Tenho Tikkanen: Kenraaliluutnantti Ermei Kannisen osallistuminen Rukajärven suunnan historiayöhön

Suomalainen Klubi 21.10.2017

Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen esitelmä kokonaisuudessaan:

Arvoisat veteraanit, lotta, Leena ja Heikki Kanninen, hyvät naiset ja herrat.

Kenraali Kannisen jäätyä puolustusvoimien Pääesikunnan päällikön tehtävästä eläkkeelle, hän ei jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan hän suuntasi tarmonsa sotahistorian perinnetyöhön. Olemme kovin onnekkaita, että hänestä tuli Rukajärven suunnan mies.

Yhdistyksemme toiminnassa opin tuntemaan Ermei Kannisen erittäin hyvin. Pitkät yhteiset automatkat eri tilaisuuksiin ympäri maata antoivat mahdollisuuden perusteellisiin keskusteluihin. Hän oli hyvin tarkka menettelytavoista. Emme voineet käyttää hyväksemme hänen aikaisempaa virka-asemaansa. Jokaisen oli omalla toiminnallaan hankittava kannuksensa. Historiatyössä hän toisti sanontaa: ”Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuuttaan. Se pätee myös Rukajärven suunnan historiayhdistykseen.” Koska varoja oli niukalti, oli turvauduttava perinteiseen talkootyöhön. Toiminta tuli suunnitella sellaiseksi, missä työtä voitiin tarjota mahdollisimman monelle. Kannisen luoman käytännön mukaan emme maksa jäsenille palkkaa tehdystä työstä.

Ermei Kanninen valittiin ”vuoden 2011 sotilaaksi”: ”Se, että uskaltaa, osaa ja voi luottaa itseensä, alaisiinsa ja esimiehiinsä on kaiken a ja o.” Näin linjasi sodan kokenut mies Suomen sotilas-lehden haastattelussa. Sodassa esimies voi määrätä, siviilissä esimiehen on lunastettava luottamus toiminnallaan. Vaikka Ermei Kanninen ei ollutkaan yhdistyksemme hallituksen jäsen, hän kyllä osasi taitavalla tavalla ohjata toimintaamme. Tämä tuli esille siten, että hän oli jatkuvasti yhteydessä suoraan puheenjohtajaan. Hän houkutteli tekemään sellaisia kysymyksiä, joiden avulla hän saattoi pyytää etsimään vaihtoehtoisia ratkaisuja. Hänen yhdistyksen tilaisuuksissa pitämänsä lukuisat esitelmät sisälsivät ohjeita yhdistykselle, vaikkei hän sitä suoraan lausunutkaan. Hän toi kyllä sopivassa tilaisuudessa esille näkemyksensä, tiedustellen samalla, olimmeko ottaneet huomioon siellä ja siellä hänen tästä asiasta esittämänsä näkökohdat.

Hänen yleinen sotahistorian, maamme sotahistorian sekä Rukajärven suunnan historiatyön asiantuntemuksensa auttoi meitä suuresti. Se kaikki asiantuntemus oli yhdistyksemme käytössä.

Ermei Kanninen oli antanut 25.4.1990 Rukajärven suunnan historiikkitoimikunnalle haastattelun, josta kerron seuraavaa: Pataljoona oli siirtynyt kesällä 1944 Rukajärven pohjoiselta lohkolta eteläiselle lohkolle, missä hän joutui pataljoonansa johtotehtäviin komentajan sairastumisen vuoksi. Tehtävässään Kanninen onnistui harhauttamaan vihollisen vahvat joukko-osastot Ilomantsin suuntaan. Tehtävä vaati uskallusta ja hyvää hermojen hallintaa. Kovissa taisteluissa joukoissa esiintyi myös epävarmuutta, minkä seurauksena Kannisen esimies uhkasi teloittaa erään sotamiehen. Tämän Kanninen esti tarttumalla esimiehen käteen ja sanomalla: ”… ei nyt hemmetissä viitsitä ampua suomalaista miestä.” Harvempi luutnantti uskalsi ryhtyä täten vastustamaan esimiestään.

Kannisen haastattelu osoittaa, että ihminen ei kestä kaikkea ja sodassa jokaiselta voi mennä hermot, niin esimieheltä kuin myös hänen alaiseltaan. Ihmisten paineensietokyky on erilainen ja se pitää ottaa huomioon valintoja tehtäessä. Historiatiedosta on jatkossa hyötyä perinnetyössä, suku- ja sotahistorian tutkimuksessa ja myös sotilaiden esimieskoulutuksessa. Edellä esitettyä kertomusta ei varmuudella ole kirjattu mihinkään viralliseen sotapäiväkirjaan.

Mitä tämä ”vuoden 2011 sotilas” sanoikaan: ”Se, että uskaltaa, osaa ja voi luottaa itseensä, alaisiinsa … Siviilielämässä puhutaan kansalaisrohkeudesta.

Nyt siirryn käsittelemään varsinaista esitelmän aihetta, josta olen aiemmin kirjoittanut otsikolla ”Kaikki alkoi Kajaanista 6.9.2008”. Tuolloin kenraaliluutnantti Ermei Kanninen nousi Rukajärven suunnan asevelitapaamisen yhteydessä järjestetyssä illanvietossa puhujakorokkeelle. Tätä puhetta sekä ystävänsä Pentti Perttulin samassa tilaisuudessa pitämää puhetta voitaneen pitää varsinaisena lähtölaukauksena Rukajärven suunnan veteraanien nykyiselle historia- ja perinnetyölle. Kannisen puhe on kuultavissa kokonaisuudessaan yhdistyksemme youtube-kanavalla. Tässä puheessa hän hyvin yksityiskohtaisesti ja hienotunteisesti perustellen ehdotti Rukajärven suunnan nimen käyttöönottamista. Mikä tärkeintä hän esitti puheessaan, että myös muut esittäisivät jo nyt asiasta oman mielipiteensä.

Heti tilaisuudessa kenraalin kehotuksesta kirjoitin ranskalaisin viivoin ajatuksia siitä, mitä pitäisi Rukajärven suunnan perinnetyön alalla tehdä kiireellisesti ja mitä lähitulevaisuudessa. Asiakohdat olivat tarpeen myöhemmin perustettavan yhdistyksen tulevia toimintasuunnitelmia laadittaessa.

Mainittakoon, että Rukajärven suunnan veteraanit olivat pitäneet kolme viimeiseksi tarkoittamaansa asevelitapaamista, vuosina 1999, 2000 ja 2002. Historiikkitoimikuntakin oli 1993 päättänyt työnsä ja vain Perttuli jatkoi perinteen keräystä historiikkitoimikunnan nimissä.

Koska historiatyö täten oli käytännössä päättynyt, Ermei Kannisen mielestä työtä tuli ehdottomasti jatkaa ja työssä tuli käyttää hyväksi tunnetuksi tullutta komentaja E. J. Raappanan luomaa Rukajärven suunta käsitettä. Kannisen mielestä sanojen Rukajärven suunta tuli näkyä myös yhdistyksen nimessä, kuvaamassa parhaiten tehtävää.

Tämä ei kaikille käynyt. Vastustajat perustelivat näkemystään sillä, että vieraan valtion alueella olevan paikan nimen käyttäminen Suomessa toimivan yhdistyksen nimen osana olisi ulkopoliittisesti arveluttavaa. Tarkemmin selostamatta nimen käyttöön liittyvää käsittelyä Ermei Kanninen ja Pentti Perttuli yhdessä päätyivät vuoden 2009 keväällä käynnistämään Rukajärven suunnan historiayhdistyksen perustamisen. Sen tehtävänä sääntöjensä mukaan oli jatkaa 15.6.1986 Nurmeksessa valitun Rukajärven suunnan historiikkitoimikunnan työtä.

Rukajärven suunnan historiikkitoimikunta oli v. 1986 perustamisensa jälkeen kerännyt 640 veteraanin ja 35 lotan haastattelut, yhteensä 1436 asiakirjaa ja 12.389 sivua. Nauhoitetut haastattelut on nyt digitoitu. Perttulin sihteerit purkivat haastattelunauhat kirjoitetuksi tekstiksi. Olen varma, ettei minkään joukko-osaston muistitietoa veteraanien itsensä toimesta ole tallennettu näin laajalti. Yksi näistä haastatelluista on kenraaliluutnantti Ermei Kannisen. Haastattelu tehtiin 25.4.1990, jolloin hän oli 68-vuotias.

Käytännön miehenä Kanninen tiesi, mikä tarve historiatyölle oli ja hän tunsi myös sen, että parhaatkaan sotapäiväkirjat ja taistelukertomukset eivät anna yksityiskohtaista tietoa sodan todellisuudesta. Ilman historia- ja perinnetietoa suuri osa sodan kokeneesta sukupolvesta jäisi ns. tuntemattomiksi sotilaiksi. Tällaisen historiatyön ansiosta maanpuolustustahto nousee. Tulevan suku- ja historiantutkimuksen kannalta tällä seikalla on suurta merkitystä. Juhlia voidaan pitää perinnetyön nimissä, mutta usein puheet unohtuvat. Perttuli ja Kanninen näkivät, että perinteen keräystyön jälki kantaa meidän kaikkien jälkeen kauas tulevaisuuteen. Joissain puheissaan he käyttivätkin esimerkkinä Suomessa menneitä sotahistoriantaltiointeja kuten esim. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoita, joiden tärkeimmiksi muistiinpanoiksi osoittautuivat eräät taiteilijoiden taisteluiden kulkua kuvaavat piirrokset.

Välittömästi Kajaanin tilaisuuden jälkeen aloitettiin monivaiheiset neuvottelut Rukajärven suunnan historiikkitoimikunnan työn jatkamisesta.

Kanninen pyysi valmistelemaan erilaisia vaihtoehtoja työn jatkamiseksi. Tuohon valmistelutyöhön osallistuivat veteraanit Kanninen ja Perttuli, Antero Huttunen Kiuruvedeltä, Leevi Kuokkanen Espoosta, Hannu Saraluoto Lahdesta sekä allekirjoittanut. Kesän 2009 aikana käytyjen lukuisten neuvotteluitten tuloksena päädyttiin siihen, että historiikkitoimikunnan työtä jatkaa Rukajärven suunnan historiayhdistys. Yhdistyspohjainen toimintamalli katsottiin parhaimmaksi ratkaisuksi.

Yhdistyksen sääntöjen toisesta eli tärkeimmästä kohdasta, toiminnan tarkoituksesta, käytiin monipuolinen kädenvääntö. Lopulta se kirjoitettiin kenraalin esittämien perusperiaatteitten mukaisesti.

Yhdistyksen perustava kokous pidettiin Marskin Majalla 19.9.2009. Luonnollisesti tuo päivä valittiin sen vuoksi, että Jatkosodan aselevon solmimisesta oli tuona päivänä kulunut 65 vuotta. Kokoukseen osallistui kaikkiaan 21 henkilöä.

Perustavan kokouksen ohjelmaan kuului myös kenraaliluutnantti Ermei Kannisen esitelmä ”Muisteluksia välirauhan voimaanastumisesta 19.9.1944 ja sitä edeltäneistä aselepopäivistä.” Tämä mielenkiintoinen esitelmä on tallennettu.

Ermei Kanninen, kuten ei myöskään Pentti Perttuli, halunnut tulla valituksi yhdistyksen hallitukseen. He kuitenkin halusivat tiiviisti seurata työtä sivusta.

