Ryhmä Pieninkä – Partiohiihto alkoi – uusin viesti 30.3.2014 klo 21.30 retken valokuvia.

Ryhmä Pieninkä – näin matka etenee – päivä päivältä:

23.3.2014 klo 16.30 tekstiviesti. ”Lähdetään Arin kanssa hiihtämään Lietmajärveltä. Pojat ovat jo menneet. Lunta erittäin vähän. Aavat suot paljaina. Isto

J.K. Suunnitelman mukainen hiihtomatka 23.3.2014, 15 km ja paljon kuvauksia ennen yöpymistä rakovalkeilla. Tällä matkalla mukana ryhmän jäsenistä Ari, Isto, Kari ja Risto. Onnea matkaan. Meiltä kaikilta.

24.3.2014 klo 10.33 tekstiviesti: ”Tultiin eilen kenttävartio Arinaan 2 tunnin pimeähiihdon jälkeen. Räntäsade kasteli perusteellisesti. Nyt on tutkittu Arinan puolustusjärjestelyt. Syömme lounasta ja sitten matka jatkuu. Tänään vielä hiihtoa 17 km. Kaikki hyvin.   Isto.”

24.3.2014 klo 18.19 tekstiviesti: ”Ryhmä Pieninkä on leiriytynyt ja huoltanut itsensä. Hiihtoa tuli tänään noin 25 km. Lumi erittäin vähissä ja muuttumassa soseeksi. Purot ovat sulia ja hankalia ylittää. Lammet ja järvet vielä jäässä. Näyttää olevan tulossa rankka reissu. Isto.”

Tie kenttävartio Arinaan.
Tie kenttävartio Arinaan.
Ryhmä Pieningän Partiohiihdon Nuokkijärven ylitys. Reput ovat vielä täysinä.
Ryhmä Pieningän Partiohiihdon Nuokkijärven ylitys. Edessä aava selkä. Reput ovat vielä täysinä.

25.3.2014 klo 17.22 tekstiviesti: ”Terve! Nyt ollaan leirissä Suopasvaarasta 5 km etelään. Hyvä hiihtokeli siellä missä oli lunta. Tsirkka-Kemijoki paksussa jäässä. Ylitys pilkkimiesten keskeltä. Yhden joen yli jouduttiin tekemään silta. Kohta lähdetään läheiselle harjulle tähystämään Suopasvaaraan. Hiihtoa tuli tänään 31 km. Ryhmä Pieninkä.”

Edessä aina arvaamton Tsirkka-Kemi. Onneksi vielä jäässä.
Edessä aina arvaamton Tsirkka-Kemi. Onneksi vielä jäässä. Lunta on niukalti.

26.3.2014 klo 19.20 tekstiviesti: Tänään on käyty kuvaamassa molemmat kohteet. Suopasvaaralla pari talonrauniota ja Suopassalmella datsakylä, jossa uusia mökkejä. Loistava sää ja hiihtokeli. Kilometrejä tuli mittareihin 43. Aamulla lähdetään paluumarssille kohti Nuokkijärveä. Ryhmä Pieninkä.

Suopasalmi saavutettu. Matka alkaa olla puolessa välissä.
Suopasalmi saavutettu. Matka alkaa olla puolessa välissä. Vesistöt sulia ja ne pitää kiertää siltojen kautta, vain yhdessä kohden ryhmä rakensi sillan. Vasemmalta Isto Turpeinen, Kari Junnikkala, Ari Komulainen ja Risto Kiiskinen.

27.3.2014 klo 17.51 tekstiviesti: ”Terve! Paluumatka kohti Nuokkijärveä on sujunut lähes suunnitelmien mukaan. Lumi- ja vesistötilanteen vuoksi hiihdimme Jyskyjärven rataa pitkin 6 km. Tsirkka-Kemin ylitys sujui hyvin. Kaikki lammet ja järvet kireällä jäällä. Etenemään pääsee vain pukkimalla. Huomenna Nuokkijärven ylitys. Toivottavasti tuuli pysyy luoteen suunnalla. Tänään tuli hiihtoa 40 km auringon paisteessa. Ryhmä Pieninkä.

Jyskyjärven rantamaisemissa kohti etelää. Onneksi saattoi vähänmatkaa hiihdellä radanvartta.
Jyskyjärven rantamaisemissa kohti etelää. Onneksi saattoi vähänmatkaa hiihdellä radanvartta. Risto Kiiskinen edellä, Kari Junnikkala ja Isto Turpeinen. Kuva Ari Komulainen.

28.3.2014 klo 16.07 tekstiviesti: ”Terve! Olemme palanneet KV Arinan maastoon 12.30. Nuokkijärven ylitys sujui hyvin auringonpaisteessa peilijäätä pitkin tasatyöntöä pukkiessa. Nyt otamme aurinkoa leirissä Uimosenjärven itärannalla suomalaisten huoltotien varressa. Hiihtoa kertyi tänään 29 km. Huomiseksi tiedossa hiihtoa tien varteen 16 km. Reissu alkaa olla voiton puolella. Ryhmä Pieninkä.

Ryhmä Pieningän perinnehiihtoretken jäsenet 28.3.2014 Uimosenjärven kannaksella. Kari Junnikkala, Risto Kiiskinen, Ari Komulainen ja Isto Turpeinen.
Ryhmä Pieningän perinnehiihtoretken jäsenet 28.3.2014 Uimosenjärven kannaksella. Kari Junnikkala, Risto Kiiskinen, Ari Komulainen ja Isto Turpeinen. Kuva Ari Komulainen.

29.3.2014 klo 15.49 tekstiviesti: ”Terve! Ollaan nyt Rukajärvellä. On saunottu ja syöty. Tapetaan aikaa. Lähtö Suomeen aamulla klo 6. Ryhmä Pieninkä.”

30.3.2014 klo 11.30 soitto Varttiuksesta: Jälleen kotimaassa. Matka meni hyvin. Ryhmä Pieningän hiihtoon osallistuivat, Kari Junnikkala, Risto Kiiskinen, Ari Komulainen, Isto Turpeinen. Matkan kuvat ilmestyvät näille sivuille myöhemmin.

J.K. Onnittelut. Ari soitti juuri ja vahvisti kaiken menneen suunnitelmien mukaan. Tässä pientä yhteenvetoa vaativasta perinnehiihdosta, johon osui sohjoista keliä, vesi- ja räntäsadetta, keväistä auringonpaistetta, nautinnollisia rakovalkeatuokioita rankan hiihto- ja kuvauspäivän jälkeen ja makoisia unia. Ja lopuksi saunomista Rukajärven saunakulttuurin parhailla paikoilla. Matka-arvio ylittyi hiukan, arvioitu hiihtomatka kuvauksineen oli n. 170 km ja toteutunut reitti näyttäisi olevan ennakkotiedon mukaan 201 km.

RjP 6:n miehet tarkastamassa kenttävartion viestiyhteyksiä pataljoonan viestiupseerin ltn. Viljo Huttusen johdolla. Ryhmä Pieninkä tämänvuotinen perinnehiihto ehti vähää ennen kun lumet olivat täysin sulaneet. Kuva Antero Huttusen arkistosta.
RjP 6:n miehet tarkastamassa kenttävartion viestiyhteyksiä pataljoonan viestiupseerin ltn. Viljo Huttusen johdolla. Ryhmä Pieninkä tämänvuotinen perinnehiihto ehti vähää ennen kun lumet olivat täysin sulaneet. Kuva Antero Huttusen arkistosta.
Ltn. Viljo Huttunen tunnetun KV-Sukellusveneen vaarallisella huoltopolulla. Heikoimman rospuuttokelinkin aikaan viestiyhteyksiä piti pitää kunnossa. Myös Ryhmä Pieninkä joutui paikkoihin, jossa sukset riisuttiin jalasta, siltoja tehtiin jokia ylitettäessä ja suksia olalla kannettiin. Kuva Antero Huttusen arkisto.
Ltn. Viljo Huttunen tunnetun KV-Sukellusveneen vaarallisella huoltopolulla. Heikoimman rospuuttokelinkin aikaan viestiyhteyksiä piti pitää kunnossa. Myös Ryhmä Pieninkä joutui paikkoihin, jossa sukset riisuttiin jalasta, siltoja tehtiin jokia ylitettäessä ja suksia olalla kannettiin. Kuva Antero Huttusen arkisto.

Myöhemmin saamme lukea näiltä sivuilta Ryhmä Pieningän oman kertomuksen. Tätä artikkelia on tehty pelkkien tekstiviestien varassa, jota olen täydentänyt veteraanien kuvilla ja pienillä kertomuksilla, mikä antaisi paremman kuvan Ryhmä Pieningän retken vaativuustasosta.

Pojat ovat poikia – vanhan sananparren mukaan.

Näkymä Uimosenjärven kaakkoispäästä pohjoiseen. Arina sijaitsee Uimosenjärven ja Nuokkijärven välisellä kannaksella. Tässä mainsemassa Ryhmä Pieninkä hiihtelee.
Näkymä Uimosenjärven kaakkoispäästä pohjoiseen. Arina sijaitsee Uimosenjärven ja Nuokkijärven välisellä kannaksella. Tässä mainsemassa Ryhmä Pieninkä hiihtelee. Kuva Reijo Pulkkinen.

Iisalmesta kotoisin oleva Reijo Pulkkinen löysi seuraavan kuvan ja havaitsi, että se on otettu KV-Arinan näkötornista Nuokkijärvelle päin. Ryhmä Pieninkä hiihteli 24.3.2014 juuri tämän kuvassa näkyvän selän yli.

RjP 6, jossa kapteeni Pentti Perttuli palveli kolmannen komppanian päällikkönä oli sijoitettuna Jatkosodan lopulla juuri näille seuduin.

Reijo Pulkkinen on meistä Rukajärven suunnan perinnetyön harrastajista se, joka on käynyt useimmassa kenttävartiossa kuin kukaan toinen. Nämäkin seudut ovat hänelle kovin tuttuja.

Oheinen kuva on ilmeisesti otettu kv-Arinan tähystystornista  Nuokkijärvelle päin. Taustalla männynkäkkyrän takana siintää  Pismalahden seudut. Pentti Perttulin arkisto.
Oheinen kuva on ilmeisesti otettu kv-Arinan tähystystornista Nuokkijärvelle päin. Taustalla männynkäkkyrän takana siintää Pismalahden seudut. Kuvateksti Reijo Pulkkisen, kuva Pentti Perttulin arkisto.

Kylmä yö tulossa (25.3.-26.3). Ryhmä Pieningän jäsenet ovat kokeneita eränkävijöitä, silti tämänkertainen matka on poikkeuksellisen vaativa. Vesistöjen ylitykset erityisesti Tsirkka-Kemi on vuolas virta ja kun pienimmätkin purot tuntuvat olevan sulia. Lisäksi lunta on vähän ja sekin upottavaa ja sohjoista.

Tältä näytti, kun Kaukopartio oli rakovalkeilla yöllä 5.10.1942. Ryhmä tekee dokumenttikirjan palattuaan ja siitä voimme saada jonkinlaisen käsityksen matkasta.
Tältä näytti, kun Kaukopartio oli rakovalkeilla yöllä 5.10.1942. Ryhmä Pieninkä tekee dokumenttikirjan palattuaan ja siitä voimme saada lisätietoa heidän tämänkertaisesta perinnematkastaan.
Polttava jano on vallannut partiomiehen ja matkan varressa on heittäydyttävä joen partaalle pitkäkseen ja hörpättävä pahimpaan janoon. 15.1.1944. Varmasti uuvuttava reissu pakottaa myös Ryhmä Pieningän jäseniä tankaamaan, mutta vettä siltä reissulta kyllä tällä retkellä löytyy.
Polttava jano on vallannut partiomiehen ja matkan varressa on heittäydyttävä joen partaalle pitkäkseen ja hörpättävä pahimpaan janoon. 15.1.1944. Varmasti uuvuttava reissu pakottaa myös Ryhmä Pieningän jäseniä tankaamaan, mutta vettä kyllä tällä retkellä löytyy.

Suunnitelman mukaiset päivämatkat ”linnuntietä” yöpymispaikkojen välillä: 23.3.2014 = 15 km, 24.4.2014 = 18 km, 25.3.2014 = 30 km, 26.3.2014 = 10 km, 27.3.2014 = 32 km, 28.3.2014 = 20 km ja lisäksi päiväretket kussakin paikassa, 29.3.2014 = 16 km.

J.K. Iston viestit tuovat mieleen kunnioitetun veteraani Pentti Perttulin jo sota-aikana kirjoittamat säkeet ”Rakotuli. Liitän oheen kopion Pentti Perttulin muistelmateoksen sivusta (Pentti Perttuli Rukajärven suunnalla, Kev.Os. 2, Rj.P 6), jossa hän kuvaa partioretkiään. Tässä säkeet Rakotulesta, jonka toivomme lämmittävän myös Ryhmä Pieningän jäseniä ja kuivaavan heidän märät vaatteensa:

Pentti Perttuli Rukajärven suunnalla, Kev.Os. 2, RjP 6. Valokuva-albumin sivu 18, jonka Perttuli on tehnyt rintamalla vuonna 1942. RSHY:n julkaisun sivu 86 v. 2011.
Pentti Perttuli Rukajärven suunnalla, Kev.Os. 2, RjP 6. Valokuva-albumin sivu 18, jonka Perttuli on tehnyt rintamalla vuonna 1942. RSHY:n julkaisun sivu 86 v. 2011.

Pentti Perttuli toimi Os.Majewskin Muurmannin partioretken (14.-23.1.1942) kärkipartion johtajana. Oheinen teksti liittyy juuri tuohon partioretkeen, jonka aikana pakkanen kohosi ja rakotulen tekeminen oli luvallista vasta paluumatkalla.

Koska oheisen kuvan teksti on epätarkkaa, liitän oheen tekstin puhtaaksikirjoitettuna:

”Rakotuli

Ehkä Sinä jalostettuna, kokemusperäisesti suunniteltuna ja hienomekaanisen tarkasti rakennettuna olet se, miksi Sinut on romaaneissa kuvattu. Ikuinen tuli, Vestan neitsyen liekki, joka tasaisesti palaen ja suloisesti lämmittäen tuuditat korven sylistä äärellesi astuneen uupuneen matkaajan syvässä unessa Nukku-Matin saarille.

Me emme valitettavasti Muurmannin retken aikana emmekä talven muillakaan retkillä Sinua sellaisena oppineet tuntemaan. Vaikka me monina, monina öinä huolellisesti valmistimme Sinulle sijaa pehmoiseen ja puhtaaseen lumeen, silittelimme keloja, joista Sinä olit rakennettu, koristelimme Sinut lastuilla koputtelimme Sinua, lähestyimme Sinua lämpöä rukoilevin käsin ja lopuksi kirosimmekin Sinua, Sinä kaikesta huolimatta kielsit meiltä suosiosi. Hetken hehkuit ja sitten Sinä välinpitämättömästi kytien ajoit meidät koko yöksi pistävän pakkasen käsiin, joka hyyti verenkin meidän hikisistä ja väsyneistä ruumiistamme.

Ja sitten jos joku meistä rohkeni huomauttaa siitä Sinulle, liikutella kelojasi lisätä puuta Sinun hentoon rakenteeseesi, Sinä raivosit suuttuen, leimusit kuin paholainen, hyökkäsit kimppuumme salaa, kun me nukuimme, poltit poikki meidän kengänpohjamme. Leinosen Antilta Sinä veit Voldjärvellä koko kengän, Kataisen Matilta Sinä tuhosit lakin ja Isäntä – Tikkasen polven kuumensit Hargojärvellä rakoille.

Oikullinen olit Sinä, Rakotuli.

Sinä Olit kuin nainen, oi Rakotuli.

Halki elämämme kannamme muistona luonasi viettämistämme öistä riipaisevaa reumaattista tuskaa jäsenissämme.”

Oheiseen Perttulin teokseen voi tutustua Rukajärvikeskuksissa.

Muistiin merkitsi: Tenho Tikkanen.