Toivo Pekkalan hautajaiset Vimpelissä 17.3.2018 klo 10.00
Tenho Tikkasen puhe muistotilaisuudessa
Arvoisat Toivo Pekkalan (2.2.1924 – 22.2.2018) omaiset, hyvät veteraanit, saattoväki.
Rukajärven veteraani Toivo Pekkala kuoli 22.2.2018 täällä Vimpelissä 94 vuoden iässä.
Juuri 102 vuotta täyttänyt isäni, Tauno Tikkanen pyysi välittämään surunvalittelunsa Toivo Pekkalan omaisille. Hän muisteli Lieksan Kansalaisjuhlan yhteydessä v. 2014 Toivon kanssa käymiään keskusteluja, joihin hän palasi uudelleen ja uudelleen. Totesi Toivon olleen poikkeuksellisen valoisan ja huumorintajuisen ihmisen.
Tässäkin tapaamisessa korostuivat aiemmin lähes tuntemattomien aseveljien keskinäiset suhteet ”Mehän olemme enemmän kuin veljeksiä, me olemme aseveljiä.” Yhteisiä olivat rintamalla koetut raskaat kokemukset ja koettelemukset, joista näillä kovia kokeneilla miehillä oli yhteinen näkemys. Niinpä ei ole mitenkään turhaa korupuhetta lausua: ”Kaveria ei jätetä”.
Yhteen kuuluvuuden tunne oli käsinkosketeltavissa näiden miesten välillä aina heidän tavatessaan. Se koski yhtälailla rintamalla tositilanteita kuin myös sodan jälkeistä aikaa. Sodassa kysymys oli eloonjäämisestä. Sotien jälkeen kyse oli maan tulevaisuudesta. On lausuttu, että sanonta ”kaveria ei jätetä”, kuvastaa suomalaisten sotilaiden sitoutumista toisiinsa. Se oli yhteisvastuuta, joka kantoi yli kuoleman rajan. Se ilmeni myös siinä, että kaikki kaatuneetkin pyrittiin saamaan kotiseurakunnan multiin.
Varmasti tällaisella toinen toisensa kunnioituksella oli erityisen suuri merkitys juuri sodan aikana. Kaikki luottivat toisiinsa ja yhteiseen tavoitteeseen maan itsenäisyyden säilyttämiseksi. Itsenäisyys säilyi, mutta sen eteen on tehtävä edelleen lujasti työtä. Sen nämä miehet oppivat rintamalla ja ovat opettaneet samat periaatteet myös jälkipolville.
Pekkalan ja hänen aseveljiensä tehtävät Rukajärven erämaan pioneerijoukoissa olivat poikkeuksellisen vaativat. Rukajärven rintaman joukot huollettiin yhden huoltotien, Rukajärven tien kautta. Matkaa Lieksasta Rukajärvelle kertyi peräti 230 km ja Rukajärveltä Ontajärvelle eteläisimpään kenttävartion oli vielä 50 km. Huollon piti toimia ja varsinkin rospuuttokelit tuottivat juuri pioneerijoukoille paljon ylimääräistä työtä. Tämän lisäksi he osallistuivat taistelutehtäviin ja mm. etulinjan miinakenttien rakentamiseen. Huoltoa ja huolenpitoa tarvittiin kaikkialla. Vastuualue oli sodan alussa 200 km levyinen ja sodan lopulla peräti 290 km.
Veteraanien työn tuloksena saatoimme viime vuonna viettää itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlia. Rukajärven suunta liittyy monella keskeisellä tavalla maamme itsenäisyyteen. Rukajärven suunnan joukot olivat ainut yhtymä, mikä oli suoraan ylipäällikön alaisuudessa. Rukajärvellä käytiin Jatkosodan viimeiseksi jäänyt taistelu Suomen ja neuvostoarmeijan välillä. Rukajärveltä tehtiin Jatkosodan kolme miesvahvuudeltaan suurinta partioretkeä vihollisen selustaan. Rukajärven joukot olivat ainut joukko-osasto Mustalta mereltä Jäämerelle, joka säilytti sodan loppuun asti hyökkäysvaiheessa saavuttamansa asemat. Rukajärven suunnan joukot olivat Suomen Marsalkka Mannerheimin luottojoukko-osasto. Pioneerit olivat keskeisessä osassa mukana näissä tapahtumissa.
