Tenho Tikkanen Eino Syrjäniemen  100-vuotisjuhlassa 28.4.2018:

Arvoisa 100-vuotias Rukajärven veteraani, hyvät juhlavieraat.

Olemme suurella joukolla saapuneet tervehtimään ja onnittelemaan Teitä, Rukajärven veteraani Eino Syrjäniemi, 100-vuotispäivänänne. Tuon Rukajärven suunnan historiikkitoimikunnan, historiayhdistyksemme ja monien Rukajärven veteraanien onnittelut ja terveiset.

Arvoisa veteraani. Elinvuosiinne sisältyy monta itse koettua sotaa. Talvisodassa 3./ErP 10:n joukoissa osallistuitte Aittojoen ja Kivijärven taisteluihin ja Jatkosodassa Rukajärven rintamalla meno olikin kovin vauhdikasta alusta pitäen monien vuosien ajan. Tunnette Tsirkka-Kemijoen, Pismajoen, Ontrosenvaaran, Rukajärven ja Ontajärven taistelut ja vielä aivan sodan lopulla osallistuitte Kostamus-Kontokin taisteluihin. Teille tulivat tutuiksi poikkeukselliset erämaasodan taistelut Euroopan suurimman asumattoman salon, Pieningän salon, takana  Rukajärvellä peräti 290 km levyisellä rintamalla.

Koko Rukajärven sotahistoriayhteisömme puolesta kiitän Teitä vuosi sitten antamastanne haastattelusta, minkä olemme tallentaneet digiarkistoomme.

Tapasimme yhdistyksemme hallinnoimassa Iisalmen Rukajärvi-keskuksessa 14.1.2017.  Tuona päivänä Muurmannin partioretkelle lähdöstä oli kulunut tarkalleen 75 vuotta. Haastattelussa kerroitte mm. osallistumisestanne tälle Suomen armeijan miesvahvuudeltaan suurimmalle partiomatkalle. Partio hiihti kovassa pakkasessa, paksussa lumessa Murmannin radalle. Teidän ja Rajapataljoonan urakka oli muita vaativampi, koska lähtönne tapahtui Rukajärven kylän liepeiltä, josta hiihditte ensin Ontajärvelle. Aseveljenne Pentti Perttuli, joka toimi retkenne suuntapartion johtajana, kertoo muistelmissaan, että matkaa kertyi peräti 330 km. Pakkanen kiristyi matkan aikana 50 asteen tienoille ja erityisesti paluumatkalla väsymys painoi miehiä, mikä omalta osaltaan lisäsi paleltumia. Retkelle osallistui kaikkiaan 1924 miestä ja 268 hevosta.

Aivan Jatkosodan lopulla jouduitte vielä kovan paikan eteen. Vihollinen suunnitteli hyökkäävänsä Kostamus-Kontoki-linjalle syyskuun alussa 1944. Vihollisen divisioona rakensi huoltotietä synkkään korpeen pikavauhtia. Vihollisen tarkoituksena oli edetä maahamme Kuhmon korkeudella. Juuri aselevon solmimisen kynnyksellä 4.9.1944 vihollisen kärkijoukot olivat saavuttaneet Rajapataljoonan etulinjan. Odotettavissa oli epätoivoinen taistelu, yksi pataljoona vastaan vihollisen divisioona, 1000 miestä vastaan vähintään 7.500 – 10.000 miestä. Mikäli aselepoa ei olisi syntynyt, Rajapataljoonan, jossa taistelitte,  tappiot olisivat olleet raskaat.

Syntyessänne 25.4.1918  kätilö oli sitä mieltä, että ”Eino ei selviydy”. Sodissa olitte monesti kovissa paikoissa. Kaikesta olette kuitenkin selviytynyt hyvin ja olette edelleen huippukunnossa.

Sodan jälkeen paneuduitte katkeroitumatta maamme hyvinvoinnin rakennustyöhön. Musiikki oli jo silloin lähellä sydäntänne. Koulutitte itsenne kanttori-urkuriksi ja vielä tänä päivänäkin soitto ja laulu sujuvat hienosti.

Kerroitte, että sotien aikana ette nukkunut yhtään täyttä yötä, mutta nyt voitte nukkua vaikkapa päivällä. Totesitte, että hyvinvointi nykysuomessa tuntuu sota-ajan kokeneesta veteraanista tosi ylelliseltä.

Lastenne tuen myötä asutte vielä 100-vuotiaana omakotitalossanne ja lämmitätte itse rakentamaanne taloa pilkkomillanne puilla. Olette omin käsin valmistanut myös kotinne huonekalut. Kaikkien kovien kokemustenne jälkeen olette säilyttänyt valoisan elämänasenteenne. Te viihdytte kodissanne ja varmasti voitte yhtyä laulun sanoihin: ”Tiedän paikan armahan, rauhallisen ihanan, jossa olo onnekas, elo tyyni suojakas.” Sellaisen paikan ja turvan olette rakentanut myös lapsillenne. Uskon, että elämänkokemuksenne auttaa meitä kaikkia paremmin asettamaan arvot paikalleen. Arvot, mitkä Teille ovat luoneet uskoa ihmisiin ja tulevaisuuteen. On kannattanut tehdä työtä, että voi nukkua omassa kodissa ansaitsemassaan rauhassa. Toivoitte antamassanne haastattelussa rauhan ulottuvan maailman ääriin.

Sodan päätyttyä Rajapataljoona ylitti Suomen rajan nykyisen Vartiuksen rajanylityspaikan eteläpuolella Kiimavaarassa 7.9.1944. Myöhemmin kunnioitettu komentajanne piti Repolassa sodasta palaaville joukoilleen puheen. Siinä hän esitti kiitoksensa:

”Minä uskallan toivoa, että säilytätte saman kunniakkaan nimen, jonka joukkomme täällä ovat saavuttaneet. Pitäkää huolta itsestänne, pitäkää itsenne kurissa. Jos siihen pystytte, olette niitä, joita kansa tarvitsee.”  Sen kunniakkaan nimen velvoittamana halusitte antaa Rukajärven suunnan veteraanina yhdistyksellemme haastattelun.

Parhaiten kunnioitamme Teidän veteraanien maamme itsenäisyyden puolesta tekemäänne työtä huolehtimalla siitä, että kertomuksenne tallentuvat jälkipolville. Te tiedätte, mitä velvollisuus ja Isänmaan puolustaminen on tosipaikan tullen. Se vaatii uhrauksia, mutta se on myös sovittelua ja sopimusten pitämistä sekä kovaa työtä Isänmaan hyväksi. Sen Te olette komentajanne sanojen mukaisesti kirjaimellisesti meille nuoremmille sukupolville opettaneet. Me yritämme olla luottamuksenne arvoisia ja suurella kunnioituksella toteuttaa toiveenne.

Te Rukajärven suunnan miehet ette olleet mikä tahansa joukko, vaan ainut joukko-osasto koko Mustalta mereltä Jäämerelle ulottuvalla rintamalla, joka säilytti hyökkäysvaiheessa saavuttamansa asemat aina rauhan tuloon asti. Sen komentajanne E.J. Raappana Repolassa 25.9.1944 pitämässään puheessa ilmaisi hienolla tavalla seuraavasti:

”Me olemme jälleen ne viimeiset suomalaiset joukot, jotka seisomme tällä historiallisella maankamaralla kansamme ja maamme ensimmäisinä etuvartioina. Te olette niitä miehiä, jotka vaaran jälleen uhatessa ensimmäisinä saavuitte tälle paikalle turvataksenne oman maamme.

Ja te olette myös viimeinen osa Suomen armeijaa, joka palaa omaan kotimaahansa tehtävänsä täytettyään. Te olette näinä raskaina vuosina jokainen täyttäneet tehtävänne viimeistä piirtoa myöten niin kuin vapaan kansan mies omaansa puolustaessaan voi tehdä.

Kun te nyt, lyömättömänä, kunniakkaana joukkona palaatte kotiin kohti tuntemattomia kohtaloita, olette te tulen tuttavina tulleet veljiksi, tuli on pessyt teidät puhtaiksi. Eläkää suomalaisina, tehkää työtä suomalaisina ja jos tarvitaan, kaatukaa suomalaisina.”

Toivotamme Teille koko Rukajärven sotahistoriayhteisömme puolesta hyvää vointia ja terveyttä tuleviin vuosiin.

100-vuotisjuhlassa oli paikalla kolme kuoroa, 12 kanttoria samasta suvusta ja juhlavieraita oli noin 200.

Komentaja, kenraalimajuri E.J. Raappanan Repolan paraatissa pitämään puheeseen voi tutustua kokonaisuudessaan TÄÄLTÄ: