Rukajärven veteraani, tykistön kersantti Eino Hartikainen on poissa

Rukajärven veteraani, tykistön kersantti Eino Hartikainen 13.12.1918 – 2.11.2016

”On viulun kieli katkennut”

Eino Hartikainen
Eino Hartikainen

Eino Hartikainen syntyi Iisalmen maalaiskunnan Ruotaanmäen kylässä 12-lapsisen perheen nuorimmaisena. Jo nuoresta pitäen hän harrasti ahkerasti urheilua, etenkin hiihtoa, ja oli mukana politiikassa, maamiesseura- ja nuorisotyössä ja suojeluskunnassa. Myös musiikki kuului kiinteästi hänen elämäänsä. Viulu kulki hänen mukanaan sodan ja rauhan aikana. Sillä hän soitti nuorisoseuran iltamissa, Rukajärvellä viihdytystilaisuuksissa ja viimeisinä vuosikymmeninä hän säesti Keravan ja Järvenpään kansantanssijoita ja soitti Keravan Laulupelimannit yhtyeessä, mikä teki myös levyn. Hän toimi säestäjänä useisiin Euroopan maihin suuntautuneilla kansantanssijoiden esiintymismatkoilla 10 vuoden ajan. Hän toimi esiintyjänä monissa veteraani- ja vanhusten tapahtumissa ja yhteislaulutilaisuuksissa.

Eino Hartikainen hoiti kotitilaansa maanviljelijänä kunnes 60-luvulla pellot pistettiin pakettiin. Työtä löytyi ensin Iisalmesta Olvi OY:ltä ja rakennuksilta. Pitkäaikainen työpaikka toi hänet v.1973 Tuusulaan, mistä muodostui uusi kotipaikka.

Eino Hartikaisella itselläänkin, kuten lapsuudenperheessä, oli iso perhe: 6 lasta, 7 lastenlasta ja 4 lastenlastenlasta. ”Oman katraan” hyvinvointi oli erittäin tärkeää. Vaimon  kuoleman jälkeen 7 vuoden ajan Helena-tytär piti hänestä hyvää huolta.

Viimeiseen asti hän oli kiinnostunut maailman tapahtumista. Radiosta ja televisiosta hän seurasi varsinkin musiikki- ja urheiluohjelmia.

Eino Hartikainen suoritti asevelvollisuutensa v.1939 Viipurissa, mistä lyhyen koulutusjakson jälkeen joutui Talvisotaan Karjalan kannakselle saaden tulikasteensa Summan lohkolla.

Koko Jatkosodan ajan Eino Hartikainen palveli Rukajärven rintamalla III/KTR 18:n 8. patterissa toimien tulenjohtajana ja tiedustelupartiossa.

Hän puhui suojelusenkelistä, joka on ollut hänellä mukana koko elämän ajan. Tämä oli varmasti läsnä myös silloin, kun hän ollessaan tiedusteluretkellä tukikohta Sukellusveneen maastossa joutui yllättäen vihollispartion kanssa vastakkain. 50 metrin päästä ammuttu luoti ei kuitenkaan osunut.

Mestariluokan hiihtäjänä hän oli ennen sotia pääsemässä maajoukkueeseen, mutta sota tuli väliin. Rukajärvellä hän kunnostautui hiihdossa voittaen varpaallissuksilla mm. patteriston hiihtomestaruuden ja sijoittuen koko divisioonan kilpailussa toiseksi Kalevalan päivänä 28.2.1942.

"Alikersantti Eino Hartikainen, 23-vuotias maanviljelijä Iisalmen maalaiskunnasta on noussut tällä sotaretkellä suurhiihtäjien eturiviin." SA-kuvateksti 28.2.1942.
”Alikersantti Eino Hartikainen, 23-vuotias maanviljelijä Iisalmen maalaiskunnasta on noussut tällä sotaretkellä suurhiihtäjien eturiviin.” SA-kuvateksti 28.2.1942.

Rintamalla hän viulunsoiton lisäksi esiintyi myös laulajana viihdytystilaisuuksissa ja jopa” Korven radiossa”.

Oman kotipaikan nuorisoseuran johtokunnasta oli Rukajärvellä 7 miestä. Niinpä teltassa Rukajärven kauppalassa pidettiin 18.10.1941 nuorisoseuran kokous kuten myös kokous pikkujoulun merkeissä 22.12.1942.

Rukajärven suunnan historiayhdistyksen edustajat kävivät haastattelemassa Eino Hartikaista toukokuun alussa tänä vuonna ja tällöin tämä virkeä ja positiivinen veteraani kertoili sodan- ja rauhanaikaisista kokemuksistaan.

Lauluääni oli tallella ja niinpä hän esitti viimeisen säkeistön Ragnar Ågrenin säveltämästä, alkujaan Dan Anderssonin sanoittamasta ja Kyllikki Solanterän suomentamasta” Soittoniekka ”laulusta:

on-kolme-kielta-viulussani

Omaisten suruun osaa ottaen

Aila Elo, sihteeri

Rukajärven suunnan historiayhdistys ry