Olen tavannut Toivo Pekkalan usein, myös hänen 90-vuotispäivillään täällä Vimpelissä Jäykän tuvalla.
Pitkän Ruotsissa viettämänsä siirtolaisuuden jälkeen Toivo Pekkala aloitti kotiseututyön kotiseutunsa arvorakennuksen, Jäykän tuvan, varojenkeräystyössä.
Toivo Pekkala tunnettiin kotiseututyön lisäksi myös veteraanityöstä. Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtajana voin todeta, että Rukajärvellä taistelleen pohjanmaalta täydennysjoukkona kootun Pion.P 24:n veteraanityö on ollut erittäin aktiivista. Toivo Pekkala toimi tämän rekisteröimättömän yhdistyksen viimeisenä puheenjohtajana.
Arvoisat PionP 24:n veteraanit. Teimme näinä vuosina paljon yhteistyötä ja saimme paljon aikaan. Muistiimme ovat piirtyneet yhteiset tapaamisemme, erikoisesti Lappajärven kuntokeskuksen laaja seminaaritapahtuma, jossa teimme päätöksen ensimmäisen Rukajärven suunnan joukko-osastohistoriateoksen, Kev.Os. 2:n julkaisemisesta. Pentti Perttuli oli tuota päätöstä kanssamme tekemässä ja Lappajärven vuoden 2012 tilaisuus jäikin Perttulin, maamme eturivin sotahistoriatyön tekijän viimeiseksi seminaaritapahtumaksi.
Toivo Pekkala omisti eläkevuotensa veteraanityölle. Tosin veteraanityöhön hän ryhtyi jo asuessaan Ruotsissa. Pekkala oli perustamassa Skaraborgin veteraaniyhdistystä. Vimpelissä hän on ollut keskeisesti mukana sotaveteraanien toiminnassa ja hän oli Vimpelin Sotaveteraaniyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja ja toimi myös sihteerin tehtävässä.
Toivo Pekkalan Ruotsissa aseveljiensä hyväksi käynnistämän veteraanityön tuloksista voitaneen mainita, että myös ulkosuomalaisille veteraaneille annettiin ”Tammenlehvä-tunnus”. Tammenlehvätunnuksen saamiseksi Toivo Pekkala kävi Eduskunnassa kolme kertaa ja hän lähetti yhden kirjeen myös Tasavallan presidentille, mikä kertoo Toivo Pekkalan tarmokkuudesta asioissa, mihin hän ryhtyi.
Pekkala oli Rukajärvellä toimineen Vimpelin ympäristökunnista kootun täydennysjoukko-osasto Pioneeripataljoona 24:n veteraanikerhon puheenjohtaja ja sihteeri. Puheenjohtajan tehtävässä hän toimi 2000-luvun alkupuolelta viimeiset toistakymmentä vuotta. Veteraanikerho perustettiin vuonna 1973 ja se on kokoontunut vuosittain kaikkiaan 48 kertaa. Useimmin kuin mikään muu Rukajärven veteraaniyhteisö.
Arvostamme suuresti Toivo Pekkalan maamme hyväksi tekemää työtä. Laskiessamme seppeleen Toivo Pekkalan haudalle, kirjoitimme seppeleen nauhoihin seuraavan tekstin:
”Rukajärven veteraani Toivo Pekkalan muistoa kunnioittaen.
Historia kirkastaa Isänmaalle sykkineen sydämen kilven.
Pioneeripataljoona 24, Rukajärven suunnan veteraaniveljet, Rukajärven suunnan historiikkitoimikunta ja Rukajärven suunnan historiayhdistys ry.
Otamme osaa omaisten suruun.
****************
Toivo Pekkala osallistui Rukajärven veteraanien Kansalaisjuhlaan 70 vuotta Jatkosodan päättymisestä Lieksassa 4.-5.9.2014. YLE TV 2 haastatteli Toivo Pekkalaa. ”Rukajärven veteraanien rauhanjuna”, sen voi nähdä TÄÄLTÄ:
