.1940 Kuopiossa. Varusmiespalveluksen päätyttyä pian kolmen kuukauden kuluttua hän sai 17.6.1941 23-vuotissyntymäpäivälahjan, määräyksen astua rintamapalvelukseen. Sota kesti liki 3,5 vuotta (3 v, 5 kk ja 1 pv) ja varusmiesaika yhteenlukien 4 vuotta 9 kk.

Vaaranpaikkoja oli useita, mutta sodan lopulla, elokuussa 1944 tapahtumat olivat koitua kohtalokkaiksi. Hän haavoittui, onneksi lievästi. Hän oli sotasairaalassa hoidettavana. Tätä haavoittumista hän itse piti luojan järjestämänä armolahjana. Elokuussa 1944 käydyissä Tahkokosken – Ontrosenvaaran taisteluissa kaatui lyhyessä ajassa näet yli 200 Pentti Kärkkäisen aseveljeä. Tilanne sodan lopulla muodostui Rukajärvellä Suomen kannalta kovin vakavaksi. Neuvostojoukot olivat katkaisseet Rukajärven joukkojen ainoan huoltotien tarkoituksenaan motittaa ja tuhota suomalaiset. Tämän jälkeen he olisivat voineet edetä vapaasti sisämaahan. Vihollisen saarrostus saatiin vihdoin puretuksi. Taistelut olivat hyvinkin merkittävät, koska ne jäivät Suomen ja neuvostoarmeijan välillä Jatkosodassa viimeiseksi taisteluksi.

Pitkien sotavuosien aikana Pentti näki monen aseveljen kaatuvan vierelleen.

Haastattelimme Pentti Kärkkäistä Pentin pojan Kimmon sekä Hannakaisa Heikkisen ja Antero Huttusen kanssa vuoden 2015 alkupäivinä Pentti muisti nämä vuosikymmenten takaiset tapahtumat erityisen hyvin. Muistissa olivat sodan alun Klyysivaaran nokitappelut, jossa naapuri Tauno Tenhunen  kaatui 21.7.41 ja myös vääpeli Hiski Tapanisen kaatuminen kesken päivärahojen maksun. Samoin muistissa olivat syyskuun 10.  41 tienoilla käydyt taistelut Rukajärven kylän valtauksesta. Niin myös juuttuminen Rukasuolle. Satoi vettä koko yön. Liki vuorokausi vihollisen tulen alle avoimelle Rukasuolla ei ole mikään leikin asia.

Asemasotavaiheen majoitustiloissa ja etulinjan korsuelämässä ei ole kehumisen aihetta. Haastattelussa Pentti totesi: ”Minkähänlainen mörkö minä saatoin olla, mutta kyllä ne armeijan lutikat viihtyivät likasessa korpisotilasporukassa. Ne oli sitten suuria ja lihavia otuksia. Pelotti, että tuon lomilla siemenen tänne kotirintaman kiusaksi.

Lomamatkoista Pentti kertoi, että aina oli kiire lomalle. Kuorma-auton avolavalle pakkautui miehiä niin paljon, että kaikki seisoivat, minäkin vain toinen jalka mahtui lavalle ja toinen jalka heilui vapaasti lavan ulkopuolella, vaatteista pidettiin kiinni. Sillä tavoin tulla retuutettiin mutkaista ja kuoppaista tietä Rukajärveltä Lieksaan peräti 230 km:n matka.

Lieksaan ensikertaa päästyään hän oli ääneen lausunut: ”Onko tämä totta, kun täällä linnut laulavat”.

Pentin isän vierailu rintamalla on jäänyt mieleen ja ilahdutti korpisoturia. Isä saapui muiden Kiuruveden kotiseutuvieraiden mukana 17.6.1943, jolloin hän täytti 25 vuotta.

Pentti haavoittui elokuussa 1944 Rukajärven Tahkokosken Ontrosenvaaran taisteluissa. Sirpaletta hän kantoi kehossaan kuolemaansa saakka.

Sotien jälkeen aseveljet kertoivat, että Pentti ei pelännyt sodassa, hän oli peloton mies, ainakaan se ei näkynyt päällepäin. Aseveljiensä mukaan Penttiä jäi harmittamaan eräs asia. Kiuruvedeltä saapuneet kotiseutuvieraat eivät saaneet tutustua Pentin etulinjan ”työpaikkaan”. Vierailu etulinjassa oli vuoden 1942 keväästä lähtien kiellettyä nurmeslaisen kunnallismiehen Uuno Kejosen saatua 14.3.1942 sirpaleen päähänsä, joihin vammoihin hän kuoli myöhemmin sotasairaalassa.

