Onnittelemme 103-vuotiasta Rukajärven suunnan veteraania Abel Tikkasta!
”Jos joku olettaa, että satavuotias elää enemmän menneisyyden muistoissa kuin nykyhetkessä, niin väärin menee.”
Näin totesi Rukajärven suunnan veteraani Abel ”Aapeli” Tikkanen 100-vuotispäivänään antamassaan lehtihaastattelussa.
Tuo toteamus kuvaa erinomaisesti Abelin elämänasennetta. Vaikka takana on jo yli vuosisadan mittainen elämä, eivät hänen ajatuksensa ole jääneet menneisyyteen. Päinvastoin – maailman tapahtumat kiinnostavat häntä edelleen.
Olemme tavanneet Rukajärven veteraani Abel Tikkasen lukuisia kertoja. Kaikesta hänen sanomisestaan kuultaa läpi sielunsivistys, harkittua, punnittua tekstiä. Pyytäessämme sotahistoriatyöllemme hänen tukeaan lähettääksemme kirjelmän kansanedustajille Abel ilmaisi tukensa heti toteamalla: ”Kyllä kansanedustajat osaavat lukea.”
Yhdistyksemme sai aikanaan videokuvata Abelin 100-vuotishaastattelun. Hän kertoi seuraavansa maailman tapahtumia niin tarkasti, että hänen hoitajansa perehtyi aamuisin tuoreimpiin uutisiin jo ennen töihin lähtöään. Olihan hänen tiedettävä, mistä Aapelin kanssa sinä päivänä keskusteltaisiin!
Tämä pieni yksityiskohta kertoo paljon ihmisestä, jonka elämänkokemus ulottuu Suomen itsenäisyyden alkuvuosista aina nykyiseen maailmanmenoon.
Rintamalle lähes lapsena
Abelin sotilasura alkoi tammikuussa 1942, jolloin hänet määrättiin 18-vuotiaana varusmiespalvelukseen Raaheen. Alokasajan jälkeen matka jatkui Rukajärven suunnalle, missä hän palveli Jalkaväkirykmentti 52.
Muistellessaan tuota aikaa Abel totesi tunteneensa itsensä vielä lapseksi. Nuori sotilas joutui kuitenkin nopeasti keskelle sodan ankaraa todellisuutta. Siitä on leikki kaukana.
Abel palveli Rukajärven suunnan etulinjan kenttävartioissa, kaukana vaikeakulkuisessa erämaassa. Abel muisteli, ettei nykyihminen voi kuvitellakaan, millaisissa olosuhteissa siellä elettiin ja selviydyttiin.
Kaikesta huolimatta hän muisteli myös myönteisiä asioita. Ruoka oli hänen mielestään hyvää. Hernekeittoa, lihakeittoa ja näkkileipää oli tarjolla.
Syksyllä 1942 Abelin rintamapalvelus keskeytyi vakavaan sairastumiseen. Hän sairastui nivelreumaan ja joutui sairaalahoitoon. Ensin hänet kuljetettiin ”kolukärryillä” joukkosidontapaikalle ja sieltä edelleen Sortavalan sotasairaalaan.
Sairaalassa vierähti peräti neljä kuukautta.
Ilomantsin taisteluissa haavoittunut
Sairastumisestaan huolimatta Abel palasi rintamapalvelukseen.
Kesällä 1944 hänet komennettiin Ilomantsin mottitaisteluihin, joissa hän haavoittui vakavasti jalkaan. Luodit repivät reisilihasta, ja edessä oli jälleen sairaalamatka. Tällä kertaa hänet kuljetettiin junalla Kristiinankaupunkiin sotasairaalaan.
Sodan päättyminen ei merkinnyt kaikille sotilaille välitöntä kotiinpääsyä. Osa Abelin aseveljistä joutui vielä osallistumaan Lapin sotaan.
Abel kotiutettiin 16. marraskuuta 1944.
Kotimatkakin oli omanlaisensa koettelemus. Sotkamosta Pielavedelle oli kuljettava jalan, sillä armeijan järjestämää kuljetusta ei ollut saatavilla. Kukaan ei halunnut jäädä odottamaan mahdollista kyytiä, kun kotiin vihdoin pääsi lähtemään.
Pielavedeltä matka jatkui kuorma-auton lavalla.
Kotona odotti suuri suru
Sodasta hengissä selvinnyt nuori mies joutui kotona kohtaamaan raskaita menetyksiä.
Abelin vanhin Pentti-veli oli menehtynyt auto-onnettomuudessa Lapin sodan aikana marraskuussa 1944. Toinen veli, Martti, oli kaatunut Äyräpään ankarissa taisteluissa 7. heinäkuuta 1944.
Tuona päivänä Suomen puolustusvoimat kärsivät poikkeuksellisen raskaita tappioita. Abelin perheelle päivä merkitsi rakkaan pojan ja veljen menettämistä.
