Pohjois-Savon Rauhanturvaajat halusivat esitellä maakuntansa kulttuuri- ja sotahistoriatyötä jäsenkunnalleen. Syksyn alussa heidän järjestämällä matkalla tutustuttiin Itä-Suomen sotahistoriakohteisiin ja siinä keskeisessä osassa olivat Rukajärven suunnan taistelupaikat Lieksassa.
Tällä kertaa vuorossa oli perehtyminen varsinaiseen Rukajärven suunnan sotahistoriatyöhön. Tilaisuus pidettiin Runnin kulttuurihistoriallisessa ympäristössä. Tilasuuteen oli kutsuttu henkilöitä myös Pohjanmaalta ja Pohjois-Karjalasta.
Tapahtuman avasi puheenjohtaja Hannu Ruotsalainen.
Tilaisuudessa kuultiin puheenjohtaja Tenho Tikkasen esitelmä ”Pentti Perttulin sotahistoriatyö”.
Julkaisemme seuraavassa puheenjohtaja Tenho Tikkasen tilaisuuden avauspuheen ja tilaisuuden päätteeksi hänen pitämänsä kiitospuheen.
Tilaisuuden ohjelman arvostusta lisäsi se, että siinä keskityttiin maamme ylivoimaisen mestarin Pentti Perttulin sotahistoriatyön esittelyyn ja tilaisuudessa nähtiin myös Perttulin keskeisimmän sotahistoriatyön puhe, minkä hän piti 6.9.2008 Kajaanin veteraanitapaamisen yhteydessä. Dokumentin nimi on ”Kaikki alkoi Kajaanista”.
Tikkasen esitelmä tiivistyi dokumentissa esille tuleviin asiakokonaisuuksiin. Tuon jälkeen perustettiin Rukajärven suunnan historiayhdistys ry., mikä on noussut loppujen lopuksi lyhyessä ajassa maamme arvostetuimmalle paikalle. Yhdistys on koonnut maan laajimman veteraanihaastatteluaineiston, sillä on laajin kirjallinen tuotanto mikä käsittää yli 100 teosta ja yhdistys on perustanut kaikkiaan kolme Rukajärvi-keskusta, mitkä toimivat nykyisin Kiuruvedellä, Raatteentiellä ja Lieksassa. Lisäksi yhdistyksellä on omistuksessa koko Rautatieaseman rakennukset eli 825 neliön näyttelytilat, joita ympäröi hehtaarin tontti. Lisäksi yhdistys hallinnoi maamme ainutta auktorisoitua Jatkosodan taistelutietä eli Rukajärven tietä näyttelyineen.
Tikkanen kertoi, että yhdistyksen näyttelytiloja on yhteensä yli 1200 neliötä kuudessa eri kohteessa, Kiuruvedellä näyttelyt siirtyvät vesivahingon vuoksi kuluvan vuoden aikana entistä parempiin tiloihin.
Tilaisuudessa kuultiin kaksi musiikkiesitystä, jotka Tikkanen esitteli. Ensin kuultiin musiikkikappale Emmi Mustosen sanoittaman ja säveltämä ”Papan perintö”. Emmi Mustonen asuu Lahdessa, hänen ukkinsa on Rukajärven suunnan veteraani TÄÄLTÄ: Kiitos Teille veteraanit (132.002 katselukertaa/8.2.2025) Veteraanikuorossa esiintyi tuolloin Rukajärven veteraani Aulis Lintunen, hänet erottaa pienestä koostaan): TÄÄLTÄ:
Tilaisuudessa muistettiin kriisinhallintaveteraaniveljiä syntymäpäivien johdosta. Arto Pyykkönen täytti 60 vuotta ja Juhani Bogdanovin täytti 70 vuotta. Kuvassa keskellä kriisinhallintaveteraaniveljille onnittelupuheen pitänyt rauhanturvaajaveteraanivastaava Mauri Pekurinen. Pekurinen johti myös syksyllä rauhanturvaajien tutustumismatkaa mm. Lieksan kohteisiin.
Tikkanen tapasi ensimmäisen kerran naispuolisia rauhanturvaajia. Kuvassa Anne Salo, joka toimi vuoden ajan 1991-1992 toimistoaliupseerina ja Tuula Häkli vastaavasti vuonna 1992-1993 Golanilla kenttäpostimiehenä.
