Kalle Sutisen muistolle

Kalle Sutisen muistolle

Tapasimme Kalle Sutisen kanssa paria päivää ennen hänen poismenoaan. Hänen kädenpuristuksensa oli lämmin, hymy herkässä ja huumori tallella. Jotain poikkeavaa aiempaan verraten tuossa tapaamisessa kuitenkin oli havaittavissa. Hän oli hyvin väsynyt. Tervehdittyään hän nukahti saman tien, mutta avasi pian silmänsä. Kerroin hänelle, että olin tulossa Lieksan Rukajärvi-keskuksen kunnostustalkoista. Uusimme siellä näyttelyitä tulevan kesän veteraanitapahtumia varten ja rakennamme kelopuujäljitelmän näköisistä betonielementeistä taisteluhaudan verhousta Rukajärven tielle. Kalle kuunteli selvitystäni tarkkaan, minkä jälkeen hän hymyssä suin totesi: ”Minusta ei ole enää talkoohommiin tulijaksi.” Keskustelumme jälkeen hyvästelin. ”Viehän terveiset veteraaniveljelle”, siis Rukajärven veteraani-isälleni.

Tällä tavoin kohdallani päättyivät nämä Kalle Sutisen kanssa käymämme koskettavat keskustelut ja tapaamiset. Olin voinut seurata parin vuosikymmenen ajan läheltä hänen sodan jälkeen alati lyheneviä askeleitaan.

Kalle Sutinen (8.8.1923 – 15.4.2017).

Vain paria kuukautta aiemmin Kalle saatteli aseveljensä Mikko Bergmanin haudan lepoon Sonkajärven kirkossa, jossa hän laski havuseppeleen hyvän ystävänsä arkulle. Kalle oli aina paikalla tilaisuuksissamme, josta iloitsimme suuresti.

Keskusteluissa emme toki olleet aina samaa mieltä, mutta se ei mitenkään häirinnyt luottamukseen perustuvaa ihmissuhdetta ja kanssakäymistämme. Arvostin Kallen mielipiteitä ja suorapuheisuutta.

Kalle on sitä sukupolvea, jonka työn tuloksista olemme voineet nauttia. Maamme itsenäisyys ei ole ollut itsestään selvyys. Sen puolustamisessa oli myös Kalle Sutisen henki katkolla useasti. Kerran jopa niin, että hänen luultiin jo kuolleen. Lyhyen sairasloman jälkeen Kalle komennettiin Rukajärven rintamalle etulinjan taistelujoukkoihin, mistä hän palasi kokeneena kaukopartiomiehenä viimeisenä taisteluihin osallistuvista joukko-osastoista.

Kalle Sutinen oli Rukajärven mies. Rukajärven suunnan rintamatunnus koristi hänen puvuntakkinsa kaulusta. Ja varmasti juuri Kalle Sutinen osasi erityisesti arvostaa komentajansa puheen sisältöä sodan päättymisen jälkeen. Komentaja E.J. Raappana lausui 27.9.1944 rintamalta palaaville joukoilleen Repolassa mm. näin:

 ”Sotilaani !   Me olemme jälleen ne viimeiset suomalaiset joukot, jotka seisomme tällä historiallisella maankamaralla kansamme ja maamme ensimmäisinä etuvartioina. Te olette niitä miehiä, jotka vaaran jälleen uhatessa ensimmäisinä saavuitte tälle paikalle turvataksenne oman maamme.

Ja te olette myös viimeinen osa Suomen armeijaa, joka palaa omaan kotimaahansa tehtävänsä täytettyään. Te olette näinä raskaina vuosina jokainen täyttäneet tehtävänne viimeistä piirtoa myöten niin kuin vapaan kansan mies omaansa puolustaessaan voi tehdä.”

Nyt tuo vaiherikas elämä on päättynyt varhain pääsiäislauantaina eli hiljaisena lauantaiaamuna. Kuullessani Kalle Sutisen poismenosta, totesin, että olemme Rukajärvi-yhteisönä menettäneet jotain hyvin arvokasta. Kalle oli arvostettu, huumorintajuinen ja pidetty ihminen.

Jäämme suremaan Kalle Sutisen poismenoa yhdessä omaisten kanssa.

 

Tenho Tikkanen  puheenjohtaja

Iisalmen Sanomissa 7.5.2017 julkaistu Kalle Sutisen kuolinilmoitus.

Komentaja E.J. Raappanan puhe 27.9.1944 kokonaan luettavissa TÄÄLTÄ.