Voimme vain kuvitella, millaisin tuntein nuori Abel palasi kotiin. Hän oli itse selvinnyt sodasta, vakavasta sairaudesta ja haavoittumisesta, mutta kaksi veljeä ei enää kotiin palannut.
Näistä kokemuksista huolimatta elämä jatkui. Oli rakennettava tulevaisuutta, tehtävä työtä ja kannettava vastuuta siitä Suomesta, jonka puolesta niin moni oli joutunut uhraamaan henkensä.
Elämänhalu ja kiinnostus maailmaan ovat säilyneet
Vielä 100-vuotispäivänään Abel Tikkanen asui omassa kodissaan lastensa huolenpidon turvin. Nykyisin hän asuu Keiteleen kirkonkylällä hoivakodissa.
On erityisen ilahduttavaa, että saamme jälleen onnitella häntä merkkipäivän johdosta.
Abelin pitkä elämä kertoo samalla kokonaisen sukupolven vaiheista. Hän kuuluu niihin suomalaisiin, jotka joutuivat nuorina kokemaan sodan, mutta jotka sen jälkeen osallistuivat maamme jälleenrakentamiseen ja hyvinvoinnin luomiseen.
Heidän elämäntyönsä arvoa ei voida mitata pelkästään vuosissa eikä saavutuksissa. Siihen sisältyvät myös ne uhraukset, joita he ja heidän läheisensä joutuivat tekemään.
Lämpimät onnittelut 103-vuotiaalle Aapelille!
Rukajärven suunnan historiayhdistys ry esittää veteraani Abel Tikkaselle mitä parhaimmat onnittelunsa hänen täyttäessään 103 vuotta.
Samalla kiitämme häntä siitä, että hän on antanut meidän tallentaa arvokkaita muistojaan jälkipolvien käyttöön. Hänen haastattelunsa on osa yhdistyksemme laajaa veteraaniperinteen kokoelmaa.
Kiitämme Teitä, Abel Tikkanen, palveluksestanne isänmaamme hyväksi, elämäntyöstänne ja siitä, että olette omalla esimerkillänne osoittanut, ettei korkea ikä merkitse kiinnostuksen katoamista nykyhetkeen eikä tulevaisuuteen.
Onnittelukäynnillämme välitimme Abelille myös hänen aseveljiensä tervehdykset ja onnittelut. Heihin kuuluvat Ilmari Koppinen, Hannes Tuovinen ja Pentti Oksman.
Syntymäpäivätilaisuuteen osallistui myös yhdistyksemme jäsen Heikki Tikkanen.
Yhdistyksemme puheenjohtajan Tenho Tikkasen onnittelupuhe julkaistaan kokonaisuudessaan erillisen linkin kautta.
Tilaisuudessa otettu valokuva lisätään julkaisuun myöhemmin. Nyt julkaistava kuva on Abelin 102-vuotispäivältä.
Hyvä Aapeli!
Toivotamme Teille terveyttä, voimia ja monia ilon hetkiä läheistenne seurassa.
Kiitämme Teitä kaikesta siitä, mitä olette tehnyt isänmaamme ja tulevien sukupolvien hyväksi.
Lämpimät onnittelut ja syvä kunnioituksemme! – Samalla toivotamme Teille myös hyvää ISÄNPÄIVÄÄ!
Tenho Tikkanen
Puheenjohtaja
Rukajärven suunnan historiayhdistys ry
Veteraanijäsentemme onnittelut:
Kuultuaan, että hänen veteraaniveljensä olivat onnitelleet, Abel pyysi välittämään sydämelliset kiitoksensa heille. Jo tämä hänen huomaavaisuutensa kertoo veteraanin tämänhetkisestä voinnista. RSHYry:n puheenjohtajan onnittelupuheeseen voi tutustua linkin kautta TÄÄLTÄ:
Yhteiskuvassa Santeri Turunen, tytär Anja Toivainen ja veteraani Abel Tikkanen sekä takana Heikki ja Leena Tikkanen sekä Keiteleen kunnanhallituksen puheenjohtaja Minna Pellikka. Kuva TJT.
Kuvassa Leena ja Heikki Tikkanen, Santeri Turunen, Abel Tikkanen, Keiteleen kirkkoherra Arto Penttinen, Anja Toivainen ja Keiteleen kunnanhallituksen puheenjohtaja Minna Pellikka. Kuva Tenho Tikkanen.
Abel Tikkasen sukuhauta Keiteleen hautausmaalla. Rukajärven suunnan historiayhdistyksen edustajat sytyttivät kynttilän haudalle. Kuvassa Heikki ja Leena Tikkasen. Abelin veli Pentti Tikkanen 17.10.1914 – 5.11.1944) kaatui auto-onnettomuudessa Lapin sodassa. Martti Tikkanen (28.10.1920 – 7.7.1944) kaatui Äyräpään kiivaissa taiteluissa, hänen ruumiinsa jäi kentälle. Kuva Tenho Tikkanen.