Tikkaselle tilaisuudessa luovutettiin Rauhanturvaajien Kriisinhallintaveteraanimerkki. Tikkasella on kaulassaan Jotos-riipus. Jotos patsas paljastettiin Lieksan Vapaudenpuistossa 5.6.1966. Tätä tilaisuutta pidetään Rukajärven suunnan sotahistoriatyön ensimmäisenä järjestäytyneen toiminnan tilaisuutena. Rukajärven suunnan merkistä kuultiin Tikkasen esitelmätilaisuudessa sekä Tikkasen itsensä, että Perttulin puheen kautta tyhjentävänä selvityksenä.
Suomen Rauhanturvaajaliitto ry on rekisteröinyt Kriisinhallintaveteraanimerkin tunnusmerkiksi, ja sen symboliikka – miekka, josta versoo oliivipuun oksa – kuvastaa rauhanturvaajien työtä.
***
Julkaisemme pj. Tenho Tikkanen avauspuheen seuraavaksi kokonaisuudessaan
Arvoisat rauhanturvaajat, hyvät kuulijat.
Ensinnäkin haluan kiittää teitä kutsusta tulla puhumaan tähän arvokkaaseen tilaisuuteen Rukajärven suunnan historiayhdistyksen edustajana. Erityisesti tässä tilaisuudessa haluan nostaa esille Rukajärven suunnan veteraani Pentti Perttulin, jota pidän merkittävimpänä sotahistoriatyön vaikuttajana maassamme.
Samalla pyydän anteeksi sitä, että tunnen työtänne rauhanturvaajina vain pintapuolisesti. Kuitenkin tiedän, että työnne on keskeistä kriisialueiden olojen parantamisessa ja pysyvän rauhan edistämisessä. Rauhanturvaaminen on yksi tapa auttaa valtioita ja kiistanalaisia osapuolia luomaan käytännön ratkaisuja. Tehtävänne perustuu YK:n peruskirjaan ja sen sääntöihin, joilla turvataan rauhanomainen ratkaisu konflikteihin ja tarvittaessa myös aktiiviset toimenpiteet kansainvälisen turvallisuuden takaamiseksi kullakin alueella.
Minulla on ollut kunnia tuntea rauhanturvaajina palvelleita henkilöitä, jotka ovat kohdanneet vaativia tilanteita, joissa konfliktien sovittelu on ollut erityisen haastavaa. Haluan tässä yhteydessä mainita edesmenneen kirkkoherra, dosentti Ahti Hakamiehen. Hän toimi sotilaspappina YK:n rauhanturvatehtävissä Kyproksella vuonna 1964 ja kantoi raskaan vastuun kaatuneen suomalaisen YK-sotilaan kotiin saattamisesta. Hakamies oli merkittävä teologi ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka näki uskonnon merkityksen muuttuvassa maailmassa ja korosti kristinuskon vaikutusta laajemminkin yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Vuonna 1994 matkustin Hakamiehen kyydissä Jyväskylästä Pielavedelle hänen Ford Anglia-merkkisessä autossaan. Hän harrasti myös ralliautoilua. Huoleton veikko – koko tie oli käytössä. Välillä oli pakko kaksin käsin tarttua penkistä kiinni. Kuulin hänen lausuvan – ei mitään huolta. Koko matkan ajan hän kertoi huumorilla höystettyjä tarinoita. Yksi tarinoista koski muuttoa yliopistomaailmasta Tuupovaaran kirkkoherraksi. Hän kertoi rakentaneensa omin käsin hirsistä kodin itselleen. Keskellä metsää puolen yön maissa kuutamolla hän oli saanut nostetuksi pitkän rungonmittaisen viimeisen hirren seinän päälle. Laskeuduttuaan tellingeiltä alas, hän kertoi hypänneensä ilmaan, lyöneensä siinä kantapäät yhteen Chaplinin tapaan ja kertoi hihkaisseensa ”hip hei”. Hän kertoi, että tätä esitystä oli todistamassa vain yksi luojan luoma olento eli pöllö, joka oli kiinni pihakuusen latvaoksassa niin lujasti, että se jäi siihen vielä istumaan, kun kirkkoherra poistui tontilta päivätyön tehtyään.
Rauhanturvaajien ja Rukajärven suunnan historiayhdistyksen yhteinen historia ulottuu yhdistyksemme perustamiseen vuonna 2009 Marskin Majalla. Ja myös heti sen jälkeen, kun Rukajärven tie vihittiin käyttöön 2.7.2011, rauhanturvaajat olivat mukana talkootyössä mm. Kalliojärven opasteen pystyttämisessä.
Talkoolaisina toimivat Taisto Koponen, Jaakko Ryynänen, Osmo Heiskanen, Esko Heikkinen ja Esko Harjunen.
Olen keskustellut usein näistä ajoista erityisesti Esko Heikkisen kanssa. Vuonna 1999, kun Rukajärven tie -elokuvan ensiesitys järjestettiin Lieksassa, Esko ajoi elokuvan jälkeen Rukajärven tietä ja laski Änäkäisen Salpaetuaseman Talvisodan muistomerkille siniset iirikset. Hän on myös kirjailija ja kirjoittanut mielenkiintoisen teoksen ”Reportterin aikamatka – tuokiokuvia Rukajärven tieltä Rangooniin”.
Ehkä kuitenkin läheisin ihminen on suuresti kunnioittamani Verohallituksen Verotarkastusyksikön johtajana ja harmaan talouden tutkijana sekä Viranomaisyhteistyökeskuksen johtajana toiminut Markku Hirvonen. Hän toimi myös rauhanturvaajana Kyproksella 1967, ensimmäiset 3 kuukautta jääkärijoukkueen johtajana ja toisen kolme kuukautta operatiivisen toimiston tilannepäivystäjänä, pataljoonan päivystävänä upseerina. Pataljoonassa oli tuolloin reissussa 600 miestä. Sotilasarvoltaan Hirvonen on komentajakapteeni.
Uskon, että juuri Te kuulutte siihen samaan kansakuntamme arvokkaimpaan joukkoon, jotka ovat olleet rakentamassa tämän maan arvokkaimman perustan.
Minusta meidän kaikkien kannattaisi kuulla näinä epävarmoina aikoina Teidän kokemuksienne lisäksi maamme elinoloihin keskeisesti vaikuttaneita veteraaneja ja myös niitä eri vuosituhannella syntyneitä kansanjohtajia kuten Snellman ja Alkio, jonka mielestä: ”Ihmisyys ja sen kehitystarve on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi”. Alkio oli käytännöllinen tekijä, Snellman ajattelija. Johan Vilhelm Snellman (1806–81) tunnetaan Suomessa ennen muuta kansallisena herättäjänä, journalistina ja valtiomiehenä. Snellmanin asettama kansakunnan peruskivi on kulttuuri.
Seuraavaksi haluan esitellä yhdistyksemme toimintaa sekä Rukajärvi-keskusten roolia sotahistoriatyössä. Työmme perustuu siihen, että muistamme veteraaneja ja säilytämme Suomen sotahistoriaa tuleville sukupolville. Rauhanturvaajat ovat tärkeä osa tätä perintöä, sillä he jatkavat työtä maailmanrauhan turvaamiseksi ja turvallisuuden edistämiseksi myös rajojemme ulkopuolella.
***
Pj. Tenho Tikkasen kiitospuhe tilaisuuden päätteeksi kokonaisuudessaan.
Arvoisat rauhanturvaajat. Rauhanturvaajat – ovat nimensä veroinen organisaatio. Se käsitys vahvistui tämän nelituntisen iltapäivän aikana.
Oli ilo saada tervehtiä Teitä tässä merkittävässä tilaisuudessa ja erityisen hienoa olla täällä Runnilla, kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa paikassa, joka on ollut Marsalkka Mannerheimin suosiossa itsenäisyytemme alkuajoilta jo vuosilta 1919–1920 lähtien.
Täällä minulla oli ensi kertaa mahdollisuus tavata naispuolisia rauhanturvaajia. Kiitos ”Elisabetin enkeleille”, joiksi Teitä kutsutaan. Erityiskiitos toimistoaliupseeri Anne Salolle ja kenttäpostimies Tuula Häklille lyhyestä ja antoisasta keskustelusta. Kirjallisuuden kautta olen saanut tietää, että naisilta vaadittiin kenties vielä suurempaa sitoutumista tehtäväänsä. Silti ette itse nostaneet tätä esiin työssänne, vaan keskityitte vain asian hyvään hoitamiseen. Tämä kertoo vahvasta ammattitaidostanne ja omistautumisestanne tehtävällenne.
Kuulin, että kun on ollut kerran rauhanturvaaja, on aina rauhanturvaaja. Tehtäviin hakeutuivat henkilöt, jotka ymmärsivät pysyvän rauhan merkityksen kansalaisten ja kansakuntien välillä. Käytännön tehtävissänne ei käydä oikeutta tai kiistellä lillukanvarsista, vaan keskitytään todellisiin ratkaisuihin.
Rauhanturvaaminen ja kriisinhallinta ovat olleet olennainen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa jo yli kuuden vuosikymmenen ajan. Suomalaisten rauhanturvaajien maine on erinomainen, ja Teidän osaamistanne arvostetaan korkealle kansainvälisesti. Suezilta alkanut suomalainen rauhanturvaaminen on ollut kansallinen menestystarina, ja kylmän sodan aikana se tarjosi Suomelle mahdollisuuden osallistua kansainväliseen yhteistyöhön, joka muuten olisi ollut poliittisesti haastavaa.
Maailma muuttuu jatkuvasti, ja niin muuttuvat myös rauhanhallintatehtävät. Tehtävien vaativuus kasvaa ja korostuu entisestään. Oli hienoa keskustella kanssanne työstänne ja kuulla, kuinka huolehditte jäsenkuntanne hyvinvoinnista myös palveluksen päättymisen jälkeen, vielä eläkevuosinakin.
Suomalaisia on ollut rauhanturvaaja tehtävissä lähes 50 000 henkilöä. Te olette olleet mukana etsimässä ratkaisuja aseellisiin konflikteihin yli 30 operaatiossa eri puolilla maailmaa. Toivon, että Teitä kuunnellaan ja että kokemustanne hyödynnetään rauhan rakentamisessa myös tulevaisuudessa. Tämä on toisaalta myös oikeaa Isänmaallisuutta.
Kiitän kutsustanne saada esitellä Rukajärven suunnan sotahistoriatyötä taistelujen ohella. Esitykseni keskittyi pääosin maamme arvostetuimman veteraanin Pentti Perttulin sotahistoriatyön esittelyyn. Saatoin kanssanne keskittyä kuulemaanensiesitystä, mikä kuvasi Pentti Perttuli Rukajärven tie -elokuvan esikuvan sotahistoriatyötä ja hänen perusteellisuuttaan; Perttulin 6.9.2008 pitämässään puheessaan: ”Kaikki alkoi Kajaanista”. Sellaista perusteellisuutta minä en ole ennen sitä enkä jälkeen sotahistoriatyössäni tavannut. Ensiesitys oli Teidän oma valinta, mistä olen myös kovin kiitollinen. Teillä oli mahdollisuus tehdä valinta kolmen ennen esittämättömän videonauhoittaan joukosta.
Perttulin hieno, hyvin kohtelias puhe Kajaanissa 6.9.2008 käynnisti repivän, peräti loukkaavan nimikeskustelun. Silti olemme onnistuneet luomaan menestyneen yhdistyksen. Olisin toki toivonut, että korkea-arvoiset upseerit eivät olisi loukanneet arvostettua veteraania, minkä seurauksena Perttuli oli menettää lopulta henkensä. Perttulia hoidettiin Ilomantsin 26.4.2009 pidetyn nimikiistaa käsitelleen kokouksen jälkeen Porin yleisen sairaalan teho-osastolla kuoleman vaaran vuoksi kahden viikon ajan.
Kajaanissa 5.-7.9.2008 olin yksi veteraanien valitsemista Rukajärven suunnan historiikkitoimikunnan jäsenistä. Veteraanit olivat minut ja professori Martti Soikkelin valinneet tuohon tehtävään 26.4.2007. Samana päivänä luovutimme digitoidun veteraanihaastattelujen aineiston Sota-arkistolle. Kajaanin tilaisuudessa Veteraanit pyysivät myös nuorempien yhdistyksen tilaisuuteen osallistuvien jäsenten ilmaisevan tulevasta veteraanityöstä mielipiteensä. Minä pyysin, enkä sitä saanut. Miksi, sille ei ole löytynyt muuta vastausta, kuin että sen kieltäjällä on kauluksesta ilmenevä asema. Oikeuttiko se loukkaamaan arvostettua sodassa ja sodan jälkeisessä sotahistoriatyössä arvostettua veteraania sotahistoriatyön alalla.
Perttuli olisi ollut oikeutettu sodassa tulemaan nimitetyksi kaksinkertaiseksi Mannerheim-ristin ritariksi. Itse hän arveli asiaa häneltä kysyttäessä, ettei ollut esityksen tekijää ja lisäkysymykseen miksi, hän vastasi, että ehkäpä esityksen tekijä odotti juuri näiden tässä mainittujen onnistumisten vuoksi esitystä itselleen.
Perttuli ansioitui myös siviilissä. Hän oli kahden pörssiyhtiön perustaja ja näiden pitkäaikainen toimitusjohtaja eläkkeelle siirtymiseensä asti. Hänen ansiokseen luettiin myös Porin Prikaatin perustaminen Säkylään. Vielä eläkepäivinään hän ansioitui sotahistoriatyön lisäksi kotiseututyön alalla. Suomen Kylät ry palkitsi ja valitsi hänet vielä vuonna 2005 Tiennäyttäjäksi.
Toivon tapaavani Teidät vielä Rukajärvi-keskuksissa tulevina vuosina – Kiuruvedellä, Raatteentiellä tai Lieksassa. Lieksaa pidän todellisena ”Matkailijan paratiisina”, ja vierailuun kannattaa varata aikaa. Lieksan rautatieaseman näyttelyihin Teistä monet ovat jo tutustuneetkin. Suosittelen lämpimästi Lieksan Matkailuoppaita, jotka ovat asiantuntevia ja intohimoisia työssään.
Lopuksi haluan kiittää Teitä tilaisuudessa muistoksi saamastani Kriisinhallintaveteraanimerkistä, jonka minulle luovuttivat veteraanivastaava Mauri Pekurinen japuheenjohtaja Hannu Ruotsalainen.
Kiitän vielä kerran sydämellisesti tästä arvokkaasta tilaisuudesta ja toivotan Teille kaikille hyvää terveyttä, menestystä ja rauhaa elämäänne.
Kiitos
***
Suomen Rauhanturvaajaliitto ry on rekisteröinyt Kriisinhallintaveteraanimerkin tunnusmerkiksi, ja sen symboliikka – miekka, josta versoo oliivipuun oksa – kuvastaa rauhanturvaajien työtä.
Tikkanen sai huomionosoituksena Kriisinhallintaveteraanimerkin lisäksi myös hiirimaton, mikä hänen mukaansa on osoitus siitä, että ”veljeä ei jätetä”.
Suomen Rauhanturvaajaliitto ry on rekisteröinyt Kriisinhallintaveteraanimerkin tunnusmerkiksi, ja sen symboliikka – miekka, josta versoo oliivipuun oksa – kuvastaa rauhanturvaajien työtä.
Syksyinen tutustumismatka Itä-Suomen – Via Karelian varren kohteisiin
Tämä Runnin tapaaminen ei ollut ensimmäinen kerta, kun Pohjois-Savon Rauhanturvaajat olivat yhteydessä Rukajärven suunnan historiayhdistykseen. Syksyllä heidän matkansa suuntautui myös Lieksaan ja tällä matkalla he tutustuivat Rukajärven tien lisäksi myös Lieksan rautatieaseman Rukajärvi-keskuksen tiloihin. Tällä matkalla heidän oppaanaan olivat Tauno Oksanen ja Ritva Malinen.
Tutustuminen Änäkäisen Salpaetuasemaan. Erikoinen sattuma oli se, että juuri tätä kohdetta rakennettaessa 23.5.2017 kuoli Pentti Perttuli. Saatuaan tiedon tästä talkooväki vietti hiljaisen hetken. Asia on dokumentoitu myös täällä yhdistyksemme nettisivulla ja siihen juttuun voi tutustua TÄÄLTÄ:
Lieksan Matkailuoppaitten Ritva Malinen oli pukeutunut Rukajärvi-keskuksessa oppaana lottapukuun. Kuva Juha Maukonen 15.9.2024. Lieksan rautatieaseman makasiinin tilat.
Lieksan Matkailuoppaitten Ritva Malinen esitteli myös Rukajärvi-keskuksen aseman päärakennuksen uudet tilat ja näyttelyt. Kuva Juha Maukonen 15.9.2024. Lieksan rautatieaseman makasiinin tilat.