Ensimmäinen tehtävämme oli Rukajärven joukkojen rajanylityspaikkojen merkitseminen opastein. Se tapahtui 2.7.2011 pidetyssä kansalaisjuhlassa, missä tilaisuudessa myös Rukajärven tie vihittiin käyttöön. Kanninen halusi, että samassa yhteydessä tulee järjestää myös seminaari: ”Lieksa Jatkosodan aikana”.

Lieksan Rukajärven tien vihkimisen jälkeen tuli selvittää ensimmäiseen toimintasuunnitelmaan merkityn Rukajärvi-keskuksen sijoituspaikkakunta. Kanninen halusi, että Rukajärvi-keskus tulee sijoittaa Lieksaan, juuri sinne mikä Rukajärven rintaman miehille muodostui tärkeäksi keskuspaikaksi Jatkosodan aikana.

Erityisen tärkeänä hän piti seminaarien järjestämistä, myös kansainvälisellä tasolla. Ensimmäinen kansainvälinen Rukajärvi-seminaari pidettiin Iisalmessa 17.9.2011 eli samana vuonna kun Rukajärven tie vihittiin käyttöön. Seminaareihin oli tavoitteena saada luennoitsija käydyn sodan eri osapuolisista maista. Iisalmen seminaarista muodostui menestys ja kulttuurikeskus täyttyi yleisöstä, paikalla oli yli 400 kuulijaa. Yhdistys on vuosittain järjestänyt lukuisia seminaaritilaisuuksia ja valokuvanäyttelyitä, mm. Mannerheim Rukajärvellä, Rukajärven rintaman taidetta valokuvanäyttelyn Iisalmessa, minkä suosio yllätti yli 20.000 näyttelyvieraallaan. Lappajärvellä järjestettiin 19.5.2012 Rukajärven suunnan kirjallisuutta ja taisteluja käsittelevä seminaari. Myös siellä sali täyttyi yleisöstä.

Ermei Kanninen halusi, että Rukajärven suunnan historiayhdistys hyödyntää kerättyä historia-aineistoa julkaisemalla sitä kirjoina. Yksi tähän mennessä julkaisemistamme liki 20 teoksesta on ”Rukajärven luutnantti”.

Se pitää sisällään Ermein ja hänen puolisonsa Rukajärven aikaisen kirjeenvaihdon sekä seikkaperäisen selvityksen Ermein osallistumisesta Rukajärven taisteluihin. Ermei Kannisen 90-vuotispäivälahjaksi toteutettu teos sai Ermein liikuttumaan kirjan julkistamistilaisuudessa, joka pidettiin 18.10.2012 Marskin Majalla.

Vain vajaa neljä vuotta yhdistyksen perustamisesta Ermei Kanninen oli erittäin tyytyväinen noustessaan Lieksassa puhujalavalle ja voidessaan julistaa 1.7.2013 ensimmäisen Rukajärvi-keskuksen avatuksi. Muistan todella hyvin ne keskustelut Ermei Kannisen kanssa, kun matkasimme autollani Helsingistä Lieksaan ja takaisin. Tästä saavutuksesta hän iloitsi suuresti, koska hän oli vakuuttunut, että Rukajärvi-keskuksen perustaminen tuottaa historiatyön alalla todellisia tuloksia. Ja näin on käynyt. Iloitsemme siitä, että Rukajärvi-keskusten perustaminen Lieksaan ja Iisalmeen on onnistunut, vaikka emme saaneet lainkaan yhteiskunnan tukea.

Seuraavana vuonna yhdistys järjesti Lieksassa merkittävän tapahtuman Kansalaisjuhla 70 vuotta Jatkosodan päättymisestä. Juhla järjestettiin tarkoituksella 5.9.2014, koska juuri tuona päivänä 70 vuotta aikaisemmin aseet taukosivat itärintamalla. Koskaan aikaisemmin ei Suomessa ollut tätä päivää veteraanien toimesta juhlistettu kansallisessa juhlatilaisuudessa, ei vaikka veteraaneille aselepopäivä oli se ainut juhlimisen arvoinen asia. Suuri osa veteraaneista saapui kansalaisjuhlaan höyryjunalla, juuri sellaisella mitä he olivat tottuneet käyttämään sotien aikana matkoillaan. Ermei Kanninen oli tämän juhlan itseoikeutettu juhlapuhuja.

Tämä Lieksan juhlatilaisuus olikin viimeisin, mihin hän osallistui esitelmän pitäjänä. Lieksan kirkko oli tupaten täynnä juhlayleisöä. Juhlatilaisuuksiin osallistui yli 3500 henkeä.

Ermei Kanninen menehtyi 12.11.2015. Ennen kuolemaansa hän ehti kuitenkin saada tiedon Lieksan Rukajärvi-keskuksen siirtymisestä uusiin omaksi tuleviin tiloihin. Hän iloitsi suuresti myös siitä, koska koko ajan oli tavoiteltu omien tilojen hankkimista. Omien tilojen hankkiminen oli tullut aivan välttämättömäksi, koska Rukajärvi-keskusten myötä aineistoa oli kertynyt erittäin paljon. Rukajärven suunnan v. 1986 historiikkitoimikunnan toimesta keräämä historiikkiaineisto käsitti 12.400 sivua elikä 1436 asiakirjaa. Nyt tuota aineistoa on yhdistykselle saatu kerätyksi pelkästään puheenjohtajan tietokoneelle yhteensä 102.800 asiakirjaa.

Iloitsemme kenraali Kannisen suurenmoisesta työstä toimintamme hyväksi. Olisimme toivoneet, että hän olisi ehtinyt nähdä Rukajärvi-keskuksen toiminnan omissa tiloissa ja avata uusitun Lieksan Rukajärvi-keskuksen. Samoin olisimme toivoneet hänen olevan mukanamme Kenraali E.J. Raappanan muistoseminaarissa 2.6.2017 Lieksassa, jonne juhlavieraat saapuivat Ukko-Pekalla, Suomen Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlajunalla. Ja että hän olisi voinut nähdä Rukajärven tielle rakentamamme Jukolan Motti -pirtin ja voinut tutustua Änäkäisen Salpa-aseman uusimiimme kelopuujäljitelmäbetonielementtirakenteisiin.

Vahvistaakseen historiatyötä yhdistys järjestää E.J. Raappanan, Ermei Kannisen ja Pentti Perttulin syntymäpäivinä vuosittain muistoseminaarit vuorotellen hallinnoimissamme kahdessa Rukajärvi-keskuksessa.

Olemme kovin kiitollisia perustajajäsenellemme Ermei Kanniselle, jolle Rukajärven suunnan historiatyö oli muodostunut sydämen asiaksi.

 

 

Lyhyesti Ermei Kannisen osallistumisesta viime sotiin

Kenraalikuntaan ylenneen Ermei Kannisen kunniakkaan sotilasuran ensimmäisen esimiestehtävän hän sai jo 16-vuotiaana. Tämä tapahtui v. 1938, jolloin hänet määrättiin toimimaan merisuojeluskunnan poikaosaston johtajana. Suojeluskuntaan hän oli liittynyt 1935. Talvisodan sotilastehtäviin hän osallistui ensin kotikaupungissaan Helsingissä Käpylässä ja lopulta vapaaehtoisena Merisuojeluskuntalaisena palveli Ahvenanmaalla. Toukokuussa1940 hänet määrättiin aliupseerikouluun Maarianhaminaan.

Ylioppilaaksi Ermei kirjoitti keväällä 1941. Jatkosota hänen osaltaan alkoi Hyrylässä kenttätykistön koulutuskeskuksessa. Elokuussa 1941 tuli määräys Upseerikouluun Niinisaloon. Upseerikoulutuksen jälkeen hän siirtyi Kannakselle JR 58 riveihin.