Yläpiha oli vieraanvaraisuudestaan tunnettu ja Pentti itse hyvä kokki. Aseveljien muistissa ovat rintamalla vierailut Pentin luona. Kerran Pentti oli varautunut vieraiden tuloon. Keittänyt oikein maittavan hernekeiton, jossa oli sattumiakin. Se oli mieluisa puheenaihe sotien jälkeisissä aseveljien tapaamisissa.

Haastatellessamme Penttiä vuonna 2015 hänen kertomuksensa oli sydäntä särkevä. Hän oli kolme ja puoli vuotta rintamalla. Varmasti suuren talon isäntänä kotitöitä oli vaikea jättää yksin vanhusten käsiin. Sodasta hän palasi kotiin jalan. Jalkamarssia kertyi n. 460 km.

Sodan jälkeen hän tyytyi osaansa, ei voinut purkaa murheitaan kenellekään. Sotatarinat olisivat vain suotta vieneet läheisten yöunet. Näin hän vaatimattomaan tapaansa aprikoi elämänmenoaan.

Pentti Kärkkäinen oli sovinnollinen ihminen, joka ei turhista valitellut ja keskittyi sotien jälkeen kotitilansa hoitamiseen. Siinä riitti työtä. Rapakkojoen Ylläpiha oli yläsavolainen suurtila, mikä suuren työtaakan alla edesauttoi henkisesti irtautumaan sodasta.

Vilho-enoni kertoi olleensa jo 13-vuotiaana Yläpihassa renkinä ja saaneensa siellä rintamamieheltä hyvän kohtelun. Naapurinsa Veikko Väisäsen kuultiin lausuneen pojilleen: ”Pentti on sellaisen isän poika, että se kyllä osaa käyttäytyä. Pentin isä Ales Kärkkäinen oli herrasmies viimeisen päälle ja lisäksi hän oli pitkäaikaisin Kiuruveden kunnanhallituksen puheenjohtaja (1929 – 1945). Tuohon aikaan ei ollut Kiuruvedellä kunnanjohtajan virkaa, joten Ales hallituksen puheenjohtajana hoiti myös kunnanjohtajan tehtävää. Pentin ja isän käytöstavat olivat kouliintuneet. Isä Ales kunnan luottamustehtävässä oli oppinut valitsemaan sanansa ja Pentti puolestaan oli käynyt Lapinlahdella Portaanpään kristillisen kansanopiston, jonka hän itse koki ”suurena elämyksenä.”

Pentti oli uskollinen seuravieras ja niitä harvoja, jolla oli herännäisyysliikkeen tumma juhlapuku nuoruusvuosista alkaen. Pentti viihtyi kotona, mutta Pentillä oli aikaa maanviljelystöiden lomassa osallistua herättäjäjuhlille.

Viimeiset vuotensa veteraani asui hyväkuntoisena Kiuruveden kirkonkylällä. Vasta viimevuosien sokeutuminen vaikeutti hänen elämäänsä. Vielä Suomen sadannen itsenäisyyspäivänkin hän sai viettää lastensa Kimmon ja Maija-Leenan kanssa kotonaan.

Tenho Tikkanen, puheenjohtaja

Tietoa Pentti Kärkkäisestä:

Kunniamerkit: Vm 1,1944, Vm 2, 1941, 29/41. *Ylennykset korpraali 42. *Palvelus 27.3.40-10.5.40 5.KKK/varusmies, 10.5.40-20.8.40. * Kev.Os 13 varusmies, 20.8.40-3.11.40 IV/8. Pr varusmies, 3.11.40-11.3.41 4./8.Pr vapautettu varusmiespalveluksesta. *17.6.41-31.10.41 Kev.Os.2 tst.läh., 31.10.41-16.11.44 10./JR 10 tast.läh. kotiutettu.

Osanotto taisteluihin 1941-1944 Repola, Virta, Lupasalmi, Klyysinvaara, Kuutamalahti, Rukajärvi, Ontajoki, Ontrosenvaaran sillanpäätaistelut.

Lähteet:  Pentti Kärkkäisen videohaastattelu 19.1.2015 RSHYry:n perinnearkisto, Kiuruvesi 1873 – 1980 historia, Leo Huovinen, v. 1988, Valistustoimiston (4200) sotapäiväkirjat ja – 8./JR 10 sotapäiväkirjat

Pentti Kärkkäisen 19.1.2015 videohaastattelu (58 min) on kuultavissa kokonaisuudessaan Rukajärvi-keskuksissa ja haastattelun ote (14 min) kuultavissa TÄÄLTÄ: