Rukajärven suunnan historiayhdistys ry onnittelee tänään 100 vuotta täyttävää, Salossa asuvaa jäsentään, Rukajärven suunnan veteraani Ilmari Koppista. Hän syntyi 8.1.1918 Raumalla.
Veteraaniveljien ja yhdistyksen lahja oli SUOMI 100 -maljakko Rukajärven suunnan merkki kaiverrettuna. Salon seurakuntatalolla oli vieraita noin 200.
Parhaiten Ilmari Koppinen tunnetaan veteraaniurheilijana, vaikka hän työskentelikin menestyksekkäästi Otaniemessä Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastolla apulaisprofessorin virassa vuoteen 1981 saakka.
Veteraaniurheilussa Koppinen menestyikin erityisen hyvin. Hänellä on kaikkiaan 12 maailmanmestaruusmitalia. Hänellä on edelleen nimissään M90 sarjassa 300 metrin aitajuoksun maailmanennätys. Kaikkiaan hän ehti veteraaniurheilijana saavuttaa SM-, PM-, EM- ja MM-tasolta yhteensä 1.636 kisamitalia.
Vuoden 1987 tienoilla kuultuaan Suomen veteraaniurheilutoiminnasta hän osallistui veteraanikisoihin voittaen pian SM hopeamitalin. Varsinaisen kipinän veteraaniurheiluun hän sai vuonna 1988, jolloin hän osallistui Italian Veronassa 70-vuotiaana EM-kisoihin ensikerran. Tuolloin hän voitti yllätyksekseen 80-metrin aidoissa Euroopan mestaruuden.
Koppinen voitti ikävuosien 76 – 84 välillä neljä Pohjoismaiden mestaruutta 10-ottelussa.
Koppinen on terveitten elämäntapojen kannattaja. Hän ei käytä alkoholia.
Koppinen oli perustamassa kotikaupungissaan Raumalla partioseuratoimintaa.
Ilmari Koppinen jäi 12-vuotiaana täysin orvoksi. Kansakoulunopettajaäiti kuoli, kun Ilmari oli vasta kuusivuotias ja matematiikan lehtorina toiminut isä kuoli kuusi vuotta myöhemmin. Tämän jälkeen hän kertoo olleensa varaton, mikä loi hänelle luonteen lujuuden, josta hän sai voimaa. Ilmari Koppinen omaa kristillisen vakaumuksen. Sodan hän kertoo sivuuttaneensa ”suojelusenkeleitten hoivatessa häntä.” Koppinen osallistui Suomen armeijan suurimmalle partioretkelle, Muurmanninradalle 14. – 23.1.1942 sietämättömän kovassa, yli 40 asteen pakkasessa. Partioretkelle osallistui kaikkiaan 1924 miestä ja peräti 268 hevosta.
Sodanajan pisin komennus hänellä oli toimiminen Päämajan liikennejoukkueessa, 4.5.1943 – 17.11.1944, kenraali Airon alaisuudessa kotiuttamiseen saakka. Tässä tehtävässään hän tapasi myös ylipäällikön.
Perhe ja työura:
Ilmarilla on neljä lasta, kuusi lastenlasta ja kuusi lastenlastenlasta. Leskeksi hän jäi vuonna 2007.
Koppinen on urallaan toiminut Salon kaupungingeodeettina sekä Teknillisen korkeakoulun maanmittausosaston apulaisprofessorina.
Harrastukset:
Urheilun ja veteraanien perinnetyön lisäksi Koppinen on aktiivinen veteraanikuorolaulaja. Hän oli mukana paljon julkisuutta saaneessa, vuoden 2015 itsenäisyyspäivän vastaanoton spontaanissa lauluesityksessä presidenttiparille.
Sotilasura:
Varusmies 2.6.1939 – 19.1.1940
MSK RU-kurssi 19.1. – 16.5.1940
RT 1 17.5. – 1.12.1940 Vartioaseman päällikkö
Res.vänr. 28.8.1940
Luutnantti 20.9.1943
Yliluutnantti, 6.12.1964
Vapautettu vakinaisesta palveluksesta 1.12.1940
RTr 19.6.41 – 10.9.41 keskip. ja viestiupseeri
Jv.koul.K 15, 23.9.41 – 12.1.1942 kk. ja krh. joukkueenjohtaja
RajaJP 6, 19.1.42 – kiv. joukkueenjohtaja
18.5.1942, Jv.Koul.K 15
2.3.1943, Jv.Koul.K 12
4.5.1943, 1. Er.Liik.J/PM:n Huolto 3
17.11.1944, Kotiutettu
Palvelusaika 3 v, 4 kk, 29 pv.
VR 4 10.11.1944
Ilmari Koppisen Oma täydennys sotilaspassiin:
”Ilmoittauduin 2.6.39 Katajanokan laivastoasemalle. Heti komennettiin alokaspatteriin Valamon Niikkanan saarelle, jossa olin 1,5 kk. Sen päätyttyä komennettiin Lappohjan satamaan, jossa nousin panssarilaiva Ilmariselle. Täällä olin matruusina kuutisen viikkoa. AUK oli sitten Rankin linnakkeella 27.8.-10.10.1939. Sitten alikersanttina kouluttamassa alokkaita Suomenlinnassa, Liisankadun koululla ja Eläintarhan koululla. Sitten MSK Suomenlinnassa ja Santahaminassa. Lopuksi vänrikkinä ja vartioaseman päällikkönä Mikonkarilla (Mickelskär) 15.5.40 – 1.12.1940, jonka jälkeen pääsin siviiliin ja ilmoittauduin Rauman maalaiskunnan suojeluskunnassa.