Maasotakouluun Ermei Kanninen määrättiin 1.7.1942, minkä jälkeen hän palasi sotatoimiin joukkueenjohtajaksi Kannakselle 4.6.1943 jälkeen. Kannaksella hän palveli myös JR 16 riveissä. Rukajärven suunnalle ErP 7:ään siirto tuli 13.2.1944, jossa hän toimi  adjutantin ja tiedustelu-upseerin tehtävissä. Alussa ErP 7, siis entinen Aunuksen Heimosoturipataljoona (AHSP) oli sijoitettu Rukajärven suunnan pohjoiselle rintamalohkolle, nykyisen Kostamuksen kaupungin tienoille. Sieltä pataljoona siirtyi Rukajärven eteläiselle lohkolle, missä tehtävässä Ermei Kanninen joutui sodan johtotehtäviin komentajan sairastumisen vuoksi. Tehtävässään Kanninen onnistui harhauttamaan vihollisen vahvat joukko-osastot, jotka suuntasivat kulkunsa Ilomantsin suuntaan.

Tehtävä vaati uskallusta ja hyvää hermojen hallintaa. Kovissa taisteluissa esiintyi myös epävarmuutta minkä seurauksena Kannisen esimies uhkasi teloittaa erään sotamiehen. Kanninen esti teloituksen tarttumalla esimiehensä käteen sanomalla: ”… ei nyt hemmetissä viitsitä ampua suomalaista miestä.” Harvempi luutnantti uskalsi ryhtyä täten vastustamaan esimiestään. Tämän tapahtuman Ermei Kanninen kertoo Rukajärven suunnan historiikkitoimikunnalle 25.4.1990 Pentti Perttulin suorittamassa haastattelussa (s. 10).

Em. haastattelussa kerrotaan myös rajaneuvotteluista aselevon jälkeen. Koko haastattelu on luettavissa TÄÄLTÄ sekä sisällys TÄÄLTÄ:

 

Rukajärven suunnan historiikkitoimikunta:

*Valittu Nurmeksessa 15.6.1986: Toimi Lukkarinen (4.12.1919 – 9.12.2008), Pentti Perttuli (13.3.1916 – 23.5.2017) ja Toivo Rissanen (31.12.1920 – 18.5.1999)

*Valittu syksyllä 1986: Erkki Koivisto (27.11.1919 – 23.6.1999), Erkki Setälä (4.4.1917 – 27.5.2013) ja Tuuri Antti (1.10.1944 )

*Valittu 26.4.2007: Soikkeli Martti (29.4.1935 ) ja Tenho Tikkanen (19.6.1945 )

Perttuli, Soikkeli ja Tikkanen luovuttivat digitoidun historiikkiaineiston aineiston kansallisarkistolle 26.4.2007

 

Tämänpäiväiseen seminaaritapahtumaan liittyi myös käyntimme Ermei Kannisen haudalla.

Laskiessamme tänään (21.10.2017) Helsingin Hietaniemen ortodoksisella hautausmaalla Ermei Kannisen haudalle seppeleen, lainasimme komentaja E.J. Raappanan sotilailleen Repolassa pitämää jäähyväispuhetta ja kirjasimme seppeleen nauhalle komentajan velvoittavat sanat, mitä Ermei Kanninen kirjaimellisesti noudatti:  ”Minä uskallan toivoa, että säilytätte saman kunniakkaan nimen, jonka joukkomme täällä ovat saavuttaneet. 20.9.1944 E.J.Raappana.”

Kahdelle muulle nauhalle tuli teksti: * Kunnioitetun Rukajärven suunnan historiayhdistyksen perustajajäsenen, kenraali Ermei Kannisen muistoa kunnioittaen.

*Rukajärven suunnan veteraaniveljet, Rukajärven suunnan historiikkitoimikunta, Rukajärven suunnan historiayhdistys ry.

Tenho Tikkanen: Muistoseminaarin avaus TÄÄLTÄ: