Rukajärven suunnan historiayhdistys ry

Vuosikokous 25.3.2018 klo 12.00 Iisalmen Rukajärvi-keskus

Tenho Tikkanen: Vuosikokouksen avajaispuhe

Arvoisat Rukajärven suunnan historiayhdistyksen jäsenet.

Toivotan Teidän tervetulleiksi Rukajärven suunnan historiayhdistys ry:n sääntömääräiseen vuosikokoukseen.

Yhdistyksemme on perustettu 19.9.2009 Marskin Majalla Lopella. Tämä vuosikokous on siten 10. Työmme on kantanut hedelmää. Alkuvaiheessa toimiamme ohjasivat tutut veteraanimme, maanviljelysneuvos Pentti Perttuli ja kenraaliluutnantti Ermei Kanninen. Heidän huolenpidostaan olemme ikuisesti kiitollisia. Luonnollisestikaan emme unohda muitakaan yhdistyksemme veteraaniperustajajäseniämme, joista erityisen kiitollisina muistamme veteraanien Paavo Salmensuun (2009-2014) ja Olavi Tiittasen (2014-2016) osallistumisen yhdistyksemme hallitustyöskentelyyn. Viimeksi kuluneen vuoden olemme toimineet ilman veteraanisukupolven suoranaista ohjausta.

Minua on mietityttänyt, mitä komentaja E.J. Raappana ajatteli syyskuussa 1944 saatuaan tiedon rauhan tulosta ja erityisesti se, mitä hän mietti Repolan 20.9.1944 paraatin puhetta kirjoittaessaan. Onneksi voimme tutustua puheen sisältöön ja päätellä siitä, mikä hänen mieltään askarrutti.

Puheessaan Raappana lausui mm.: ”Minä uskallan toivoa, että säilytätte saman kunniakkaan nimen, jonka joukkomme täällä ovat saavuttaneet. Pitäkää huolta itsestänne, pitäkää itsenne kurissa. Jos siihen pystytte, olette niitä, joita kansa tarvitsee.

Suokoon Korkein meille voimaa voittamaan itsemme. Suokoon Korkein, että kansamme eläisi ja siunaantuisi siinä maassa, jonka olemme perinnöksi saaneet ja jonka tuleville sukupolville jätämme.”

Askartelin tämän ajatuksen parissa miettiessäni, mitä minä olisin puhunut vastaavassa tilanteessa E.J. Raappanan asemassa. Olisinko valanut uskoa ja kiitollisuutta, olisinko kertonut omista tunteistani mitään. Raappana valitsi tavan, jolla hän esitti hienostuneesti kiitoksensa miehilleen ja kertoi realistisen näkemyksensä maamme tulevaisuudesta antaen myös sen varalle ohjeensa, kuten hyvän esimiehen kuuluukin tehdä. Hän ei arvannut, että pian sodan jälkeen hänen lähimmät alaisensa tulisivat syyttämään häntä asekätkentäjutussa, vierittäin syytä hänelle itsensä pelastaakseen. Tämän vuoksi hän joutui viettämään pitkän aikaa tutkintovankeudessa. Ainoana kenraalina määrätty tuomio oli näin pitkällä tutkintovankeudella sovitettu. Lopulta voidaan todeta, että asia ei aiheuttanut kolhua hänen sodassa saavuttamalleen kunnialle. Näin kovaa elämä voi joskus olla.

Murheellisena mietin Raappanan kovaa kohtaloa. Laskiessamme viime kesänä komentaja E.J. Raappanan haudalle seppeleen kirjoitimme seppeleen nauhoihin tekstin: ”Historia kirkastaa Isänmaalle sykkineen sydämen kilven.”

Raappana lausui tuossa tunnetussa Repolan puheessaan vielä: ” Me olemme jälleen ne viimeiset suomalaiset joukot, jotka seisomme tällä historiallisella maankamaralla kansamme ja maamme ensimmäisinä etuvartioina. Te olette niitä miehiä, jotka vaaran jälleen uhatessa ensimmäisinä saavuitte tälle paikalle turvataksenne oman maamme.

Ja te olette myös viimeinen osa Suomen armeijaa, joka palaa omaan kotimaahansa tehtävänsä täytettyään. Te olette näinä raskaina vuosina jokainen täyttäneet tehtävänne viimeistä piirtoa myöten niin kuin vapaan kansan mies omaansa puolustaessaan voi tehdä.

Minulla on ollut suuri ilo käydä teidän kanssanne, minä kiitän teitä teoistanne ja toivon, että saan kulkea kanssanne vastedeskin, jos isänmaa niin vaatii.”

Miten hieno puhe ja miten onnistuneesti komentaja osasikaan kiittää aseveljiään hyvin tietoisena työnsä tuloksista.

Vaikka kuinka hyvin toimisimme se ei aina miellytä kaikkia. Komentaja Raappana valoi uskoa sille, että emme saa menettää uskoamme ihanteisiimme vastoinkäymisiä kohdatessamme. Toimintamme myös sotahistoriatyössä vaatii meiltä kaikilta suurta sitoutumista. Vapaaehtoisessa kansalaistoiminnassa jokainen osallistuu tehtäviin vointinsa mukaisesti. Sen pitää riittää.

Toimintavuonna pääsimme perustavassa kokouksessa asettamiimme tavoitteisiin. Meiltä vei liki kymmenen vuotta, kunnes tavoite saavutettiin.

Nyt voimme hyvillä mielin Raappanan antaman ohjeen mukaisesti keskittyä ns. ”Kruununjalokiviemme” toiminnan kehittämiseen säilyttäen Rukajärven suunnan joukkojen kunniakkaan nimen myös sotahistoriatyötä tekevän yhdistyksen nimessä. Rukajärvi-keskusten ja Rukajärven tien perustamisen jälkeen voimme keskittyä talouden kohentamiseen.

Yhdistyksemme tase on toimintavuoden 2017 lopulla 192.000 €. Vertailun vuoksi mainittakoon, että jäsenmaksuja kymmenen ensimmäisen toimintavuoden aikana on kertynyt n. 15.000 €. Virallinen tase ei kerro kaikkea. Vahvan talkootyön ansiosta yhdistyksemme reaaliomaisuuden arvo kohoaa pitkälti yli 500.000 euron. Vahva tase on syntynyt jäsenmaksutuloista, saaduista avustuksista ja suurelta osin talkootyön tuloksena.

Esitän parhaat kiitokset yhdistystämme tukeneille yhteisöille, yksityishenkilöille sekä jäsenillemme.

Yhdistyksemme saavutukset ovat osoitus siitä, että vapaaehtoisen kansalaistoiminnan työn tuloksena on mahdollista saavuttaa mittavia tuloksia.  Jälleen turvaan Raappanan puheeseen: ”Minulla on ollut suuri ilo käydä teidän kanssanne, minä kiitän teitä teoistanne.”

Ihmisellä pitää olla elämässään tavoitteita. Järjestön on myös asetettava tavoitteet. Vapaaehtoinen kansalaisjärjestötoiminta on varsin erikoinen organisaatio, jonka myös pitää muistaa asetetut tavoitteet. Jäsenet voivat suunnata energiansa kukin omien mieltymyksiensä ja kykyjensä mukaan haluamallaan tavalla yhteisen tavoitteen toteuttamiseksi ja yhdistyksen tulee tukea tätä toimintaa. Nyt lainaan Perttulia: Toivottavasti tekomme jäävät elämään vuosisadoiksi, vuosituhansiksi meidän jälkeemme ja muistiinpanojamme ja kokoamaamme tietoa voivat tulevat sukupolvet tarkastella mahdollisimman seikkaperäisesti. Pitää muistaa, että me kokoamme tietoa rintamajoukkojen toiminnasta, emme pelkästään itseämme varten, vaan tulevia sukupolvia varten.

Miten tällainen moninaisia mielipiteitä edustavien jäsenten järjestön toiminta saadaan koottua yhteiseksi, vahvaksi, kaikkia tyydyttäväksi ja kuitenkin kaikkien mielipiteet huomioivaksi toiminnaksi. Tätä meidän kaikkien tulee miettiä.

Olen tarkoituksella jättänyt kokonaan käsittelemättä yhdistyksemme sääntöjen 2 §:ssä säädetyt tehtävät, mihin luetaan mm. Rukajärven suunnan sotahistoria-aineiston keräystyön tulokset. Mielestäni siinä olemme onnistuneet erityisen hyvin. Siksi kannattaa tarkoin lukea yhdistyksemme toimintavuoden 2017 toimintakertomus.

Otan lopuksi esille asian, mikä on minua henkilökohtaisesti askarruttanut. Koska kukaan ei ole korvaamaton ja koska olen toiminut puheenjohtajana kovin pitkään, toivon että tässä kokouksessa valitaan puheenjohtajan tehtävään joku toinen henkilö. Palaan ehdotuksin kokouksen esityslisan asianomaisessa kohdassa.

Näillä sanoilla avaan kokouksen. Toivon  antoisaa kokouspäivää. Uskon, että voimme yhdessä olla ylpeitä työmme tuloksista ja astua uuteen toimintakauteen täynnä intoa.

Toimintakertomus 2017 voi tutustua TÄÄLTÄ:

Kenraali E.J. Raappanan puheeseen Repolan paraatissa (20.-25.9.1944) voi tutustua TÄÄLTÄ: